22.1.2018

PRESIDENTINVAALIEN VENÄJÄLINJAUKSENI

"Käännetään kysymys toisinpäin ja mietitään mihin sotaan olemme joutuneet liittoutumattomina. Eikö kaikkiin sotiin, mukaan lukien sisällisota, ole tähän asti ajauduttu juuri liittouman kautta?" 
"Mikä haitta Baltian maille on ollut liittoutumisesta vs. vastaavat liittoutumattomat maat?" 

Baltian maille tästä kuluneen 20 vuoden showsta on ollut peruuttamaton haitta. Kaikki nuo yhteiskunnat ovat samassa tilassa kuin Ukraina ja Ukrainan sisäisen poliittisen tilan kaiketi tunnustamme huonoksi.
 
Muistelkaapa huviksenne vielä 1998 miten dynaamisilta ja kasvukykyisiltä Baltian maat tuntuivat. Sitten ne törmäsivät omaan kyvyttömyyteensä käsitellä vaikeaa historiaa mahdollisuuksia avaavalla tasolla.

"Vastaavia liittoutumattomia maita" ovat ne Venäjän rajanaapurit, jotka eivät ole Naton jäseniä. Suomi on paljon kapeampi pala kuin Ukraina, mutta yhteistä rajaa Venäjän kanssa on silti saman verran kuin Ukrainalla.
 
Kannattaa ajatella sähköteknisesti: tällaiset valtiot ovat automaattisesti kondensaattoreita, joissa on kaksi levyä. Kannattaa tehdä asioita, jotka vähentävät sitä ominaisuutta -- eli polarisoitumista -- tai mieluiten kokonaan kadottavat sen. Suomessa on nimenomaan 1900-luvun jälkipuoliskolla ymmärretty tätä. Se on ollut viisautta, vaikka poliittiset välineet ovat olleet vielä kehittymättömät.
 
Venäjän ei pitäisi olla niin suuri poliittinen pelinappula suomen sisäpolitiikassa, kuin se nyt on. Esimerkiksi nyt kauppasuhteet ja kulttuurisuhteet Venäjän kanssa ovat ohuet, koska niin halutaan, ettei Venäjä sitä kautta pääsisi vaikuttamaan Suomen asioihin. Mutta Venäjä vaikuttaa Suomen asioihin positiivisen kanssakäymisen kautta ja vielä enemmän negatiivisen kanssakäymisen kautta. Nämä itsestäänselvyydet kannattaa vain hyväksyä.
 
Asian voi ajatella vaikka seuraavasti. Rap-musiikki on nykyään suosittua ja artistit vaikuttavat ihmisiin kaikkialla, koska rap-musiikilla on totaalinen kaikenkattava ylivalta vailla mitään vastavoiman yrityksiä edes. Minä olen kuitenkin itsenäinen yksilö enkä välitä rap-musiikista. Rap-musiikki ei vaikuta minuun enempää positiiviseti kuin negatiivisesti koska olen normaalilla itsetunnolla varustettu itsenäinen yksilö. Itsenäisyyden ilot ovat juuri tällaisia.
   
Suomen (tai Viron) ja Marin tasavallan ero on tämä valtiollinen itsenäisyys. Nyt Viro käyttää koko potentiaalinsa historialliseen kostoretkeen. Koetut vääryydet maksatetaan Venäjällä takaisin, maksoipa se itselle mitä hyvänsä. Nato tietysti käyttää ilolla tällaisia hulluja. Minua tällainen sekoilu taas väsyttää.
 
Antaa älykkyysosamäärältään vähäisempien sekoilla, viisaiden ei tarvitse. Venäjään tulisi suhtautua äärimmäisen rationaalisesti, koska tunneperäinen suhtautuminen tuottaa älytöntä toimintaa. Minusta on ihan varmaa, että Venäjä ei pyri puuttumaan tulevaisuudessakaan Suomen asioihin sotilaallisesti, ellei Suomi anna siihen todella vakavaa aihetta itse. Tätä asiaa on katsottava matemaattisen yhtälön tavoin. Katsomme Venäjän todellista toimintaa, emme sitä toimintaa jonka Englantilaiset meille kertovat Venäjän toiminnaksi. Vähemmistökysymys Suomessa ei ole samanlainen kuin eteläisemmissä rajanaapureissa. Nato taas käyttää ja vahvistaa Suomessa juuri niitä voimia, jotka eivät loista älykkyytensä puolesta.
 
Älykästä kanssakäymistä Venäjän kanssa on rauhanomainen taloudellisesti runsashyötyinen kanssakäyminen, jossa hienovaraisesti kuitenkin ollaan taipumatta venäläisten yrityksiin nöyryyttää ja vedättää. Valtiollinen itsenäisyys antaa juuri tämän pelivaran. EU-jäsenyys on ihan riittävä kukkakeppi selkärangalle. Paljon enemmän kuin Marin tasavallasta käsin peliä pelaamalla. Tiedämme toki senkin millainen kumppani Venäjä on, jos sille alistutaan kuin putintrolli. Venäläinen sadismi rakastaa alistujia ja itsensänöyryyttäjiä.
 
"Venäjä voi sisäpoliittisesti alkaa nähdä - mikäli tilanne menee riittävän sekavaksi siellä - Suomen aiheuttamia syitä." 

Näin on, mutta toivotaan ja yritetään että tilanne ei menisi sekavaksi siellä, se on kaikkien etu. Jos taas pahin skenaario toteutuu, silloin tietysti spekulaatioille ei ole tilaa. En minä Natoa tai muuta tällaista vakauttavaa ratkaisua vastusta siinä tapauksessa, että Venäjää todella johtaisi joku hullu ja havaitsisin itsekin vakavan vaaran ja eskaloitumisen mahdollisuuden.
 
Itselläni on sellainen sisäinen vakaumus, että Venäjää ei johda (omat valtiolliset voimansa ja nykyiset mahdollisuutensa väärin arvioiva) hullu nyt eikä tulevaisuudessakaan. Tämä vakaumus perustuu siihen, että tunnen venälälisen ihmisen pohjimmaisen elämänhalun ja rakkaudenkin voiman. Katson että tuo voima on riittävän suuri estämään hulluuden, joka auttamatta tuhoaisi tuon hyvän ja vitaalisen voiman. Siksi uskon Venäjän kohdalla pohjimmaiseen ulkopoliittiseen rationaalisuuteen, joka estää seikkailijoiden valtaan pääsyn. Kamppailu on kuitenkin käynnissä. Minusta ulkopuolistenkin pitäisi huolehtia siitä, että Venäjällä vakauttavat, kulttuuria uudistavat ja luovat voimat lopulta voittavat. Eristämis- ja kiristyspolitiikka ei ole parasta mahdollista. Parasta politiikkaa olisi valtiollista itsemääräämisoikeutta täydellisen hienovaraisesti kunnioittava parhaiden toimintatapojen yhteinen etsintä -- niin että etsitään ennen muuta pitkän aikavälin suuntaa ja hyväksytään pitkätkin epäluulojen sekaiset koeajat.

21.1.2018

PRELINGUAL MUSIC





"I was in England. I stood on an embankment by a small heavily flowing canal. The speed of the water had to be 40 km/h. There seemed to be a cantilever bridge over the canal. The bridge was moving along with the water like a ferry. The bridge was coming down the canal towards where I stood. The ferryman was a voluminously red-haired woman. I yelled to her: "Can I get on the bridge? Is the bridge strong enough for my heaviness?” She said: "I guess it is strong enough, because it is strong enough to move at this speed without collapsing under its own weight." I decided to not try to pass the canal. I stayed on my side. Instead I got on a train. On aisle near my seat, someone stopped and blew tenderly into my hair. Instantaneously, I heard lovely music in my ears, hearing it without headphones or earplugs. I said to the person: "Thank you! That's lovely music!" He said: "You are welcome." Simultaneously in the music the singer caughted the lines: "nice music... you are welcome..." The music continued and the person was gone. Later on in the city I wanted to find the person who gave me the gift of music. Much later I found him. But that's another story.
***
When music becomes a highly structured language it reduces and quantizes its infinities, e(n)ternities, spaces, cosmoses to a countable set of possibilities. This is the illusion of language as a limited process which is countable and learnable, even it is as its origin infinite and unlearnable as items of uncountable Cantor set. All spoken languages for example are reductions from the infinity of (phonetic) sounds. Each spoken language has its own phonetical, linguistic, syntactical, grammatical, etc. base. After all, a language is an agreement between users and a semiotic game of signs.

