13.7.2018

Nyt kun itä-Karjalasta on kuulemma löydetty alkuperäisiä muinaiskreikkalaisia soittimia, eikä Suomen media uutisoi tästä, on kohdallista suositella Paavo Haavikon runoelmaa Kaksikymmentä ja yksi.

En ollut aikaisemmin lukenut tätä runoelmaa, koska en lukenut sitä oikein. Runoelma ei ala alusta vaan se alkaa 9. laulun toiselta sivulta. Runoelman alun 8. laulua ovat Haavikon huonointa, maneerisinta ja tylsintä tekstiä. Lukeminen kyllä sammuu siihen kuvailevaan ryteikköön, jonka tarkoitus on luonnostella näyttämö. Haavikon taiteellinen virhe on käyttää kolmekymmentä sivua siihen, mihin joku antiikin traagikko käyttäisi kaksi riviä.
 
Mutta jos lukemisen tajuaa aloittaa laulusta 9. teos on sinänsä hieno ja tasapainoinen. Jälkikäteenkään luettuna alun 8. laulun aineisto ei perustele itseään: poeettinen voima on säkeissä keinotekoinen ja heikko.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com