23.5.2018

LASIKATTO JA VÄLIPOHJA

Mikä on länsimaisen huumeongelman ydin? Entä seksuaalisuuden neurotisoitumisen ja sen symmetrisen vastinparin pornoteollisuuden moottori? Ketä nämä palvelevat ja miksi näihin asioihin ei pyritä löytämään aitoa ratkaisua?

Sekä moottori että hyötyjä on kirkko. Uskonto, jonka tehtävä on omia sinulta sinun kokemuksesi. Me koemme uskonnollisen kokemuksen sinun puolestasi. Tämä on kirkon sanoma. Me olemme lasikatto ja välipohja todelliseen elämään ja yhteyteen, sinun puolestasi. Jotta me voisimme hallita sinua kuin elotonta robottia.
 
Radikaali ja sokea kokemuksen etsiminen on puolitietoista kapinaa tätä alkuperäisen kokemuksen omimista vastaan. Kirkot, lahkot, uskonnot edustavat ihmissielun kolonialismia, koska nämä väkivaltasysteemit hiotussa kieroudestaan riistävät ihmiseltä alkuperäisyyden ja kokemuksen.
 
Mikä meni väärin? Se meni väärin että meillä on uskonto ilman kokemusta. Nimittäin jos meillä on kokemus ja tieto, sitä ei enää mielletä uskonnoksi. Uskonnon, tai vaihtoehtoisten uskontojen, sekaannus alkaa siitä kun kokemus ja tieto ulkoistetaan niiden asioiden ammattilaisille.

Näin ei voisi tapahtua, ellei kaikilla olisi koko ajan kiire. On keksitty yksilön kiireisenä pitämisen maailmanrakenne. Tässä järjestelmässä uskovainen on hullu, joka ei välitä enempää kokemuksesta kuin tiedosta siksi, että pohjimmiltaan hän haluaakin olla kiireen orja.

Jokainen tapakristitty väittää kokevansa jotakin ehtoollisella tai joukkohurmostilanteissa. Uskokoon ken haluaa. Kovat faktat ovat nämä: tapakristillisyys ei ole satoihin vuosiin aidosti tai ainakaan positiiviseen sävyyn elähdyttänyt kulttuuria eikä myöskään millään tavalla tarkentanut tieteellistä tietämystämme.
 
Ja ihmekös se, kun ei tosiasiallisesti olla tämän maailman vaatimusten tasolla; miten ilman kokemusta voitaisiinkaan olla. Tällainen uskominen on inttämistä ja pelleilyä: pokkanaamalla ollaan uskovinaan jotakin tyypillisen huijauksen tunnusmerkit täyttävää, ilman että lisätään tarinaan todella merkittävää autenttisuutta, yksityiskohtia, kuvia, kokemustietoa. Ja sitten, jos ei tätä ummehtunutta ja kaiken tuoreutensa menettänyttä teatteria ota todesta, ollaan pyssyt ojossa -- paljastetaan oikea karva.
     
Koska meillä kuitenkin ilmiselvästi on myös välineet ja metodiikka täyden kokemuksen välittämiseen, -- joka todellakin sekä elähdyttää kulttuuria että tarkentaa kaikkea tietämystämme --,  pohtikaamme hetki sen diskurssin motiivia, jossa näitä välineitä ei käytetä, estetään käyttämästä, tai kielletään käyttämästä.  

Iso kysymys kuuluu: jos tehokkaat välineet on olemassa, miksi niitä ei käytetä?


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com