14.7.2020

RAATILAISEN SILMIN

Oli sitä sitten tässäkin kokoelmassa runo kilpasarjaan, piilotettu pitkän tien taakse sivulle 65 äärimmäisen kärsivällisen lukijan löydettäväksi. Pakko on siis nostaa tämän kokoelman sijoitusta pari pykälää Ahdin kirjojen paremmuusjärjestysasteikolla, jossa tämä muuten on ellei nyt ihan pahnanpohjimmainen niin kyllä ehdotonta häntäpäätä.

Tässä vaiheessa kilpailua, puoliväliin tultaessa, terävin kärki näyttää tältä:
1. Ensimmäinen rakkaus. 2018 
2. Lentäviä kukkia. 2013 
3. Runoaapinen 3. 2011 
4. Runoaapinen 2. 2005


Risto Ahti Läsnäolon ikävä 1987, sivu 65:



Toista on kokoelma Ei kukaan vuodelta 2007, joka kuuluu tuotannon terävimpään kärkeen. Heti alusta on päällä kielen täysi juhla ja rytinä. Sivulta 15 saamme lukea seuraavaa:



Huomaan, että mestarin runoutta arvioidessa, ei ole kovin olennaista se, onko mestari kirjoittanut hyvän vai huonon runon, tai onko runo sellainen mihin saisi kaikenlaisia kilpailuraatien arviointiperusteita sovitettua. Olennaista on vain se, mitä ja kuinka paljon itse runosta saa. Ohi tietyn ikä- ja kehitysvaiheen, me emme lue emmekä kirjoita runoutta raatilaisten silmin ja lautakuntia silmälläpitäen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com