But what if you meet infinity once again? Would that be called the prelingual state on consciousness?  Maybe this music is prelingual music? It seems to meet infinity without any agreement within the audience (at least yet, because of its very experimental nature). You can't play it with anybody or any orchestra -- it is non-canonic and hermetic like vector quantization between Deleuze and Guattari without philosophical code books. But still it makes some kind of sense, doesn't it? Its pregenre or prelingual, multigenre or multilingual, but I would like to see that it has degenerated and inorganized back to a living relation with infinity on as many levels as possible. This makes it crazy, unsure, unconvincing, suspicious, mischievous, deprecatory. It reminds of other worlds, which are not our world achievable by our usual senses. Maybe it just reminds the existence of (strange and wrong) possibilities. But a paradigmatic change may put an assemblage point to move -- to use the appropriate concept of Mr. Castaneda. The process of refreshing is non-dualistic."

20.1.2018

"Pannukakku on tosi kuva tästä maailmasta" Toivo Laakso

19.1.2018

osoita, että n × n -taikaneliön
rivien, sarakkeiden tai diagonaalien
summa on aina 1/2n(n^2 + 1)

jos kaikessa oli jotakin mieltä
eikä mitään koskaan selitetty

on turha selittää
et kuitenkaan ymmärtäisi

mielivalta on sitä
ettei selityksiä ole pakko antaa

älä usko mitään

kaikessa on paljon mieltä
jota et koskaan ymmärtäisi

selittämättömällä kysyminen
on sen ymmärtämistä
mitä ei voi päätellä

varmista itsellesi, etta joukko
F5 = {0, 1, 2, 3, €} on viiden alkion kunta
kun laskutoimitukset tehdään modulo 5

miksi et voi todistaa tätä
vain varmistua siitä itse

varmista itsellesi osuus
100 000 euron käteispotista








18.1.2018

koira voisi haudata itsensä 
tai uudistua kauhukakaraksi 
kun taivas käy pieneksi
kutistumistaan kutistuu
eikä tähtikään mahdu enää lentämään
tuskin edes lypsylehmä

PULLOPOSTIA ITSELLE

On ihmisiä jotka käsittävät runouden kaltaisen ilmiön pelkästään Bostonin matriisin läpi.  Onko nykyään enää muita?

Ja onko kysymys lopulta mistään muusta? Ehkä hölmöä ajatella että olisi.  Sotkea asiaan esoteriaa ja omia sekavia intohimoja.

Suursuosiohan on pelkkä pullopostilaitos joka takaa itselle kirjoitetun kirjeen perille pääsyn täydellisen muistinmenetyksen tuollepuolen? Mitä muuta merkitystä muka kirjallisuudella olisi. 

Kun herra Castaneda taas jonakin päivänä ilmestyy työpaikalleen kuin pitkän lounastauon jäkeen on merkitystä vain sillä että oma teoskokonaisuus löytyy lähikirjastosta. Niin työ voi heti keskeytyksettä jatkua. Kaikki sillä välillä on vain pullopostilaitoksen rutiinia.

Tylsää on se mitä runoilijalta odotetaan. Sitä en ole koskaan hyväksynyt. Se on viimeinen syy olla kiinnostunut koko touhusta. 

Pahinta on apurahoitus joka tähtää katkeruuden ja kaunan kärjistämikseen hyvin tietoisena tuhoavuudestaan. 

Ei tällaisia asioita ole olemassa porvarillisina ammatteina. Ei noituuskaan ole porvarillinen ammatti.  Se pitää kestää.

Alkuperäinen tehtävä on tietoisuus.  Kielestä ja sen rajoista.  Sen maagisuudesta.  Sanan ensimmäisyydessä.

On varottava sanan noituutta, vähennettävä ja typistettävä sen voimaa. 

Tuki ja apu voivat olla vain karmaattista.  Se on uhri.  On uhrattava tarkasti ja huolellisesti sinne mikä vapauttaa suurimman energian ja synnyttää kiitolliaimman karman. On varottava ihmisuhraajia ja heidän veljeilijöitään.  On varottava sitojia ja katkeruuden verenjuojia, peikkoja, mätäpäitä.

17.1.2018

kun kysyt poliisilta
onko tämä runoutta
hän kysyy sinulta
onko tämä kalteria

MAAILMANVIIVAT

Olin huolissani että Castalian diatoninen harmoniatopologiarenderi toimisi jotenkin väärin, mutta nyt debuggattuani pari päivää ilahduttavasti näyttää siltä, että pääsääntöisesti se toimii oikein. Koodi vain on äärettömän sotkuinen ja vaikeasti hahmotettavissa. Jokin virhetilanne ilmeni, korjaamiseksi yksi 5 millisekunnin viive teki ihmeitä.
 
Systeemillä voi siis määritellä millaisen hyvänsä tonaalisen (näistä tunnetuimmat moodit ovat valmiina alasvetolaatikon listassa) tai muunlaisen asteikon taustarakenteeksi, jossa intervallilistan alkioita käydään järjestyksessä läpi.

Intervalliaskellus lähtee liikkeelle siitä koskettimesta jota painetaan (olettaen että kosketin kuuluu valittuun asteikkoon). Jokaisella koskettimella tai kosketin ryhmällä on oma euklidinen sekvenseriaskelluksensa, joka on teorianmukaisessa suhteessa toisten koskettimien askelluksiin. Euklidisten rytmien teorian teho on siinä, että rytmialkiot on paitsi luotavissa vain kahta parametria säätämällä, myös sovitettavissa toisiinsa automaattisesti polyrytmiseksi kudokseksi, johon tasarytmiset kuviot ovat erikoistapauksia. Tällainen toiminta on erityisen hyödyllistä silloin kun kompleksisesti toisiinsa liittyviä asioita hahmotellaan nopeasti (esimerkiksi tapaus, jossa jokaisella keyboardin koskettimella on oma rytmipatterninsa). Euklidiset sekvenserit on vain eräs (ensimmäinen löytämäni) tapa toimia luovasti ja nopeasti. Esimerkiksi Native Instrumentsin West Africa ja India paketeista löytyy mahdollisia toisenlaisia lähestymistapoja, joista voi myös pienellä kokeilulla huomata, että tämä on ihan varmasti se suunta johon ollaan kulkemassa. Tietenkin suuret rahaa tekevät yhtiöt kuten Native Instruments edellä. Suomessahan ei ole kukaan kiinnostunut tekemään rahaa näin selvällä rahasammolla.
 
Jos askellus on kaikille koskettimille sama, asteikko C-duuri ja painaa vaikka nelisoinnun kun intervallilista on 0 5 -2 5, saadaan tonaaliset soituasteet 1, 5, 3 ja 7. Jos asteikko on joku muu, esim John Coltranen käyttämä, saadaan asteikon mukainen jazzsoinnutus jokaiselle sointuasteelle.

Mikä hyvänsä midinuottina annettu linja tai melodia voidaan muuntaa intervallilistaksi ja intervalli lista voidaan jäsentää ja soinnuttaa uudelleen missä hyvänsä asteikkotopologiassa. Jos alkuperäinen asteikko on vaikka C-duuri ja uusi asteikko on esimerkiksi Messiaen moodi saadaan alkuperäisen musiikillisen hahmon ja rytmisen rakenteen säilyttävä hienovarainen atonaalinen soinnutus ja oikeaoppisesti sen mukainen melodia. Oikut ja poikkeukset täytyy tehdä käsin.

