3.1.2018

MIHIN INFORMAATIOSOTA JOHTAA JA MITEN SIELTÄ TULLAAN TAKAISIN

Sodassa ensimmäinen uhri on totuus, mutta informaatiosodasta tällaisen toteaminen olisi banaalia. Informaatiosodassa ensimmäinen uhri on ihmisyys.

Taide tavanomaisessa institutionalisoidussa muodossaan on jo nyt sodankäynnin välinen ja VAIN sodankäynnin väline. Instituution taiteilijat ovat siviilisotilaita, jotka toteuttavat symbolisia veritekoja. Koska heidän toimintaansa ei ohjaa mikään inhimillinen ja heidän toimintansa jäljiltä mikään diplomatia tai ekumenia ei voi olla mahdollinen, he osallistuvat totaaliseen sotaan. Heidän toimintansa on viimekädessä ihmisyyden ja ihmiskunnan vastaista toimintaa.

Aiheesta kertoo Curtis White kirjassaan Middle Mind (2010). White viittaa Paul Virilon teokseen Pure War (1997). Virio kuvaa kuinka jokainen inhimillinen akti on muuttumassa totaalisen sodan aktiksi, eikä millään muulla kuin totaalisen sodan aktilla nähdä "merkitystä".

Informaatiosodan totaalinen kauhu on juuri siinä, että prosessia ei voi pysäyttää ja rajata. Se vain laajenee ja pahenee, syvenee ja synkkenee. Julistamaton sotatila sen takana ei ole lakkautettavissa samalla tavalla kuin julistetut sodat. Informaatiosotaan osallistuvat ihmiset eivät koskaan (ainakaan aluksi) mieti sitä, mihin heidän tekonsa heidät johtaa. Informaatiosota on ihmisen tietoisuuden totaalinen kriisi.

Ainoa täysin varma asia on se, että informaatiosodassa ei ole mitään mieltä, eikä kukaan tervejärkinen ihminen voi suhtautua siihen mielekkäästi. Informaatiosota on ihmislajin tietoisuuden syöpä, joka saattaa koitua lajin kohtaloksi huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään ilmastonmuutos. Informaatiosodan vallassa oleva ihmiskunta ei pysty toimimaan järkevästi missään tilanteessa, koska aistimuksista ei enää voida sopia. Informaatiosota on viimekädessä aistimussotaa. Se on myötätuntoisen aistimisen kieltämistä ja aistien kieltämistä. Informaatiosodan osapuoli ei voi eikä saa aistia kauneutta, koska sotilaallisessa tehtävän suorituksessa hän ei voi olla suostuteltavissa kauneuden avulla kääntymään ihmisyyteen. Tätä kautta se lähestyy Castanedan mainitsemaan Meksikon vanhaa noituutta, joka tarkoitti kokoomapisteen manipulointiin perustuvaa vallankäyttöä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com