30.6.2018

Kun muurarin lapion reuna lähestyi, alkoi väärin poltettu tiili aistia Viimeisen tuomion läheisyyden. Se ryhdistäytyi, terästi katseensa ja alkoi teeskennellä murtumatonta. Se ei ottanut huomioon, että liian kovakaan ei saa olla. Miten se olisi osannut arvioida millaisia miljoonat muut tiilet olivat keskimäärin. Millainen tiilen pitää olla. Se oli alokas ainoa laatuaan, ei ollut koskaan nähnyt itseään, tunsi tuskin. Mutta muurarin kopautus oli puolihuolimaton. Pahaksi onneksi tiili ei haljennut, hajonnut pölyksi, annihilatoitunut. Se heitettiin muuriin alimmaiseksi, teeskentelemään helvetin tuskia koko pitkän ikuisuuden.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com