20.10.2018

HENKINEN SUKELTAJANTAUTI

Hyödyttömyyden aikakaudella ihmisen täytyy yhtyä koneen kanssa tai muuttua hyödyttömäksi. Hyödyttömyyden aikakaudella kirjoitan runouden lähdemateriaaleja tekoälyn käyttöön. Muodikas hyödyttömyys on harvoin sitä mitä väittää olevansa.

Teknologian kehittäminen on sen perusteella syvästi inhimillistä toimintaa, että ihmiskunta on teknologian kehittämisen parissa pakertanut lukemattomia työtunteja. Osa niistä tunneista on ollut ehkä syvemmin hyödyttömiä kuin mikään muu toiminta, ainakin humaanilta kannalta. Humaanilta kannalta onnistunutkin teknologian kehittäminen vertautuu pikemmin kuukävelyyn, syvänmerensukellukseen, hyödyn aikakauden kolonialismiin tai hyödyttömyyden aikakauden hiilikaivostoimintaan.
 
Olenko erehtynyt kun sanon: avantgardistisin teknologian kehkeytymisen ilmapiiri on jotenkin kaukana siitä olotilasta jossa Wagnerin laulumusiikki soi ja hengittää. Näin ainakin arki-intuitio väittää. Löydämmekö yhtäkään yli sadan patentin huipputeknologia-tutkijaa, joka olisi samalla tehnyt uskototieteen väitöskirjan ayahuoscan käyttäjäkokemuksista tai Castaneda-kuntoutuksesta, tai eheytynyt Pentti Otto Koskisen rinnalla lavarunouden Open Micin perseennäyttäjänä? Löydämmekö teknonologian huippututkijöista merkittävää vapaa-ajan sinfonikkoa?
 
Dostojevski oli insinööri, Aleksandr Solzhenitsyn oli insinööri. Heidän vuorokaudessaan oli ehkä vain 22 tuntia, mutta he olivat tasan yhtä lahjakkaita yhdessä kuin toisessa. Tekoäly ei auttanut heitä yhdessä, muttei myöskään varastanut heidän aikaansa toisessa.
 
Teknologia palautuu täydellisesti tehoonsa: retroarvoja ohi teknisen tehovaikutuksen jää niukasti. Taide palautuu jäännöksettä esteettiseen tehovaikutukseen, joka saattaa olla aikakaudesta riippumaton ihmisen tietoisuuden funktio, ja jonka ohi selitykset eivät auta. Tekninen teho on tapahtumista sinänsä ohi ihmistahdon. Taiteellinen teho on suostutteluvaikutus ihmistahtoon. Meissä kaikissa pesii lyödyksitulemisen kammo ja vietellyksitulemisen himo. Hyödyn aikakauden sankarista on lyhyt matka haitan aikakauden antisankariin. Kaksi maailmaa, koneiden ja ihmisten, ovat orwelpolarisaatiossa henkisen sukeltajataudin päässä toisistaan. Rotta ja rakentaja: hyödyksi olemisen pakkomielle ja pelkkä olemisen pakkomielle, niiden kättely etenee kymmenen metriä minuutissa kahden galaksin välisellä alueella.
 
Kun ei voida puhua sielun mutaa selkiyttävän rotanmyrkyn kahdesta yhteenkuuluvasta ainesosasta (joiden pitäisi periaatteessa voida viihtyä yhden ja saman henkilön nahkoissa), on kulttuurissamme tukkoutumisvaara. Me sukellamme sinivalaan aortaan kuin vesiliukumäkeen, joka on typpeä kupliva spiraaliränni  planeetan ytimeen. Sielu ei perustu pirtstaleidensa autistiseen erikoistumiseen vaan kokonaisuutensa timanttisuuteen. Kukaan vuorimies ei ole vielä keksinyt sitä pukeutuessaan haalariin yhden päivän vuodessa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com