Asteikko määritellään puolisävelaskelina. Esimerkiksi duuriasteikko on 2 2 1 2 2 2 1, joku messiaen moodi voi kai olla 1 1 2 1 2 1 1 2 1. Mutta asteikko voidaan määritellä myös tyyliin 3 3 3 2 3 3 3 jolloin sen ala on kaksi oktaavia. Topologies vääristymä olisi jotakin 2 -5 7 9 -2 1 1 1 -3 tällaisella asteikolla tutuista melodioista saa aivan kummallisia tunnistettavia mutta outoja mutaatioita. Jos asteikko olisi 12 sävelrivi järjestyksessään, silloin intervallilista tyyliin 0 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 tuottaa sen rivin nousuineen ja laskuineen. Kolmisointuasteet olisivat silloin kummallisia tuon rivin määrittämiä sointuasteita. Tällaisten maailmojen eheyksien aistiminen voi olla aluksi haastavaa, riippuen siitä kuinka paljon harmoonista mieltä tai harmoonista entropiaa asteikot ja intervallilistat sisältävät.

Laitteella voi siis tehdä kaikkea sitä, mitä jazzmuusikko tykkää laskea päässään. Ja myös äärettömän paljon monimutkasempia juttuja, lennosta. Pelkän jonkun jazz asteikon sointuasteiden laskeminen päässä ja soittaminen vaikka kitaralla kun on minulle jo tuhtia päässälaskentaa. Pää ei pysy perässä. Koneelle se on simppeliä matriisilaskentaa. Toisaalta en tykkää jazzsointujen merkintätavoista, joissa katoaa sointuasteen ajatus kun plussaillaan lisäintervalleja, alennus ja ylennysmerkkeineen, soitumerkintöihin. Castalian nykyinen versio ei tunne alennus tai ylennysmerkkiä. Kysymys on aina kokonaisena määritellystä asteikosta. Jos yksi ääni ylennetään tai alennetaan, se on eri asteikko, sen hetken. Kaikki on läpiloogista loppuun asti. Ihmisen työ on oikuttelu. Koneen työ on johdonmukaisuus.

Että asteikkojen ja intervallilistojen numeroista jotenkin määräytyisi rajoitteita rytmisiin patterneihin olisi hyödyllistä. Nyt se ei käy päinsä, koska ei ole riittävän ohjelmoitavaa sekvenseriä käytössä. Tai siis en osaa koodata Javaa niin paljon että olemassaolevien modifikaatio onnistuisi. Toisaalta pitäisi tehdä toimiva ydin ja siihen lilittyvä sävellyskohtainen laajennus. Nyt kaikki on samassa. Pitäisi voida ikään kuin ohjelmoida sävellyskohtaista logiikkaa. Setup pitäisi voida tallentaa yhtenä tiedostona rytmipatterneineen. Nyt erillisiä hässäköitä on liikaa.




16.1.2018

Eikö tämä ole jo selvää, että jokainen runoilija, josta koskaan tulemme kuulemaan, on välttämättä aina salaisen tiedustelupalvelun agentti.

Ja tässä moraalin tilassa, joka on sovittu ja ainoaksi mahdolliseksi käsitetty, eikö ainoaa viisautta ja älyä ole silloin tulla osalliseksi tiedosta.

Ja voiko mitään tietää, ellei ole osallinen tiedosta.

Voi lukea kirjoja. Mutta emmekö juuri sanoneet, että runoilijan ammattitaitoa on tietää, paitsi jotakin tietämisen arvoista, myös se, mikä osa siitä voi tulla kerrotuksi ja mikä osa ei.

Ja eikö juuri se, minkä runoilija tietää tiedoksi ja samalla kertomatta jätetyksi, ole sitä ainoaa energiaa, jolla peli pelataan.

Vihdoin pääsemme kysymään sen mitä olen aina halunnut tietää.

Voimme kysyä, tarvitseeko Valtio runoilijaa.

Ja onko valtio, joka tarvitsee runoilijaa, ihanteellinen Valtio.


Mutta kun raja vedetään väärään paikkaan, se on kuin sidontaköysi joka hitaasti sahautuu ihon alle. Ihmiskunta on tavallaan tahallisesti väärien filosofisten ja moraalisten rajanvetojen sätkynukke. Ihmisen ominaisuudet ovat pilailusalin peilejä.


Inhimillinen moraali on ainoa asia, joka tekee todellisuudesta todellisuuden tuntuisen. Käytän käsitettä moraali sen esoteerisessa merkityksessä. Moraali siinä mielessä, että mitään todella haluamisen arvoista ei voi haluta itsekkäästi vaan ainoastaan kansakuntana, sivilisaationa, ihmiskuntana. Ihmiskunta on pienin yksikkö, jona me voimme kestävästi haluta mitään, jos haluamme rajoittua ihmishahmoon. Muu on immoraalista, epätodellista, illuusiota. Moraalisten kysymysen ulkopuolella me voimme haluta asioita, joita Castaneda kuvaa. Me voimme esimerkiksi haluta jäädä pysyvästi asumaan ei-orgaanisten olentojen maailmaan. Mutta en puhu nyt siitä.
 
Moraalittomuus on tässä maailmassa sitä, että haluamme yksilönä eri asiaa kuin ihmiskuntana. Tällainen immoraalisuus on ristiriitaa yksilön ja kokonaisuuden välillä, joka perustuu sen (tietoisuudenmuodon) kieltämiseen, että yksilö on osa jakamatonta kokonaisuutta. Tällainen tiedostettu tai tiedostamaton kielto johtaa epätodelliseen, epätodellisen tunteen kasvamiseen. Moraalittomissa olosuhteissa elävä tietoisuuden fragmentti ei kykene pitämään todellisuutta todellisena. Moraaliton toiminta johtuu siitä, ettei toimija pidä toisia toimijoita todellisina. Immoraalinen testaa todellisuuden perustavaa totuutta. Ja jos se peruskivi antaakin hänelle periksi, hän joutuu oman määrittelemättömän immoraalisuutensa psykedeliavankilaan. Siksi hänen vapaa tahtonsa johtaa hänet kaiken aikaa yhä syvemmälle maailmaan jonka hän on itse luonut, yhä syvempää ja suurempaa moraalittomuuteen ja sitä kautta yhtä kaikenkattavampaan epätodellisuuden tunteeseen. Jos todellisuuden rajaa ei tehdä rangaistuksen uhalla selväksi, todellisuudesta muodostuu päättymätön testi, jonka tulos valkenee vasta kun tajuaa lopettaa testaamisen.

Rajan käsite liittyy todellisuuden koherenssiin. Rajaton ei ole todellisen tuntuista.

Nyt immoraalisuuden huvittavuus perustuu siihen, että paljon mitään ei välttämättä tarvitse pitää totena. Näin yksilöllisten vapausasteiden määrä saadaan kasvamaan hyvin suureksi tässä psykedeliapeilisalissa jossa olemme. Toisaalta immoraalisuuden haittapuolena on se, että hyvin moni asia niistä, joita ei ole tullut pitäneeksi totena, tulee lopulta paljastumaan todeksi. Ja hyvin moni asia niistä asioista, joita kuitenkin on pitänyt totena, tulee loppujen lopuksi paljastumaan epätodeksi.

Immoraalisuus tai moraalisuus ei ole yhtä kuin tarkka katse. Nämä funktiot vain määrittelevät sen, kuinka vahvasti se mikä on aistittavaa tarjoutuu aistittavaksi. Jos ajattelemme jotakin perusrunoilijaa tiedustelupalvelun palkkalistoilla, niin eikö hän juuri halua olla olematta selvästi aistittavissa.
Omien lapsien rakastaminen ei paljon uskoa vaadi. Lapsen kautta paitsi muistaa itsensä, millainen oli joskus, myös näkee itsensä, millainen on nyt. Sääli on kun emme enää tunnista itseämme. Se on sairaus, joka johtaa katoamiseen. Me olemme kummallisia ideoita, jotka vähitellen lähtevät toteuttamaan itseään.
Todellisuuden luonne on kovempi filosofinen pähkinä kuin ikinä olisin osannut arvata. Hulluksi tuleminen ei olisi mikään ihme, vaikkei sitä näytä edes hulluksi tulevan. Jos ei tule miksikään, ei tule hullua hurskaammaksi eikä hurskasta hullummaksi.
Amerikassa tämä on ja SAA OLLA niin selvää kaikille, mutta meillä täällä pimeässä pohjolassa tämä ei SAA OLLA selvää.

