24.5.2020

Pacmanille uhri oli vaihdon väline. Hän tiesi saavansa haluamansa vain uhrin avulla, ei rationaalisen päättelyn tai toiminnan kautta, ainoastaan jos hänen halunsa oli täysin puhdas. Tietysti Pelitalon energiajuomia ja patukoita popsivat koodarit olivat häbelle vain metafysiikkaa. Mutta mitä hän saattoi muuta kuin uskoa koodariin. Tietysti hän märissä unissaan halusi peliinsä lisää ulottuvuuksia. Tämä maailmahan oli pelkkä kaksiulotteinen piksellidownmiksaus koodareiden kolmiulotteisen maailman paljon leveämmästä kaistasta.  Ja kuinka monta nauhaa hän voisi virittää jos saisi kokoomapisteensä liikkumaan. Hän voisi käydä vierailulla toisissa pelimaailmoissa. Totuus oli kuitenkin se että hän sekoili jo näiden oman maailmansa kahden ulottuvuuden kanssa eikä hallinnut itseään. Hän oli konenmainen kuin robotti, kuin ulkoisessa ohjauksessa kaiken aikaa. Eräänä päivänä hän vain päätti herätä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com