17.10.2018

Jotkut sopeutuvat vankilaan ja puhuvat vankilan sisäisestä elämästä kuin jostakin tutusta. Toiset sopeutuvat maailmaan ja ikään kuin tuntevat sen. Sitten on ne, jotka eivät koe asioita sillä tavalla läheisiksi ja tutuiksi. Koska he kokevat olevansa isättömiä, erossa isästään. Ja juuri sitä varten vankilat ovat olemassa. Että opitaan mitä tarkoittaa erossa oleminen hänestä, jota rakastaa eniten.
Elohim-nuoret olivat ottaneet huomioon jokaisen keksintömme. Mutta toisin kuin me, ne eivät pelänneet luomiensa robottien vallankumousta. Niiden älykkyyttä ei ollut yhtä helppo ylittää. Vaikka ihmispooli on syntynyt kaivonrenkaassa puhtaasti älykkään suunnittelun tuloksena, se ei tarkoita, ettei mitään kummallista voisi tapahtua. Elohim-nuorten puheenjohtaja istui avaruusaluksessaan jossakin planeetan lähiavaruudessa ja voivotteli. Taas oli ihmiskunta puuhastamassa jotakin toiveiden vastaista oman päänsä menoksi. Puheenjohtajalla täytyi olla syvällisempääkin pohdittavaa, heidän oman rotunsa unversumissa tuntemattomuuden alue, jossa hän kenties nyt sätti jumaliaan kun ei saanut ihmisiä kuriin ja myöntyväisyysajatteluun.

15.10.2018

Ulkoa jääkimpale sisältä sauna.

14.10.2018

Tämälleen samalla etäisyydellä kai on Aurinko ollut joka vuosi. Mutta koskaan se ei ole lokakuussa lämmittänyt niin kuin tänään. Ei se ole niinkään ilmakehän lämpö kuin Auringon lämpö. Sen huomasin varjosta astuessani aurinkoon.

13.10.2018

MYRSKY

On teknologian monimutkaisuus
vain unelma labyrintista
jonka voimalla voi selvittää.

"Nuo näyttelijät, kuten kerroin, olivat vain
henkiä ja sulautuivat ilmaan, silkkaan ilmaan,
ja niin kuin tuon näyn olematon kudelma,
myös pilviin ulottuvat tornit, suurenmoiset
palatsit ja juhlalliset temppelit
ja koko tämä suuri pallo tulevine asukkaineen
katoavat aineettoman kuvitelman tavoin,
usvan henkäystäkään ei siitä jää.
Meidän tomustamme kudottuja ovat unelmat,
ja uni saartaa pientä elämäämme."
Shakespeare: Myrsky, Rossi s. 124. 

Shakespearen Myrsky on salaperäinen ja rajattoman ihmeellinen moraliteetti.
Ne jotka uskovat persoonalliseen jumalaan ovat kummallisia jos eivät samalla ole kiinnostuneita henkilökohtaisesti tapaamaan jumalaansa. Ja mikä olisi henkilökohtaiselle tapaamiselle parempi kanava kuin psykedeeliavusteinen seremonia. Nämä kaksi asiaa kuuluvat ehdottomasti yhteen. Mutta entä hän, joka yhtäältä väittää persoonallisen jumalan todeksi, mutta toisaalta kriminalisoi kanavat, joilla tuon jumalan mahdollisesti voisi tavata. Ja millainen elävä jumala se on, joka elää pelkästää uskottelun varassa: joka ilmoittaa itsestään tuhansia vuosia vanhoilla sekavilla tekstifragmenteilla, mutta ei millään suoralla ja elävällä tavalla. Haluaisitko itse olla jotakin, joka elää pelkästään uskottelun varassa?
Näin oli kirjoitettu:

"Adolf Hitler pakeni Berliinin bunkkerista, mutta ei minnekään Argentiinaan, vaan Turkuun. Hän asui Sirkkalankadulla sijainneessa kerrostalossa aina elämänsä loppuun asti. Hän kuoli Turussa 60-luvun lopussa tai 70-luvun alussa."

Testin mukaan olen arvoiltani lähimpänä Kari Enqvistiä. Olenko ymmärtänyt jotakin väärin?

12.10.2018

Ajan hampaaton suu
ei pure kasvoihimme uurteita.
Syväjäädytettynä sydän
ei mätäne.
Aurinko ja laava
ovat kohtuullisuuden perikuvat.
Kaikki se mikä on tapahtunut
on kohtuullista.
Vain tulivuori on kohtuuton

joskus harvoin

lyhyitä ovat päivät
lyhyitä yöt
lyhyitä sydänten takomat vuodet
ja hiekalla puhalletut elämät

Sanat ovat pitkiä
monimerkityksisiä
ne on pakko antaa
ilmaiseksi pois.

Niin sinä sanot ääneen
jonkin sanan. Ja olet kohtuuton.
Mutta kaikki mitä saat kokea
on kohtuullista.

Kyynel minulla on laittaa
vaakakuppiin
ihmisen kehityshistoriaa
vastaan.

Olen tänään rukoillut nuorison nerouden puolesta. Vain nuoriso rajattomassa rohkeudessaan ja ennakkoluulottomassa nopeassa neroudessaan voi helpottaa seniilien sydämiemme paahtavaa tuskaa. Syksyn säkenöivän ruskan ja lehtien putoamisen jälkeen minä roikun puun latvasta pää alaspäin Pentti Otto Koskisen kuivaan ironiaan naamioituneena ja odotan, että nuoriso minut vapauttaa. Eilinen Rachmaninovin pianokonsertto Temppeliaukion kirkossa (joka muuten on rippikirkkoni: siellä seisoimme kerran vierekkäin Irina Björklundin kanssa ahnaina Jeesuksen lihalle ja verelle) oli lyyrinen ja hieno. Konserton viimeisellä iskulla edessäni istunut säveltäjä Kimmo Hakola nousi pystyyn ja käveli ulos. Itse taputin kymmenisen minuuttia. (Tänään olen tutustunut hieman lisä Hakolan tuotantoon. Kitarakonsertossa ensimmäisen osan rytmiikka on palikkamaista. Toisen osan pohdiskelun kehittely, monipuoliset orkesterisävyt ja muodonmuutos kansallisromanttiseen maailmaan tenhoavat. Kolmas osa alkaa käsitetaiteellisen leikillisesti aplodeilla jotka muuntuvat flamencotaputukseksi, mutta rytmiikka ei siitä kehity ensimmäistä osaa vähemmän poliisimaiseksi.)

Nuorisolle kuusi kertaa eläköön. Eläköön! Eläköön! Eläköön! Eläköön! Eläköön! Eläköön!


11.10.2018

Perttu Häkkinen on todella psykedeliamaagikko. Kuuntele ääniä jotka hän sai puhumaan. Esimerkiksi tämä Pentti Otto Koskisen ja Roi Vaaran haastattelu lisukkeineen. Pentti Otto Koskisen meininki kuulostaa tuollaiselta skitsofrenian ja performanssitaiteen hiuksenhienolta rajankäynniltä, mieleen tulee hakematta toissakesäinen vierailu Pispalaan Janne Kortteisen maisemiin. Se paljasjalkainen hallittu hulluus. Jaa nyt muistakin, että silloin kun seisoimme siinä pihalla, joku soitti ja se joku taisikin olla juuri tämä Pentti Otto Koskinen (vai muistanko väärin?). Juttelin hänen kanssaan hetken. Hän esitteli itsensä herra Castanedaksi. Sen jälkeen Kortteinen alkoi selostaa näkemistään, josta en ymmärtänyt yhtään mitään, ennen kuin myöhemmin luin Castanedaa niin pitkälle.  
Hän joka ei tullut viisaaksi työtä tekemällä.
Hän jonka työ murrettiin.
Hän ei koskaan saanut tietää sen nimeä, joka häntä kadehti.
Hän ei tiennyt että kukaan häntä kadehtisi.
Mitään ei annettu hänen tietää.
Ja kerran hänellä itsellään oli salaisuus.
Siitä häntä rangaistiin, ei suvaitsevasti,
kohtuudella, niin kuin niitä joilta ranteet ja nilkat
katkaistaan. Kohtuuton olet, sanottiin.

Itsenäisyyden merkitys on tässä:
orjalta salataan hänen syntytietonsa
vaikka hän luulee olevansa maailmansa kuningas
hän vanhana huomaa, ettei olekaan.
Hän väittelee herransa kanssa, joka on hän itse. 
Hänen ei olisi pitänyt luopua omastaan,
vaan herransa omasta, sen joka hän luuli olevansa.

HIPPIÄISET

Vaikka hippiäiset ovat nyt vaienneet, se ei tarkoita, ettei hippiäisiä olisi ja etteivätkö ne eläisi jossain suhteelliseen onnellisina, tosin ilman lintuuttaan, ilman siipiä, ilman jalkoja ja päätä, ilman ääntä ja omaa olemusta, mutta kuitenkin yhtä kaikki ne ovat hippiäisiä. Missä ne elävät, sitä me emme tiedä. Me tiedämme vain sen, että nyt, tämän pyhän uhrilähteen ympärillä, on täysin hiljaista. Tämän hippiäisten kohtalon vaihtaminen tai vertaaminen toisten lintujen kohtaloon ei ole mahdollista. Sitäpaitsi ne voivat taas ilmestyä uudelleen, keikkua iloisesti parvittain notkeimmilla ja ohuimmilla koivun alaoksilla ja laulaa lähes korvinkuulumattomilla taajuuksilla. Ja näistä ajoista sanotaan: hippiäisiä ei ollut silloin. Se oli aikaa vailla hippiäisiä, koska ne olivat kadonneet.
Esimerkin voimalla
heistä tehdään myönteisiä
Tulee innostuvia
Mutta vanhoja sekä viisaita
ei tule
Olin kimono päällä siellä
missä myönteisimmät
voimat ovat saaneet alkunsa
Mutta hämähäkki huomasi
katosta kuinka tyydytinkin
vain itseäni hyväntekijäni
sijaan, ja lensin pihalle
Eläimen, koneen ja ihmisen ero on kyvyssä kestää tietämättömyyttä. Eläimet ovat siinä paljon lahjakkaampia kuin koneet ja ihmiset. Kun ihmisyksilölle tapahtuu jotakin mikä ei tunnetun universumin puitteissa pitänyt olla mahdollista, seuraa tiedollinen ongelma yksilölle. Hänen on hyväksyttävä, että joko mitään ei tapahtunut tai sitten itse selvitettävä universumin rakennetta siinä määrin, että selkenee mitä oikeastaan tapahtui. Tämä on ihmistieteen metodi. Mutta kulttuurimme on jakautunut kahtia: on kaksi kulttuuria, mekaanisten koneiden ja biologisten koneiden kulttuuri. Kun toiselle tapahtuu, toinen toteaa että mitään ei hänen mittapuullaan tapahtunut. C. P. Snow kirjoitti tästä vuonna 1959 (lieneekö teoksen näkemyksissä päivittämisen tarvetta?).

10.10.2018

Terence McKenna [Luennolta The Solid State Matrix] hahmottaa tonaalin ja naguaalin rajaa:

 "Tiede tarkoittaa sellaisten ilmiöiden tutkimista, jotka ovat niin karkeita, että paluu alkuperäisiin lähtöparametreihin mahdollistaa ilmiön toistamisen. Jos ajattelet omaa elämääsi, siinä ei ole mitään tällaista. Rakkaussuhteet, urat, pettymykset, millään mitä koemme ei ole tätä ominaisuutta. Tämä on tieteen ongelma: etsiessään selityksiä se on rajannut itsensä ulos kaikesta siitä, millä on merkitystä ihmisen elämässä. Tieteen yritykset tunkeutua ihmiselämän alueelle ovat olleet aika surkeita. Sellaiset tieteenalat kuten psykologia ja sosiologia ovat minun nähdäkseni pseudotieteitä. Asiat joita ne yrittävät selittää - persoonallisuudet ensimmäisessä ja ryhmien väliset interaktiot jälkimmäisessä tapauksessa - eivät ole tieteellisiä ilmiöitä. Ne eivät kuulu niiden asioiden joukkoon, missä alkuperäisen lähtötilanteen palauttaminen johtaa saman ilmiön toistumiseen."
Aivotutkimuksen ja teknologian yhteinen päämäärä täytyy olla se, että aivokuollut pystyy täysipainoiseen inhimilliseen, jopa runolliseen elämään ja huippusuorituksiin vammaisurheilussa.

SUVAITSEVAISUUS

Kun Jeesukselta sahataan
kädet ranteista katki
hyvien töiden tekeminen
vaikeutuu olennaisesti.
On vaikeampi vaatia toisilta,
täysin terveiltä, hyviä töitä
kun ei itse pysty niitä tekemään.
Ristiinnaulitseminen on
vasta viimeinen keino.
Sääli on sairautta, varsinkin
itsesääli.

