30.6.2018

Tajustedarvinisti, sanoi Koleeramäki, se minä olen. Ei eheytysterapiaa, jota en kokisi tarvitsevani. 

Henkilökohtaisesti ehkä tuoreimman vaikutuksen Pyhäniemen 2018 näyttelyssä teki kuitenkin Markku Arantila. Vaikea selittää miten. Kaikki niin tuttua omista hapuiluista. Mutta kun sen näkee ensimmäisen kerran valmiina, se on miltei pelottavaa. Sellainen tuore taidepamahdus. Se on kuin olisi ensin itse suunnitellut tupakkiaskin kanteen parempaa maailmaa, rukoillut, huutanut kurkkunsa kipeäksi ja saanut ihmiset riitelemään. Kunnes eräänä päivänä herää sokeasta toivottomuudestaan ja näkee, että joku jumalista on luonut saman vision oikein ilman virheitä, puutteita, liiallisuuksia. Äkkiä ymmärtää mitä se tarkoittaa -a a aaa - että joku toinen on jumala ja minä en.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com