13.6.2018

REALITY KINGS

Castanedalaisten kosmogonian ydin on solipsistinen idealismi ja empirismi melkolailla siinä muodossa, jossa piispa Berkeley sen ilmaisi. Näiden todellisuuskuninkaiden havaintojen perusta ja siis havaitun maailman perusta on yksinomaan havaitsijan oman kokoomapisteen paikka.

Ainetodellisuus on hengen ilmiasu, pohjavirtaus on itse henki.  Antiikin automistit Epikuros ja Demokritos puhuvat ihmisten atomeista ja jumalien atomeista. Pohjavirtauksen näkökulmasta jokainen ihminen on verhontupsu. Jumalan hiuksien alta maailmaa havaitsee se mikä eniten on olemassa. Hän on se joka tämän maailman uneksii. Ja tämä on lyhyesti koko klassisen romaanin teoria. Mitä muuta Leo Tolstoi tai Proust muka tekee.

Äkkiseltään Castanedan filosofinen asetelmallisuus saattaa tuntua puhtaasti fiktiiviseltä ja fiktiivistä mielikuvitusta kiihottavalta (näin myös väittää asian olevan Castanedan exvaimo Margaret Runyan Castaneda). Niille, jotka ovat kokeilleet ayahuoscan tai harmaliinin kaltaisia luonnonlääkkeitä, näkökulma saattaa olla astetta puhuttelevampi.

Nykyfysiikasta löytyy runsaasti idealistisen empirismin sukuisia käsityksiä aina säieteorioista vokselimalleihin. Vokseli (engl. voxel, sanoista volumetric pixel) on pikselin kolmiulotteinen vastine, kolmiulotteisen kuvamatriisin kuva-alkio. Fyysikko Leonard Susskind on puhunut hologrammimaailmoista.
 
Castanedalaista unityötä tosissaan kokeilevat saattavat nopeastikin havahtua siihen ällistyttävään havaintoon, että Castanedan tätä aihetta koskevat pitkälliset ja outoudessaan kammottavat kuvaukset eivät ole kokemuksen kannalta pelkästään fiktiivisiä.


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com