24.3.2018

1. 

Ennen Jussi-gaalaa päättelin "naisten avautuminen"-teatterin perustella, että koska tuollainen teatteri edes viitsitään käsikirjoittaa, se tarkoittaa sitä, että Louhimies tulee voittamaan kaikki Jussit. Totaalisessa hegemoniassa ilman poliittisia vastavoimia, (näennäiset) vastavoimatkin pitää kirjoittaa viralliseen narratiiviin. Ikään kuin olisi moniäänisyyttä.

Louhimiehen elokuva voitti neljä Jussia mutta ei ohjaaja-Jussia. Yleisö-Jussin se voitti, mikä tietenkin on tässä se tärkein asia alleviivaamassa sitä, kuinka väärässä naiset ovat niistä tavoista joilla "todellinen taide", siis kansan liikkeelle saava ja kansan syviä ikuisesti erehtymättömiä ja oikeudentuntoisia rivejä koskettava taide saadaan aikaan. Naiset ovat väärässä. Piste.

Ikitie voitti kuusi Jussia. Kannattaa huomata, että Ikitie on ideologisesti Louhimiehen elokuva. Louhimies on sovittanut Tuurin romaanin elokuvakäsikirjoitukseksi.

Kumpaakaan elokuvaa en ole nähnyt.


2. 

Nostin alle muutaman vuoden takaisen turhan helläkätisen kritiikkini Tuurin Ikitiestä. Helläkätisen siksi, että ideologiseen käyttöönhän Tuurin romaani tarjoutuu, joskin reilusti tavallista sivistyneemmin, eli syvemmälti objektiiviseksi naamioituna.
 
Fasismi taiteessa on juuri sitä röyhkeyttä, jolla taideteos uskalletaan varustaa ideologisella käyttökahvalla. Mitä röyhkeämpi tekijä, sen selkeämmin hän laittaa kahvan esille ideologien ja propagandistien tartuttavaksi. Nuoret taiteilijat eivät kovin usein kehtaa sellaista tehdä tai edes ymmärrä koko touhun ideaa, eli sitä mihin heitä ja heidän työtään lopulta tullaan käyttämään. Nykyään toisaalta tällainen viattomuus alkaa olla takanapäin. Nähdäkseni jo aivan nuoret ihmiset alkavat olla läpikotaisin paatuneita ja kehtaavat ihan mitä käsketään. Tai ainakin tällaisia tekijöitä on jo niin paljon, että vain heistä enää tarvitsee taiteilijat valita oppilaitosmankeleihin ja -suodattimiin. Orwelmaailmassa minkäänlaista spontaania säröä ei kuvassa saa olla, käsikirjoitettuja ja imitoituja säröjä kylläkin saa olla.
 
Fasismia määrittää se, että fasismin edustaja ei ymmärrä muunlaisia toimintatapoja ja ongelmanratkaisutapoja kuin niitä, joita fasismi tarjoaa. Tämä on orwellmaailman perusta, molemmin puolin jakolinjoja. Rajat ovat vain peilejä, joista näkee täsmällisesti omat kasvonsa ja omat varjonsa. Vastakkainasettelu on imperiumiegojen välillä, ei asioiden tai toimintatapojen välillä. Toimintatavat noudattavat peilisymmetriaa. Fasismi halua aina esiintyä jonakin muuta kuin fasismina, mutta se käyttää aina vain fasismin keinoja.


3.  

2. osan huomautukset siis irti Louhimiestä koskevasta kontekstista. Äskeisten kohujen pohjalta en tee mitään johtopäätöksiä Louhimiehen elokuvista tai niiden mahdollisesta ideologisuudesta. Jos katsoo alla olevaa Aku Louhimies -tagia, huomaa että takavuosina olen suhtautunut Louhimiehen elokuviin perin suopeasti.


"Aku on aina ollut hillitön psykopaatti ilman mitään ihmisen ymmärtämystä. Hän nauttii väkivaltaviihteestä. Elokuvissa on infantiilit juonet ilman katharsista ja myötätuntoa. Oikea tragedia lisää myötätuntoa. Akun elokuvat kehottavat raiskaamaan ja kiusaamaan ja sitten ulvomaan itsesäälistä." Nimeltämainitsematon elokuva-asiantuntija yksityiskeskustelussa

Jätän itse varauksen, etten yhdy tähän kommenttiin. Louhimiehen toiminta-alue on Suomi, ja se on hankala toiminta-alue näkyvälle taiteilijalle. Suomi on maantieteellinen ruuvipuristin, jonka toisena leukana on Ruotsi ja toisena Venäjä, vääntövartena on valovuoden pituinen rautakanki, jonka toisessa päässä roikkuu koko maailmanhistorian massa. Suomessa mikään julkinen teko tai sana ei voi olla suututtamatta jotakin murhanhimoisten hullunen ryhmittymää.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com