28.5.2020

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Terveisin Lucifer. 

Jouduin taas armeijan kutsuntoihin. Ehkä se oli kertausharjoitus, en oikein jaksanut keskittyä koko hommaan. Paljon siellä oli miehiä. Kaiken ikäisiä, eikä kenelläkään käsitystä kokonaisuudesta. Siirsin ensimmäisenä päivänä itseni siviilipalvelusmieheksi sotilaskodissa. Siellä oli oikein mukavat neidit, jotka ottivat allekirjoitukseni papereihin ja tarjosivat sitten hymyillen munkkia ja kahvia kun olin jo sivari. Tuntui että se oli oikea ratkaisu. Johonkin uudelleenkoulutusleirille siitä kai lähdettiin, en aivan saanut selvää tai en muista.   

Seuraavanä päivänä naapurin kartanoon muutti tonttuja. Useimmat olivat silmättömiä. Yhdellä oli yksi silmä. Tontut hyökkäsivät juhannuksena meille, ikään kuin kuokkimaan, mutta valtasivat talon. Siitä lähtien syksyyn asti meidän piti asua puumajassa.  Puumajassa on hyvä kirjoittaa ja muutenkin tehdä työtä. En valittanut järjestelyä, vaikka hieman ahdasta oli. Sitten tuli se nelikätinen ja nelijalkainen vihreä ukko rullatuolilla ja sanoi tontuille: "Muistattekos, kuka teillä on johtajana." Niiden sanojen voima oli niin hirvittävä, että tontut vetäytyivät takaisin kartanolle.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com