HORUS YDINKATASTROFIN JÄLKEEN

Millaista mekaniikkaa, kuumuutta
käden taitoa, muistia ja silmää
edellyttää korjata silmä silmän
palasista sielu sielun
murusista.
Base-hyppyjen musta vuosi
oli se kun hyppääjät
muuttuivat mustiksi linnuiksi.
Ne putoilivat pimeyteen
kuin Luciferit ja jatkoivat
lentoaan muuntunein siivin
alemmissa maailmoissa.

NÄKYMÄTTÖMÄT YLEISÖT

Kun Väinämöinen istuu jalkojesi juureen
et koskaan tule kuulemaan
Väinämöisen soittoa,
soittoa johon yhtyvät
tuulet ja tulet, soittoa
jossa äkkiä sielu täyttää
universumin ja liikuttaa sitä,
sillä ihmiset arvostelevat väärin.

9.10.2018

VIMMAT



Minä pidän naisista jotka syövät
kokoajan intohimoisesti
kaikista kattauksista yhtäaikaa,
naisista, joiden silmät tuntuvat alati sanovan
rakkaus, rakkaus, rakkaus

Naisilla on elottomat kohtansa,
itsellehuomaamattomat, kuten niska.
Niistä nainen alkaa vanheta.

Eniten rakastan sitä jonka takamus
pysyy virheettömänä loppuun saakka.

Pojannaskali asteli nojapuille

Pysyvä väsymys oli
osana onnenonkijalla.
Ei seikkailu ole varallista.
Työ hengen vie ja tuo rahaa.
Harvoin toista ilman toista.

Jotain jäi kertomatta:
mikä tahansa kielenkäyttö
voi olla, mutta ei välttämättä
asianmukaisesti kehystettynäkään ole
runoutta

Karitsat laiduntavat yksinään.
Kedolla reuhtoo susi ja
karistat putoilevat kivikkoon
repeytyvät piikkilankoihin

Tuossa makaa paimen
autuas unohdus
uhrilihat suupielissä.


(21.1.2005)
Liian vanhaan maailmaan juurtuminen
kestää kauan, ikuisesti,
se ei onnistu.

Uuteen mailmaan syntyy valmiina.
Siellä on jokainen toivomuksemme
ennalta huomioonotettu.

Millaisen tappamisen lopputulos
täytyy olla paratiisi.

(21.1.2005)

8.10.2018

SYNTI

"Kelpo palvelija! Oliko kukaan laivalla
niin kestävä ja luja, ettei se hullunmylly
sekoittanut hänen päätään?"
Prospero, Shakespeare, Myrsky


Olisiko niin, että Turun tuomiokirkossa lauantaina nautittu ehtoollinen nyt vaikuttaisi minussa.

Kun tänään heräsin, tavalliseen tapaan viiden tunnin unen jälkeen, tällä kertaa ikään kuin ylöspäin nousevaan psykedelian pyörteeseen, käsitin selvemmin kuin tavallisesti: ihmisten maailma, historia, jäänteet, ei merkitse minulle mitään. Ainoa millä on merkitystä on sielu ja tietoisuus. Tämä kuolemantanssi, jota elämäksi kutsutaan, perustuu tuntemukseen ja näkemykseen: mitä sielulle voi tapahtua, mitä kannattaa oikeasti pelätä, vai kannattaako mitään?

Jos synti on merkityksettömyyden kokemista, on valaistuminen sitä, ettei enää jaksa uskoa synnin maailmaa todeksi. Jaksan uskoa vain maailman, jossa synti vähenee. Mutta maailmaa, jossa se lisääntyy, en jaksa uskoa. Synti johtaa olemattomuuteen. Usko on ainoa, mikä tämän unen pitää kasassa. Merkityksettömyys on sitä, että en tiedä mitä synti on.

OPPIPOJAT OPPIPOIKIA

Tämän blogin sisältö yhtenä .pdf tiedostona 12 pt fontilla: 13 tuhatta sivua. Rudolf Steinerin kirjaksi painettu tuotanto: 90 tuhatta sivua. Oppipojat oppipoikia.


Blogikirjat saatavilla 2003 - 2018A. Kuvassa 2016-2018A. 

KOLLAASITEKNIIKKA

David Lynch kuvaa Twin Peaksin kolmannen kauden eräässä jaksossa kollaasimetodin. Agentti Dale Cooperiin muistinsa menettänyt olomuoto Dougie on äskettäisen annihilaationsa takia pysyvästi korkeamman tietoisuuden tilassa ja siksi hieman hidas tämänpuoleisessa arkitietoisuuden tilassaan. Dougien työnantaja vakuutusyhtiössä on pistänyt merkille hitauden ja päättää testata työkykyä. Dougie saa tehtäväksi on käydä vuorokauden aikana läpi pino vakuutusasiakirjakansioita. Työnantajan puolelta odotetaan pelkkää vakuutusasiakirjojen peruskäsittelyä, mutta oudolla kollaasimetodillaan Dougie paljastaakin tietojen avulla valtavan vakuutuspetosvyyhdin. Dougien papereihin tekemät merkinnät eivät ole selkeitä tai nokkelia, vaan kummallisia, mutta yhtä kaikki, niiden avulla tehtävänantaja tulee havainneeksi valtavan petosvyyhdin olemassaolon.


Pieni näyttää suurelta ja suuri pieneltä, varsinkin kun kyseessä ovat kuolemansynnit. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, venäjänkielen maskuliinit ja femiinit ovat toisin päin kuin ranskankielessä.
Kysymys psykedeeleistä ja niiden vaikutuksista on niin keskeinen, että ellei tiedeyhteisö ryhdistäydy nykyistä suuremmalla tietoisuudella asiasta ja vaikutuksista muihin tieteellisiin kysymyksenasetteluihin, tiede on vaarassa menettää arvovaltaansa. Näyttää siltä, että asian todellinen ja syvä vakavuus ei vielä ole saavuttanut tiedeyhteisöä kunnolla. Tämä ei ole mikään pikkuasia, vaan lähes kaikkeen tieteelliseen kysymyksenasetteluun vaikuttava asia. Heti kun keskeiset ihmiset oivaltavat mistä on kysymys, koko yhteiskunnallisen keskustelumme suunta ja sävy täytyy muuttua radikaalisti.

7.10.2018

Kirkko joka ei tarjoa tehokkaimpia mahdollisia tietoisuusvälineitä jumalansa ja mysteeriensä aukilukitsemiseen on vitsi. Ateisti jolle pyynnöstäkään ei avata mysteereitä on oikeassa. Vapaamuurarit ovat vahvoja koska heitä on monta ja heillä on seremoniat. Mutta mikä hyvänsä uskonto joka tarjoaa seremoniat avoimesti on vahvempi. Ei ole mahdollista että on uskonto jonka mysteerit eivät ole kenelle hyvänsä todelliselle mystikolle tavoitettavia ja tosia. Agnostismi on tulkittava moraaliseksi sairaudeksi. Jokainen agnostikko on lakiarikkomatta voitava parantaa joko jämeräpartaiseksi maagikoksi joka seisoo tukevasti jalat maassa tai kaunosieluiseksi ateistiksi.

venäläinen päähänpinttymä jossa menetettyjä rikkauksia haikaillaan sekundapalatseissa.

VAIKUTELMIA SEKSUAALIMAGIAN PÄÄKAUPUNGISTA

Minulle Turku näytti heti henkimaailmansa. Autolla kun päästiin kaupungin portille, jotkut tien yläpuoliset tienviitat lakkasivat näkymästä. Rinnalla olevat näkyivät, mutta jotkut tietyt menivät sameiksi. Hieroin silmiä ja yritin sirristellä, mutta ei vaan erottunut tekstit. Ilta meni Aurinkobaletin Virolaisen koregrafi Urmas Poolametsin Kamelianaisen parissa ja sen jälkeisessä seksuaalimagia-keskustelussa. Aurajoen suurta käärmettä ja vapaamuurarien verikoiria emme yöllisellä vaelluksellamme kohdanneet. Aamuöisestä astraalitason viranomaiskuulustelusta selvisin ilmeisesti vain Taskulan ristin ja meditaation voimalla. Siilikummitukset potkivat vatsaan niin että tuntui! Sen jälkeen laskeutui rauhallinen tunne ja meditaation jälkeisessä tilassa energia tuli näkyvämmäksi. Energian visuaalinen rakenne oli erilainen kuin muualla. Voimakas ja selvä, ikään kuin tuntematon kivilaji. Paikan henget tai energioiden paikalliset rakenteet ovat kuin kivilajeja tai graniitteja. Tämä oli jonkinlaista mustaa graniittia, jossa oli kirkkaita valkoisia alueita. Sen jälkeen uni oli rauhallista. N sanoi nähneensä yön läpeensä seksuaalisia unia ja olisi siksi halunnut jäädä Turkuun pidemmäksikin aikaa. Eilen ennen lähtöä käytiin syömässä Tårget -nimisessä ravintolassa, jossa ilahduttavasti oli valittu jalostaa balttilaista vaikutusta ravintolasuunnittelussa.

Sivistys: esoteria Turussa, eksoteria Helsingissä

Henkivakuutus. Taskulan risti Kaarinasta

Suomen Turku

Isolla Kirkolla

Tapasiko satanisti ja seksuaalimaagi Reima Saarinen Jeesuksen ja Castanedan tuonpuoleissa? Repivätkö vapaamuurarien koirat Jouni Mömmön Turun tuomiokirkot katakombeissa sen jälkeen kun suuri käärme oli Aurajoesta ilmestynyt?

Naantalin musta aurinko.

Kultaranta, off-season.

KAMELIANAINEN

Huoraaminen, minun pitää aloittaa, jotta hän voisi lopettaa. Hän saa maksun siitä mitä rakastaa. Eikö olisi oikein, että hän laskuttaisi vain siitä mitä ei rakasta. Mutta rakastanko minä, ja kuinka kauan.

3.10.2018

No nyt Moskova kumartaa noituudesta. Mikä on tahto?

TEKNOLOGIAKOUKKU

Teknologiassa suurin ongelma on sen kiinnostavuus. Miten ohittaa teknologia, jotta voisi keskittyä tärkeämpiin asioihin? Jos ihmistä tavallani vaivaa maaninen uteliaisuus ja halu selvittää miten asiat toimivat, teknologiakoukku on valmis. Miten selvitä teknologian yli? Onko mitään vertaistukiryhmiä tähän?

2.10.2018

ALIEN ON EREHTYVÄINEN

Jokaisella älyllisellä elämänmuodolla on täsmälleen samat Jumalan olemassaoloa ja universumin rakennetta koskevat perimmäisimmät avoimet kysymykset kuin ihmiskunnalla, vaikka teknologian tasossa olisi pieniä eroja. Teknologia on kaikille älyllisille elämänmuodoille osa immanenttia (tonaali). Mutta suuret kysymykset ovat aina transsendentteja (naguaali). Ihmiskunta ei ole älyllisesti tai henkisestä alemmalla tasolla kuin jokin toinen elämänmuoto, jolla on kehittyneempi teknologia mutta vähemmän vivahteikas ymmärrys transsendentin olemuksesta. Lopulta seksuaalisuus määrittää elämänmuodon transsendenttiuden. Eämänmuoto on sitä lähempänä Jumalaa tai Universumin singulariteettia, mitä enemmän sillä on fantasiaa. Mikään epäseksuaalinen elämänmuoto ei voi olla kovin korkeatasoinen transformaatioidensa monimuotoisuuden kannalta.
Ihmisellä on jatkuvasti suuria vaikeuksia muistaa tai edes tiedostaa omat mahdollisuutensa, jotka ylittävät mennen tullen kaiken mitä on osattu sanoa avaruusolentojen ja vieraiden älyllisten elämänmuotojen mahdollisista kyvyistä. Olisikohan niin, että jos näitä olentoja on olemassa, heille on yhtä lailla hankalaa käsittää oma olemuksensa ja siihen sisältyvät mahdollisuudet? Heitähän ei ole Jumalakaan luonut omaksi kuvakseen vaan joksikin ihan muuksi.

1.10.2018

kadehtivat häntä 
sekä vapaamuurarit
että uskontotieteen laitos

IDOLSVOITTAJA MANALASSA

"Minusta on hyvin outoa, että tiedämme niin vähän henkilöstä nimeltä Jeesus Kristus, kun hänellä on ollut niin iso rooli." - Terence McKenna 
Toisaalta tiedämme vähän myös Castanedasta ja olemme silti kiinnostuneita teksteistä, jotka ovat hänen nimellään saatavilla. Tekstikorpuksen arvo ei vähene siitä, että meille kerrotaan: Castaneda ei ollut olemassa. Olennaista on se, että tekstit ovat käsillä.

