8.6.2020

TAIKURIEN YHTEISÖ

David Berezanin La face cachée (2008) taitaa olla hänen parhaansa. Uudemmissa vaikutelma oli se, että ääni on paikoin kovaa. Ääni ei ole ihan täydellä dynamiikalla kuunneltavaa. Stéphane Royn Migrations (2003) saattaa olla jopa parempi kuin hänen uusin. Äänen dynaamisuus ja tasapaino on kauttaaltaan utopistisen täydellistä. Roy on luukutuksen suhteen huoleton. Akusmaattisen musiikin maailma on siinä mielessä kiinnostava, että siihen sisältyy vain objektiivisia tosiasioita. Mikään ei ole mielipidekysymys ja jokaisen väittämän varmistaa konsensus.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com