5.5.2020

KRANAATINSIRPALEIHMINEN

Talouden ja kilpailuvetoisen kaikessa hyötyä optimoivan yhteiskuntamme puristus kai oli se pääasiallinen syy, miksi meditointi oli hyödyllistä. Ei harjoituksiin tarvinnut käyttää kuin pari tuntia päivässä, ja varttikin oli hyvä. Kulutustottumuksien muuttaminen, taloudellinen rationaalisuus ohi kilpailupiiskamoottorien edellytti yhteiskuntatilassamme meditointitaitoja. Tietysti jos olisi elänyt toisenlaisessa vähemmän ylikierroksilla käyvässä maailmassa, asiaa ei olisi tarvinnut ehkä niin paljon alleviivat.

Jos Koleeramäellä ei olisi ollut mitään henkisiä työkaluja, se olisi ollut sama kuin rattiin nukahtaminen 180 km/t vauhdissa kapealla tiellä. Eri asia oli sitten se, että satanistisessa talouspiiskaamisessa meditointiakaan ei ehkä ehtinyt harjoittaa, koska kiire on lakkaamaton. Vain kiire pitI yllä mieltöntä planeetan tuhoavaa kulutusta. Jos ei olisi koko ajan niin kiire, kulutus olisi voinut olla kymmenen kertaa vähäisempää, ruuan haaskaus vähäisempää ja sairauksia olisi sata kertaa vähemmän. Mutta kaiken ruuvaaminen kokoajan äärimmilleen tuotti 99% kaikista lisäkuluista.

Siksi mitään asiaa ei ehtinyt harrastaa tai tehdä, ellei ollut siihen asiaan erikoistunut ammattilainen. Jos halusi kävellä oli oltava kävelemisen ammattilainen. Jos halusi liikuttaa kättä, oli oltava käden liikuttamisen ammattilainen. Sama ihminen ei voinut tehdä kahta asiaa. Tämä oli tehokkuuden ensimmäin kriteeri. Ei saanut olla tervettä kokonaisihmistä. Sai olla vain kranaatinsirpaleihminen. Ihminen vaikka tajua kokonaisuudesta.

Kaikessa oli oltava ammattilainen, joka keräsi rahaa guruilusta ja harrastajien opettamisesta, koska kaikesta mitä teki oli tultava rahaa ja kaikki mitattiin rahassa. Ne jotka saivat seksistä, joogasta tai kitaransoittamisesta rahaa katsoivat muita kuin paskaa, koska olivathan he luciferiaanisuudessaan tienneet mitä piti tehdä oikein, että tuli maksetuksi. Rahaa oli tultava siitä mitä rakasti. Se oli tämän maailman uskonto.

Tämä huoran filosofia ulotti lonkeronsa kapitalistisen realismin burnoutinhyöryssä kaikkeen. Se oli levinnyt jokaiseen soluun. Kaikki piti tatuoida tällä mittarilla. Lapsikaan ei ollut tästä tatuoimisen hysteriasta enää vapaa. Koleeramäki oli kuitenkin sitä mieltä, että tietty uhri oli välttämätön. Pyhimmistä asioista ei pitänyt tehdä itselleen ammattia. Tämä toisinajattelu oli nykymaailmassa sen verran radikaalia, että se piti salata. Sitä ei voinut ääneen sanoa. Toisaalta, sen perusta ei ollut aatteessa tai periaatteessa tai mielipiteessä, vaan kovassa ja nähdyssä, mutta esoteerisessa metafysiikassa.

Hän oli pitkään ollut sokean positiviinen opettaja Aija Huuskosen kääpätinktuurojen evankelisen lähetystyön suhteen, mutta oli toisaalta aina maininnut, että edellytys niiden käytölle oli:

- 40 vuoden ikä
- korkeakoulutustutkinto, mieluiten tohtorintunkinto, kovien luonnontieteiden alueelta
- todellinen eksistentiaalinen kriisi todellisine syvine kysymyksineen

No, kaikki Aija Huuskosen oppilaat eivät näitä kriteereitä täyttäneet, eivätkä ehkä nämäkään kriteerit mitään voineet taata. Evakeliuminen levittämistyö kaikenkansan keskuuteen oli siksi vähintään kyseenalaista, ellei se alkanut olla jo vaarallistakin. Reduktiiviset maailmankuvamme kyseenalaistaminen ja toisenlaisten hahmotustapojen avaaminen ei ollut Huuskosen käsittelyssä mitään hörhöilyä tai foliohattuilua, välttämättä. Tässäkin oli kovat filosofiset kriteerit taustalla.

Aivan eri ilmiö oli Kultti Härölän metodi, jossa yhden vaihtoehtokoukun nielemisen jälkeen syöltettiin nieltäväksi seuraava vaihtoehtokoukku, kunnes mikä hyvänsä vaihtoehtokoukku flatearthteoriaa myöten voitiin ujuttaa vatsaan vain koska se oli vaihtoehtoista, ja sellaisenaan "terapeuttista". Koleeramäki oli aikansa ollut tässä Härölän spammilinkkipommituksessa ja oppinut sen, mitä seuraa, jos nieli niitä koukkuja vatsaan asti. Härölän lusikkauistimia kannatti pitää vain hampaidensa välissä ja sitten sylkeä ne yksitellen pois, tarkasti kirjaa niiden väreistä ja kiilto-ominaisuuksista pitäen. Todellinen ravinto piti osata erottaa lusikkauistimesta. Hauki on tietysti kala, joka siihen ei pysty.

