19.5.2020

IHMISSUUNNITTELUN TAIDETYÖPAJA

Mathew Barney elokuvataide on läpikotaisin rituaalista. Elokuvassa Drawing Restraint 9 (2005) seuraamme rituaalista toimintaa, joka vaikuttaa utilitaristiselta, ja ehkä onkin sitä jossakin hyötyjen järjestelmässä, jota emme täysin käsitä. Elokuva tapahtuu japanilaisella valaanpyyntialuksella, joka ei kuitenkaan pyydystä valaista vaan jotakin aivan muuta. Lopuksi paljastuu, että päähenkilöt ovat aluksella käymässä läpi rituaalia, jossa he muuttuvat ihmisestä valaiksi. Elokuva on selvästi antanut vaikutteita uudempaan The Lobster (2015) elokuvaan, joka ei ole yhtä onnistunut.




Maailmassa on paljon pellejä ja vähän kolmen safiirin sääriä. Cremaster 3:ssa on kohtaus, jossa normi käännetään ylösalaisin: vähän pellejä ja paljon sääriä. Muuntuneen tietoisuuden rituaalitilassa normi voidaan kääntää, fyysisen luonnon lait ja vakiot säätää.
"Pagen ja Woottersin päätelmien mukaan aika on emergentti ilmiö, joka johtuu lomittumisen luonteesta ja esiintyy vain universumin sisällä oleville tarkkailijoille. Jokainen jumalankaltainen tarkkailija universumin ulkopuolella näkee puolestaan staattisen, muuttumattoman maailmankaikkeuden juuri kuten Wheeler–DeWitt-yhtälö ennustaa." https://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen#Ajan_mysteeri

Varsinkin Cremaster 3:n jälkimmäisessä osassa on voimakkaasti läsnä jonkinlainen ihmissuunnittelulaboratorion tunnelma. Ihminen jumalan piirustuspöydällä, taidetyöpaja älyllisen elämän kehitystyöalustana. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com