2.1.2018

KIELITIETEELLISIÄ POHDINTOJA

Kieli on äärettömyyden kvantisointi. Äärettömien mahdollisuuksien kaiken kattava systematiikka, jossa on yhteisesti sovittu perusta. Koska kukin kieli koskee äärettömyyttä omalla omituisella tavallaan, se ei ole opittavissa oleva asia. Vaihtoehtoja on liikaa, koska niitä on aina ääretön määrä. Kieli on mystisen peruskokemuksen asia. Kieli itseasiassa on mystinen peruskokemus. Siksi vierasta kieltä ei opita ennen (karmaattista) kokemusta, niin kuin matematiikkaa, fysiikkaa tai kemiaa on mahdollista oppia apriori. Kieltä ei saada haltuun minkäänlaisen opetteluprosessin avulla. Kieltä vain aletaan eräänä päivänä puhua täydellisesti, niin kuin venäjää tai muinaiskreikkaa, harjoittelematta ja tyhjästä, totaalisen ihmeen vaikutuspiirissä.
 
Samalla tavalla taiteilija ei ole taiteellisten ilmaisukielten sieltä täältä opiskelija ja irrallisten sananparsien ulkomuistaja, vaan itse oman kielensä synty ja äärettömyyden kvantisoinnin tukipiste.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com