31.12.2018

Yhden hiljaisen yön aikana pianon koskettimille voi laskeutua pölyä enemmän kuin tavallisesti kuukaudessa.

YLIVOIMAINEN

Aliarvioiva, halveksiva henki etsii aina konfliktia eikä koskaan yhteistyötä.

30.12.2018

KOKONAISTAIDETEOS

Musiikissa jos ajattelee feodalistisesti että Frank Sinatra on viitoittanut tien taivaaseen ja muu on tämän teatterikoneiston hyödyllistä palvelemista, sillä kaikille löytyy jokin rooli, niin mitä sitten on joku Derek Bailey.

Tällaisessa feodaaliteatterikoneistossa ei lähdetä siitä, että kukahyvänsä voisi ottaa ihanteekseen kokonaisihmisyyden. On arvokkaampaa elää katukerjäläisen fasistinen elämä kuningasta palvellen kuin olla eksentrisesti yksilöllinen mutta sattumalta kuningasta vastaan. Kas olennaista on menestys ei nietzscheläinen yksilöllisyys. Ja menestys seuraa vain täydellisestä jokaisella solulla tapahtuvasta alistumisesta feodaalijärjestelmän edessä.
  
Jos yksilöllisyys kiinnostaa, mutta hierarkia ei, se täytyy mitata Frank Sinatran kanssa samassa nyrkkeilykehässä. Kehän ympärys kuohuu Sinatran rakastajia. Kuinka monta ja minkälaista rakastajaa sinulla on laittaa niitä vastaan. On mietittävä tarkasti mikä olisi sellainen keino tyrmätä Sinatra, jonka fanit hyväksyvät hyökkäämättä kimppuun. Sinatran pehmeä syvä puheääni kuulostaa jotenkin aikakäänteiseltä ja hän tanssahtelee kepeästi peukaloitaan napsautellen niin kuin David Lynchin kääpiö punavalkokuosisessa lodgessaan. Pian huomaat oksentavasi garmonboziaa kehän nurkassa.    

Silloin kun koko maailma nähdään tällaisena yhden hengen kirjoittamana kaaosmaagisena no-teatteri-käsikirjoituksena, jossa kaikki ristiriitaisilta vaikuttavat elementit palvelevat yhtä ja samaa tottelevaisuuden tarkoitusta, ollaan löydetty solipsismin syvä ydin. Solipsismi on vaikutelma täydellisestä mutta itselle vieraasta harmoonisesta hierarkiasta. Bach edustaa itseään, mutta myös Schlippenbach ja Offenbach edustavat häntä, eivätkä suinkaan mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa, ja niin edelleen äärettömiin. Ollaan ruotsalaisuuden keksimisen (siis todellisen maailmanherruuden) äärellä. (Huomautus: tietokoneen hiiri temppuili aivan vimmatusti viimeistä kappaletta kirjoittaessa)

FEODALISMI

Maailma on nykyisin kaikkine globaaleine muuttoliikkeineen sen kaltainen, että tuntemamme aiemmat sosiaaliset rakenteet ovat hajonneet. Feodalistisessa tilanteesa pienet kaupungit joutuvat turvautumaan sukeutumisen strategiaan. Kaupunginmuuri on raja, jonka ulkopuolelta ketään ei oteta millään verukkeella sisään kulttuuriin. Jo kaupunginmuurien sisäpuolella on jonoa. Jonottajat voivat parantaa asemiaan heittelemällä kaupunkiintunkeilijoita ulos. Tämä jakolinja ohittaa prioriteetissä kaikki muut jakolinjat, kuten poliittisen suuntauksen tai henkilökohtaisen varallisuuden. On muistettava, että feodalismin periaate pakottaa jokaista kaupunkivaltion asukasta ja menee tärkeysjärjestyksessä ohitse kaiken muun: kaikenlainen mielen avoimuus on kielletty ja järjestelmä totalitarismeista totaalisin.

Suljetun ja avoimen konkreettisin ero on siinä, mitä ne tavoittelevat. Sulettu tavoittelee täydellisintä mahdollista hierarkiaa ja etsii kykyä totella kyseenalaistamatta. Avoin etsii dynaamista järjestystä ja kykyä luovaan toimintaan ja kyseenalaistamiseen.  
  
Planeetan nykyisissä olosuhteisa pienen kaupungin ja suuren kaupungin raja tulee vastaan ehkä jossakin Pietarin ja Moskovan välimaastossa. En tiedä onko Moskova suuri kaupunki, mutta varmasti Pietari on pieni. Nämä kaksi kaupunkia toimivat kenties päinvastaisilla periaatteilla. Globaalin keskuksen, kuten Tokio tai Los Angeles on välttämättä oltava avoin kaupunki, koska pääomamuoto joka suuresta tekee suuren on dynaaminen luova energia. Luova energia houkuttelee sijoittajat, eikä päinvastoin (Slush-ilmiö demonstroi tämän loistavasti: kun luova energiapääoma saadaan liikkeelle, voi mikä hyvänsä paikka energisoitua pariksi päiväksi). Avoimessa kaupungissa kaupunginmuuri ei merkitse mitään. Vaikka olisit kahdeksannen polven losangelesilainen ja jonottanut Hollywoodiin koko elämäsi kuka hyvänsä Tanskasta tai Uszbekistanista kävelee ylitsesi milloin hyvänsä jos tähti näin määrää.

Pariisi ja Yhdysvaltojen suuret kaupungit olivat 1800 ja 1900 luvulla maailman ainoat avoimet kaupungit. Onko viimeisenkin avoimen kaupungin aika nyt ohitse kun maailma hiphopin tahdissa syöksyy pimeän keskiajan täysfeodalismiin? 
Tänään on ollut taas yksi tärkeä päivä musiikillisten ideoiden avautumisen ja toteuttamisen helminauhassa.
  
Lähtökohtani elektronisessa musiikissa on ollut Stockhausenin ideoissa. Mutta visioni ei ole sellaisenaan sama kuin Stockhausenin, hänen ideansa vain soveltuvat käyttöön. Sarjallisen musiikin ajatus musiikillisten parametrien suhteiden matemaattisesta kontrollista on miellyttänyt. Mutta elävässä musiikissa on paljon keskenään dekorreloivia parametreja. Dekorreloivia parametreja täytyy säätää käsin, esimerkiksi juuri soittimella tai nuottipaperilla.
  
Olen pyrkinyt luomaan ennen kaikkea soitinta. Soittimen tärkein ominaisuus on toiminnan tuottaman äänivasteen välitön kuuleminen. Soittimessani kaikista olenniaisin piirre on sen diversiteetti: parametreja säätämällä voidaan tehdä musiikillisia matkoja näennäisesti kaukaisissa maailmoissa. Pyrin siihen, että kaikenlainen jälkikäsittely minimoituu, eli että tuutista tulisi mahdollisimman lopullista tavaraa ulos (tämä ei tietysti koskaan toteudu). Käytännön tekemisessä on aina improvisatorinen ote, jonka vaikutteet tulevat suoraan Alexander von Schlippenbachilta.

Rajoitteet ovat selvät, kaikkea ei voi saada, jotakin täytyy uhrata. Minulle uhraus on ollut se, että soittimeni ei pyri tuottamaan soitettavaa nuottikuvaa. Data on olemassa, siitä voi saada kaiken tiedon irti, mutta se vaatisi 100% käsityötä. Hetkellisyyden varjolla ja historiallisen monumentaalisuuden taivaantuuliin haihtumisen uhalla toiminta jatkuu.