Professori oli mielenhallintaoperaatio, haulle suunnattu. Koleeramäki itsekin harjoitti Kuusamon uistimella uistelua joka syksy Karvajoella ja Naavaselällä, vaikka olikin jo aikoja sitten kyllästynyt hauen makuun. Hauki oli jotenkin liian pragmaattinen kala ruokakalaksi.

Hän kuuntelin nyt David Icken London Real haastattelua, eikä mikään siinä tehnyt häneen vaikutusta. Icke kuulosti Härölän kanssa saman koulukunnan mieheltä. Meillä oli paljon liikenteessä päänsekoittajia, ajatteli Koleeramäki, ja osa heistä sai toiminnastaan palkkaa. He esittivät usein vapaaehtoistyöntekijän, aktivistin, kirjailijan ja uranuurtajan rooleja näytelmissä, joita kentälle käsikirjoitettiin. Operatiiveilla oli yhteiskunnassa hyvät toimintamahdollisuudet pienyhteisöjen johtajina, astraalitason sirkustirehtööreinä ja guruina, koska heillä oli "paljon suhteita" toimittajiin ja isoveljeen, joka kaikkea kiltatoimintaa ja privilegiota säätää. Mitäänhän ei tapahdu, ellei se tapahdu hyvien merkkien alla. Ja merkit tulevat paljon lähempää kuin tähdistä asti. Operatiivit kilpailivat keskenään ja operatiivin tunnisti parhaiten siitä, mitä hän sanoi toisesta operatiivista. Sitä laulua, sitä lintua, Koleeramäki oli harjaantunut kuulemaan. Sen linnun laulu oli kuin satakielen laulua.

 "Sikäli toki opettaja Aija Huuskosen menetelmät lisäävät tietynlaista joustavuutta uusien uskomuksien muodostumiselle" sanoi Cyan Vikbar, silloin joskus kun pitkällisten aikataulusovittelujen jälkeen Koleeramäki oli onnistunut tapaamaan tämän aktivistin, jolla oli paljon "todo". Koleeramäellä ei ollut niin paljon "todo", mutta oli jotain kuitenkin, uusi maailmankuva ja sen sellaista.

Nähtävästi, ajatteli Koleeramäki myöhemmin, Aija Huuskosen menetelmän eivät onnistuneet avaamaan oikeanlaisia kysymyksiä ihmisissä, jotka eivät olleet sisällä tieteen kentällä ja todella itse menneet reduktiivisen maailmankuvamme syntyhistoriaan liittyviin tieteellisiin kysymyksiin syvälle. Potentiaalisesti nuo opetukset ja niihin liittyvät kääpätinktuurat olivat vaarallisia, koska joillekin ne lisäsivät "uskomuksia". Vaikka Koleeramäen mielestä kaiken järjen mukaan, juuri uskomusten ja harhojen olisi pitänyt siitä vähetä, että näki selvemmin.

Mutta taisikin olla niin, että asioiden näkeminen ei auttanut, ellei ollut pohjalla riittävän iso kuva, ja riittävän perustavia kysymyksiä, johon kaikki kontekstoitui ja integroitui. Ihmiset, jotka pitivät tieteellisenä näyttönä kyselytutkimuksia tai ihmisten käyttäytymisen systematisointia, eivät aina nähneet tieteen ja filosofian todellisia kovia universaalikysymyksiä ja kynnyskysymyksiä. Opettaja Aija Huuskosen menetelmät olivat mahtava työkalu, mutta ilmeisesti vain huippufyysikoiden tuli niitä käyttää. Mitä joku teini hiukkaskiihdyttimelläkään tekisikään, mietti Koleeramäki.

Koleeramäki ymmärsi, että joku saattoi ajatella niin kuin Kultti Härölä ainakin uskotteli ajattelevansa, että kaikki mitä oli, jopa luonnonvakiot, riippuivat siitä, miten uskomme tai päätimme asioiden olevan. Että kaikki oli sopimusta. Että ihmisen kollektiivinen tiedostamaton mieli oli sopimus, jossa kaikki tunnetut ja tuntemattomat asiat muodostivat jonkinlaisen jatkumon, jonka toisessa ääripäässä olivat kaikista objektiivisimmat ja pysyvimmät havaittavat asiat, kaikista vähiten tiedostamattomat asiat, sellaiset joiden tiedettiin ainetodellisella tasolla tulevan tulkituksi samoin kaikkien kansojen keskuudessa ja pysyneen samoina tai vakioina vuosisatojen tai tuhansien ajan.

Sikäli kun voimme uskoa siihen, että historia kaikkine todistusaineistoineen ei ole pelkkä lavastus ja maapallo sadan vuoden ikäinen, niin kuin Wittgenstein ehdotti.

Opettaja Aija Huuskosen menetelmät olivat kiinnostavimmillaan juuri silloin, kun huomio oli noissa kaikkein pysyvimmissä asioissa, eli taivaankappaleissa, tähdissä, luonnonvakioissa ja hiukkasfysiikassa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com