14.6.2018

MURAILIN FANTASIA

Kuuntelin Tristan Murailin puolituntisen orkesterille ja pianolle sävelletyn Le Désenchantement du monde. Teos on vuodelta 2012, äänitys uudempi mutta heikkolaatuinen. Teoksen hienostuneesta kudoksesta ja varsinkin kiehtovista hienorakenteisista soinnuista ei saanut tästä äänitteestä riittävästi selvää, eikä yläsävelsarjat jäsentyneet kuulokuvassa. Tällainen puute on hankala, koska kysymys on itsevarmasti kirjoitetusta huikeasta soinnillisesta resoluutiosta.

Tristan Murailin musiikki kiehtoo mielikuvitustani  siitä huolimatta etten ole kuullut hänen teoksistaan montaakaan riittävän hyvälaatuisena. Hyvä paikka konserttisalissa olisi kai ainoa tapa päästä todella sisään. Murailin fantasia on resoluution fantasia. Niin kuin kaikki ranskalainen kulttuuri, se perustaa referenssinsä mystiseen ja psykedeeliseen kokemukseen. Se etsii materiaalisen todellisuuden takaista aistimusta, pohjavirtausaistimusta.

Toisaalta kaikki inhimillinen kulttuuri on olennaiselta osaltaan mystisen kokemuksen alastuomista, säieteorian kaltaista mystisen kokemuksen tiedollisen luonteen fyysisen tai ontologisen perustan kysymistä. Me kysymme aina: onko materia olemassa, voiko tavanomaisilla aisteilla  tavoittaa muuta kuin yhä hienostuneempia harhan muotoja. Juuri tähän ytimeen Murail tarkentaa musiikin hiukkasfyysikon huomion. Eikä hänen tarvitse myöntää tai kieltää mitään tällaista. Täsmällistä on kysyminen ei väite tai määritelmä.

Tämä on eri funktio kuin pappi, hierofantti, jonka tehtävä on tehdä jumalat näkyviksi läsnäolijoille, ja joka harvoin on muuta kuin intialainen rivimuusikko joka kutsuu hindujumalat, kenties ainoat jumalat.

Käsillä olevien bootlegmaisten konserttitaltiointien laatu ei yksinkertaisesti yllä musiikin vaatimusten tasolle. Voi olla että nämä eivät ole mitään virallisia äänityksiä. Yhteensä VK:ssa on Murailta puolisen sataa teosnimikettä kuunneltavissa. Murailin tuotanto on valtavan laaja ja ura jo pitkä, ihmelapsena hän aloitti laajojen teosten sarjansa 1960-luvulla. Mullistavia tietokoneavusteisia sävellyksiä on tosin vasta ensimmäiset vuoden 1982 paikkeilta. Murail ehdottomasti yksi aikautemme merkittävimmistä elävistä säveltäjistä. Tämä on yleisesti tiedossa. Murailista kirjoitettujen kirjojenkin määrä lasketaan varmaan jo kymmenissä. Tämän vuoden puolella hänen teoksiaan on soitettu konserteissa, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain, eri puolilla maailmaa.
  
Murailia kuunnellessa tulee surulliseksi, pikemmin hänen fantasiansa kuin lopputuloksensa takia: käsirrää selvästi että musiikissa edessä on vielä tuhat tasankoa ja miljoona kuoleman valtakunnan vartijaa. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com