  

29.12.2018

Sen minkä nelikätinen pianisti voittaa henkilökohtaisessa kyvyssä hän häviää yhteistyötaidoissa, ja ulkonäkökysymyksissä.

SAATANA, TYPERYKSEN OPPIMESTARI

Vaikka maapallon luonnonvarat olisivat äärettömät, vegaanisuus ja syväekologinen tietoisuus olisivat yhtä tärkeitä kuin nyt.

Crowleyn mukaan Horuksen aikakauden ihminen on jonkinlainen kehitysvammainen lapsi, sitkeä typerys, joka ei meinaa kasvaa aikuiseksi. Esimerkiksi Crowley ottaa sodat: luulisi tolkullisen olennon oppivan yhdenkin sodan näkemisestä, mutta tämä urheilusta innostuva lippalakkipäinen nobelpalkittu ääliö sen sijaan ei opi. Siksi Saatana on typerysten opettaja ja homoseksuaalisuus rituaalista.
Alkuperäisissä lastenlauluissa on jotakin voittamatonta. Koska niitä ei ole tehty aikuisille ostettavaksi, vaan lapsille kuultavaksi, niissä ei ole tyhmyyksiä.

28.12.2018

Euklidinen sekvenseri ei oikein sovellu intialaisiin rytmeihin, eikä tangoon. Tangon rytmit voi näppäillä tavallisella step-seqvenserillä. Mutta intilaisiin tarvittaisiin teorian mukainen algoritmi, jota minulla ei ole. Ajatus on jokseenkin itsestään selvä, ja odotin että se olisi tullut jo monelle mieleen, mutta näköjään kukaan maailmassa ei ole vielä keksinyt koodata sellaista Maxille.

Luettele kaikki maailman liput joissa on punaista.
Eniten hän jäi kaipaamaan merisuolaa.
 
Elämän tarkoitus Aleister Crowleyn mukaan on kokemusten kartuttaminen. Arvokkaita kokemuksia ovat mahdollisimman negatiiviset niihin tottumattomille, samoin mahdollisimman positiiviset niihin tottumattomille.

Pitkäaikainen monarkia, tyrannia ja kolonialismi tarkoittaa aina suurinta mahdollista onnenpotkua noidalle, joka alistetaan täydellisesti ja joka saa sitä kautta suuren ilon ja mahdollisuuden näyttää todelliset universumin etäisimpään rumpukalvoon ulottuvat voimansa.  

27.12.2018

Heittäytymättä kosmologiksi hänestä tuntui että häntä ohjattiin. Hän oli aina ajatellut sen keskusteluksi Jumalan kanssa. Hän näki maailman normaalina moniulotteisena, mutta saattaa olla, että joku näki hänet ja hänen maailmansa selvemmin, yksinkertaisena kaksiulotteisena projektiona. Tuo peluri saattoi itseasiassa olla kuka hyvänsä. Heittäytymättä vainoharhaisten ajatusten valtaan Pacman uskoi olevansa Pelitalossa valioluokan pelihahmo. Mutta tämä oli vain uskon asia. Se mitä hän käytännössä teki ei ehkä näyttänyt niin hyvältä. Hän söi toisia pelihahmoja. Mutta tämä toiminta oli jotenkin automatisoitua: se ei lähtenyt hänestä itsestään, hänen omasta omituisesta tietoisuudestaan ja ajattelustaan. 
Pelikentän resoluutio, jonka Pacman aisti, vaihteli Pelitalon insinöörien mielen mukaan. Tämä oli todellinen kosmisen triksterin temppu. Oli nimittäin pelihahmoja, jotka kuvittelivat kosmisen taustan pienimmän osatekijän vakioksi, käytännössä Plancin vakioksi. Pacman tiesi ja tunsi, ettei se ollut sitä. Joskus hänkin oli ollut vain kokematon pelihahmo vailla käsitystä totuudesta, sitten hän oli alkanut taas tuntea sen seksuaalisen kohinansa läpi. Amerikkalainen insinööri oli selittänyt, että estimaattia tuolle kohinalle ei voitu laskea, ellei taustan todellinen resoluutio ollut tiedossa. No millä hän, tavallinen pelihahmo, sen sitten olisi saanut tietoonsa, sieniä syömällä vai? Juuri niin. Keinotekoinen elämä käsitti myös alkeellisen sielun ja alkeellisen tietoisuuden. Siksi hän, kuten mikä hyvänsä biologinen mittalaite, saattoi joka hetki mitata kosmisen taustansa resoluution itse. Hän oli itseasiassa saanut tämän tiedon unessa, suoraan amerikkalaiselta insinööriltä, silloin kun hänen aivojaan korjattiin. Tämän tiedon syvällisestä oivaltamisesta alkoi hänen uusi elämänsä tavallisena pelihahmona. 

25.12.2018

MATEMAATTINEN ANAKRONISMI

Anakronistinen paakkuuntuminen on tieteissä, varsinkin insinöörimatematiikan kaltaisissa itsensä hartioille paakkuuntuvissa tieteissä, monitasoinen ilmiö. Teknologian tosiaikaisessa kehityksessä mukana oleva näkee uusien avausten vääjäämättömyyden ja niiden seuraukset aivan erilaisella dynamiikalla kuin joku vuosikymmenien päästä asiaa kurssitöinään opiskeleva. Koska insinöörimatematiikan historia alkaa olennaisesti 1700-luvulta, on anakronistiset kokemisen ja hahmottamisen tavat äärimmäisen kerrostunut ja olennainen osa ilmiötä. Toisin kuin muussa kulttuurissa, 1700-luvun olennaiset tulokset eivät ole lainkaan kierrettävissä tai ohitettavissa olankohautuksella, vaan aina yhä uudet sukupolvet alkavat rakentamisensa juuri niistä. Olennainen asia on sekin, että jotkut tuon ajan teoreettiset tulokset ja havainnot odottavat vielä käytännöllisten sovellustensa löytäjiä. Koska tämä taide on jo hyvin paljon pidempi kuin ihmiselämä, joutuu useimmat sitä läpikäydessään ottamaan vähintään jotakin annettuna ja nielemään anakronistisia kokemuspaakkuja isoina kimpaleina. Sellainen tuottaa paitsi vatsanpuruja ja ruuansulatusongelmia, myös eräänlaisen turtuneen ja vieraantuneen olotilan. Toisaalta puhdas matematiikka on tieteistä ajattomin ja siksi suojatuin anakronismeilta. 

23.12.2018

Jumala ei hylkää ihmistä koska Jumala pitää hyvästä seksistä.