Jim Carrey:





KOLME VUOTTA JA KOLME MINUUTTIA

Ryhdyin kolmen vuoden tauon jälkeen kehittämään Castaliaa.
 
Ensimmäinen ongelma on se, että en itse ymmärrä koodista paljon, koska en ole dokumentoinut kunnolla. Se on luotu intuitiivisesti, ikään kuin innoituksen varaisesti, enkä heti pysty seuraamaan ajatusta näin sen inspiraation ulkopuolelta. Ajatus on lähinnä aritmetiikkaa, logiikkaa, olioita, listoja ja matriiseja: kaikkea sitä mikä on minulle kevyttä lomailua silloin kun olen "sisällä". Pari päivää kului siihen, että pääsin hajulle ja sain laitteen jotenkin toimimaan.

Seuraavien aikojen työ on vaivaalloinen analyysi ja dokumentaatio. Pitää korjata ilmeiset bugit, testata toiminta kaikissa tilanteissa, ja sitten miettiä koko arkkitehtuuri uudelleen. Olen niin harrastelijamainen koodaaja, niin vähän hajulla kunnollisista käytännöistä, että tämä tulee olemaan haaste. Pitää opetella ammattimaisen työskentelyn perusteet. Koodi täytyy analysoida ja rakentaa niin selkeäksi, että joku toinenkin pystyy käsittämään mistä siinä on kysymys.
 
Toisekseen haluan tehdä sovelluksen, jossa ei ole mitään ylimääräistä, ja jonka voin ottaa sävellyskohtaiseksi perustyökaluksi. Kaikki yleisen tason asiat ovat perustyökalussa. Erityiseen sävellykseen liittyvät asiat tulevat siihen lisäksi. Haluan, että jokaisella sävellyksellä on oma erityinen työkalunsa, jossa on omat erityiset piirteensä. Ja että kaikkeen tietyn sävellyksen dataan ja mahdollisuuksiin voi palata myöhemmin.
 
Toisataiseksi olen vain improvisoinut lähes satunnaisilla alkuarvoilla. Lopputuloksena on ollut sitä kaikkea mitä on kuultu. Ideoita siellä täällä fragmentaarisesti. Miksauksen ja sähkösoittimien kartoittamiseen on kulunut tämä kolme vuotta (asiat etenevät hitaasti, kun koko rahoitus on omakustanne, eikä mitään muutakaan ympäristön tukea ole. Kaikista vähiten on kuitenkin ymmärrystä ja älyä). Miksaus ja sähkösoittimet eivät tässä ole se keskeinen ydin. Keskeinen ydin on musiikki, joka nyt on jäänyt hieman taka-alalle.
 
Tarkoitus on nyt palata tiukemmin ohjattuun ja alkuarvoiltaan mietittyyn pitkäjänteisempään säveltämisprosessiin. Tämä edellyttää tiukkaa koodarimaista asennetta. Pyrin todellakin koodaamaan ja tekoälyistämään koko erityisen sävelkielen. Tällä hetkellä siitä on valmiina vasta runko, lähinnä rytmin ja melodian suhde. Edes harmonia ei ole vielä ollut tarkemmassa käsittelyssä, puhumatta monista muista ilmaisullisista kysymyksistä. Kuten olen sanonut, fysikaalisille soitinmalleille sävelletään ilmaisuparametritkin samassa prosessissa.
 
Olen improvisoinut ja luonnostellut nyt ihan riittävästi, tuhansia ja tuhansia luonnoksia. On aika tehdä luonnostelun ja faragmenttien sijaan jotakin kunnollista, vaikka sitä joutuisi miettimään ja suunnittelemaan hieman pidempään. Kolme vuotta ei ole pitkä aika suunnitella ja miettiä kolmen minuutin musiikkikappaletta.



vain sudelle maailma
on vapausrangaistus
kun sitä uhkaa entropia
ja kaikenlainen koiruus
Lazy Mountain Holder
suden tapa ohjata
koiran evoluutiota
tapahtuuko sekin
rahan avulla
kahden koiran ero
on pieni, koska kumpikin
ne ovat surkastuneita susia
jähmettyneitä susia
halvaantuneita susia
tulehtuneita sudenaivoja

mutta kahden ihmisen ero
on pieni siksi että kumpikin
ne ovat tulehtuneita jumalia
salit ovat kohtalaisen siistit
matalahkot, pienehköt, vähävaloiset
mutta ei sitä edes huomaa
jos ei ole palatsissa käynyt
muodonmuutoksella sinä viestit
ennen kaikkea tyytymättömyytesi.
jos kaikki vain istuisivat
laivan kannella eikä kukaan
sukeltaisi meren pohjassa
ei meribiologia olisi hyvää

ja jos olet sukeltaja
sukeltajaksi syntynyt
sukellat sitten ilman
happilaitteita koko
elämäsi

sillä eihän ole koiraa
joka ei louskuttaisi
koko elämäänsä eikä
ole tähteä joka ei liehuisi
tangon päässä
seteli on vallanpitäjän
rakkauskirje

ei siihen paljon sanoja
tarvita tai edes mahdu

runomitta on setelimitta

sanat ovat jotain mitä
kuullaan setelien lomassa

ja jos se pilaa setelin
se on huono runo
 
kuin alleviivaus joka peittää
kokonaan itse tekstin
jos ei olisi surkastumista
kohmeisuutta, tulehdusta
täydellistä halvaantumista
rahakin olisi turhaa
Valta
päällimmäinen
pohjavirtaus
pohjimmainen
pinta.

Se olisi turha
jos ei olisi ketään
johon sitä käyttää.

Siinä se ristiinnaulitun
merkitys on.
Meidän kirjeenvaihtomme
oli tätä.
   
Minä en koskaan kirjoittanut
vain heille.
 
Mutta he kirjoittivat aina
vain minulle.

Toisilleen he eivät
kirjoittaneet.
Säälivä, myötätuntoinen
tilintarkastaja
suree puolestasi sitä
ettet tiedä
miten kaikki meni.

Raha raha raha
ihmiskunnan
tapa itseohjata
evoluutiotaan.

14.1.2018

MIDI MAP Logic Pro X

Olen miettinyt miten midisoitin Akai MPK49 pitäisi mapata Logic Pro X 10.3.3:n kanssa.

Useimmat pluginit ja Logicin omat parametrit voi mapata Logicin automaatioihin  > Control Surfaces > Learn Assignment for ...

Mutta yllätys yllätys kaikkia parametreja ei voi mapata automaatioihin. Esimerkiksi Native Instrumentsin soittimissa MOD wheel on kiiteästi mapatty kaikkien fyysisten laitteiden MOD wheeliin. Tätä asetusta ei voi muuttaa, eli NI MOD wheeliä ei voi assignoidan ohjaamaan millään muulla fyysisen laitteen kontrollilla. MOD Wheeliä ei voi ohjata Logicin automaatiolla. Se on pakko ohjata vain midi controll datalla. Siis kaikissa NI soittimissa systemaattisesti näin, ainakin Komplete Kontrol käyttiksessä. Kontaktista en tiedä, kun en osaa (vielä) käyttää sen sekavaa liittymää, josta ei löydä soittimia.

Automaatio assignointien tekeminen oli aikaisemmissa Logic versioissa kokemukseni mukaan epävakaata puuhaa. Uudessa 10.3.3 versiossa näihin piirteisiin on tullut paljon muutoksia.

Jos ja kun parametrin/soittimen mappaaminen Logicin kautta toimii ongelmitta, se on mididatan äänistystä parempi tapa hoitaa asia. Kontrollerilta tehty midisäätö ei säädä midiä vaan suoraan automaatiota, jota taas on jälkikäteen paljon helpompi editoida kuin midiä. Automaatioissa on myös paljon parempi dynamiikka kuin karkeassa 128 portaisessa midissä.