Voisi olla tarpeen ayahuosca/taikasieni/LSD kyselytutkimus, jossa haastateltaisiin käyttäjiä, jotka ovat tavanneet Jeesuksen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen tuttavuus vakuuttaa ehkä toisin kuin kirjalliset tuotokset, varsinkin jos on saanut tripiltä mukaansa joitakin lajillemme tai kirjallisuuksillemme tuntemattomia viisauksia tai vaikka tuntematonta teknologiaa. Luulisi nyt Jeesuksen jos jonkun ymmärtävän teknologiasta: eihän voi olla humanismia ilman vapaaenergiaa.

Jotkut Castanedan henkilökohtaisesti tunteneet ovat antaneet hänestä huonon kuvan. Olisiko samoin Jeesuksen laita? Oliko turkulainen satanisti Reima Saarinen (alias Lin gha-Rej) tavannut Jeesuksen tuonpuoleisessa (hän kuoli itse ennen Castanedaa oudoissa olosuhteissa 80-90-lukujen taitteessa)?

Deelitripit on syytä jakaa kahteen luokkaan: niihin joiden aikana kokijalle on opetettu ihmiskunnalle tuntematonta teknologiaa jonka hän osaa soveltaa käytäntöön (tietysti olettamuksella että hän kykenee ymmärtämään opetussisällöt) ja niihin trippeihin, joissa tärkeää tietoa ei olla vastaanotettu.
 
"Tähtien sodan Skywalkerin nimi on suora käännös siperiassa puhutun tunguusikielen sanasta 'shamaani'. Nämä sankarihahmot joita kulttuuriimme juurrutetaan ovat shamanistisia sankareita. Ne ohjailevat voimaa, joka on suurempaa kuin mikään muu ja joka pitää galaksia kasassa. Tämä on itse asiassa totta, ja kun tutkimme kuinka totta se on, tähänastisen maailmankuvamme rajoittuneisuus paljastuu kaikille" - Terence McKenna 
“Lucas started writing the treatment for Star Wars in February 1972 […] He pored over Carlos Castaneda, recast Castaneda’s hero, a Mexican shaman named don Juan, as Obi-Wan Kenobi.” Peter Biskind: Easy Riders, Raging Bulls: How the Sex-Drugs-and-Rock'n'Roll Generation Saved Hollywood
Ei voi sanoa että olisi termodynamiikka vahvasti hallussa. En esimerkiksi osannut ennustaa millä voimalla takkasydän lämmittää olemassaolevaa takkamuuria, jokahan on sinänsä aika tuhti. Eilisillan polttamisen jäljiltä muuri on vielä puoliväliin asti kuuma. Miksi ero arvotakkaan on niin suuri? Peltikin on käytössä, mutta sitä ei tarvitse laittaa kiinni jos sulkee takkasydämen omat ilmaventtiilit. Isommankin tulen voi jättää yöksi hiillokselle ja kun se lopulta hiipuu, piipun kautta ei kuitenkaan lähde ulos lämmintä sisäilmaa. Aikaisemmin kun hiillostuvan pesän jätti yöksi, peltiä ei voinut kaasujen takia laittaa kiinni. Mitä vähemmän pesässä oli tulta, sen enemmän piippu imi lämmintä sisäilmaa pihalle yön aikana ja ilman mukana vielä lämpöä muurista, jolloin muuri ja huone kylmeni pikavauhdilla. Toisekseen avotakka ei juuri lämmittänyt muuria, koska lämpö vain virtasi piippuun ja lisäilmavirta takan ulkopuolelta viilensi muuria. Nyt muuri lämpenee todella nopeasti ylös asti. Takkasydän puskee lämpöä melkoisella teholla, mutta sitä voi onneksi rajoittaa kääntämällä ilmaventtiilin melkein kiinni. Nämä asiat kannattaisi kirjoittaa takkasydämen myyntiesitteeseen. En ostanut halpismallia useastakin syystä. Tällä sydämellä on kahdenkymmenenvuoden takuu ja tuhti valurautainen 150 kiloinen olemus ja suuri kaareva ikkunalasi ja täydellisen sopiva koko alkuperäiseen tulipesään. Halpikset olivat kaikki väärän kokoisia, pienitilaisia, pienet litteät ikkunalasit, ruuveilla kokoonpultattuja, jotka pamahtelevat savuavuotoisiksi muutamassa vuodessa.
Eilen eväsretkellä takapihan taikametsässä satakunta Jumalan lehmää oli kokoontunut kalliojyrkänteelle, jonka päällä paistoimme makkarat. Pikkupoika keräsi lehmiä kämmenelle, mutta eivät ne lentäneet. Alla lehdossa tapasimme parikymmentä hippiäistä (vai peukaloista, peukaloinenhan on muuttolintu... olisiko jo muuttanut?), pieniä lintuja jotka alati ystävällisesti keikkuivat pää alaspäin koivun oksistossa yläpuolellamme. Soitin peukaloisen laulua matkapuhelimen kaiuttimista, ja kyllähän ne meitä jutellen seurasivat koko parvi. Mutta niiden oma laulu taisi olla nuotiltaan kimeämpää vihellystä, eli hippiäisen laulua. Lintujen tunnistaminen metsässä lasten ja nettiapuvälineiden kanssa on hauskaa, mutta kiikarit pitää ottaa seuraavalla kerralla ja kuuloa edelleen tarkentaa.


30.9.2018

Moraali on todellisuuden mittayksikkö.

KUU

Maailmassa olemisen mysteeri tuntuu kiteytyvän siihen sinnikkyyteen, jolla meiltä pimitetään olennainen tieto, jota tuskasta kirkuen joka hetki petetyksi itsemme tuntien vaadimme. Meidän itsemme täytyy kuitenkin kokea syyllisyyttä pienimmästäkin unissakävelystä ja surkeasti asiaa paisutellen tunnustaa käytännössä olemattomat syntimme.

Asioiden salaaminen, salaisuus, salaliitot, skitsofrenia, rinnakkaistodellisuudet, uniruumiit, tarotin kuukortti... onko tietoisuuden labyrintti lopultakin ihmisestä itsestään, hänen omista sisäisistä eristetyistä väliseinistä, lähtöisin.
 
Salaisuuksien, väliseinien, eristeiden, kondensaattoripintojen välisten jännitteiden, tiedon täydellisen puutteen ja sitä vastaavan epämääräisen uskomisen tuottaman psykosomaattiseksi oireiluksi äityvän halvaannuttavan luulotaudin ja tiedon etsimisen pimeän hiilikaivostoiminnan miljardi kilometriä syvän kraaterisukelluksen varjona vain joskus ilmenee ikään kuin itsessään tietoisia persoonallisia voimia. Kun taas väliseinätön holotrooppinen tietoisuus on jumaluutta sinänsä.



Nyt on näytelmä näytelty
ja aplodit taputeltu. Olisiko
kannattanut käydä katsomassa.
Tai olla jopa näyttelijä, kouluttautua.
Hyvä muisti siinä tarvitaan, vuorosanoissa
ei elehtiminen riitä.
Olin pelkkä ohikulkija
jos sitäkään.

Minä halusin herätä, mutta en tiennyt millaiseen uneen.

29.9.2018

Minotaurus kuorsaa
labyrintti on mahtava
runolla et osaa neuvoa
ketään sieltä ulos
etkä itsekään löydä
vaikka sankaruus on
muttei kättä pitempää
Seniili läiskyttää kepillä
kuralätäkössä, sisustaa roiskeilla
epäonnen muusat päättivät
tukea häntä, jos hän vaikka
pelastaisi maailman
Elämme kiinnostavia aikoja: Kolmen tunnin tauoton suihkulähdeorgasmi vastaan sukupuolten hajoaminen. Aikaa ei ole.

WALT DISNEY

Ihmiskunnan rakkaus rahaan on tarina siitä miten ihmiskunta menettää kaiken mitä se todella on rakastanut ja kuinka jäljelle jää vain se, mikä ei herätä rakkautta: piirrettyjen maailma. Tämä on bablos-myytti.

Y-KROMOSOMIN KATOAMINEN IHMISEN PERIMÄSTÄ

Sitä voisi kutsua kapitalismisyndroomaksi. Kaikki järjestelmät synnyttävät oman ihmisensä, oman evoluutionsa, oman sielunsa. Ensitöiksi miehen pitää antaa naiselle myyttinen tunnin kestoinen maailman pysäyttävä orgasmi, sitten hän saa taikakeijulta kaiken mitä haluaa. Kapitalismin esoteerisissa olosuhteissa asia on mutkikas: miehen pitää maksaa tukku disneykuivaa tuohta päästäkseen antamaan maailmanviivat kirkastava orgasmi -- ja se joka siihen pystyy, ei ole valmis maksamaan epäreilulta tuntuvaa ylihintaa omasta kyvystään ja mahdollisuudestaan. Bablos on rahan alkuperäinen ja lopullinen muoto. Kapitalismi on bablos-myytti: tarina siitä miten me menetämme kaiken mitä olemme rakastaneet eniten. Umpisumujen naisoikeushössötyksessä unohdetaan se, että soturi ei jää kenellekään velkaa -- ja tämä koskee myös naisia.

28.9.2018

On aamu, kello puoli kymmenen. Nainen makaa silmät kiinni parisängyllä puettuna päiväpeitteen päällä ja matkahuovan alla. Pieni viisivuotias pitkähiuksinen poika juoksee ovesta äidin luo ja hyppää sängylle. Nainen kohottautuu sängyllä: "Mitä sinä täällä teet?" Poika nauraa ja pelleilee, hyppää äitiä vasten. "Miksi sinä et ole päiväkodissa?", äiti kysyy levottomalla äänellä, mutta ymmärtää kysymyksessä mielettömyyden.

Nainen nousee, työntää leikkivän pojan sivuun ja alkaa katsella huonetta ja sen yksityiskohtia pelokkaan uteliaasti. Samassa ovesta juoksee sisään toinen saman näköinen pieni pitkähiuksinen poika, identtinen kaksoisveli. Nainen säikähtää, kasvonsa kalpenevat. Pojat alkavat leikkiä keskenään legoilla. Nainen huomaa pöydällä Padin, ottaa sen käteensä, mutta kone ei käynnisty vaikka laturijohto on kiinni. Hän nappaa vuoteenreunalta älypuhelimensa, muttei saa siihenkään virtaa.

Nainen lähtee huoneesta kiireisin levottomin askelin ja pysähtyy hämärällä käytävällä olevan peilin eteen. Valoa kajastelee toisen huoneen ikkunoista. Nainen tarkkailee itseään peilistä. Hän puristaa ja nipistelee itseään käsivarsista ja kasvoista peilin edessä. Hän sulkee silmänsä, ravistelee päätään ja taas tuijottaa itseään epäuskoisena peilistä. Hän menee vessaan, huomaa valokatkaisijan. Miettii hetken ja vie kätensä hitaasti valokatkaisijalle. Epävarmalla liikkeellä hän painaa katkaisijaa. Vessan loisteputkivalo syttyy. Nainen huojentuu hieman, pahin jännitys laukeaa. Hän astuu valoon ja tutkii kirkkaassa loisteputkivalossa sormenjälkeään. Hän tunnistaa sormessa oman sormenjälkensä, jonka visuaalisen kuvion on painanut mieleensä.

Ovikello soi. Nainen kiiruhtaa avaamaan. Ovella seisoo hattupäinen väsyneen näköinen mies olkalaukku olkapäällään. Mies ja nainen tuijottavat toisiaan. Mitään sanomatta mies astuu sisälle, pojat tulevat häntä vastaan. Mies kumartuu heidän puoleensa. Nainen katselee tilannetta yhä painostavamman levottomuuden vallassa. Mies riisuu hattunsa ja päällystakkinsa. Nainen menee miehen luo ja ottaa tätä kiinni käsivarsista. Hän etsii katsekontaktia mieheen, joka vaikuttaa olevan surumielinen, väsynyt ja omissa ajatuksissaan. Hiljaisuuden jälkeen nainen kysyy värisevällä äänellä: "Eikö meillä ollut yksi poika?" Mies katsoo naista hetken käsittämättä naisen kysymystä. Mies kohauttaa olkapäitään ja menee työhuoneeseensa.
Tämä tämänpäiväinen Helsingin rautatieaseman Baguetten myyjä saattaa vaikuttaa maahanmuuttokriittisiin asenteisiin.

27.9.2018

Teet näyttelijäntyösi vankilassa.  Olet vankiperheen jäsen. Vankila tarjoaa loistavan foorumin. Näyttelet koko elämäsi.  Mutta kenelle?

Näytelmä oli vasta liikahtanut vauhtiin ja yleisö istui jännittyneenä. Sitten näyttämölle haahuili joku elämänsä kesäyliopiston etäopiskelija kyselemään tyhmiä ja häritsemään toimintaa.