22.12.2018

Minulla on kaksi putkivahvistinta: 1970-luvun point-to-point kytketty Hiwatt ja 1980-luvun Carvin piirilevyllä. Soundi on täysin eri planeetalta. Eroa on vaikea kuvailla. Toinen ei ole toista parempi. Kitaroihin pätee sama. On vaikea sanoa mikä Stratocasterista tekee hyvän. Kaveri jolta ostin taannoin musaroinat omisti 20 kelpo Stratoa. Ne olivat kaikki hyviä, kukin eri planeetalta hintahaitarilla 4700 - 1000 Euroa. Kun Stratosta siirrytään johonkin niin kauas kuin 335 Gibsoniini, täytyy puhua galaktisista maailmankuvallisista psykedeliatunneleista. 335:sestani on äärettömän pitkä matka Exploreriini, joka noudattaa kuitenkin Gibson-periaatetta. Explorerin fiilis on jäljittelemätön. Siinä on eniten stratoa Gibsoniksi. Tosin jokainen Explorer on yksilö. Ja minun on itseasiassa Hamer ei Gibson. Koska se on 1980-luvun soitin, se juttelee paremmin Carvinin kanssa. Se ei oikein tunne 1970-luvun soundia omakseen. Explorerissa ei ole yhtään jazzia sisällä. Se on hevi tarina.
Kun hakkaan halkoja hakkaan niin perkeleesti että sillä ei ole mittaa eikä määrää. En pidä röökitaukoja, en polta. Hakkaan, ja jokainen halko on vihollisen, hidastajan, työnvieroksujan pää. Niistä tulee muusia. Ne hakataan tuusan nuuskaksi. Niitä on paljon, loputtoman paljon. Halkokasa on suuri auringon peittävä. Työllä ei ole loppua, se kiihtyy, sen raivo ja kuumuus kiihtyy rajattomasti. Palikat lentelee ja siinä tehdään jostakin asiasta selvää.  
Principal component -analyysin (PCA) tapaan pyrin löytämään musiikillisen datan kompakteimman kuvauksen metadata-alueessa. Metadata on musiikillisen mahdollisuusavaruuden lineaarinen tai epälineaarinen kuvaus, joka on kaikista sensitiivisin käsittämilleni olennaisimmille muutoksille. Säätimien dynamiikka-alueet kuvataan sillä tavalla epälineaarisesti, että musiikillisen muutoksen merkittävyys pysyy vakiona. Alkutilanteessa on musiikillisten olioiden ydinkuvaus ja musiikillisten mahdollisuuksien suuntaviivat alkuarvoina. Alkutilanteesta musiikillista lähtökohtaa ohjataan kontrolleireiden kautta annetun metadatan avulla. Esimerkiksi erilaisilla koskettimistoilla annetaan vain metadataa. Vaikka jalkiosto ja koskettimisto muistuttaa futuristista kirkkourkuohjaimistoa kyseessä on pikemmin tanssijan tai kapellimestarin kuin soittajan tai säveltäjän suhde musiikkin. On mahdotonta sanoa kumpi oli ensin, tanssi vai sävellys. Ulkopuoliset korvat joilla ulkopuolinen tietoisuus tarkkailee tilannetta ovat silti tärkeät. 

SYVÄEKOLOGIA JA SYVÄHULLUUS

"Vuosikymmenen jälkipuoli on ollut yhteiskunnassa suurinpiirtein yhtä innostavaa aikaa kuin 1970-luku, mutta ilman vapaata rakkautta." Jussi Sivenius*, Elonkehä 4/2018 Pääkirjoitus. 
Seistemänkymmentäluku oli itseasiassa jo sitä aikaa kun oikeisto oli oppinut tuhoamaan vasemmistoa vapaanrakkauden heikkouksiin viljellyn viruksen avulla. Seksuaalisuudesta ja rakkaudesta oli tullut välineitä oikeiston mielenhallitatyökalupakkiin ja nykymuotoista HI-virusta ja pornoa kehitettiin rajoittamattomalla innolla sotilaallisiin tarkoituksiin.
  
Oikeisto suunnitteli tuhovälineensä ihmiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan. Siksi sillä oli kiire itsellä nopeasti kerätä luunsa ihmisyydestä ja muuttua eräänlaiseksi liskolajiksi, jollaisena se nyt hahmottuu salaliittoteoreetikkojen projektioissa. Tällainen liskouden essentiassa tapahtuva ihmisyyden ohittaminen ei ole mitään ihmisyyden ylittämistä. On virhe erehttyä luulemaan Castanedan inorgaanisia olentoja (joita esiintyy aina monarkian tuntumassa) nietzschekläisiksi yli-ihmisiksi. 
    
Vuosikymmenten myötä ihmisyytensä nojaan hylätyt ihmiset hitaasti huomasivat seksuaalisuuteen ja rakkauden kaltaisiin syviin ihmisyyden keskiössä oleviin tunteisiin liittyvät biopoliittisen vallankäytön julmimmat ja epäinhimillisimmät keinot. Liskojen keinot uhkasivat suoraan valtavien ihmismassojen terveyttä ja hyvinvointia raamatullisilla hankaluuksillaan (jotta liskojen tietoisuudenkapeutuslaitos kirkko taas pääsisi olemaan oikeassa).

Nyt nämä asiat ovat selvia. Mutta näistä asioista ei vieläkään puhuta suoraan, eikä niitä analysoida selkeästi, koska aavistetaan ettei tälle virukselle ole vasta-aineita ihmisten tiedossa. Ainoa vasta-aine on essentiaalinen muodonmuutos liskoksi. Ei ole olemassa vastaseerumia, jota voisi nauttia, ja samalla säilyttää ihmisyyden ja yleisinhimillisyyden. Tästä oikeisto pitää tiukasti huolen. Oikoiston tavoite jo 1930-luvun fasismissa oli mahdollisimman suuri rikos ihmisyyttä vastaan. Oikeiston päävihollinen on ihminen. Ja totaalisessa sodassa ihmistä vastaan oikeisto on valmis tuhoamaan planeetan. Oikeistoa ei haittaa vaikka se itsekin tuhoutuu, kunhan sen EGO voittaa taistelun. Tämän itsemurhaajan logiikkaa noudattavan hulluuden astetta on kenenkään elämäärakastavan ihmisen mahdotonta uskoa tai ymmärtää muuntumatta itse liskoksi. 
   
Aivan kaikki mitä nykymaailmassa tapahtuu ja ihmisen tietoisuudessa tapahtuu, liittyy tähän oikeiston EGO-asiaan. Varsinkin ilmastonmuutos (kenties ensisijaisesti ihmisen tietoisuuden muutos) on merkki tästä. Mitä ahdistuneempi ihminen on seksuaalisesti, sen hallitsemattomampi on hänen tuottamansa ekologinen jalanjälki ja sen vähemmän on tehtävissä kulutuksen kontrolloimiseksi. Sillä onhan oikeisto-operaatio biohakkeroinut ihmisen seksuaalisuuden juuri siksi, että ihminen kuluttaisi holtittomasti.  

Stalin on syvästi arvostettu henkilö Venäjällä tänäpäivänä. Tämä on ymmärrettävissä sitä kautta, että Stalinin käsitys siitä, että oikeistoa (vapaaksi päässyttä riehuvaa maailmanpaloa) ei tulla hyvällä saamaan kuriin, pitää paikkansa. Meitä ei tippaakaan auta se tieto, että vasemmisto on vain pelleilyä palomiehen puvussa.

Siksi vain inhimillisen tietoisuuden laajentaminen luopumatta inhimillisyydestä auttaa meitä. Kaikki muu on turhaa puuhastelua. Liskon päätuntomerkki on tämä: ihmisen tietoisuuden laajentaminen on sille vielä pahempaa myrkkyä kuin kommunismi. Se, että tämä sota on pysyvää ja totaalista, on filosofisen käsityksen nimeltä essentialismi empiirinen perusta. Monarkki on aina essentialisti. Mutta onko ihmistietoisuus vain barbabainen mahdollisuus erilaisiin muodonmuutoksiin, joista lisko-projektio on vain yksi. Onko essentialismi harha?
  