Mutta Logiciin tehty atomaatiomappays ei ole projektikohtainen vaan globaali. Se toimii sen jälkeen kaikissa projekteissa ja kaikilla soittimilla. Tämä siis koskee vain ulkoisen kontrollerin säätöjen suhdetta automaatioihin. Eli jos vaikka assignoi MOD WHEELIN johonkin parametriin jossain ei- NI soittimessa, se on siinä lopullisesti, eikä toimi siellä missä pitäisi normaalisti, ennen kuin poistaa tämän assignoinnin manuaalisesti. Tämä on hyvä huomata, sillä NI soittimissa MOD Wheel lakkaa tästä eteen päin toimimasta, ennen kuin sen assignointi on vapautettu Control Surfaces > Control Assignments > delete (yksi kerrallaan).

Toisaalta Logicin sisäiset assignoinnit toimvat sitten midi mappauksena hyvin vakaasti ja globaalisti kaikissa soittimissa. Jos teen mappauksen NI Steampipe 2 huiluun. Se on siellä niin kauan kaikissa saman tyyppisissä huiluissa kunnes poistaa mappauksen manuaalisesti. Samaa ulkoista kontrolleria ei voi assignoida useammalle parametrille samalla kertaa. Samalla kontrollerilla ei siis voi säätää montaa automaatiota yhdellä kertaa. Edellinen mappays poistuu aina uuden tieltä. Ja tämä on globaalia. Eli aikaisemmat projektit myös muuttuvat. Toisaalta projektit sisälle jo tehdyt ja tallennetut automaatiot säilyvät. Niitähän voi sitten säätää manuaalisesti suoraan Logicin sekvenseri-ikkunasta.
 
Logicin projektin sisäinen mappays toimii erinomaisen vakaasti Akailla ja lopputuloksena äänityksestä on siis suoraan jälkieditoitavia automaatioita. Mitään sekoilua tai pykimistä ei ole havaittavissa, vaikka vaihtelisi äänitysraitaa lennosta. Automaatiot toimivat soittimille tip top, vaikkei kyseinen raita olisi edes aktiivisena.

Globaalin automaatiomappayksen huono puoli on se, että globaalina muuttujana sitä ei voi tallentaa projektikohtaisesti. Eli jos saman kontrollerin mappaa seuraavalle soittimille, edellisen mappays poistuu. Jos sitten taas haluaa käyttää vanhaa soitinta uudelleen, se täytyy myös mapata uudelleen.

Plugarikohtaiset Midi Assignmentsit taas voi yleensä tallentaa, mutta ongelma on se, että mididatan jälkikäteinen editoitavuus on, jos kohta mahdollista, niin kuitenkin todella työlästä verrattuna Logicin automaatioihin.

"Bear in mind that the Logic Controller Assignment dialog is great regarding it's structure but not well organized as "Saving/Loading", floating midi ports etc. Your custom assignments are stored automatically in a file named com.apple.logic.pro.cs which is placed into Users/User/Library/Preferences"

Yksittäisen soittimen "Logic Controller Assignment" mappays on tallennettavissa kopioimalla sen hetkinen versio "com.apple.logic.pro.cs" tiedostosta talteen. Tämä tiedosto pitää laittaa tuonne "Users/User/Library/Preferences" -kansioon (defaulttina piilotettu) aina silloin kun kyseistä asetusta haluaa käyttää. Kokeilin että tämä kyllä toimii. Kieltämättä hivenen kömpelö joskin ainoa mahdollinen työtapa.
Kun rakkaus jättää
on miljöö aina
kuolemanleiri.

Kuolemanleiri
on miljöö aina
kun rakkaus jättää.

Rakkaus on toivon
projektio ja
kuolemanleirin funktio.

Jos ei ole kuolemanleiriä
ei ole sellaista kahden yksilön
väistä pelastussuunnitelmaa
jotka kutsutaan rakkaudeksi.

On vain uteliaisuus
ja nautinnonhalu.
 
Ja kun ei ole yksilöitäkään
on vain kaikenkattava rakkaus.



13.1.2018

Ihmeen tapahtumatta
en veljeni
ota askeltakaan
maan päällä.
what a privilege
to be privileged

Tosta löytyy Twin Peaks -kaudet 1-3 dubbaamattomana, enkkuteksteillä ja paremmalla teknisellä toimivuudella kuin MTV Katsomossa. Kuvanlaatu on ei ihan huono, ääni on huono.
Tänäänkin
San Marino kaikki
kaksi vankia
lusivat.

Eikka Lehtosaari haastattelee Jukka Tolosta.

 

12.1.2018

Yrittäjä yrittää
pärjätä ja kelvata
 
Hallitsija hallitsee
kilpailuttaa, kelpuuttaa

Minun nähdäkseni ihmiset ajattelevat tulevia sukupolvia ja heidän onneaan yhtä paljon kuin unissakävelijät ajattelevat seuraavien sukupolvien unissakävelijöiden turvallisuutta.

HILLITTÖMYYDEN HISTORIA

Casanovalla on muistelmissaan muutamia teräviä linjauksia. Kuten se, että ihmisillä on taipumus tehdä hyvien ja viehättävien ominaisuuksien puutteestaan uskonnollinen tai moraalinen hyve.

Vastaavasti: kaikkialla missä esiintyy suuria aatteita ja hyveitä, on heti kuljettava varpaillaan ja katsottava tarkasti ihmiseen, mitä ominaisuuksia siitä kokonaisihmisyyden näkökulmasta puuttuu.

Tietoisuuden evoluutio on puutteesta ja osattomuudesta tietoisuuden evoluutiota. Arkipsykologia toimii niin, että kun jotakin ei ole eikä voida saavuttaa, se kirjataan juhlittavaksi voitoksi. Kun tästä hillittömyydestä sitten lähteen liikkeelle maailmankaudet, poliittiset ideologiat, uskonnot ja valtakunnat, ollaan syvällä siinä hullunmyllyssä joka on ihmiskunnan historia.
sotamiehestä ei tule
käskyttämällä kenraalia
laihdutan, ilahdutan

DAVID LYNCHIN BANAALI TAROT

Twin Peaks 3 on esimerkki täyscastanedalaisesta TV-sarjasta. Jokainen nykyään tuotettu olennainen elokuva tai TV-sarja on täyscastanedalainen, mikä tarkoittaa sitä, että käsikirjoituksissa esiintyy pelkätään Castanedalta lainattuja ideoita. Hollywoodissa ei ainakaan enää tehdä mitään muuta. Castaneda ei koskaan myynyt yhdenkään kirjansa oikeuksia Hollywoodiin, mikä on mielenkiintoinen yhteensattuma sekin. Samalla kun näiden elokuvien ja sarjojen suurkuluttajalta kysytään Castanedasta, hän torjuu sen esoteriana. Kaikesta tästä äärettömästä kummallisuudesta ja käsittämättömyydestä, joka ympärillämme velloo nimenomaan David Lynchin banaalina tarotpakkana, voi päätellä sen, että todellisuus ei ole ihan niin todellista kuin oletamme.

11.1.2018

rip rip rap
juhlitaan
hevibändien
viimeisten
jäsenien
poismenoa
kuka jaksoi
rokata
pisimpään
ja miten ihmeellistä
kaikki jaksaminen
olikaan
clean install
matrixissa
kestää kokonaisen
iltapäivän
konejärvi kuohuu
kuohumistaan
lintujen peili
on hiljaa
sick sick sick
the number of
the beast
Kaikki hajoamaan tuomitut järjestelmät
eivät hajoa yhdessä yössä kuin Neuvostoliitto
koska hajoamiseenkin, sen kaltaiseen, tarvitaan
valtava määrä päätöksentekokykyä ja rohkeutta.