SISUSTUS

Moni on ehdottanut että vaihtaisin taulun paikkaa. Jokainen koulutettu ja kouluttamaton ihminen. Maailmaan synnyttiin suurin toivein, ettei elämä olisi turha. Että saisi palvella ihmiskuntaa. Että elämä ei ole harjoitus. Sitten epäilee itseään pitkään tuloksetta. Yrittää vaihtaa silmät: nähdä toisin silmin. Käsittää että tämä ehkä on harjoitus, josta olisi opittava. Lopulta solipsismin vitsaus tekee ihmiskunnan turhaksi. Nauvostoliittolaisten matemaatikkojen työt ennen ensimmäistä tietokonetta alkavat vaikuttaa vapaamuurareiden tailkuudelta. Kun seuraavan kerran astun tähän huoneeseen, se ei taaskaan ole toinen, joka sitä katsoo. 
Unessa joitain asioita ei opi ei sitten millään vaikka tekisi työtä kuinka.  Ja monta on opettajaa kaikilla kummalliset tavat ja käsitykset. Kukaan niistä ei sano: herää unestasi, mene tiehesi. Ja kun hänestä herää on kaikki niin itsestäänselvää, eikä osaa kuvitella mikä oli vaikeaa.

Kun elämä heittäytyy riittävän kummalliseksi ei enää osaa nähdä mikä on arvokasta toisten ihmisten näkökulmasta ja kuinka arvokkaana sitä pitäisi. Me emme tiedä onko sielunpelastus leikintekoa vai kun tähän on tultu mahdollista lainkaan. Kun tähän on tultu... mitä olinkaan tekemässä. Oikeastaan kiinnostaa vain se miltä itsestä tuntuu kun seuraavan kerran astuu huoneeseen. Ei siinä toisten mielipiteet auta.

24.9.2018

KIRKAS, HÄMÄRÄ, KIRKAS

Kieli on kirkasta tai hämärää sen mukaan miten selkeästi sanojen viittaussuhteet ovat tiedossa. Patenttien tekninen kieli on parhaimmillaan äärimmäisen selkeää, koska jokaisesta substantiivista on viittausnumero kuvaan, joka on lukijan silmien edessä. Kielen rakenne tavoittelee kaksiulotteisen kuvan esittämän mekanismin rakennetta.

Samalla tavalla kaikki kieli on ihmisten välisenä tiedonvälityksenä kirkasta vain sikäli kuin sanat on varustettu ikään kuin näkymättömillä viittausmerkeillä mielikuvaan, joka on selkeänä lukijan silmien edessä. Sanat ehkä rakentavat ja tarkentavat mielikuvaa tai sitten ne viittaavat mielikuvaan, joka oletetaan tunnetuksi.
 
Kun kielellä viitataan mekanismiin, jonka toiminta on osittain tai kokonaan kielen käyttäjälle käsittämätöntä, kieli ei voi olla kirkasta ja selkeää. On mahdollista nähdä tai aistia selvästi jotakin mitä ei käsitä. Mutta sellaista aistimusta ei ole mahdollista kielellisesti selkeässä muodossa välittää toiselle ihmiselle.
 
Jos alistumme tähän ymmärryksemme ja sen myötä kielen rajoitukseen, näemme, että emme voi selkeästi puhua kaikista kokemuksistamme ja kenties siksi vaikenemme niistä.

Vaikenemisesta syntyy vaikutelma, että kokemus puuttuu.

Vaikenemisen puutteesta syntyy vaikutelma, että ymmärrys puuttuu.
   
Jäljelle jää kysymys siitä, voimmeko toisintaa kokemuksen identtisenä toiselle ja saavuttaa hiljaisen yhteisymmärryksen siitä millaista on se, mikä todella on, mutta mitä emme käsitä.


Mitä tuli kirjakulttuuriin ja ayahuoscatrippien jälkeiseen epätoivoon kirjoitetun sanan suhteen, se oli yleinen kokemus. Läntinen maailma oli kirjakulttuurin pauloissa. Castanedan kuvaamassa shamanistisessa kulttuurissa suhtauduttiin epäluulolla kirjoitettuun sanaan. Ei siksi, että ei oltaisi osattu kirjoittaa, vaan muista syistä. Muistilehtiötä ei noin yleisesti pidetty "näppäränä välineenä”.

Ensimmäisen ayahuoscattrippinsä aikana Koleeramäki oli yrittänyt puhua professori Tuomon kanssa. Se nauratti kun tajusi lausuttujen sanojen kirjaimellisen mielettömyyden ja koko puheen mahdottomuuden siinä tilassa. Kieli hajosi. Lopulta huulilta tuli tavuja epämääräisessä järjestyksessä.

Lausuttu tai kirjoitettu sana saa uuden merkityksen kun käsittää että tietoisuus ei synny aivoissa enempää kuin TV-ohjelmat laatikossa. Laatikko on vain liian pieni, ainakin Koleeramäen itsensä tapauksessa. Ellei ole käsitystä matrixin takaisesta, sanat voi käsittää vain väärin. Ja siitä kehkeytyy väärinkäsitysten harhapeli. Paljastuu, että historian (negatiivisessa mielessä) estää toistumasta vain tietoisuusvälineitten oikeaoppinen käyttö. Mikään muu lääke ei auta. Ei ainakaan tässä meidän tapauksessamme, ajatteli Koleeramäki. Kaikista vähiten auttaa valtavirtaisen kirjakulttuurin, houreiden, harhojen, ohjatun propagandan levittäminen.

NAISEN MUISTI

Sotaan tuli lähtö. Mies otti vaimonsa käsittelyyn. Kaksi viikkoa nai varastoon ja lopuksi veteli nahkavyöllä siinä tietoisuudessa, että miehen muisto säilyy naisen mielessä yhtä kauan kuin vaikutelmat takapuolessa.

23.9.2018

Hän erehtyi luulemaan minua kuolemakseen.   Hän puhui niin kuin ihminen joka haluaisi vielä elää, anelevasti.

Vainajien kunnioituksesta ei ole mitään pahaa. On syytä kysyä : tietääkö vainaja yhtä paljon kuin universumin luoja.

Maailmat ovat ehkä syntyneet luonnonlakien mukaisessa dynaamisessa prosessissa. Me emme kysy kuka maailmat luo. Vaan kuka pingottaa kosmisen taustakankaan jossa vallitsee tyyni rauha. Ja eikö myös Shakespearen Myrsky tapahdu juuri siinä.

21.9.2018

MANA MANA

Tytöt lentävät Courchaveliin
Pojat manan majoille
Kulttuuri ei ole toveruutta
vaan olemassaolon sotaa
Muumilaaksoksi kirottu
metsäorgioiden tapionpöytä
josta jokainen haluaisi paeta
Yössä sukeltavat mustat linnut
Niille poisannoin soittimeni 
Niille poisannoin nimeni

 

19.9.2018

PARANOIDISUUS

Solipsismi on filosofinen selitysmalli paranoidisuuden kokemukselle. Solipsismin filosofisen tiedostamisen avulla paranoidisuuden kokemusta voi lievittää. Viimeinen tuomio on tila, jossa kovin innokkaasti kuljetaan leimakirves kädessä. Casanova sanoo, että aikansa Rooma oli helvetin esikartano siksi, että se oli täynnä puolisivistyneitä ihmisiä, jotka vaanivat toisiaan.

Paranoidi kokee, että toiset ihmiset vaeltavat kummallisesti yhden ihmisen vainoaminen ja rankaiseminen päämotiivinaan. Maailman hienomekaniikka rakentuu kaikenkattavaksi rangaistuslaitokseksi ja kidutuskojeeksi. Paranoidin maailma on koko ajan menossa pahempaan suuntaan. Paranoidi ottaa kaikki maailman rumat ja tyhmät ihmiset henkilökohtaisena vittuiluviestinä universumilta tai pahansuovalta, kateelliselta ja alhaiselta, vähäisimpäänkään anteeksiantoon kykenemättömältä Jumalalta. Syvimmällä tasolla paranoidinen kokee henkilökohtaista syyllisyyttä kaikista maailman epäkohdista, jotka ovat olemassa vain siksi, että maailma on sellainen kuin paranoidi itse on.

KULTTUURISOTA

Kirjallisuus ja kirjailijuus ei ole kovin tärkeää, eikä sille kannata uhrata mitään, ellei tietoisuus ole todella merkittävästi avautunut. Omien harhojen levittäminen toisille suurempina painoksi on rikos ihmisyyttä vastaan, ja sitä suurempi rikos mitä myöhempiä aikoja eletään (jos kyseessä on paperikirja, se on aina ympäristörikos). Kaikkeen kirjalliseen puuhasteluun, missä ei ole kysymys vakavasta etsimisesta parhailla ja tehokkaimmilla tiedossa olevilla välineillä, tulee suhtautua jyrkän kielteisesti. Etsiskelyn vaiheiden raportointi taas ei kaipaa itseään suurempaa huomiota.
  
Tarkoittan sitä, että kirjakulttuurista on tullut kokonaan yhä pelokkaammin ja supistuneemmin immanenttia koskevaa. Luullaan että kaikki mitä on voidaan ilmaista toiminnan kautta. Myönnän toki, että kirjamuoto toimii hyvin, kun muodolla rajataan puhtaasti immanenttia aihetta, kuten vaikka adaptiivinen suodinteoria. Mutta kulttuurisen tietoisuutemme ongelma ei ole immanentin inventaari, jonka osaamme erittäin hyvin. Ongelma on se, että tietoisuutemme ei käsitä muuta kuin immanentin.

Immanentti ja transsendentti ovat epäselviä, käytössä vääristyneitä käsitteitä, Castanedan käsitteet tonaali ja naguaali ovat kontekstissaan selvempiä.

Insinööri, joka pitäytyy tiukasti immanentin piirissä, on minulle vain asiansa osaava ammattimies, jonka kanssa tulen toimeen. Mutta kaunokirjailija, joka pyrkii samaan on pelottava kiihkoilija-sekopää, liskojen palkkasamurai, pahimmassa tapauksessa demaripsykiatri Lauerma tai Ilkka Taipale, jonka vastaanotolle kiikutetaan kallonporattaviksi CIA:lle kielteisiä sisältöjä julkaisemaan pyrkivät "hullut" kirjailijat.

KERTAUS - RECAPITULATION

Kertaus on opintojen äiti. Pelkästään omien Castanedaa käsittelevien blogitekstieni läpikäyminen todella ajatuksella vei minulta koko kesän. Työ oli todellakin oikeaa työtä, mutta opin prosessissa paljon uutta itsestäni ja Castanedasta.

Castaneda esittelee The Active Side of Infinityssä kertauksen (recapitulation) käsitteen. Metodissa tehdään nimilista kaikista elämässä vaikuttaneista ihmisistä viimeisimmästä tuttavuudesta ensimmäiseen, eli omaan äitiin. Jokaisesta ihmisestä kirjoitetaan ylös paitsi perusasiat myös jokainen muistiin palautettava yksityiskohta. Tärkeää on se, onko jäänyt kyseiselle henkilölle jotakin velkaa, tai onko henkilö itselle jotakin velkaa. Soturi ei jää kenellekään mitään velkaa.

""The way sorcerers perform the recapitulation is very formal," he went on. "It consists of writing a list of all the people they have met, from the present to the very beginning of their lives. Once they have that list, they take the first person on it and recollect everything they can about that person. And I mean everything, every detail. It's better to recapitulate from the present to the past, because the memories of the present are fresh, and in this manner, the recollection ability is honed. What practitioners do is to recollect and breathe. They inhale slowly and deliberately, fanning the head from right to left, in a barely noticeable swing, and exhale in the same fashion."He said that the inhalations and exhalations should be natural; if they were too rapid, one would enter into something that he called tiring breaths: breaths that required slower breathing afterward in order to calm down the muscles."And what do you want me to do, don Juan, with all this?" I asked."You begin making your list today," he said. "Divide it by years, by occupations, arrange it in any order you want to, but make it sequential, with the most recent person first, and end with Mommy and Daddy. And then, remember everything about them. No more ado than that. As you practice, you will realize what you're doing."" Castanda
 
Jos ajattelee Proustin romaania, teoksen metodi on donjuanshamanistinen rekapitulaatio. Casanovan muistelmat taas edustuvat tälle seksuaalimaagille toista donjuanshamanistista metodia: "collection of the most memorable events of life".

Nykyihminen voi jäljittää metodin esimerkiksi Facebookin avulla. Pitäen mielessä, ketkä eivät ole FB:ssä, ja keitä FB-kavereita ei ole koskaan tavannut.