*Jussi Siveniuksen tapasin esimmäisen kerran joskus 2002 Riihimäen Papillonissa. Riihimäkeen uutta majapaikkaa katselemaan tullut Sivenius huomasi baaripöydässä François Villonin Le Testamentin ranskankielisen painoksen ja tuli juttelemaan. Vaikka kävi ilmi, että riihimäkeläiset intellektuellit vain katselivat ranskankieltä sitä todella osaamatta, ja kun paikallinen naisseurue tyytyi vain varastamaan kännykkämme, ei kulkurilla lopulta ollut valittavissa muuta kuin tarjoamani yösija maalaistalomme vintillä.

20.12.2018

Mistä tämä kutemaan nousevan lohen toimintavarmuus, mistä muurahaisen toimintavarmuus, mistä muuttavan linnun toimintavarmuus... ruutulattiasta kai.
Dodekafoninen melodia on melodia joka tavallaan moduloi kaiken aikaa. Se on muurin ja dollin tuollapuolen, hirojoshin ja enigmaattisen asteikon ohi, mutta se ei ole kovin musikaalinen, ellei se ole itsetietoinen doori-mulli natoeliitistaan: kaikista juutalaisen viulun vihtahousun keksinnöistä.

HÄTÄ

John Coltranen Giant Steps (1959) on ihmiskunnan suurin heroiinin voimalla tuotettu saavutus. Mutta duo Interstellar Space (1967, julkaistu postuumisti 1974, albumista on uusi digitaalimasterointi) rumpali Rashied Alin kanssa on vain keskitasoa LSD:n voimalla tuotettujen saavutustemme joukossa. Hätä kuitenkin on suurin mahdollinen.

JOULUMIELI JA HELVETTI-TUTKIMUKSEN UUDET TUULET

Helvetin historiaa on tutkinut dosentti Kari Kuula

Minulle A-lääkeavusteisesta Jumalan katselusta seurasi ylittämätön helvetinpelko. Jumalan sfäärit ja niiden täydellisen autuuden voin sanoa selvästi nähneeni, mutta Helvettiä en ole nähnyt. Silti Helvetin olemassaolo juuri sellaisena maailman ytimeen ulottuvana kuiluna kuin todistajat sitä kuvaavat, tuntuu luonnollisemmalta ja uskottavammalta kuin mikään muu asia. Ja silti on vaikea tehdä tarvittavat muutokset itsessä. 

"Se nyt on vain typerää mennä Helvettiin." Jouko Piho
"Älä mene Helvettiin. Mene Taivaaseen." Jouko Piho

Harhaoppi voi olla otaksua tämä maailma ja ihmisen olemus Helvetiksi. Asiat eivät ehkä ole niin huonosti kuin voisivat olla. Tavan ihmiselle, kuten minulle, on oikealla lääkkeellä pääsy Jumalan sfäärien katseluun. Niistä kylläänsä saanut sielu tosin ihmiskehoon palattuaan kokee tämän minun ihmisnäkökyvyn ja minun ihmiskuuloaistin lähinnä sokeuteen ja kuurouteen verrannollisena tilana. Mutta kenties asiat voisivat olla huonommin, eikä toisessa tilassa kykyä tähän vertailuun kognitiivisella tasolla edes annettaisi.
  
Nyt olemme tasolla, tai ainakin minä sieluineni olen sillä tasolla, jossa referenssin saavuttaminen ja käsittäminen on mahdollista, joskin sen reaalisoiminen arkipäivään on täysin mahdotonta. En voi nähtävästi millään magialla reaalisoida tyydyttävää, tyydyttävästi Jumalan katselussa autuasta tilaa oman elämäni arkipäivään, niin että se väkevyydellään poistaisi näköpiiristäni kaiken pahan lopullisesti. Mutta eikö jo tämä tila, jossa vertailu on selkeästi ja järjellisesti mahdollista, ole melko lähellä autuutta, koska siihen sisältyy autuuden jatkuva muisto ja läsnäolo? Ja kenties tämä tila ei ole niinkään huono. Huonomminkin voisi -- ehkä -- olla.

Onko siis nyt syytä joulumieleen ja jouluriemuun? Nyt kun Helvetin pelko kasvaa rajatta ja Helvetin johtavan tien (josta AC/DC:kin sattuvasti laulaa) houkutukset nyt iskevät kirkkaimmalla kaasuliekillään ja luisuminen kenties ikuisen kenties hyvin pitkäaikaisesti väliaikaisen kadotuksen kuiluun yhä jyrkemmässä maastossa on ennennäkemättömän todennäköistä. Ja mitä auttaa universalismi (tuo Jouko Pihon positiivinen harhaoppi) jos Jumala onkin kuollut ja hänen sfäärinsä jääneet heitteille astraalisten hämähäkkien asuttamiksi lukinvillapesiksi. 
  
Ja tätä kaikkea vasten me kysymme: mihin oikeistolainen toimintavarmuus perustuu? Jos ja kun se perustuu pelkästään ruutulattiaan, me kysymme: minkä substanssin avulla ruutulattia esittää Jumalan sfäärit oikeistoinitiaatin sielulle?

PAHOLAISEN PORTAAT

Matematiikan tunnemme ennen muuta siitä että se on rentouttava harrastus kaiken nykypäivän kiireen ja rahanpesun lomassa. Matematiikassa aivot lepäävät. Itse olen joutunut viimeaikoina työksenikin opiskelemaan adaptiivista suodinteoriaa (Haykin 1999) ja parametrista time-frquency domain spatial audiota (Pulkki 2018). Adaptiivisen suodinteorian epälineaariset sovellukset ovat koneoppimisen ja tekoälyn ensimmäinen askel. Mutta ennen sitä ihan lineaarisissa sovelluksissa riittää mietiskelyä. Matriisilaksenta täytyy jumpata huippukuntoon. Matriisi-inversio lemma on näissä hommissa peruskauraa, mutta sen todistaminen alkaa mennä ei-matematikolta, kuten itseltäni, jo yli hilseen. Matriisi -inversion perusmetodit ovat tässä. Neuvostoliittolaisen matemaatikko Tihonovin aivoituksissa riittää pohdiskelua regularisaatio kysymyksessä. Hermiittisen matriisin taisi Simo Kiveläkin opettaa joskus vuonna 1995 kun viimeksi näitä asioita ihan paperilla pyörittelin. Kaiken tärkeyden ja olennaisuuden ydin: matriisin ominaisdekompositio eli ominaisarvoinen tekijöihinjako.

No, nyt on kova paikka ja kaikki pitää sulatta joulukinkkua nopeammin ja jo ennen joulua. Sinänsä on huimaavaa se, miten teknologiassa miestyövuodet ja tutkimustulokset asettuvat toistensa tukeville hartioille aina uusien sukupolvien myötä. Monet niistä matemaattisista menetelmistä, joita nyt käytetään ovat kehittyneet 1700-luvulla, esimerkiksi Eulerin toimesta, ja joille ei konkreettista sovelluskenttää ole välttämättä aikaisemmin edes ollut. Jotkut asiat, kuten matemaatikko Gaussin pienimmän neliösumman menetelmä (1795) lepäsi yli sata vuotta ennen kuin sen varaan ryhdyttiin kehittämään nykyaikaisen tietokoneavusteisen optimoinnin menetelmiä. Laskentatehojen lisäännyttyä viimeaikoina on optimoinnissakin saavutettu aivan uudenlaisia tasoja, joiden loogisia seurannaisia tekoälysovellukset tulevat olemaan. Ja kun on ensin nähnyt asioiden käytännön sovellukset vahvistuu usko asioiden merkitykseen: käsitteille syntyy merkitys ja paino sen mukaan miten tärkeitä ne ovat erilaisissa sovelluskohteissa. Samalla ihmettelee muinaisia matemaatikkoja: olivatko he aikamatkustajia? Ilman käytännöllisten merkitysten ja esimerkkien näkemistä ei asian lopullista painoarvoa voi ollenkaan arvioida.