PELKO JA ORGASMI

”Emme elä Neuvostoliitossa, missä huonosti toimivia asioita pitää vain sietää” lataa päivän lehti. Pisteet otsikoinnista, mutta paljon tunnutaan jouduttavan kuitenkin sietämään -- tässä maassa -- enkä viittaa pelkästään joukkoliikenneratkaisujen sujuvuuteen. Joudutaan sietämään esimerkiksi kallista ja tehotonta poliittista päätöksentekojärjestelmää. Voi kysyä, onko nykyisen kaltainen poliittisen teatterin seuraaminen ja kustantaminen ihan välttämätöntä aikakaudella, jolloin älypyhelimet päivittävät käyttöjärjestelmänsä itsestään yön aikana. Kun oivalletaan, että poliittiseen päätöksentekoon on keksittävissä ja olemassakin jo dynaamempia prosesseja, lakataan samalla pitämästä todellisuutta ankeana unena. Kun keksitään, että historia ei toistu, eikä voikaan toistua, jos emme elä unessa.
About poetry. In my opinion, we do not reach the truth by a word mind. Sensed world is one quantisation of the real possibilities of universe. We are able to change or replace this code book of quantisation. It can be described as movement of the assemblage point. Each language is quantisation of the real possibilities of sound, syllables etc. One word is member of some language (if not prelingual, nonsensical, or universal) and pointing to sensed world in some level. The truth is the cake under the whipped cream. The expression is a curtain tassel. The undercurrent is a backdoor. If word was in a beginning, who is the dreamer... who is the dreamer...? Am "I" am the dreamer.

BUT WHO IS THE DREAMER

Ihminen joka elää pohjavirtauksesta on väsynyt naamiopeleihin tai jos ei itse peleihin, niin ainakin ihmisiin, jotka ottavat naamiopelit tosissaan.

Suomalaisen kulttuurin sairaus on näennäisvasemmistolaisuus. Hyvin usein näennäisvasemmistolaiset ovat pohjimmiltaan kaikkea muuta kuin maltillisia oikeistolaisia. Kierous kärjistää ääripäitä. Suomessa vasemmisto on aina oikeiston hyödyllinen idiootti, letkuankka vailla kovaa matemaattista ja juridista ydintä, jonka toiminta nostaa ja katalysoi äärioikeistoa, jotta kova porvarioikeisto voisi äärioikeistoa kaitsevana auktoriteettina esiintyä helposti ja vaivattomasti tolkun asialla. Vasemmisto on loinen ja se pitää omasta poliittisesta edustaan huolta niin kuin loinen, suojelemalla isäntäkasvia. Siksi se ei puutu todellisiin rakenteellisiin ongelmiin, vaan ainoastaan ajaa itsekäästi omaa etuaan minkä hyvänsä isäntäkasvin solukossa. Se kyllä puuttuu todellisiin ongelmiin huomiota kiinnittäviin ihmisiin, negatiivisella asenteella.

Osaksi tästä syystä vasemmistolaisuus ei koskaan tarkoita tasapainottavaa tai tolkullista elettä suomalaisessa politiikassa, mistään yleiskatsauksellisuudesta tai historiatietoisuudesta puhumattakaan. Suomalainen vasemmistolaisuus on antiälyllistä ja koko sana "vasemmisto" on niin moneen kertaan tehty merkityksettömäksi ja tyhjäksi, ettei käsitteellä tee kielessämme mitään.
 
Siksi en ole kiinnostunut vasemmistolaisista tai oikeistolaisista vaan todellisesta. Todellista on se mikä synnyttää energiaa. Epätodellista on se, mikä imee ja varastaa energiaa. Energiaasynnyttävä on avaavaa ja vapauttavaa, energiaa varastava on sitovaa ja kahlitsevaa. Heti kun joku sekoittaa näiden pääasioiden järjestyksen ovat sellaiset käsitteet kuin oikeisto ja vasemmisto vailla mitään syvempää mieltä ja merkitystä.
 
Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä mistään. Meidän ei tarvitse olla ystäviä ja kokea keskinäistä viehätysvoimaa. Meidän ei tarvise olla yhtenäisesti liikkuva marssiva joukko tai eturintama. Riittää että intentiomme yhtyy pohjavirtausten tasolla. Esiripun, ilmiasun tasolla mitään korrelaatiota ei tarvita. Ihminen jolla on mielipiteitä, ei ole todellinen. Hän ei ole pohjavirtaukseen juurtunut, hän ei ole riittävän vakavissaan. Siksi hän on niin vakavissaan kaiken ohimenevän hölynpölyn ja ilmiasujen suhteen. Hän ei ole ymmärtänyt rakkaudesta mitään yhä lakkaamatta energisoivana prosessina, siksi hän on niin vakavissaan rakkauden ohimenevien ilmiasujen suhteen.

Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että ihmiskunnan ja varsinkin ihmiskehon materiaalinen evoluutio ei olisi sen isäntäkasvin tuote, joka on kulloinenkin valtajärjestelmä. Jokainen valtajärjestelmä luo oman ihmistyyppinsä henkisellä ja materiaalisella tasolla. Tämä on pohjavirtauksessa oleva asia, johon ei voi loisen pintajuuristolla vaikuttaa. Jos me haluamme todenteolla muuttaa pohjavirtausta ja ihmiskuvaa, meidän on muutettava koko järjestelmää sillä tasolla kuin se luo yksilön olemisen edellytykset. Pelkkä loisen kyljenkääntö isäntäkasvin sisällä ei muuta mitään poliittisesti ja tietoisuuden kannalta olennaista. Appsien kehittäminen ei auta. Vain systeeminen muutos -- CLEAN INSTALL -- auttaa.
 
Tosiasiallisesti me emme saa antaa historiallisten oikeistolaisuuksien ja vasemmistolaisuuksien esteettisine ihanteineen vaikuttaa siihen ihmiskuvaan, jonka me toivomme toteutuvan. On käsitettävä, että tämä asia on vain omassa vallassamme ja on aivan liian myöhäistä etsiä karttaa kaukaisesta historiasta, jonka olemassa olo ja data ovat ohuita ja epävarmoja suuntaviivoja. Meidän on varmistuttava siitä mitä aistimme tässä ja nyt ja minkä me siitä kaikesta todella haluamme säilyttää.
Näin vauhdissa runsas kymmenen vuotta sitten. En muista aiemmin nähneeni tätä V.-J. Sutisen Turun Sanomien kritiikkiä, vaikka kuulin sellaisen kirjoitetun. Luulin ettei sitä koskaan julkaistu. Väärässä olin. Tällainen voi mennä itseltä ohi kai vain kahdella tavalla: 1) on toinen timeline, tai 2) juttu on laitettu verkkoon julkiseksi vasta äskettäin.

10.1.2018

Jos pitää elämää unena
Historiasta on vaikea oppia

9.1.2018

Tiukempaa tieteellistä otettaa deeleihin ja varsinkin huoscaan. Suomenkielinen tekstitys, edellyttää kemian ja lääketieteen esiteitoja.


Kun ongelma on tuhoutuminen
ja päämäärä maailmankaikkeus
hallitsijan kiertäminen tuottaa
jatkuvaa uupumusta. Tilannetta
voi hyödyntää käyttämällä sitä
täydentymiseen.

8.1.2018

SILTA LIIKKUU

tarkoittaa hierofantti, elävä silta joka liikkuu.
Näytelmä alkaa Shakespearena. Näytelmän kulku keskeytyy pian kun näyttelijät alkavat löytää yhä enemmän viitteitä modernista näytelmästä. Edellisen näytelmän lavasteita ja rekvisiittaa alkaa löytyä yhtä enemmän ja se kaikki vaikuttaa paljon uuden aikaisemmalta kuin Shkaespearea edeltävä näyttämökausi. Lopulta näyttelijät yrittävät palauttaa edellisen näytelmän -- joka on hyvin moderni --- käsikirjoituksen pääkohdittain, ja jotkut jopa ryhtyvät näyttelemään sitä itsekseen.
Twin Peaks 3. kausi kuvaa realistisesti sitä, miten ja millä asenteella salaiset tiedustelupalvelut ovat aina tekemisissä inorgaanisen maailman kanssa. Koko sarjan tyylilaji on realismi, ei surrealismi, unenomaisuus tai muu sellainen. Todellisuus on juuri tätä komediaa.  