18.9.2018

H.S. ARKKO: TOTUUS PALAA. JOUNI MÖMMÖN MAAILMA

"Jouni Heikki Mömmö (joskus myös Joni Mömmö, 15. joulukuuta 1955 – 26. lokakuuta 1991 Joensuu[1]) oli suomalainen muusikko, joka tunnetaan Mana Mana -yhtyeen laulajana, kitaristina ja laulunkirjoittajana.[2] Kuolemansa jälkeen Mömmöstä on muodostunut suomalaisen rockin kulttihahmo.[3]" Wikipedia 
H. S. Arkon Mömmö-elämäkerta on tärkeä kulttuurihistoriallinen dokumentti, koska se perustuu laajaan haastatteluaineistoon, joka kokoaa yhteen keskeisia Suomessa 1970-80 luvuilla vaikuttaneita rock- ja huumekulttuurin juonteita antisankarion, paranoidin skitsofreenikon Jouni Mömmön näkökulmasta. Antisankari on suomalaisessa kulttuurissa tärkeä hahmo, koska alkuvoimaisten maagisten yksilöiden alaspainamisesta (ks. Elias Lönnrotin patsas, jossa kolonialistin alaspainama Väinämöinen) ja ihmisen sielun hajo(tt)amisesta saatava energia on pimeän postmodernin maailman keskeinen käyttövoima. Jossain mielessä voi tulkita, että kapitalistisen spektaakkeliyhteiskunnan kulttuurissa sen nykyisen kaltaisessa harkitussa kulttuurikritiikkittömyyden tilassa, on kysymys hyvin pahaenteisestä rituaalisesta ihmisuhrauksesta tai kannibalismin ympärillä pyörivästä tuottoisasta liiketoiminnasta. Tämän sotkun luotaaminen taas on luonteeltaan rikostutkimusta, joka vaatii avukseen parhaat mahdolliset tietoisuusvälineet, tarkimman näkökyvyn ja hämäryyksissä Jari Aarniota vähemmän ryvettyneen tutkijan.
  
Arkon teoksessa onkin koko ajan ikään kuin (kosmisen tason) oikeuskäsittely käynnissä. Onko Mömmön harhat pojimmiltaan "harhoja" vai harhoja. Onko jälkimodernin yhteiskunnan totuus pohjimmiltaan "totuus" vai totuus. Ja lukijan kannalta samaistumispinta asettuu näin: onko meidät heitetty maailmaan olemaan vai alistumaan. Tämä on magian (sisäinen hiljaisuus, maailman pysäyttäminen, seksuaalimagia, pieni kuolema virtaavana tilana) lähtökohta: todellistanko minä maailman, vai maailma minut. Syvin harha on se että harhan tilassa harhojensa massalevittäminen ihmisille olisi muuta kuin harhan syventämistä. Kulttuurin synty ja tietoisuuden puhdas ydin ei ole ilmiasussa, spektaakkelissa, facessa, pärstäkertoimessa, vaan pohjavirtauksessa.

Jouni Mömmölle, Upsalassa ja maailman satanismipääkaupungissa Turussa koulutuksensa saaneelle seksuaalimaagikolle ja psykedeelisten huumeiden bilekäyttäjälle, LSD ei toimi vain silmien avaajana ja harhojen poistajana, vaan myös harhojen lisääjänä. Tietäjä on harhattomuus, mutta skitsofrenia on tietäjän varjo.
 
Mömmö ymmärtää, että ykseystietoisuuden ulkopuolella ihminen on toiselle vain jonkinlainen toveri (yleensä susi) harharetkellä, jonka soisi olevan rakkaudessa kaunis. Arkon käsittelyssä Mömmön harharetki on paljasrujo. Murheen laaksona kajastavan maailman taivaskuvussa loistavat tähdet tuskin ovat mitään tavoiteltavaa: ne vain näyttävät kaukaisilta auringoilta. Intergalaktisilla aluksilla ei pääsee karkuun kauemmas kuin oman kirjahyllynsä taake katselemaan elämäänsä filminauhalta. Massakulttuuri on turhaa muuna kuin viestin perillemenon takaavana tilastotieteenä. Teoksessa moneen kertaan mainittu Carlos Castanedakin kirjoitti vain yhdelle: pullopostia itselle.
 
Muutamien kirjaan lisättyjen muistilehtiöstä otettujen valokuvien perusteella ajattelen, että nykynuorisolle niin yleinen merkityksettömyyden kokemus oli Mömmölle keskeinen. Kirjan perusteella on lopulta vaikea sanoa, mitä Mömmö ajatteli vai ajatteliko mitään. Käsitteellistyvää substanssisisältöä päähenkilöön liittyy jokseenkin vähän. Jokainen voi tietysti kuvitella Mömmöstä mitä haluaa. Kenties hänelle oli selvää se, että spektaakkeli on paljon syvempi ja ihmisten tietoisuuden puute paljon täydellisempää kuin 1970-luvun vasemmistoaktivistit olisivat voineet ikinä keksiä. Tämä on syy miksi vasemmistosta ei voi odottaa enempää tänäkään päivänä. Vasemmisto on jättänyt kotiläksyt tekemättä. Vasemmiston pelkurit ja älylliset lorvijat eivät ole ottaneet käyttöönsä kaikkia tietoisuuden hahmottamiseen käytössä olevia keinoja, joiden haltuunoton väistelystä Mömmöä ei voi syyttää. Pelkuri ja paskahousu Mömmö ei ainakaan ollut. Mutta jotain meni psykedeliakulttuurin ensimmäisessä aallossa pieleen. Nykyään tietoisuussukellusta harjoittaa lähinnä oikeisto, salaisesti.

"Ette voi pyörittää tietokoneitanne, muotitalojanne, kustantamoitanne, hemmetin aikakauslehtiänne, ette yhtikäs mitään ilman, että teillä on avaintehtävissä psykedeelisiä ihmisiä. Tämä on Amerikkalaisen Luovuuden suuri julkinen salaisuus. On yksinkertaisesti tullut aika tulla ulos kaapista." - Terence McKenna

Kuten Terence McKenna yllä toteaa, spkektaakkeliyhteiskunnassamme tänä päivänä havaittava luovuus perustuu tietoisuuskeinoihin. Hollywoodelokuvat, Walt Disney, popkulttuuri tihkuvat sitä. Mutta näitä keinoja ei juuri käytetä avaamiseen vaan spektaakkelin yhä täydellisempää suggestioon. Siksi, voi olla, että ihmiskunnan tarina ei ole päätöksessä ilmastonmuutoksen tai ekologisen katastrofin takia vaan siksi, että ihmiskunnalle käy niin kuin Mömmölle kävi. Jos ihmisen sielu kuolee, se ei kapsahda niiden nilkkaan jotka eivät tiedä, että ihmisellä on sielu. Ignorantit tulevat yhä hitaammin tietoisesti kunnes kukaan ei enää tule tietoiseksi ja kaikki haihtuu olemattomuuteen kuin mekaaninen uni. Ihminen lakkaa olemasta, planeetan sielu kuolee, Autio maa on paitsi konkreettinen lopputulos myös symbolinen kuva.

Tämän pimeyden kartoittamisessa Mömmö oli monella tapaa edelläkävijä. Nykytodellisuudessa mielisairaala harhoineen on jo karannut Paiholan ovien ulkopuolelle. Paranoidi skitsofrenia näkyy orwellaisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi älyttömissä vailla mitään todellisuusperustaa olevissa vainoharhaisissa kuvitelmissa. Mana Manan raskasmetalli kuulosti jo 1980-luvulla samalta kuin kapitalistisen realismin orwellaista hengenilmastoa analyyttisimmin blaastaava blackmetal nykyään. Viitekehys voidaan asettaa jonnekin amerikkalaisen Swansin (perustettu 1982) ja ruotsalaisen Bathoryn (perustettu 1983) välimaastoon. Kirjassa kuvailtujen live-esiintymisten surkuhupaisa jäsentymättömyys palautuu mielestäni kokonaan siihen tunnettuun tosiasiaan, että aito shamaani ei voi julkisesti esiintyä itsenään (vaikka taitava näyttelijä voi esiintyä shamaanina).
  
Arkon kirjoitustyyli sisältää töksähtäviä stereotyyppisiä ja ennakkoluuloisia psykologisoivia luonnehdintoja, mutta tulkintahorisontti saattaa yllättäen kääntyä päähenkilöä latistaviin tulkintoihin mukaanlähtijää vastaan. Pääsääntöisesti Mömmö on hullu ja maailma (Jukka Orma sen selväpäisimpänä edustajana? Jos Mömmö on antisankari, eli tarinan protagonisti, onko Orma hänen antagonisti?) terve, mutta hetkittäin tulee käänne, jossa kuvio on toisinpäin ja päähenkilöön suhtaudutaan lämpimällä sympatialla. Tavallaan juuri tämä kirjoitustyylin sisäinen bipolaarisuus, valon ja varjon jyrkkä ja nopea liike tekee teoksesta elävän ja mielenkiintoisen: kyseessä ei ole vain suojatussa asemassa historioiva tohtorissetä, joka olisi palkattu lakaisemaan Jouni Mömmö -niminen kauneusvirhe suomirockin aatelishistoriassa maton alle.

Viimekädessä kukaan ei ole hullun säkenöivältä voimalta (ja hänen pahaenteisesti leviävältä todellisuustulkinnaltaan) turvassa, ennen kuin hänet saadaan taas lukkojen taa ja harmiton tähteyden, kunnian ja omaisuudenkokoamisen maailma siltä erää pelastettua. Tätä Mömmön tarina ainakin jollakin tasolla symboloi, ellei suoranaisesti (liioittelematta tai kukaties aliarvioimatta henkilön tosiasiallista vaikutusta) tarkoita.

MÖMMÖ








Se valittaa ja itkee
jolla on väärä nimi
Väärä uteliaisuus
Vääriin asioihin
Vain hienossa kehossa
Tapahtuu hieno elämä
Hieno runous
Mutta se on turhaa
Teit työsi hyvin tai huonosti
Ihminen tapetaan
Ihminen väsytetään
Eikä siinä innostus
auta
Sitä sanotaan tapionpöytäkuuseksi, maatamyöten leviävästä kuusesta tuossa löytämälläni kai sitten pyhällä paikalla. Tapionpöytäkuusi on metsänväen pyhä paikka, ei vainajien. Istun euroopan vanhimmassa satamassa tuntemattoman linnoituksen raunioilla. Kukaan toinen ei ole löytänyt tätä paikkaa. Historia on sitä miltä maailma on lavastettu näyttämään. Sitä löytyy, mitä maahan on piilotettu löydettäväksi. Totta on vain tämä hetki. Ihminen on karhun jälkeläinen. Venäjä on karhu. Esi-isiltä älä kysy mielipidettä siitä. Se on kokoajan toinen.
Missä on länsimaisen kulttuurin kova ydin? Ei selvästikään tietoisuusvälineissä tai uskonnollisessa mystiikassa. Ei: se on tonaalin ja naguaalin tuolla puolen: matematiikassa ja kybernetiikassa. Estimointi, optimointi, koneoppiminen ja sen taustalla oleva matematiikka, jota ovat 1700-1800-luvuilla luoneet Gaussin kaltaiset nerot, se on sitä kovaa shittiä jota on Veda-kirjoista turha etsiä. Tässä kulttuurissa vapaudeksi koetaan se, ettei tarvitse tietää sen perustavista asioista yhtään mitään.

17.9.2018

Mies näytti siltä kuin olisi otettu Lauri Tähkän vasen kasvopuolikas ja pantu yhteen peilisymmetrisen kopionsa kanssa.
Solipsistinen kokemus tarkoitti Pacmanille sitä, toisinaan rouskuttaessa pelikentän keksejä ja väistellessään toisia, hänestä tuntui siltä, kuin toiset olisivat olleet sääntöohjattuja ja hän itse ainoa, jolla oli takanaan oikea peluri. Se oli tietysti harhaa. Hän ei huomannut edes sitä, kuinka koko peli siirtyi näytönsäästömoodiin.

16.9.2018

UPANISADIT

Ryhdyin David Lynchin mainion suomennetunkin kirjan Catching the Big Fish (2006) innoittamana lukemaan Upanisadeja. Lynch tulkitsee sisäisen hiljaisuuden (transsendentaalinen meditaatio) esoteerisesti. Lynchillä sisäinen hiljaisuus vaikuttaa yhtenäiskentään maailman pysäyttämisen kautta ja siten sisäinen hiljaisuus on aktiivinen tapa vaikuttaa maailmaan ja elinympäristöön (ks. s. 152). Esoteerisessa tulkinnassa meditaatiossa ei ole kyse vain koteloitujen ihmisyksilöiden sisäisistä aivokemiallisista muutoksista vaan tietoisuuskentän yhteisyydestä ja ykseydestä. Tämä on myös Castanedan don Juanin tulkinta sisäisestä hiljaisuudesta. Upanisadit ilmaisevat Castanedan tietosisällöt toisin sanoin. On eri asia mitä siitä oikein ja täsmällisesti ymmärtäisi, jos ei olisi lukenut Castanedaa. Ikivanhojen säilyneitten ja käsin kopioimalla säilytettyjen uskonnollisten tekstien käännökset ovat heikkoja sekä kieli ja käsitteet hämäriä.
   