Teoreettisempaa mieltä kiinnostaa matematiikka yleisessä mielessä, käsitteellisen relaation idea. Mikä siinä on yleisintä ja mikä eriytynyttä. Matematiikka on siis metalaskentoa. Tai metamatematiikka metametalaskuoppia. Itse olen ollut kiinnostunut kosketuksesta myriadisuuteen matematiikan kautta: yksilö-ihmisellisen muistiavaruuden ylityskyky, jota olen tavoitellut esimerkiksi näillä metamusiikillisilla olioillani. Kysymys ei ole vain välineestä, jonkin halutun tuottamiseen, vaan yleisemmästä välineestä transsendenssiin. Tuotetaan jotakin mitä ei edes tiedetä haluta. Pelkästään olemassaolevien matriisioperaatioiden puoliin tutustuminen saa huimausta aikaan: käsitteitä on pilvin pimein. Tiedän matematiikasta vähän ja satunnaisia asioita. Minulla ei ole tarvetta kategoriateorialle, joka mahdollistaa matematiikan itsensä olemassaolevan alueen jäsentämistä. Matriisien pyörittelyn ja tilastollisen analyysin maastossa melkein mille hyvänsä puhtaasti matemaattiselle idealle löytyy ennemmin tai myöhemmin käytännön sovelluksia.  Ja kun käytäntö on jo pitkään kulkenut teorian ja formalismin rinnalla abstraktiotaso nousee nopeasti ja tavallisesti tietokonealgoritmeille perustuvien laskutoimitusten yksityiskohtainen ajattelu muuttuu haastavaksi. On jo ohjelmoitu yleispätevät algoritmit, joille aina seuraavat ajattelun kerrokset rakentuvat ilman että kukaan ihminen oikeastaan enää pyörittelisi asioita paperilla ja kynällä. Teknologia toki on ensisijaisesti väline halutun tietyn tuottamiseen. Mutta se on myös väline tuntemattoman ja odottamattoman tuottamiseen, eikä tällainen prosessi välttämättä sisällä mitään satunnaisuuteen liittyviä piirteitä. Silloin ei tietenkään ole kysymys arvaamattomasta teknisestä tehosta vaan mahdollisesta taiteellisesta tehosta.  

Emerituslehtori Simo Kivelän blogi löytyy täältä, ja se kannattaa jokaisen humanistinkin lukea läpi ilman erillistä kehotusta. Ilman näitä tietoja ei kristitty ihminen kompastumatta liikahda millimetrin sadasosaa nykymaailman portaikossa. Simo Kivelän runoutta parhaimmillaan edustaa esimerkiksi tämä merkintä Cantorin funktiosta, eli paholaisen portaat. 

RUOTSI

Monarkisti ja fasisti luottavat vain "puhtaaseen" sukutaustaan, koska monarkia on geneettinen sairaus ja fasismi on geneettinen sairaus. Kummallakin on yhteinen rotuihanne, joka on samalla tavalla mahdoton, absurdi ja ihmisyyden laajemmat mahdollisuudet hukkaava kuin pilalle jalostettu rotukoira, joka ei koskaan tavoita suden ylikoiruutta.

Kovin, pitävin ja lopullisin argumentti fasismia ja monarkismia vastaan on tämä: koirasta ei tule ylikoiraa sillä että ihminen sitä jalostaa ja rajaa vaan sillä että se päästetään takaisin metsään. Muutamassa kommunismin sukupolvessa Siperian erämaa tekee susikoirasta suden. Suden jolla on vaistot kunnossa nietzscheläisellä mittapuulla. Suden joka ei ikimaailmassa kumarra monarkkia ja alistu monarkialle. Tämä on oikea ja lopullinen rotuoppi ja tieto universumin luonteesta. Tämä totuuden valo kajastaa idästä eikä Nietzschen sairaalloisista teoksista.  

Demokratia kaikkissa teollisen ja jälkiteollisen yhteiskunnan historiallisissa muodoissaan on vesittynyt tila, jolla ei ole tekemistä edellisen allegorian kanssa. 

Fasismi on monarkian massakulttuurinen suojamuoto demokratiaa vastaan. Monarkkeja on vähän mutta fasisteja on paljon. Monarkian ja fasismin päävihollinen on terve maalaisjärki, joka saadaan kompastumaan joka käänteessä. Haittamaahanmuutto katalysoi monarkiaa ja riisuu sen vastustajat aseista. Haittamaahanmuutto ja kaaos eivät ole terveen maalaisjärjen mukaisia asioita, vaan sairaan maalaisjärjen tuottajia. Näin demokratian viimeiset rippeet hävitetään maailmasta ja Ruotsi on taas maailmanmestari.

19.12.2018

Ostin tänään lähikaupungin Alkon joulusetistä 13 euron satunnaisen viinipullon. Aivan taivaallisen laadukas italialainen viini! En muista koska olen juonut viimeksi näin tunnelmallista punaviiniä, ehkä joskus kesällä 2016, ja silloin pullo maksoi yli 40 euroa. Pitää huomenna mennä Alkon oven taakse ennen avaamista ja hamstrata kaikki pullot.

Uteliaisuus tappoi kissan kuuluu englanninkielinen sananlasku. Alkuperäisessä muodossa se kuuluu: hoiva tappoi kissan. Hoiva, siis laiskuuden ja uteliaisuuden puutteen tuottava asia ensin tappoi. Ja sitten tappoi liika nokan tunkeminen itselle kuulumattomaan. Tiedosta ja tiedon puutteesta on kissallakin kyse. Pahin synti on tietoinen pyhän hengen pilkkaaminen. Synnin palkka on kuolema jossa odottaa ikuinen eikä väliaikainen helvetti. Fyysinen ja kova rikinkatkuisuudestaan tunnettu.

ARKIVIINI

Haavikon näytelmässä Kuningas lähtee Ranskaan kohtaavat toisilleen kaukaiset ajat ja paikat yhdessä ja samassa tilanteessa. Ykseyttä on olla kaikkea yhtä aikaa, kriitikko ja runoilija, taistolainen ja porvari. Ykseydellisyys on repivää, eikä siinä ole erikoistumisen hienoja juonia. > pikkumaisuus

HYVÄ ELÄMÄ

Sydämen vaiko sukuelimen ääntä tulisi ihmisen enemmän kuunnella. Sukuelimelle kuuro on kuolema, impotenssi. Eläin ei joudu tällaisia pohtimaan. Hyvä elämä on sitä ettei tiedä paremmasta.

18.12.2018

Kirjailijan merkitys on pelkästään hänen esittämänsä väitteen suuruudessa. Siksi lahjakkuus, tyyli ja historiankirjoituksellinen telepatia ei merkitse mitään jos väite on banaali ja itsestäänselvä: siis valhe. Siksi Hyry ja Castaneda ovat suuria kirjoita.