7.1.2018

Ihmisen sivistäminen ja kesyttäminen, kumpikin termi kuulostaa tässä vaiheessa maailmanhistoriaa rodunjalostukselta, jota voimakkaampi ihmisjoukko käyttä heikompaa ihmisjoukkoa kohtaan, pitääkseen sen heikkona ja siten hallittavana. Ihmisen heikkoudet ovat niin hyödyllisiä, että niistä tuskin luovutaan, mieluummin kaikesta muusta. Sitä on evoluutio, ihmisen evoluutio, prosessi joka tapahtuu tietoisesti ja hallitusti, täysin rajatussa ja hallitussa ympäristössä, kuten planeetalla, joka ei olosuhteiltaan paljonkaan poikkea koelaboratoriosta.
Kaupungissa törmäsin kahteen afrokaveriin, joilla oli kauniin blondit kummallakin kainalossa. Tyypit tarjoutuvat majoittamaan minut ilmaiseksi asuntoonsa. Otin tarjouksen vastaan. Mihet ottivat ystävällisesti matkalaukkuni kantoon. Halusivatpa ottaa minulta myös passini ja rahani. Annoin ne mielihyvin heidän luotettaviin käsiinsä. Lähdimme täyteen pakatulla henkilöautolla kohti jotakin hipsterikaupunginosaa. Auto laitettiin parkkiin tyylikkään hipsterikenkäkaupan ulkopuolelle. Ovella vastaan tuli punakikkarapäinen ja punapartainen todella brittiläisen näköinen karismaattinen hipsterhahmo, joka ilmeisesti oli kaupan myyjä tai omistaja hän lukitsi oven jälkeensä eikä edes vilkaissut meitä. Laukkuja kantavat miehet viittasivat leukaansa nostamalla takahuoneen ovea kohti. Ilmeisesti olimme vain kaupassa läpikulkumatkalla sen takana olevaan huoneistoon. En ihan pystynyt muodostamaan kuvaa siitä, mitä oli tekeillä. Äkkiä tunsin halua pysähtyä. Mitä jos kaupan takahuoneessa olisikin englantilainen keittiö, jossa ihmissyöjät keittävät eräästä suomalaisesta pojasta maukkaan keiton.

6.1.2018

Maailma on universumin mahdollisuuksien
kvantisointi ja kieli on koodikirja.
Kieli on äänen mahdollisuuksien
kvantisointi ja sanakirja on koodikirja.
urhi
urho
uhro
uhri

5.1.2018

Informaatiosota on totaalista sotaa yleisinhimillisyyttä vastaan.

4.1.2018

YLEISINHIMILLINEN USKOTTAVUUS

Näyttää siltä että suurin osa kaikesta nautinnosta mitä ihmiset merkeillä leikkimisestä saavat on yleensä täysin vapaata poliittisten tai sosiaalisdialektisten alkuperäisten yhteyksien käsittämisestä, olipa kysymys retrosta tai nykymuodista. Narrin tietämättömyydessä on aina toivoa että tämä kaikki merkkien peli jotenkin edistäisi omaa hyvinvointia ja antaisi toivoa paremmasta. Alkuperäisiä yhteyksiä tajuavat vain yleisen maun ohjaajat ja luojat, alkuperäisen muunnoksen keksijät. Kun vähitellen sitten itse alkaa käsittää oman poliittisen tilansa, oman etunsa ja oman asiansa, ja kun alkuperäiset yhteyden vihdoin jossain elämän keskitiessä karmaisevalla tavalla paljastuvat, vähenee taidenautintojen määrä äkkiä pystyjyrkäsi, oli lupa tai ei. Alkuperäisen yhteyden tajuaminen välttämättä pilaa nautinnon (ai tämä cool filosofi olikin jesuiitta, ai tämä runoilija olikin vapaamuurari jne). Sitä toteaa häpeillen olevansa ihminen ja kaiken tämän vallankäytön olevan lopultakin suunnatun itseä ja omaa hyvinvointia vastaan. Taidenautinnosta ei jää mitään jäljelle kun teoksesta pistää silmään enää kova sotilaallinen ja biopoliittinen agenda, totaalinen informaatiosota ilman ekumenian, diplomatian, totuuden tai yleisinhimillisyyden mahdollisuutta.
 
Yleisinhimillinen uskottavuus on taiteilijalle vaikeimmin saavutettava asema.
Kun nyt alkuun pääsin tein Sierra clean installin myös vanhalle kannettavalle. Nyt on kuin uusi laite käytössä. I love clean install. Mitä seuraavaksi? Clean Install Juha Sipilän Suomelle? Ihminen tehdasasetuksiin.


CLEAN INSTALL SYSTEM OSX

Vähän toimii Mac Mini nopeasti clean installin jälkeen. Ei ole tällaista kyttötuntumaa ollut vähään aikaan. Logic Pro X toimii about 500 kertaa nopeammin kuin ennen toimenpidettä. Logicin hitaus juuri pakotti toimenpiteisiin.

Tein ensin kokeilupäivityksen High Sierraan, mikä ei auttanut tilannetta, vaan pahensi. Sain kuitenkin High Sierraan käyttötuntumaa, havaitsin Applen uuden APFS tiedostojärjestelmän kirjoitus- ja lukunopeudet huikeiksi. Monet ohjelmat vaan ei vielä toimi High Sierrassa kunnolla. Logicissa on bugeja ja kaikki plugarivalmistajat eivät ole messissä.

Mac Miniin on mahdollista liittää ulkoinen supernopea SSD systeemilevy APFS formaatissa. Tämä teksisi Mac Ministäni muutaman satasen investoinnilla superkoneen kahdella ytimelläkin. Mutta nykyinenkin on erittäin hyvä.

Clean install on työläs toimenpide. Sitä voi suositella kaikille jotka kärsivät muutaman vuoden vanhan mäkin hidastelusta. Kertaan seuraavassa työvaiheet yleisellä tasolla. Jokainen työvaihe edellyttää yksityiskohtaisten ohjeiden kaivamista netistä ja niiden säntillistä noudattamista. Vastaan tulee lukemattomia ongelmia näiden pääpiirteiden lisäksi.

1. Ajetaan Apple Hardware Test kokonaisuudessaan. Testi kesti minulla 11 tuntia ja pysähtyi. Ajoin pysähtyneen jakson uudelleen, se kesti seitsemän tuntia mutta meni läpi. Ei siis HW ongelmia koneellani.

2. Luodaan käyttöjärjestelmä levystä täydellinen bootattava klooni SuperDuper ilmaisohjelmalla ulkoiselle levylle. Varmuuden vuoksi, jos jotain menee pieleen.
 
3. Exportataan selainten kirjanmerkit. Itunesin kirjastotiedostot. Plugareiden presetit piilotetusta user/library kansiosta, jne, jne. Kaikki ohjelmat on käytävä läpi tässä mielessä.

4. Kaikkien ostettujen ohjelmien serial numberit ja muut tiedot yhteen tekstitiedostoon.

5. Luodaan flash muistitikulle bootattava järjestelmäasennuslevy. Ks. ohjeet netistä. Ei onnistu ilman ohjeita.

6. Jos iCloud Drivellä on satoja gigoja tavaraa, ne kannattaa kopioida erikseen ulkoiselle kovalevylle. Niitä on vaikea kaivaa kloonista. ICloud ei oikei toimi datan backup alustana. Isojen datamäärien palauttaminen on jotenkin hämärä homma. BackBlaze voi olla parempi pilvibackupiin. 
7. Käynnistetään kone muistitikulta ja formatoidaan järjestelmälevy. Asennetaan uusi järjestelmä. 
8. Asennetaan vain tarpeelliset ohjelmat uudelleen yksitelleen valmistajien sivuilta. Native Instrumentsin kanssa joutuu kikkailemaan aika tavalla säästyäkseen 250 Gigan uudelleenlataamiselta netistä. iLok plugarit menevät hetkessä, kirjastoja ei yleensä tarvitse ladata uudelleen. Hyvää tässä on kaikkien päivittyminen uusimpiin versioihin.
 