Tällä videolla kuvattu tilanne syntyy, kun sisäisen hiljaisuuden prosessi ei ole sujunut toivotussa laajuudessa, ja ihmisten tietoisuus on laajasti ottaen laskenut eikä kohonnut. Yhtenäiskentässä tapahtuu negatiivisten mahdollisuuksien todellistuminen.  
  
Kenenkään ei ole pakko elää epätietoisuuden tai epävarmuuden tilassa sen suhteen onko yhtenäiskenttä todella olemassa ja onko se kaikille ihmistietoisuuksille yksi, vai rajoittuvatko mahdollisuutemme vain materialistisreduktionistisina ihmiskoteloina, jotka prosessoivat asioita eristyneissä omissa pikku kuorissaan kahdella tai parhaimmillaan (elitismin takaavalla) kolmella meille siunatulla aivosolulla. Tällainen jaakopinpaini on pitkästyttävää kuunneltavaa ja katseltavaa, ylen vanhanaikaista ja täydellisenä tautologiana kaikilla mittareilla ehdottoman turhaa. Se on viivettä ja vinhaa paikallaanpyörimistä tilassa, josta ainoa mahdollinen tie eteenpäin on selkeästi viitoitettu. Mutta pelkällä Lynchin saarnaamalla transsendentaalisella meditaatiolla uskonnollista jaakopinpainia ei kykene väistämään kuin pieni Lynchin itsensä kaltaisten erityislahjakkaiden ja -herkkien (joilla ei myöskään saa olla minkäänlaista purkamatonta traumahistriaa -- joka erityisherkillä nyt on säännönmukaisesti vailla tarvittavaa hoitoa) murto-osa ihmiskunnasta.

Tiedän hyvin vähän ihmisiä, jotka olisivat pelkän meditaation avulla päässeet eroon ratkaisevista harhaluuloista mitä tulee universumin rakenteeseen. Epäilen onko edes Lynch itse yksi tällaisista. Siksi Lynchin asenne ja kielteisyys ns. "huumeita" (joihin kuuluviksi hän väärin lukee myös voimakasvit) kohtaan on hieman arrogantti ja kenties jopa valheellinen. Luulen, että hänen kielteisyytensä todellista tajunnan laajentamista kohtaan, todellista silmien avaamista kohtaan, johtuu vain tuon aikakauden (vuosi 2006) yleisistä asenteista, jotka olivat paljon optimistisempia kuin nykyisin. Hänelle transsendentaalinen meditaatio kaksi kertaa päivässä oli siinä vaiheessa varmasti tie ja elämä (niin se on minullekin), mutta ei ehkä ihan koko totuus.

Ja koko totuudesta puheen ollen, on syytä muistaa, että lääkkeen ja myrkyn ero on usein vain annostelussa ja käyttötarpeessa. Älkää tuijottako lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja yliannostuksen ottajia, vaan katsokaa niitä, jotka ovat käyttäneet tarkasti oikein lääkärin määräämällä tavalla (epäilen vahvasti, että Lynch itse kuuluu heihin).

Tosiasia on se, että lääkkeet (ja niiden täsmälleen oikea ja riskittömin käyttötapa) on keksitty ja sitä myötä jokaisella ihmisellä on mahdollisuus päästä uskonnollisiin kysymyksiin ja ilmiöihin liittyvästä epätietoisuudestaan seuraavan kuluvan tunnin aikana. Läheskään niin paljon ei tarvitse uskoa kuin kristinusko on 2000 vuotta onnistunut uskottelemaan. Hyvin paljon enemmän voidaan tietää ja se on kaikille mahdollista. Eikä se, että tietää hyvin paljon enemmän kuin ihmiskunnan nykyisellä (erittäin matalalla) tietoisuuden tasolla edellytetään, tarkoita vielä mitään "Jumalan mysteerien" sormeilua, vaan kevyttä pintaraapaisua.

Jokaiselle on terveydeksi tietää enemmän tästä universumista, jonka osana toimii. Sanoisin, että tässä meidän tilassamme, jossa ihmisten tietämättömyyttä niin julmasti käytetään hyväksi, tietoisuuden mahdollistaminen on ihmisoikeuskysymys. Ei ole pelkoa, että se vielä olisi liikaa tai kolkuttelisi valaistumista jos alun miljoonasta harhaluulosta pääsee eroon. Sitä voisi verrata ehkä siihen (David Foster Wallancen juhlapuheesta mieleen tulevalla vertauksella) että kala, joka tietää uivansa vedessä, tietää hyvin paljon enemmän kuin sellainen kala, joka ei tiedä uivansa vedessä. Kun erityinen yhteisymmärrys veden olemassaolosta on saavutettu, sitä myöten avautuvat sitten aivan uudenlaiset kysymykset, jotka eivät ehkä pitkästytä samalla tavalla kuoliaaksi kuin nämä meidän nykyiset.

Ja selkeämmin, kuin Terence McKenna alla olevassa sitaatissa, tuskin voi ilmaista sitä, miksi Gurdjieffin Beelzebuubisatujen intergalaktisen aluksen kylmästä kotelosta arrogantisti maapallon älyllistä elämää tarkkailevat monarkistiset vihtahousut vaikuttavat niin naurettavilta mielikuvituksen sommitelmilta verrattuna Castanedan donjuanshamanismiin, joka ei ole muuta kuin Upanisadit selkokielisenä laitoksena.

"Jos ei-tunkeilevan eetoksen omaava vierailija toiselta planeetalta haluaisi ottaa hyvin vaivihkaisesti yhteyttä älykkääseen eliölajiin, paras tapa tehdä tämä olisi päihtymystilan kautta, ei tuomalla triljoona tonnia painavia berylliumrunkoisia aluksia suurkaupunkien ylle: "olemme tutkineet teitä 50 000 vuotta". En usko että se tapahtuisi siten. Pikemminkin se tapahtuisi etsimällä kyseisen lajin kulttuurista sellainen ulottuvuus, missä outous on sallittua ja pystyttämällä oma limsakoju sinne. Eli meidän tapauksessa psykedeelisen päihtymyksen ulottuvuuteen."
- Terence McKenna

15.9.2018

Kasviopettajalta on huomattavasti helpompi omaksua hankalia ja kenties nöyryyttäviäkin tietosisältöjä kuin ihmisopettajalta. Lisäksi kasviopettaja on aina henkilökohtainen, täsmällinen ja puhuu aina vain yhdelle ihmiselle, juuri sinulle, ilman yleistämistä. Ihmisopettaja puhuu usein monille keralla ja kaikista vähiten juuri sinulle. Kasviopettaja ottaa tosin pätevämmästä opetuksestaan kovemman, täsmälleen opetuksen sisältöä vastaavan hinnan.

PATENTIT JA HITAUS

Rekisteriin kirjattujen ihmisen tekemien keksintöjen määrä kasvaa kaiken aikaa. Keksintöjen määrän kasvaessa sovellusalueiden määrä kasvaa ja ajankulku tuntuu nopeutuvan. Tämä on luonnollinen reagointitapa maailman muutoksen luonteeseen. Ongelma on se, että enempää ihmisen psyyke kuin luonto ei kestä muutosta. Siksi on löydettävä keinotekoisia asennoitumistapoja, joilla ajankulkua hidastetaan. Nämä aktit eivät saa olla väkivaltaisia, vaan niiden tarpeellisuuteen on löydettävä yhteisymmärrys. Eräs tällainen jo olemassa oleva ajan kulkua hidastava järjestelmä on patenttijärjestelmä. Patenttijärjestelmä nimen omaan luo viivettä teknologian kehitykseen ja sitä on rajusti arvosteltu tästä syystä. Mutta arvostelu on turhaa. Me tarvitsemme vielä enemmän hitautta, vielä suurempaa viivettä.

14.9.2018

Amorsex. Amorsex. Päivän taskutieto: Maailman kallein neste, skorpionin myrkky, sisältää viisimiljoonaa toistaiseksi tutkimatonta ainesosaa.
Olen viimeaikoina kuunnellut urakalla äskettäin edesmenneen radiotoimittajan Perttu Häkkisen radio-ohjelmia. Mitä enemmän niitä kuuntelee, sen enemmän harmittaa tämän loistavan kirkkaan ihmisen poismeno.

Perttu Häkkisen Ilkka Taipaleen haastattelu esimerkiksi on kiinnostava. Saman tien voi kysyä: ovatko shamanistiset traditiot oikeistolaisia? Demaripsykiatri ainakin pistäisi shamaanit mielisairaalaan. Hämmästyttää se äärimmäinen rationaalisen varmuuden väkivalta, jolla vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat kohtelevat tosiasioita.

Mitä tekivät suojelusenkelit silloin kun Perttu Häkkinen törmäsi polkupyörällä suojapuomiin?


BIOLOGISET MITTALAITTEET

Castanedan don Juan oli tarkka kosminen mittalaite, eräänlainen biologinen kaukoputki, joka erotti todellisuuesta kaksi aluetta: tonaalin ja naguaalin. Jaottelu kaipaa selvennystä. Kaikki meille tuntematon ei kuulu naguaaliin. Tonaalin saaren mahdollisuuksissa on edelleen paljon meille tuntematonta (ihmiskuntana... jos kohta yksilö voi käsittää tonaalista korkeintaan murusen). Tonaalin saari on nykymuotoisen empiirisen luonnontieteen mahdollinen kenttä. Naguaali on empiirisen luonnontieteen ulkopuoli. Vain matematiikka kaikista ihmisen toiminnoista suhtautuu tonaaliin ja naguaaliin yhtenä kokonaisuutena, tekemättä jakoa. Matematiikka on sovellettavissa käytäntöön vain niiltä osin kuin se soveltuu kuvaamaan tonaalin ilmiömaailmaa. Naguaalia koskeva matematiikka on matemaattista metafysiikkaa (esim. säieteoriat, joita ei olla onnistuttu soveltamaan käytäntöön).

Tämä oletus pätee sikäli, että naguaalin "luonnon lait" ovat kaukana sekä klassisesta mekaniikasta, sähkömagnetiikasta että gravitaatiosta. Richard Feynman ja David Bohm puhuivat hiukkasfysiikan tästä puolesta. Kysymys on siis kvanttimekaniikan toistaiseksi tieteelle tuntemattomista ulottuvuuksista. Niin kauan kuin empiirinen tiede ja sen puhtaasti tekniset mittalaitteet eivät pysty edes nimeämään näitä voimavaikutuksia tai "energioita", jotka selvästi ovat havaittavia tietynlaisille biologisille mittalaitteille, naguaali ei kuulu empiirisen luonnontieteen piiriin. Kenties tämä rajoitus on lopullinen ja ihminen ei tule koskaan katsomaan tämän maailman matriisin tuolle puolen teknologiansa avulla -- vaan ainoastaan niin kuin tähänkin asti: oman laajentuneen tietoisuutensa avulla.

Niin kauan kuin ihminen pitää teknisten laitteiden rajoituksia myös omina rajoituksinaan on kysymys halpahintaisesta sekularismista. Sekularismi on virhepäätelmä. Sekularismi, eli katsomustapa tai elämäntapa, joka rajautuu tonaalin saaren inventaariin ja empiirisen luonnontieteen todelliseen, ikään kuin siinä olisi kaikki todellinen, käsittää vain puhtaasti teknisen signaaliteorian ja mittausteorian. Se ei käsitä biologista signaaliteoriaa ja mittausteoriaa, jonka erikoisalue on humanismi, eli ihmistietoisuuden signaaliteoria ja mittausteoria. Humanismi ei voi olla muuta kuin biologisen mittalaitteen tutkimusta, sen olennaisen eron tutkimusta, suhteessa tekniseen mittalaitteeseen. Ihmisaivoja ei pidä tutkia niin kuin ne olisivat PELKKÄ tekninen kone, joka perustuu vain niille luonnonlaeille, jotka tällä hetkellä ovat tiedossamme. Ne toki ovat konekin, mutta eivät pelkkä kone. Aivojen salaisuus ei ratkea, ennen kuin tiedostetaan, että niiden tiedonkäsittelyyn kuuluu paljon muutakin kuin vain se, minkä me tällä hetkellä onnistumme niiden toiminnasta mittaamaan, erittelemään ja havaitsemaan.

Humanismi on kosmologian haara, jossa on käytössä biologiset kaukoputket.
   
Mitä idealisti empiirikko tutkii? Mihin hänen empiirinen kokemuksensa pohjautuu? Se pohjautuu biologisen mittalaitteen kehittämiseen ja biologisten mittalaitteiden väliseen (niiden melkoista veijarimaista epäluotettavuutta vähentävään) erityiseen yksimielisyyteen eli intersubjektiivisuuteen.
 