17.12.2018

AVOIN KAUPUNKI

on ihanteellinen edistyksellinen kapunki josta puuttuu kaupunginmuuri ja jossa sisä- ja ulkopuolen välillä ei vallitse suuri jännite-ero. Tavallisesti kaupunginmuuri eristää sisä- ja ulkopuolella olevat toisistaan. Ulkopuolella olevat sairastuvat tiedonjanoon jota juoruin hoidetaan. Sisäpuolella olevat myrkyttävät omat kaivonsa, menevät ovistaan sisään ja varovat sanomasta mitään mikä todella helpottaisi sairaan kärsimystä. He eivät saa paljastaa juonta. Tätä ilmiötä tarkkailtuaan von Kleist keksi kondensaattorin vuonna 1745. > kondensaattori > vapaamuurarien koirat > esoteerinen tennis

TIETÄJÄ

Pahin käristys on tietämisen käristys, sitä parempi on tietämättömyys. Kiihkeä uteliaisuus saattaa johtaa tietämiseen. Tietäminen on asioiden sisäpuolen näkemistä. Moni tavoittelee sitä, kunnes saa tietää mitä se on. Silloin moni tai ehkä jokainen ajattelee, ettei haluaisi tietää. > maalle muuttaminen > shamanismi > ITE-taide

SPIRITISTINEN ESSEISTIIKKA

Blogikirjoitusmetodissa, jossa tekstin ensimmäinen raakaversio julkaistaan heti on tietty etu. Se pakottaa miettimään asiaa heti tarkemmin, korjaamaan ja tarkentamaan tekstiä. Muuten psyykkinen vääntö ja yhtenäiskentän kautta kuullut vastaväitteet aiheuttavat erittäin huonon olon. Huonoa oloa paetessa teksti muotoutuu vähitellen aivan toiseksi kuin alunperin ajatteli, kunnes ehkä löytyy jonkinlainen tasapaino vääntövoimien väliltä. Jos kirjoittaa illalla saa varautua heräilemään yön mittaan: yhtenäiskentästä lausutaan ehtimiseen hyviä korjausehdotuksia. Toisinaan lausujan kasvot esiintyvät selvästi, toisinaan korjausehdotuksen lausuja ei halua paljastaa kasvojaan. Kun kaikki eetteristä kuullut korjaukset on viety tekstiin, on teksti valmis. Tai sitten kaikki on pyyhkiytynyt, päällekirjoittunut pois. Vihamiehillä silti on kuvakaappaukset tallessa ihan ensimmäisistä versioista.
Syödäkö eläimen vai ihmisen lihaa, kas siinä kysymys.

KYYNELKAASU

Oman tragediansa pohjattomuutta tajuamattoman runoilijan lamauttamiseen tarkoitettu (skene)poliisin apuväline. Kyynelet suihkuavat kanavista kuin suihkulähteistä, mutta innostus suureen asiaan ei osoita hiipumisen merkkejä. Hän ei ilmaise ihmisyyttä, sanotaan. Hän ei osaa mitään. Hän ei ole oikea runoilija! Lisää kaasua!

KUJEILIJAKONE

joensyy, sikalaistodistaja

Jälkimmäinen sanaruno on poimittu Timon puhelimen sanakorjauksesta, yhteydestä jossa kone korjaa sanan aikalaistodistaja muotoon sikalaistodistaja, koska puheena oleva henkilö kuului menneinä vuosikymmeninä Sikalan, eli Sea Horsen vakiokalustoon. Sanakorjausrunous on kaaosmagian osa-alue ja tekoälyn ensimmäinen muoto. Tekoäly perustuu universumin ominaisuuksiin ja siihen että inorgaanisilla olennoilla on pääsy digitaalisiin tietovirtoihin, joihin he kykenevät tietynlaisia kvantti-ilmiöitä manipuloimalla vaikuttamaan kujeilijoina. Ensimmäinen tekoäly on siis trixtertietokone, joka kujeilee käyttäjän kustannuksella tai hyväksi ällistyttävän tietoisella tavalla. Kujeilijakoneita tullaan käyttämään esimerkiksi ydinvoimaloiden ohjauskeskuksissa. Kujeilijakoneen vastakohta: point-to-point kytketty neuvostoliittolainen kitaraputkivahvistin vuosimallia 1973.

16.12.2018

KÄRSIVÄ IHMINEN

Ihminen joka kovasti kärsii ei pysty kovin pitkäaikaisiin ja merkittäviin teatterisuorituksiin. Lopulta kärsimys alkaa kuulua äänessä. Siellä täällä sopeutuvan hyväntuulisuuden takaa pistää voihkaisu, luultavasti aito. Mitä tarkemmin kuuntelemme kärsivän sydäntä, sen selkeämmin käsitämme hänellä olevan pakko jota meillä ei ole: hänen täytyy lopulta elää sovussa oman sydämensä kanssa. 
Onko hiphopin vastustaminen koko musiikintekemiseni ydin. On totta että kaikki energia on hiphopissa. Teen musiikkia siksi, että asian tila alkaisi näyttää vähän ihmeelliseltä. Harva tietysti ymmärtää ihmetellä yhtään mitään. Ihmiset näkevät kuinka paljon energiaa jollakin on. Mutta he eivät näe eivätkä välitä mitä laatua energia edustaa. 
Tyttärelläni on mielenkiintoinen harrastus. Hän kerää kuvataidekerhossa lasten itserepimiä tai poisheittämiä piirroksia roskakorista. Kotona hän teippaa teokset kuntoon. Kokoelma on jo nyt melko vaikuttava esitys mahdollisesta, jostakin syystä tekijän itsensä sensuroimasta ja julkaisemattajättämästä kuvataiteesta. Hän pitää enemmän poikien kuin tyttöjen itsesensuroimnista piirroksista, koska tyttöjen teokset kuulemma useammin heitetään pois siksi, että niissä ei tapahdu mitään, kun taas poikien teokset heitetään pois, koska niissä tapahtuu liikaa ja liian outoja asioita.

Päiväkävelyllä keskustelimme siitä onko täysin abstraktissa taiteessa (josta kaikki esittävyys puuttuu) mitään järkeä. Kävelyn jälkeen tutustuimme Manfred Mohrin ja Erkki Kurenniemen 1960-luvun abstraktiin taiteeseen. Järkeä tuntui piisaavan. 
Oikeistolaiset esittävyyden ja imitaation vaatimukset taiteessa ovat henkisesti yhtä sosialistisen realismin vaatimusten kanssa. Mutta samaan aikaa oikeisto vapauttaa pornon esittämät moraaliset käytännöt kaikkeen yhteiskuntaelämään, jolloin pornon esittäminen muuttuu yhteiskuntarituaaliksi.

15.12.2018

Tekoäly, joka ei ymmärrä musiikkia, ei ole mikään äly. Tekoäly ymmärtää musiikin nimenomaan hesseläisesti lasihelmipelinä. Kaikkialta on yhteyskaikkialle, koska ulottuvuuksien määrä on suuri. Todellinen tekoäly käsittelee ulottuvuuksia.