Lopputuloksena on kone, joka toimii kuin kaupasta tuotu kaikilla uusimmilla päivityksillä.

3.1.2018

MIHIN INFORMAATIOSOTA JOHTAA JA MITEN SIELTÄ TULLAAN TAKAISIN

Sodassa ensimmäinen uhri on totuus, mutta informaatiosodasta tällaisen toteaminen olisi banaalia. Informaatiosodassa ensimmäinen uhri on ihmisyys.

Taide tavanomaisessa institutionalisoidussa muodossaan on jo nyt sodankäynnin välinen ja VAIN sodankäynnin väline. Instituution taiteilijat ovat siviilisotilaita, jotka toteuttavat symbolisia veritekoja. Koska heidän toimintaansa ei ohjaa mikään inhimillinen ja heidän toimintansa jäljiltä mikään diplomatia tai ekumenia ei voi olla mahdollinen, he osallistuvat totaaliseen sotaan. Heidän toimintansa on viimekädessä ihmisyyden ja ihmiskunnan vastaista toimintaa.

Aiheesta kertoo Curtis White kirjassaan Middle Mind (2010). White viittaa Paul Virilon teokseen Pure War (1997). Virio kuvaa kuinka jokainen inhimillinen akti on muuttumassa totaalisen sodan aktiksi, eikä millään muulla kuin totaalisen sodan aktilla nähdä "merkitystä".

Informaatiosodan totaalinen kauhu on juuri siinä, että prosessia ei voi pysäyttää ja rajata. Se vain laajenee ja pahenee, syvenee ja synkkenee. Julistamaton sotatila sen takana ei ole lakkautettavissa samalla tavalla kuin julistetut sodat. Informaatiosotaan osallistuvat ihmiset eivät koskaan (ainakaan aluksi) mieti sitä, mihin heidän tekonsa heidät johtaa. Informaatiosota on ihmisen tietoisuuden totaalinen kriisi.

Ainoa täysin varma asia on se, että informaatiosodassa ei ole mitään mieltä, eikä kukaan tervejärkinen ihminen voi suhtautua siihen mielekkäästi. Informaatiosota on ihmislajin tietoisuuden syöpä, joka saattaa koitua lajin kohtaloksi huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään ilmastonmuutos. Informaatiosodan vallassa oleva ihmiskunta ei pysty toimimaan järkevästi missään tilanteessa, koska aistimuksista ei enää voida sopia. Informaatiosota on viimekädessä aistimussotaa. Se on myötätuntoisen aistimisen kieltämistä ja aistien kieltämistä. Informaatiosodan osapuoli ei voi eikä saa aistia kauneutta, koska sotilaallisessa tehtävän suorituksessa hän ei voi olla suostuteltavissa kauneuden avulla kääntymään ihmisyyteen. Tätä kautta se lähestyy Castanedan mainitsemaan Meksikon vanhaa noituutta, joka tarkoitti kokoomapisteen manipulointiin perustuvaa vallankäyttöä.
Myöhästely on nerojen ja naisten perusoikeus, koska etuajassa oleva nero tai nainen on säälittävä näky.
Näin ihanan vilvoittavan unen jostakin toisesta maailmasta tai ajasta. Olin nuori mies sotilaspuvussa ja näin maailman avarana ja innostavana. Tutkin oikein itseäni peilistä ja ällistyin omaa nuoruuttani: olenpas minä nuori. Nuoruus tuntui tämän nyt läsnäolevan ahtauden ja kireyden täydellisenä poissaolona, kuin epätodellisena ilmavuutena ja avoimuutena mahdollisuuksille.

Oli joku matematiikan kansainvälinen seminaari. Sen jälkeen poronhoitotilan pihamaalla päivällinen. Joku piti minulle esitelmän poronnahkan loputtomasta kestävyydestä. Kuinka Kustaa II Adolfille tehtiin kaksinkertaisesta poronnahkasta haarniska. Yleinen äänioikeus oli turmellut maanomistajien etuja, kun äänestyspaikoille oli alettu oikaista poronhoitoalueiden läpi. Naisten äänet oli täytynyt kuitenkin neutraloida, eli mentävä oli.

Kummallisia asioita vielä kummallisemmassa ilmapiirissä. Ehkä olin siinä maailmassa vain niin nuori, etten vielä käsittänyt mitään. Vai voisiko avara maailma olla mahdollinen?

Kun heräsin, käsitin, että nyt tässä valveillaolon maailmassa (jos tämä ei ole unta) olen hyväosainen, mutta maailma itsessään on helvetin kaltainen. Tästä maailmasta puuttuu ihmisyyden moraalisesti innostavat, valoisat ja vapaat tulevaisuuden näkymät. Puuttuu toivorikas hengitys. Me, tai ainkin minä näen kaikkialla vain kutistunutta ja kutistuvaa ihmisyyttä. Suljettua, tukahtunutta, alasvajoavaa raskasta mieltä, ja kuolemaa.
 
Solipsistisen ajattelun kauhuihin taipuvaisena mietin, tulisiko tästä maailmasta ja sen tilasta syyttää itseäni. Onko tämä nyt minun sieluni helvettiinjoutuminen, lavastettu yksin vain minun sieluani varten. Vai olisiko uni vain ilmoittanut tulevista presidentinvaaleista, että lapinmies valitaan.



2.1.2018

KIELITIETEELLISIÄ POHDINTOJA

Kieli on äärettömyyden kvantisointi. Äärettömien mahdollisuuksien kaiken kattava systematiikka, jossa on yhteisesti sovittu perusta. Koska kukin kieli koskee äärettömyyttä omalla omituisella tavallaan, se ei ole opittavissa oleva asia. Vaihtoehtoja on liikaa, koska niitä on aina ääretön määrä. Kieli on mystisen peruskokemuksen asia. Kieli itseasiassa on mystinen peruskokemus. Siksi vierasta kieltä ei opita ennen (karmaattista) kokemusta, niin kuin matematiikkaa, fysiikkaa tai kemiaa on mahdollista oppia apriori. Kieltä ei saada haltuun minkäänlaisen opetteluprosessin avulla. Kieltä vain aletaan eräänä päivänä puhua täydellisesti, niin kuin venäjää tai muinaiskreikkaa, harjoittelematta ja tyhjästä, totaalisen ihmeen vaikutuspiirissä.
 
Samalla tavalla taiteilija ei ole taiteellisten ilmaisukielten sieltä täältä opiskelija ja irrallisten sananparsien ulkomuistaja, vaan itse oman kielensä synty ja äärettömyyden kvantisoinnin tukipiste.
Kaksi uutisjuttua vuodelta 2017. 
Uudessa Twin Peaksissa on käytössä vanhanaikaiset kuulolaitteet ajalta ennen äänisignaalin dynamiikan pienentämistä digitaalisen kompressorin avulla.

1.1.2018

ajattelemme tuulta 
joka läpäisee kaiken

Olla kiireen hiiva ja paikallaanolon kasvovesi.
Nuo Pietarin 2000-luvun uudetvuodet, koska silloin lähdettiin tanssilattialta ennen kello 11 aamulla kahdella tilalimusiinilla kohti vesipuistoja? Jouluviikko sielunpuistossa. Toisaalta mikään ei ole muuttunut. Tänäänkin tanssitaan aamuun kuin Mumbain pakokaasukiehkurat. Mumbain kissantassujumalat miksaavat meille musiikin tänä yönä.
Uudenvuoden yönä
istun lauteiden alla
ja veistän hulluruohon juuresta
pihtikinttua puu-ukkoa
otan kiinni etumatkaa
"Ihmiskunnalla on vain yksi
salaisuus. Että vaihtoehtoja ei ole."
Proputinistinen venäläisystävä
uudenvuoden saunassa

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com