7.7.2018

KONSERVATIIVINUORET JA MAAILMASTALUOPUMINEN

Konservatiivi haluaa säilyttää yhteiskuntarakenteen, vaikka yhteiskuntarakennetta ylläpitävä metafyysinen totuusperusta on kadonnut.

Moderni konservatiivikin etsii alkuun totuutta. Totuuden lähellä konservatiivi ryhtyy väistelemään ja torjumaan selkeää havaintoa, koska aistii siitä muodostuvan uhkan omalle yhteiskuntamenestykselleen. Lopulta, jos nuoren konservatiivin nokka oikein painetaan totuuteen, hän valitsee menestyksen ja totuuden väliltä. Hän ilman muuta valitsee menestyksen.

Otetaan käytännön esimerkki.

Meillä on toisaalta tällainen tapauskonnollisuus luterilaisuus/ortodoksisuus, abstraktina symboliteatterina, johon voi kohdistua erilaisista kokemuksellisista lähtökohdista tai käytännöllisemmistä tarpeista. Tämän rakenteen tarjoama värisyttävin uskonnollinen elämys on kulaus viiniä ehtoollisella.

Ortodoksisuudessa ilmiselvästi tiedostetaan enemmän ja jopa painotetaan sitä, että kirkosta on turha etsiä henkeä tai elämystä. Kirkko edustaa vain käytännön rutiinia ja muistutusta jostakin. Kirkossa on vain intohimottomat näyttelijät, jotka näyttelevät symbolinäytelmän niin kuivasti kuin ikinä mahdollista. Tämä olisi tietysti sinänsä oikein ja loistavaa, jos oletetaan että luiden päälle saadaan jostakin toisaalta liha.

Sillä mysteerit olisi hyvä jokaisen tuntea, jotta saisi oikeaa sisältöä kirkon esittämille symbolinäytelmille. Mystinen kokemus nimen omaan Willian Jamesin tiedollisessa merkityksessä, ei olisi haitaksi. Venäjällä ilmeisesti oletetaan, että jokainen joka kadulla tallaa, saavuttaa lihan abstraktien symnoliluiden ympärille itsestään. Se voi Venäjällä pitää paikkansa edelleen, tai ainakin joskus oli niin, että yhteiskuntarituaali tarjosi seremoniallista kokemussisältöä riittävästi (olen kirjoittanut tästä aika paljon 2000-luvulla).

Länsimainen konservatiivi kuitenkin nopeasti huomaa, että mystinen kokemus, ja varsinkin sen tiedollisesta luonteesta seuraavat johtopäätökset, tuottaa huikeita ristiriitoja suhteessa moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan ja se julkilausumattomiin sopimuksiin.
 
Nuoren, torjuntaisuuteensa jo antautuneen konservatiivin mielessä saattaa syntyä esimerkiksi tällainen ajatusrakennelma:

"Kirkkokulttuuri ja konservatiivinen tapauskonnollisuus ovat erittäin ok, mutta henkilökohtaisella tasolla en miellä esimerkiksi psykedeelitripeissä olevan mitään uskonnollisella tasolla koskettavaa."

Miksi yllä lausuttu on käsittämättömin ajatuskokonaisuus, jonka voin kuvitella?

1) Koska itse en usko, että fysiikka, siinä muodossa kuin se nyt ymmärretään jonkinlaisena hämäränä suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan ristiriitana (jonka ytimessä on kausaalisuus-käsite), millään tavalla selittäisi niitä tietoisuudelle avautuvia (mystisen kokemuksen tiedollisia) mekanismeja, jotka psykedeelisessä kokemuksessa avautuvat ainakin joillekin ihmisille mahdollisina.

2) Omassa ymmärryksessäni, ne ilmiöt, joita tiede ei kykene selittämään, jotenkin koskettavat uskonnon aluetta. 
3) Tietääkseni, ylipäätään kaikkina aikoina ei ole ollut olemassa sen kummempia mystisiä kokemuksia kuin psykedeeleillä saavutettavat kokemukset.
 
Ymmärrän sen tulkintalinjan, joissa psykedeelisiä kokemuksia ei haluta samaistaa mystisiin kokemuksiin tai uskonnolliseen kokemukseen. Mutta en tajua, miten sillä tavalla ajatteleva ihminen näkee järkeä kirkkokulttuurissa (niin kuin konservatiivinen nuori menestymisenhimonsa sokaisemana tietysti näkee). Rehellisempää olisi vain todeta: olen konservatiivinuori ja uskon ihmisille valheita levittävien instituutioiden tarpeellisuuteen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com