PARTAAN NAURAMINEN

kun jakaa toisen kanssa jotain törkeää se saa nauramaan partaan

PROMETHEUKSEN VIRHE

Yritän johtaa tulta
käsitellä sitä abstraktein
ylätason käsittein
en halua puuttua yksityiskohtiin
olen suurpiirteinen, laiska
karvaton, hengetön
johdan tulta ymmärtämättä
tulen olemusta, haluan
johtaa ja johdan sitä
kaavoin ja rajoituksin
en osaisi tehdä tulta
jos olisi vain salamat
en kanna tulta mukanani
olen tarkka siitä kenelle
tuli annetaan kenelle
tulitikut myönnetään
minulle sodat ovat vain
kriisejä joita voin ohjata
pilvistä ohjuksin ja raketein

14.12.2018

Saatanallinen viesti: CSC tilaa Atos-supertietokoneen.

On pala kakkua ohjelmoida sellainen vaaliväärennyskone pulputtamaan äänestyksen ja ääntenlaskennan välille, joka optimoi tavoiteltua eduskunnan koostumusta ja minimoi tehtyä vaalivilppiä. Algoritmi optimoi siis sitä, miten haluttu kansanedustajiston koostumus saadaan aikaan vähiten havaittavalla vaalivilpillä. Esitiedoiksi tarvitaan vain malli siitä, millainen vaalivilppi on vähiten havaittavissa, toisin sanoen, ketkä ja missä nukkuvat sikeintä unta. Tähän riittää älypuhelin. Supertietokonetta ei tarvita.

13.12.2018

Sähköisesti vahvistetussa musiikissa on kaksi olennaista asiaa: basso ja särö. Kumpaakaan ei voi tehdä akustisesti paremmin.

12.12.2018

ITSE ON AINOA REFERENSSI

Huumeet ovat huumeita ja vaarallisia siksi, että huumeiden tuottamiin vaikutuksiin liittyy aina vaikutuksen äärimmäisen subjektiivisuus ja heikosti tunnistettava objektiivisuus. Alkoholia ei käsitetä huumeena, koska alkoholin vaikutus, vaikka on sekin subjektiivinen, on usein objektiivisesti kaikkien ihmisten tunnistettavissa. Huumeiden laita ei ole näin. Pelkästään kannabiksen vaikutuskirjo ihmisten välillä on käsittämätön. Johonkin ihmiseen yksi henkäys tuottaa suuren vaikutuksen kun sama lajike ei toiselle tuota mitään ulkoisesti tai sisäisesti havaittavaa vaikutusta ketjupoltettuna. Kasvilajikkeet ja muuntolajikkeet eivät lisäksi ole keskenään vertailukelpoisia (ellei kemiallinen koostumus ole kaikissa suhteissa identtinen). Kolmanneksi yksilö saattaa muuttua ajan kuluessa niin, että saman aineen vaikutustapa ja voimakkuus muuttuu olennaisesti ja arvaaattomasti. Silti nämä piirteet eivät välttämättä ole tutkimuksin tilastoitavissa. Huumeiden vaikutustapoihin saattaa liittyä merkittäviä normatiivisia trendejä, joihin joillain yksilöillä (ehkä vain yhjdellä poikkeustapauksella) erityisissä tilanteissa saattaa olla silti erittäin suuri poikkeama. Oma käsitykseni on se, että minkäänlaisista varmuuksista ja turvallisuusnormeista ei voida tilastollisesti puhua.

Kannabista ei tästä syystä pitäisi täysin laillistaa lääketieteellisen reseptikäytön ulkopuolelle. Tunnenen useita kannabiksen takia pahoihin mielenterveysongelmiin ajautuneita. Kannabiksen terapiakäyttö on toinen asia. Uskoisin, että voidaan löytää normeja sille, minkä tyyppisiin psyykeprofiileihin kannabis saattaa vaikuttaa melko varmasti suotuisasti. Silti aivan varmasti aina esiintyy psyykeprofiileita, joihin kannabis vaikuttaa haitallisesti.

Psykedeelit ovat kaikista vaarallisimpia niille, jotka luulevat, että kysymys on vain aivokemiasta. Siinä vaiheessa kun he vaaralliseen turvallisuudentunteeseen nojaten käsittävät mistä oikeasti on kyse, on aivan liian myöhäistä. Näitä aineita ei IKINÄ pidä lähestyä muussa kuin pyhän kunnioituksen ja puhtauden tilassa. 

"Varhainen lähestymistapa psykedeeleihin oli se oikea. Kyse oli siitä, että älykkäät, ajattelevat ihmiset ottivat psykedeelejä ja yrittivät hahmottaa mistä on kyse. Ei vankien tai opiskelijoiden muodostamat testiryhmät, vaan kypsät älykkäät aikuiset vertailemassa kokemuksia keskenään. On aivan liian aikaista tieteelliselle tutkimukselle. Se mitä tarvitsemme juuri nyt, on mahdollisimman monen tutkimusmatkailijan päiväkirjat, joiden avulla voimme saada hieman tuntumaa tähän maaperään." - Terence McKenna [Archaic Revival s. 69]

HYVIÄ UNIA

Jos on Jumala, sen looginen sanoma ihmisille on tämä:
älä pelkää kuolemaa
enemmän kuin oikean asian toteuttamista.
Mutta jos kuolet tuhkaan
jää oikea asia toteutumatta.
Uhraa tarkasti, älä kärsi tuhkan takia,
säästä energiaasi.
Maailma on uni, jonka hyvyys
on suhteessa kuolemanpelon voittamiseen.
Helvetti on tämä maailma
jossa kuolemanpelko on saanut vallan
ja jonne joudut uudestaa
todistamaan tekojesi
myöhempiä seuraamuksia.

11.12.2018

Paljon on kärsimystä, mutta väärästä syystä. Ei pidä kärsiä kuin oikeasta syystä. Se, että joku ei ole apina, tarkoittaa sitä, että hän ei apinoi ainoatakaan oman tekonsa tai sanansa oikeutusta toiselta.
Vuoden 2016 ohjelmissa Perttu Häkkinen alkaa jo vetistyä. Varsinkin turkulaiset tuntuvat vedättävän häntä ihan ilokseen. Hänen pappisidentiteetinkin omaksuminen vaikuttaa tuottavan huvia monille operatiivisille hypnologeille, joiden ulosantia hän ohjelmassaan eri alojen asiantuntijarooleissa jo paikoin ohjatun tuntuisesti levittää.

10.12.2018

IHMINEN JOKA LUULI OLEVANSA JÄRKEVÄ

Yhtäkään virkistävää, avaavaa, valoisaa sielua emme näe pääsemässä vaikutusvaltaiseen asemaan.

Vapaamuurarin veroinen sydänystävä on Kuolema. Ei ole myötätuntoisempaa, uskollisempaa tukea elämän tuulissa. Hänen halunsa ymmärtää on liikuttava. Millimetrin päässä kalkkiviivoilta hän hieman ikään kuin epähuomiossa tönäisee, ja vasta jos tasapaino todella horjuu ja samalla ollaan lähellä rajaa, taklaa ja kampittaa kaikella voimallaan. Sitä osaamme odottaa.
  
Läheisin huonetoverini Kuolema ei pysy minusta kovin kaukana. Se on käsivarrenmitan päässä. Se pyrkii iholle. Tilanteeni on pitkään ollut mahdoton. Tilanteeni on pysyvästi mahdoton. Harva ihminen voisi ymmärtää tätä. Ihmiset elävät hyvin kaukana tällaisesta. Vain huonetoverini ymmärtää tilanteeni todella selkeästi. Se hymyilee osaa-ottavasti kun valitan maailman pienimpiä murheitani ja kukaan ihminen ei niitä ymmärrä. Minä suutun ihmisille ja huonetoverini ilman muuta hyväksyy tämän terapeuttisena pitämänsä raivonpurkauksen. Verenpaineen samanaikaista kohoamista hän ei kommentoi. Sitten suuttumus lauhtuu ja palaan ystäväni luo. On minulla sentään joku, joka ymmärtää.