Biologisia mittalaitteita ovat muurahaispesä, mustekala, delfiini, norsu tai piispa Berkeley, joille tutkimuslaboratoriossa syötetään MDMA:ta, ja jotka sitten ovat yksimielisiä havainnoistaan, keskusteltuaan niistä keskenään valitsemallaan yhteisellä kielellä. Tämä on kovinta tiedettä.  


Mikä olikaan alkuperäinen Venäjä-intuitioni? Ei se, että Venäjä olisi jossakin asiassa hyvä (ajatus, jonka lausuminen saa tavallisen suomalaisen muuttumaan mielipuoleksi, ja on siksi parempi jättää sanomatta ja 1800-luvun venäläinen kirjallisuus esiinnostamatta), vaan se että Venäjä on potentiaalinen. Siis ajatukseni ei ole Akateemisen karjalaseuran aivoitus (ainoa Suomessa nykyisin vallalla oleva aivoitus?): mistään inhimillisestä hinnasta, heimosta tai kotimaasta piittaamaton totaalinen sota ryssää vastaan omaan kuolemaan asti Saksan ja Ruotsin puolesta. Ajatukseni sen sijaan on Suomen itsenäisyys, eli toisin sanoen Venäjän hyödyn ja potentiaalinen tarkka huomioiminen. 

13.9.2018

Perttu Häkkisen seksikeskustelussa hyvin tulee loppupuolella tutkijan haastattelussa esiin se että jatkosodan homoupseerit maasentuivat rauhan oloissa ja olisivat toivoneet sodan jatkuvan ikuisesti. Mitä siis on rauhanpelko? Se on homoseksuaalista kastraationpelkoa

Pornokeskustelussa unohdetaan aina itse pornoa tuottava yhteisö ja sen täydellinen suljettuus ja intressi sosiaalista pääomaansa lakkaamatta kasvattavana yhteiskunnallisena voimana.  Niin kauan kuin suuri pornoteollisuus ei ole vallitsevana teollisuudenalana yhteiskunnan keskuksessa, sen eliitin valtavana varjona, pornosta on helppo puhua.  Sen sijaan silloin kun osa ikäluokan kauniista tytöistä muodostaa pornomogulien omaisuuden ja pääoman, porno muuttuu kaukaisesta läheiseksi. Pornoteollisuuden on tultava tuntevan ihmisen iholle henkilökohtaisessa Elämässä, jotta sen sosiaalisen merkityksen voi aistia. Varmaa on vain se että pornoteollisuus kasvaa eksponentiaalisesti.

Onko Anna Kontula Jörn Donnerin avioton tytär? Puhuu niin samalla korostuksella?

12.9.2018

Kun mikään olennainen ei ole visuaalista.  Ja äänet ovat hiljaisuuden kerroksia. On vaikea esittää asioita valkokankaalla.  Kaksitoistaulotteinen taistelulaji pimeydessä. Näemme kokijan joka on hiljainen kysymysmerkki.

Vain yhden täytyy tunnustaa: en tiedä mitään. Muut jo tietävät.  Yhä hienovireisempää on harhaanjohtaminen. Väärät tienviitat puhuvat ja näyttäytyvät mutta oikea ei näyttäydy. Siinä ei ole edes tuoksua. Se on melkein vain uskottava. Se on muistettava siitä mitä ei ole kokenut tässä unohduksen valtameressä. Tai minkä ehkä sittenkin on kokenut. Vain yksi jättää askelmerkkinsä maailman halki jälkeentuleville.

11.9.2018

Ostin viikonloppuna mainion Hamerin Explorerin, joka säätöjen jälkeen toimii varsin asiallisesti Carvinin tuhdin X-100B putkisärösoundin kanssa. Aitoa 1980-lukua. On hevi tappiin asti. Luukutin hetki sitten itseni oikein näännyksiin ja huomasinko oikein, että tavoitin jotakin kauan kadoksissa ollutta.

 


Kuuntelen neuvostoliittolaisen piirroselokuvan lattarirytmejä ja mietin, mikälainen tietoisuus täytyy olla, että pitää virkamiesmäisyydessä tylsänä kaavamaisista ilmaisuista koottua syntaksikieltä. Siis että olisi vähemmän tylsää, jos raportteja kirjoitettaisiin kaunokirjallisina mestarinäytteinä, kenties runoina.

Täytyy käsittää, että virastokielessä jokaisella substantiivilla on (ikään kuin) seuranaan kuvanumero, joka viittaa johonkin todelliseen asiankuvaan. Kysymys on siitä kuvasta ja siitä asiasta, ei kielestä. Myös tylsyys -- jos se tylsää on -- on siinä kuvassa. Kaikista tylsintä on kuvan epäselvyydet.
Mietiskelin kysymystä deeliterapiasta esimerkiksi masennuksen hoidossa. Vaikutelmani on se, että kyseessä voi olla erityisen potentiaalinen hoitomuoto. Mutta sellainen tapa että liikuskellaan vaikkapa luonnossa ja tarkkaillaan kaikkea mahdollista sekä ollaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on varmasti liian riskialtis, koska esiin saattaa tulla mitä yllättävämpiä tilanteita ja asioita. Ehkä sellainen yksin / avustajan kanssa pimennetyssä huoneessa makuulla silmät kiinni olisi riskittömin tapa. Tämä on varmasti tieteellisestikin tutkittavissa.
  
Joka tapauksessa käsitän asian castanedalaisin termein niin, että deeliterapia voi olla tehokasta ja hyödyllistä silloin kun ongelmana on jotenkin joku tietty jumittava kokoomapisteen sijainti. Käsitän, että esimerkiksi kroonistuneessa masennustilassa, joka pysyy (sisäisen dialoginsa osalta) jollakin tapaa stabiilina, juuri näin on. Deeleillä kokoomapiste saadaan tehokkaasti liikkeelle ja apu saattaa löytyä. Aivokemiassa tapahtuvat pysyvämmät muutokset ovat yksi mahdollinen tieteellisen tutkimuksen kohde. Jos kokoomapisteen paikka muuttuu, varmasti myös aivokemiallinen toiminta jotenkin muuttuu.

Käsitykseni mukaan aivokemia on sisäisen dialogin funktio, eikä päin vastoin. Sisäinen dialogi ja kokoomapisteen paikka vastaavat toisiaan.   
     
Vältettävä tapaus on se, kun kokoomapiste liikkuu valtoimenaan ja hallitsemattomasti, ja tämä koetaan ongelmaksi. Tällaisia tiloja ovat kai kaikenlainen äkkinäinen ailahtelevuus, bipolaarinen häiriö ja skitsofrenia esimerkiksi (luulisin, en ole näiden asioiden tutkija, eikä ole omaa kokemusta). Luonnollisesti deelien käyttö ehkä vain pahentaisi näitä tiloja. Tähän liittyy sekin riskiryhmä, että deelien käyttö voi saada latentin skitsofrenian puhkeamaan.  
  
Tieteemme kannalta on harmi, että castanedalaiset käsitteet “valomuna” ja “kokoomapiste” ovat epätieteellisiä. Ne kuuluvat naguaalin, eivät tonaalin saaren piiriin. Empiirinen luonnontiede voi saavuttaa vain tonaaliin kuuluvia asioita. Noitien maailmassa niiden sanotaan tulevan objektiiviseksi tai intersubjektiivisen yksimielisyyden piiriin näkijöiden avulla. Näkijät näkevät suoraan kokoomapisteen liikkeen ja voivat siksi auttaa ihmisiä. Mutta jos “kokoomapisteen” paikkaa ei näe toisen "valomunasta" suoraan, on avun antaminenkin tämän paradigman puitteissa aikamoista arpapeliä.

Säieteoriat ja tällaiset haluaisivat jatkaa einsteinläistä determinismiä tonaalin saaren ulkopuolellekin, tai laajentaa tonaalin saaren aluetta reilusti don Juanin ymmärtämän naguaalin puolelle. Toisin sanoen tehdä metafysiikasta relevanttia tiedettä. Tästähän säieteorioita on syytetty, että ne eivät tule onnistumaan. Kvanttimekaniikka tietyllä tavalla viittaa siihen, että einsteinläinen determinismi ei jatku rajattomiin. Tulee vastaan raja (joka on juuri tämä tonaalin ja naguaalin raja) jossa tuntemamme kausaalilaki lakkaa. Siitä alkaa paljon arvoituksellisemmat ja meille ainakin matemaattisen formulaation tasolla toistaiseksi täysin tuntemattomat luonnonlait.

10.9.2018

Mahdollisia elämäntaitokirjallisuuden nimikkeitä:

Hyvän elämän demonologia

Hyvän elämän grimoire

Hyvä elämä  -- inorgaanisen olennon näkökulma.

9.9.2018

JÄRKI SAISI JO VOITTAA

On asioita, joissa vain järki ratkaisee, eikä tunteista tai mystisestä sekoilusta ole apua. Yksi sellainen asia on suomalaisten suhde Venäjään.

Suomalaisen liike-elämän toimitusjohtaja-tason kaverini kävi ensimmäistä kertaa Venäjällä ja Pietarissa nyt jalkapallokisojen aikaan. Eilen hän ihmetteli minulle saunassa, kuinka hän ei koskaan ole riittävästi ottanut todesta sitä mitä sanon Venäjästä ja kuinka nyt silmät avautuivat kertaheitolla. Olin iloinen siitä, että myös oikeita johtopäätöksiä oli mielessä tapahtunut tämän seurauksena: mitä järkeä on suomalaisen liike-elämän sisällä viilata pilkkua ja voittoja jos rajan takana on tuollainen hyödyntämätön potentiaali. Suomi Venäjän Piilaaksona ja muut ensimmäiset tajuihinsa heräävän ihmisen ajatukset olivat jo käyneet mielessä. Hienoa.

Tämä kertoo synkkää siitä, mikä suomalaisen median venäjäpropagandan vaikutus on: liike-elämän ja talouselämän mittaamaton tappio. Lisäksi negatiivinen propaganda latistaa venäjäosaamista entisestään. Suomessa elää illuusio, että meillä on mittavaa Venäjä-osaamista. Tosiasia on kuitenkin hieman toinen. Meillä oli venäjäosaamista. Mutta minun sukupolvellani ja sitä nuoremmilla ei ole käyttökelpoista venäjäosaamista: meillä ei ole kielitaitoa ja siten meillä ei ole paljon mahdollisuuksia. Me olemme jatkuvan lakkaamattoman ja vastuuttoman propagandan hedelmä.
 
Maailma ei valehtelemalla muutu. Edesvastuuton Venäjä-propaganda heikentää meidän -- ja vain meidän -- tilannettamme viemällä meidät kauemmas kovista tosiasioista. Tarkoitan siis sitä, että kun asioita ja vaatimuksia Venäjästä ja Venäjän suhteen ja Venäjälle esitetään, niiden on oltava paitsi absoluuttisesti myös suhteellisesti tosiasioita.

Laiha, hyvin laiha lohtuni on se, että minua ei tulla syyttämään siitä, että olisin ollut väärässä.




 



KAIKKI LÄHTEE IHMISEN SISÄLTÄ

on seniili hokema. Kaikki lähtee sisältä yhtä paljon kuin valtioiden ulkopolitiikka lähtee sisäpolitiikasta. Se riippuu valtiosta. Toisten valtioiden sisäpolitiikka lähtee ulkopolitiikasta.

8.9.2018

Kulttuuri on väline siihen, että kukin meistä voisi löytää sen joka hän todella on. Kulttuurin monimuotoisuus on sitä, että yhä useampi voi löytää. Kulttuurin rappio on sitä, että yhä harvempi löytää. Ja koska me olemme lopulta yksi, on vain yksi päämäärä. 
  
"Yksi niistä asioista mitä psykedeelit meille tekevät, on omaksumiemme kulttuuristen arvojen purkaminen. Koska kaikki kulttuurit perustuvat silmänkääntöpeliin, kaikkein vaarallisinta karkkia mitä voit kansalle jakaa on sellainen karkki, joka saa ihmiset kyseenalaistamaan pelin sääntöjä." Terence McKenna

6.9.2018

Voima on sukua Venäjälle. Vääjäämättä se liittoutuu Venäjän kanssa.
Jos kulttuurissa on voimaa se ehkä tarkoittaa: Venäjä on hyökkäämässä. Miehiä on aina liikaa vaikkei yhtäkään olisi.
Ajattelen olevani maailman köyhin nukkavieru pikkuporvarillinen taidemesenaatti joka kykenee tukemaan yhtä taiteilijaa: itseäni. Sanoin väärin. Ilmaus pikkupirvarillinen oli hienostelua. Olen kaleeriorja: heittelen päivät suuria obeliskeja taikajuoman voimalla. Rahaa on käytössä muutamia satasia. Ainoa vaan että raatamiselta ei jää voimia purra edes näkkileipää illalla.
En ole ryhtynyt nälkälakkoon
tätä maailmaa vastaan.
Olen yrittänyt pysäyttää sen
olemalla hiljaa.
Kalaa on noussut järvestä,
olen syönyt sitä.
Olen ruokkinut lapseni
ja koko maailman.

