7.7.2018

MAASEUTUKULTTUURIN ELINVOIMA

Olen ennustanut jo 15 vuotta sitten, että maaseutukulttuurin elinvoima (Demeter) keksitään uudelleen uurbaanilla Venäjälläkin ennen direktiivihullua EU Suomea.

Luen isoisän syntymäkotitalon historiikkiä. Tässä on jonkin verran minulle uutta tietoa, esimerkiksi se, että talon hankki jo isoisän isoisä Eberhard Joosepinpoika 21.11.1896. Isoisän isä oli syntynyt 10.2.1877. Tila oli muodostettu isojaossa 1788 ja jaettu kahteen noin 170 hehtaarin osaan 27.4.1859. Eberhard Joosepinpoika oli Mäntsälän Linnaisten kartanon torppari, jonka onnistui veljensä kanssa jollakin tavalla, ilmeisesti äärimmäisen onnistuneella puukaupalla, keinotella itselleen niin suuri omaisuus, että se riitti tuollaisen elinkelpoisen talon hankintaan. Veli hankki oman talonsa. Tämä tarina on hämärän peitossa, mutta se vaikuttaa siltä, että johonkin suuntaan on pitänyt olla kosolti luottoa, jota vastaan on saatu tuhdinpuoleinen rahalaina. Ilmeisesti torpparitaustasta johtuen talon isäntä jättäytyi ja jätettiin 1918 tapahtumissa rauhaan vaikka punaisten toimipiste oli nurkilla. En tiedä miten (nähtävä ja väitettykin) poliittinen puolueettomuus on käytännössä onnistunut ja ollut mahdollinen, mutta näyttää siltä että esimerkiksi Suojeluskunnan tukimaksua ei ole maksettu kriittisinä vuosina. Yksi Suojeluskunnan tukimaksudokumentti löytyy myöhemmältä ajalta. Asioiden todellinen kompleksisuus on kuitenkin hämärän peitossa.  
 
Messeviä kuvauksia tilan 1900-luvun toiminnasta riittää.

"Maltaiden ja talkkunoiden valmistus 
Ruis- ja ohramaltaita tehtiin syksyllä ja keväällä. Ensin jyvät kasteltiin ja pantiin kuurnaan itämään. Kun jyviin tuli tarpeeksi pitkät idut, ne siirrettiin saunan parveen ja ryhdyttiin lämmittämään saunaa tuoreilla koivuhaloilla. Niistä lähti paljon savua ja lämmintä. Saunaa lämmitettiin koko päivä. Oli tapana, että illansuussa tulivat kaikki kylän miehet saunaan kylpemään. Kylvyn jälkeen alkoi maltaiden kuivatus. Kun uunillinen puita oli palanut ja savu mennyt parevesta pois, sekoitettiin maltaita kuivumisen edistämiseksi. Näin jatkettin 3-4 päivää. 
Maltaiden teon yhteydessä tapahtui muutakin. Sian kinkku saattoi olla parvessa paistumassa, koska saunan parvi oli tavallista kuumempi. Kylän nuoret kokoontuivat iltaa viettämään mallassaunaan. Lattialle tuotiin pitkiä olkia, joiden päällä oli mukava istua tai loikoa, koska savu oli lähellä maanrajaa. Suuhunpantavaksi paistettiin kiukaalla "kuuteloa" (pannukakkua) ja uunissa nauriita sekä lanttuja. 
Talkkunoita tehtiin kaurasta ja herneistä. Jyväsäkki upotettiin veteen, johon laitettiin myös suolaa. Jyvät keitettiin ja kuivattiin saunan parvessa, jossa savu antoi niihin oman makunsa. Tämän jälkeen aineet jauhettiin talkkunajauhoiksi."
 
Vastaavia kuvauksia on paljon ei-fossiilisen omavaraistalouden kaudelta 1910-30 luvuilta, kun miltei kaikki asiat tehtiin itse ja ei-koneellisesti. Isäntäkalehterista on löytynyt työhön ja tehtäviin käytettyjä tuntimääriä henkilöä kohti. Nimiluettelossa on kolmisenkymmentä palkollisen apuhenkilökunnan nimeä. Talonväki osallistui itse kaikkeen työhön. Täytyy ihmetellä miten tuollainen vuosittainen työmäärä on saatu tehtyä käsi- ja hevospelillä.

Jo pelkästään kun ajattelee sitä, että käsinlevitettävää eläimenlantaa on ajettu pelloille tuhatkuntakuormaa vuodessa. Apulantaa on käytetty 1920-luvulta. Hämmästyttävintä on karjan virtsan levitys hevoskäsipelillä ympäri peltoja. Myös kuiva lanta täytyi levittää talikolla peltopinta-alalle. Tämä on vain yksi työvaihe. Vuosikierto on täynnä vastaavia äärimmäistä lihastyötä sitovia vaiheita (jäidennosto, metsätyöt, perunankylvö, sokerijuurikkaan harvennus, heinänteko jne). Pelkästään hevospelillä kyntötyössä sekä hevonen että mies kävelevät 33 kilometriä yhtä kynnettyä hehtaaria kohti.

Ja tältä jäi vielä aikaa omalle makkaratehtaalle, jossa yhtä makkarasuolta pestiin viikko (perinne jatkui vuoteen 1992). Kaikista lukemattomista juustoista, pellavakankaista ja muista herkkujen ja tarpeiden valmistusmenetelmistä puhumattakaan. Eteen avautuu nykyisen maaseutukulttuurimme näivettyneisyyden valossa käsittämätön kaikille aisteille avautuva kulttuurinen rikkaus, tyydyttävä itsenäisyys ja omavaraisuusperinne, jonka askareiden monimuotoisuus ja käsityötaito on ilahduttavaa.  

Tätä maaseutukulttuurin äärimmäisen elinvoiman hämmentävää kuvausta on katkerankiinnostava lukea tässä EU-todellisuuden kampitetussa demonisuudessa, jossa koko maaseutumme elinvoima on kontrolloitu ja tukahdutettu niin kuin töhrytatuointia muistuttava kulttuurimme konsanaan.

Iloiset uutiset ovat kuitenkin se, että nykyaikaisella teknologialla ja oikeaoppisella metafyysisellä luontosuhteella aivan uudenlainen elinvoimainen maaseutukulttuuri voi olla mahdollinen. Voimme luoda uskomattoman makujen ja aistimusten kukoistuksen, lähiruokaorgiat, ihan mitä haluamme, kunhan vain haluamme, tahdomme ja käsitämme omat juuremme oikein. Tämä kaikki on mahdollista tehdä ekologisemmein kuin aikaisemmin, kohtuullisemmin toisia elämänmuotoja kunnioittaen ja vaalien. Pohjalla on tietysti suuri kysymys fossiilisista polttoaineista, jotka tuottivat koko 1900-luvun rakennemuutoksen ja johon nykyinen teollisuusmetaforiin perustunut luontosuhteesta ja varsinkin metafyysisistä juuristamme vieraantunut maatalous kokonaan perustuu.

Kaltaiseni säieteoreetikko ei tietenkään etsi energiaongelman ratkaisua tuuli- tai aurinkovoimasta vaan luonnonlakien syvemmästä käsittämisestä. Kaikki tarvittavat tietoisuusvälineet ovat käsillä. Jokainen tervejärkinen ihminen tajuaa, että suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan pitkään jatkunut stagnaatiotila palvelee vain öljyteollisuuden moguleita. Jokainen kivi pitäisi nyt kääntää. Tosiasiallisesti tiede, jos perustutkimukseen oikein panostettaisiin, voisi ehkä löytää energiaratkaisut nurkan takaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com