18.10.2018

SE MISTÄ ON KYSYMYS

Skitsofreniaksi kutsutaan joogien tavoittelemaa syvämeditaation tilaa, sillä erotuksella että skitsofrenian kokija ei ole matkailemiensa maailmojensa hallitsija tai edes matkareittinsä suunnittelija. Tila on saavutettavissa monin tavoin tahallisesti tai tahattomasti.
 
Mikä on huumeen ja lääkkeen ero tai raja? Ennen kuin lähtee "huumeiden vastaiseen sotaan" on syytä erottaa kasvilääkeet huumeista sekä kielellisellä että lainsäädännöllisellä tasolla. Sen jälkeen tullaan sen kysymyksen äärelle, mikä on lääkkeiden oikea ja järkevä käyttö.
 
Yhdellä kasviseremonialla on mahdollista varmistaa itselleen asioista, jotka eivät välttämättä valkene kärsivällisyydellä, ellei kuoleman jälkeisiä kokemuksia lasketa mukaan. Bhagavadgita ei tunne valaistunutta, joka ei olisi käyttänyt (yhtä kertaa) Somaa. Kysymys on pragmatismista: ne relevantit keinot käytetään, jotka tarjolla ovat. Jos Bhagavadgitasta puuttuisi maininnat Somasta, epäilisin tekstiväärennöstä tai myöhempää sensuuria. Valaistumista käsittelevissä teksteissä tajuntaa laajentavat kasvit on aina listattu mahdolliseksi reitiksi maaliin. Ja ne ovatkin nopea reitti maaliin, maailmoihin. Mutta ne eivät ole reitti maailmojen hallitsijaksi. Niinpä valaistuminen pelkillä kasveilla ei tule onnistumaan. Valaistumisesta on syytä puhua varovaisesti. En itse tiedä siitä tai sen tavoiteltavuudesta hämäriä aavistuksia enempää. 
     
Kasviseremonioissa yksilölliset riskit ovat ehkä suuret, mutta kokonaisuuden kannalta ne ovat pienet. Riski riippuu henkilöstä. Kyseessä on äärimmäinen keino, ja äärimmäisiä keinoja tarvitaan kun tilanne on se mikä se on Maan päällä.
    
Herätä voi monella tavalla. Herääminen on eri asia kuin valaistuminen. Ihmien joka ei tiedä valaistumisen tilan mahdollisuudesta on unessa. Ihminen joka tuntee mahdollisuuden on hereillä. Herkemmälle riittää parin päivän tutustuminen Suomen armeijan touhuun. Tilanne on aina haastava, kun nuori ihminen heräilee. Kapitalistinen yhteiskunta ei tunne vaihtoehtoista reittiä heränneille.
 
Seremoniaan riittävänä varmisteluna pidän 40 vuoden ikää, jonkin kovan luonnontieteellisen alan perustutkintoa tai tohtoritutkintoa, tietynlaisen yhteiskunnallisen jalansijan vahvistamista, kaiken olennaisen lukemista.
 
Kasviopettajista puheenollen pitää huomata se, että kemiallisella annosmäärällä ei välttämättä ole kokemuksen kanssa suoraviivaista yhteyttä. Kysymys on ehkäpä jostakin ihan muusta. Psykedeelinen kokemus on rituaali, jossa on tietyt vaiheet. On kutsu ja on portin avautuminen ja on siirtyminen toiseen maailmaan jne. Vaikka lääkeaine on tämän tilan saavuttamisessa ehkä hallittavin ja vaarattomin tapa, on muitakin tapoja. Voi tehdä fyysisen matkan, eli siirtymän (geopoliittisen rajan yli). Siirtyminen kauas fyysisesti täyttää saman asian, mutta on "vähemmän vaaraton" kuin lääkeyrtti, koska paluu kokoomapisteen normaaliin sijaintiin edellyttää kotiinpaluuta.
  
Castanedalainen unityö on yksi mahdollinen tapa, mutta vaativampi kuin lääkeyrtit. Kokoomapisteen sijainnin tietoinen manipuloiminen on kokeneiden shamaanien hommaa. Jos joku pystyy aiheuttamaan kokoomapisteen siirtymisen syvämeditaatiossa, se on kaikista vaarallisin tila, koska kaikki riippuu siitä eteenpäin enää vain omista taidoista ja kyvystä liikuttaa kokoomapistettä. Se ei onnistu pari kertaa kokeilleilta tai ilman opettajaa. Sitä on harjoiteltava pitkä aika.