5.9.2018

Jumala näyttää vaativan ihmisiltä yhteistoimintaa. Sen hajoittajana on Saatana oivallinen. Yritänkö provosoida ihmisiä liittoutumaan Saatanaa vastaan. Siis löytämään voimansa. Itseäni löytämään oman voimani? Onko se joskus ollut menestyksellinen hanke maailmassa? On. Kaikki hyvä, mitä ihminen milloinkaan on aikaansaannut (ja sitä on paljon!), on juuri siitä yhteistoiminnasta lähtöisin.

Yritin kommentillani sanoa, että jos järjestelmää uusitaan, huomio kannattaa kiinnittää (maanisella pakkomielteisellä sitkeydellä) tähän ja vain tähän: 

“yhdenkin tekijän eristäminen ja kaltoinkohtelu sairastuttaa yhteisön.”

"tasaa älä kasaa, yhteisöt eivät kestä sitä"


SININEN KAUSI

Vedenalaiset valokuvat lämpimien merialueiden muovijätteestä on varmasti herättänyt yhden jos toisenkin taidemaalarin mielenkiinnon. Kuka ensimmäisenä?


Elinkautisvanki voi sovittaa rikoksensa
istumalla, jotkut armahdetaan, mutta sitä
että on oikeassa ei saa anteeksi.
Feminismi alkoi Suomessa suomenruotsalaisista piireistä.  Mutta mitä muuta sukupuolten välinen sota ja lopulta tuhoaminen on kuin taisteluase kolonialistin kädessä? Perttu Häkkinen feminismista. 

4.9.2018

Tänään pikaretkellä kolmi- ja kaksikiloiset. Heitin pienemmät, joita tuli kymmenkunta. Järvi on pullollaan mukavankokoisia haukia.

LIITTO

Avioliitto on sotatoimi.
Korkokenkä on sotilasvaruste.
Me petämme sitä
johon emme usko
sotilaallisena yhteistyökumppanina
pahimman päivän koittaessa.
Kun strategiaksi ei enää riitä
pelkkä papin aamen
valjastetaan sarvipää
kirkkoreen vetojuhdaksi.
Häntä, jota petimme kerran
emme enää petä.
Ihmisen pahoinpitelyä on ennen muuta energeettinen pahoinpitely. Mutta jos sovittu käsitys ihmisen olemuksesta on täysin virheellinen, väkivallastakin on vaikea puhua. Tämä tietysti sopii eräille tahoille.
Ajattelen Saatanaa lähinnä niin kuin se kuvataan tarotpakassa. Saatanahan estää tai pidättelee miestä ja naista liittoutumasta sotilaalliseksi yksiköksi itseään vastaan. Saatana kuvataan Castanedan The Active Side of Infinityssä ja sen innoittamana Pelevinin Viidennessä maailmanvallassa hienosti "flyerinä", muinaisena inorgaanisena olentona, joka käy iltalypsyllä poimimassa illuusioitaan elättelevien ihmisten astraalikehot parempaan käyttöön. Muinainen saatana on energiavampyyri, joka estää soturityyppisen miehen ja naisen energialiiton omaa astraalitason lypsämistä vastaan. Alkuperäinen energialypsäjä on Saatana itse, mutta hän injektoi oman mielensä tehokkaasti ihmisiin. Luciferiaanista on kuvitella liittoutuvansa Saatanan kanssa toisia ihmisiä vastaan. Tässä sitten aina pudotaan korkealta. Marx näki kyllä tämän. Hän halusi luoda yhteiskuntarakenteen, jossa lypsäjän energeettinen väliintulo olisi minimoitu ja psyykkinen energia jäisi ihmisten käyttöön. Tämä oli intentio, käytännön lopputuloksista en sitten tiedä.

PAPPA BETALAR

Edistyneemmätkin sivilisaatiot ovat saattaneet kohdata loppunsa katastrofissa ennenkuin kehittyivät tarpeeksi korkealle. Kuinka käy meidän? Siinäpä kysymys, 198 miljoonaa puntaa yhdelle jalkapalloilijalle vai miljoona puntaa 198 maailman parhaalle tiedemiehelle? Mitä kaikkea voisimmekaan lopulta saavuttaa?

Tai ajattele sitä mahdollisuutta, että antaisit viisi grammaa kuivattua peyotea parhaista parhaalle tiedemiehelle ja käskisit mennä ISOisältä kysymään vastauksia ongelmiin, jos ne nyt niin elämänkokoista päänvaivaa tuottavat. Vastaukset näet ovat valmiina, kysymys on vain siitä kuka kysyy ja ymmärtääkö vastauksen. Näennäisillä kysymyksillä ei pappaa varmaan kannata häiritä. Syökö rohkea rokan vai rokka rohkean.

KAPELLIMESTARI

ja hovimestari ovat hyvin lähellä toisiaan. Kyseessä ei ole niinkään ruoka-aineiden valmistamisen kuin nautittavaksi tarjoilun johtaja. Kummankin ammattitaidon olennainen osa on tuntea yleisönsä vielä ohjelmistoaan paremmin.

Sisäinen hiljaisuus
ei onnistu vaimentamaan
hulluuden vaahtopäitä.

Asiat alkavat lipsua
äärimmäisiin suuntiin.

Pienet minuudet vaeltavat
jyrkänteen reunalla
eivätkä uskalla hypätä

Ne kokoontuvat yhteisöksi
ja sytyttävät leiritulen
Ne keskustelevat järkevästi
käsittämättömyydestä

Käsittämätöntä on 
kun jyrkänteeltä heittäytyy
ja löytää itsensä yhtenä
unesta jonka kaikki hylkäsivät

Sille me etsimme mittaria

3.9.2018

Pappa, eli ISOisä, eli Mescalito, ei tiemmä tykkää ihmisten seksistä. Kateus lihan iloja kohtaan jäytää inorgaanista elävää. Pappa on jyrkkä kaveri ja pikkumainen.
Kalastuskauden avaus oli kuusi haukea. Yksi kolmekiloinen loput kiloisia. Kymmenkunta pikkuhaukea heitin takaisin parin tunnin kalaretken aikana. Tänään tehtiin iso hauki venäläisellä reseptillä. Venäläinen sielu on smetanaa ja majoneesia.

2.9.2018


SL:

Defragmentation of small "i"'s to the foundation of real "I" is core of Gurdjieff's teaching. But it is not exactly said how this recreation of real self actually happen. My teacher once said that this moulding happens in enormous pressure and heat, but he did not describe what kind of action in practice.
 
On last pages of The Active Side of Infinity Castaneda reveals that it is actually jump into abyss, which finalise the defragmentation process. But how to interpretate "jump into abyss". In text it is described as base jump from cliff, but without parachute. It is a kind of shamanic initiation that one can discover in other world shamanic cultures, for example from apache-cultures and many others. Also we have this kind of places in Finland, for example Repovesi National Park.

OMON RA:

It's a jump in the literal sense - without any interpretation. This is possible when the shaman has overcome the laws of ordinary reality and is ready for independent practice, ie. definitive journey. In all shamanic practices the neophyte dies as an ordinary person and receives a second magic birth. Technically it is a jump with a shift of the assembly point.

There are many ways to talk about this event. But all this is only allegory. For example, the well-known anthropologist Mircea Eliade in his work "Shamanism" devoted several dozen pages (in different cultures and tribes around the world) to the issue of shamanic initiation. The ritual component of this event varies in different cultures. But the essence is immutable. It is death and rebirth. Human words are powerless to describe the inner essence of death or birth. Someone might call it "defragmentation" or "gaining integrity" or "rebirth" or "jump to abyss" or some else way. But all these words do not give any understanding of what is really happening. Therefore, this is the rare thing that is better to accept as a given without rational explanations. As a tale of power. Moreover, any attempt to rationalize this leads the shaman to failure and, most likely, death.


CASTANEDA:
"Don Juan had lamented that a male sorcerer who is the nagual perforce had to be fragmented because of the bulk of his energetic mass. He said that each fragment lived a specific range of a total scope of activity, and the events that he experienced in each fragment had to be joined someday to give a complete, conscious picture of everything that had taken place in his total life. Looking into my eyes, he had told me that that unification takes years to accomplish, and that he had been told of cases of naguals who never reached the total scope of their activities in a conscious manner and lived fragmented. What I experienced that morning at Ship's was beyond anything I could have imagined in my wildest fantasies. Don Juan had said to me time after time that the world of sorcerers was not an immutable world, where the word is final, unchanging, but that it's a world of eternal fluctuation where nothing should be taken for granted. The jump into the abyss had modified my cognition so drastically that it allowed now the entrance of possibilities both portentous and indescribable. But anything that I could have said about the unification of my cognitive fragments would have paled in comparison to the reality of it. That fateful morning at Ship's I experienced something infinitely more potent than I did the day that I saw energy as it flows in the universe, for the first time-the day that I ended up in the bed of my office/apartment after having been on the campus of UCLA without actually going home in the fashion my cognitive system demanded in order for the whole event to be real. In Ship's, I integrated all the fragments of my being. I had acted in each one of them with perfect certainty and consistency, and yet I had had no idea that I had done that. I was, in essence, a gigantic puzzle, and to fit each piece of that puzzle into place produced an effect that had no name. I sat at the counter at Ship's, perspiring profusely, pondering uselessly, and obsessively asking questions that couldn't be answered: How could all this be possible? How could I have been fragmented in such a fashion? Who are we really? Certainly not the people all of us have been led to believe we are. I had memories of events that had never happened, as far as some core of myself was concerned. I couldn't even weep. "A sorcerer weeps when he is fragmented," don Juan had said to me once. "When he's complete, he's taken by a shiver that has the potential, because it is so intense, of ending his life." I was experiencing such a shiver! I doubted that I would ever meet my cohorts again. It appeared to me that all of them had left with don Juan. I was alone. I wanted to think about it, to mourn my loss, to plunge into a satisfying sadness the way I had always done. I couldn't. There was nothing to mourn, nothing to feel sad about. Nothing mattered. All of us were warrior-travelers, and all of us had been swallowed by infinity. All along, I had listened to don Juan talk about the warrior-traveler. I had liked the description immensely, and I had identified with it on a purely emotional basis. Yet I had never felt what he really meant by that, regardless of how many times he had explained his meaning to me. That night, at the counter of Ship's, I knew what don Juan had been talking about. I was a warrior-traveler. Only energetic facts were meaningful for me. All the rest were trimmings that had no importance at all. That night, while I sat waiting for my food, another vivid thought erupted in my mind. I felt a wave of empathy, a wave of identification with don Juan's premises. I had finally reached the goal of his teachings: I was one with him as I had never been before. It had never been the case that I was just fighting don Juan or his concepts, which were revolutionary for me because they didn't fulfill the linearity of my thoughts as a Western man. Rather, it was that don Juan's precision in presenting his concepts had always scared me half to death. His efficiency had appeared to be dogmatism. It was that appearance that had forced me to seek elucidations, and had made me act, all along, as if I had been a reluctant believer."
Castanedan romaanin ehkä tärkein kerronnallinen toistuva kaava on se, että don Juan ensin selittää rauhallisesti jotain asiaa ja juuri kun asia alkaa käydä kiinnostavaksi, tulee yhtäkkiä katkos: don Juan ilmoittaa että Carlosin on jälleen aika kokea jotakin ennen kokematonta, yleensä pelottavalta kuulostavaa. Saman tien käytännön asiat alkavatkin vyöryä niskaan täydellä voimallaan ja jutustelulle ei ole enää aikaa.

31.8.2018

Hän oli yksinäinen mies. Hän päätti tehdä elämällään jotakin ylevää. Hän kuunteli Perttu Häkkisen jälkeenjääneitä radiolähetyksiä koko loppuelämänsä.

Kun puhutaan prostituutiosta Don Juanin käsitys on se että soturi ei jää velkaa eikä ota energiaa ilmaiseksi. Soturi ei yritä saada mitään ilmaiseksi, ei huijaa eikä varsinkaan tule itse huijatuksi.

Ihmiset hyväksyvät sen että on stadionmuusikoita ja kapakkamuusikoita, mutta vaikea on käsittää sitä että on myös stadionhuoria ja kapakkahuoria. Jälkimmäisiä surkutellaan mutta ensimmäisiä ei ole syytä surkutella, jos nyt sen tosiasian hyväksyy että Saatana tämän maailman ehdoton ja kenenkään kyseenalaistamaton herra on.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com