Kun kokoomapisteen paikkaa manipuloidaan, on vaara, että kokoomapistettä ei osata palauttaa normaaliin sijaintiin. Länsimaissa tämä tila kulkee pahaenteisellä nimellä skitsofrenia. Skitsofrenian ilmiömaailma on shamanismissa tavoiteltujen tietoisuudentilojen kanssa yhteismitallinen, mutta olennainen ero on siinä, että skitsofreenikko ei pysty tietoisella tasolla hallitsemaan kokoomapisteensä sijaintia, eli näiden tilojen siirtymiä ja kokee tilansa joko kielteisenä ja pelottavana tai ei ymmärrä omaa tilaansa lainkaan.
   
Niinpä syvämeditaation kautta hyvin pitkän harjoituksen tuloksena saavutettu tila on kaikista turvallisin, jos on ollut asiantuntevassa opetuksessa ja onnistunut hankkimaan kyvyn tietoisella tasolla hallita kokoomapisteen siirtymää.
 
Eräs ongelma on se, että harva esimerkiksi joogasta kiinnostunut todella käsittää mitä kokoomapisteen siirtyminen tarkoittaa. Karviopettajat ovat suhteellisen turvallinen pikakaista tämän käsittämiseen. Turvallisuus johtuu siitä, että kokoomapiste palautuu (yleensä automaationa ilman kenenkään puuttumista tai mitään erityistaitoja edellyttävästi) normaaliin tilaan, ellei päivien niin viikkojen kuluessa. Joskus kestää kuukausia. Masennusoireiset kokevat tämän aina helpotuksena, koska masennus on vain kokoomapisteen yksi sijainti, joka koetaan ahdistavana.
 
Vaaratilanne syntyy, jos kokoomapiste ei itsestään automaationa palaudu normaaliin ihmiskunnan valtaosan kanssa yhteisen havainnon piiriin. Jos henkilöllä tai hänen lähellään olevalla ei ole superjoogin/shamaanin kykyjä, hän jää havaitsemaan todellisuutta, jota toiset eivät havaitse. Tämä tila tunnetaan kaikkialla maailmassa shamaanien keskuudessa hyvin, mutta länsimainen lääketiede ei pysty selittämään sitä, ja tästä seuraa vaaroja, esimerkiksi kovaan ja hyödyttömään lääkitykseen joutuminen. 
  
Summa summarum, psykedeelit ovat vaarallisia: ne ovat äärimmäinen keino. Kaikki muut tavat tutustua ihmisen tietoisuuden syvimpään olemukseen ovat vielä vaarallisempia. Paras mahdollinen tapa edellyttää pitkää harjoitusta ja kärsivällisyyttä sekä sen täydellistä käsittämistä mitä ollaan tavoittelemassa. Tämän "valaistuneisuudeksi" kutsutun tilan, jossa siis henkilö kykenee tietoisella tasolla siirtämään kokoomapistettään (maailmasta toiseen), tavoittelemisenarvoisuus ei lisäksi ole itsestäänselvää. Esimerkiksi voi olla arvokkaampaa olla ihan vain lähimpien ihmisten kanssa läsnä, rakastaa ja kuunnella heitä. Tämänkin kasviopettajat opettavat hienosti ja ensimmäisenä. Kuoleman voittaminen saa itseasiassa merkitystä vasta suhteessa tähän perusinhimilliseen kokemukseen.
    
Valaistuneet sanovat että oppilaat, jotka ovat harjoitelleet 40 vuotta 24/7 alkavat jonkinverran ymmärtään mistä on kysymys. Joillekin "se mistä on kyse" voi olla selvää itsestään. Joillekin "se mistä on kyse" selkiää vasta kasviopettajan vastaanotolla. Tässä ei ole mitään uskonvaraista, ei mitään sellaista tietoa, jota tarvitsisi uskoa. Sen sijaan että sitten voisi liikkua noissa avautuneissa maailmoissa ei vain ohjatusti vaan oman tietoisuutensa varassa, se vaatii harjoitusta ja tietämystä, lähtien fyysisestä harjoituksesta. Kuka hyvänsä käsittää ensimmäisellä kerralla (jos on ns. breikannut), että fyysiikan on oltava tasapainossa jos noissa tiloissa haluaa viettää aikaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com