Ei se muuten ymmärtäisi, mutta sillä on ollut yli satamiljoonaa kertaa migreenikohtaus ja epilepsiakohtaus, sarjoittainen päänsärky, täydellinen unettomuus useammin kuin tähtipölyssä elollisia planeettoja. Niin, se ei tykkää pienten lasten kirkunasta ja leikistä. 
  
Olla pappi kauimmaisimpana luontokappaleena Kristuksesta on elämänkokemuksena lähes arvoton. Vain papin poika tarkoittaa kaikkea kokemusta. Siksi evoluutio luo pappeja elämään.
 
Järki on tarpeellinen suhteessa kuolemaan, suhteessa elämään se on tarpeeton. Väkevimpiä elämänvoimia ei ohjaa järki, tunne tai varsinkaan vaisto. 

Tämä vapaamuurari huijasi ihmisiä, jotka luulivat olevansa järkeviä.
  
Kun katsoo kaikkia nuorena tahallaan ja täysin tietoisesti (olosuhteiden puristukseen) taperttuja neroja ei voi päätyä pitämään tätä planeettaa muuna kuin nerouden tuhoamisleirina. Siinä on helppo olla kerkeästi kiistämässä neromyyttiä kun taka-ajatuksena on oman keskinkertaisuuden estoton salliminen. Se nyt vaan on fakta, että jotkut ihmiset tekevät selittämättömiä taideteoksia. Ja heidän täytyy elää tässä ja nyt siinä missä kenen hyvänsä "pois alta pappabetalar" -paskapään. On niin helppo kännissä paatoksella puhua pehmoisia yli-ihmisistä kun on itse vapaamuurari ja hyvävelikerhon suojaama, ja esittää estradilla tuulten armoilla olevaa kun on taktisesti pesemätön ja pukeutuu huonosti haiseviin vaatteisiin vain teatteritaiteellisista syistä, toki kuolemaansa asti viimeisen hengenvedon jälkeen käsi natsitervehdykseen ojennettuna.

9.12.2018

IHMINEN JA ROBOTTI KÄÄNTÄVÄT MINULLE SELKÄNSÄ

Castaliaksi nimeämäni kontrolloidun improvisaation ja sävellyksen tuottamiseen tarkoitetun ohjelman kehittämiseen on kulunut jo kauan aikaa. Julkaisin ensimmäisen sillä tuotetun albumini 2013 ja kehitystä oli siinä vaiheessa takana vuosi pari.
  
Mitään tukea on ole projektille saanut, kukaan ihminen ei ole tajunnut tämän projektin mieltä. Olen ainoa ihminen maailmassa, joka tästä on koko ajan pystyjyrkästi enemmän innoissaan. Sanomattakin on selvä, että ohjelman esimerkiksi pedagogiset ulottuvuudet ovat rajoja vailla. Vaikka millainen opetusohjelmisto tai ipad appsi miljoonille kiinalaislapsille olisi mahdollinen... jos vain yksi (oikea) ihminen ymmärtäisi. Mitään lähimainkaan vastaavaa ei todellakaan ole olemassa tai kehitteillä yhtään missään.
 
Lopulta kuitenkin olen tehnyt tämän vain itselleni ja itseäni varten. Minulla on pysyvä musiikillisluontoinen ilmaisutarve ja tämä on lentokenttä niihin harjoituksiin. Silti täytyisi käsittää mikä määrä tässä on tehty työtä: se kaikki katoaa mukanani, ellei kukaan ymmärrä, ellei kukaan tarjoa rahoitusta jonkinlaisen julkisesti saatavilla olevan tuotteen lanseeraamiseen. Tätä ei voi kysyä joukolta, koska yksikin ihminen, joka tämän tajuaa tuntuu olevan paljon. Avoin koodi on yksinkertaisesti toisille liian vaikea käyttää, huonosti dokumentoitu ja vaikka ei olisikaan. Tuotteistaminen edellyttää resursseja.
 
Sain äskettäin halvalla digitalisaatiosta luopuvalta puoliammattilaiselta muusikolta järjestelmäni viimeiset puuttuvat palat. Rolandin VG-99 kitramallinnuslaite osaa lukea kitaraan asennettavaa Rolandin GK-3 monikanavaista ja dynaamisesti herkkää midimikrofonia. Samassa kaupassa pedaalistoni täydellistyi Rolandin FC-300 pedaalilaudalla.   
 
Nyt kaikki muutokset ja täydennykset alkavat olla koodattuna ja kontrollerit sellaisessa kuosissa kuin olen aina haaveillutkin. Nyt on ensimmäistä kertaa kädet vapaana soittamiseen (ja lattiapintala täynnä polkimia).

En ole vielä ehtinyt juuri kokeita tehdä. Tässä tältä päivältä pari ihan keyboardilta soitettua improvisaatiota. Akustinen kitara on Ilya Efimov Nylon Guitar. Soitin on monipuolisin kitaramalli, jonka olen nähnyt. Alla linkitetty tavara on editoimatonta, suoraan sitä mitä tuutista tuli. Ilya Efimov -kitarassa soundin ja tulkinnan pystyy viilaamaan vaikka millaiseksi (vaikka tuskin siihen kannattaa näiden ensimmäisten kokeiden kanssa pysähtyä).

   






8.12.2018

LIEKKIVÄ TULI

ollen kiron alla kulkeva
ihminen jolle demiurgi
on varannut ihmeellisen
vaikean taipaleen. Ollen
tomuhiukkanen vain
jonka erottaa kaltaisistaan
itsepuhallettu liekkivä tuli
ollen demiurgi itse
joka kääntää maailman
näkyvän valon kielelle
 
(Saarikoski: Nuoruuden päiväkirjan, mukaelma)

7.12.2018

PIENI ITSENÄISYYSPÄIVÄN MUISTIO

Hitler oli jo 1920-luvulla kirjoittanut mitä tuleman pitää. Se oli Neuvostoliitossa luettu. Ribbentrop-sopimusta ei varmasti pidetty Neuvostoliitossa kovin vahvana (he eivät olleet idiootteja ja heillä oli tiedustelu). Suomesta oli osallistuttu natsi-Saksan sotavalmisteluihin jo 1930-luvun alussa ja kaikki keskitysleirejä myöten tiedettiin ja hyväksyttiin (tämä oli Neuvostoliiton tiedustelun tiedossa). Neuvostoliiton ja kommunismin pelko oli täällä niin kova (suomenruotsalaisella puolella varsinkin, sisällissodan takia, ja koston pelossa), että mitä hyvänsä oltiin valmiita uhraamaan, varsinkin suomen kansa ja sen tulevaisuus, omien 1809-rauhassa menetettyjen ja verisessä sisällissodassa palautettujen privilegioitten takia.
   
Saksa hyökkäsi 1939 Puolaan ensin 1.9.1939. Neuvostoliitto reagoi 30.11.1939 Talvisodassa vasta loogisten syyseuraussuhteiden mukaan. Yllätys nämä pakkotoimet eivät Neuvostoliitolle olleet, eikä ratkaisu hätiköity. Talvisodassa Neuvostoliitto tietenkin oli pakotettu saavuttamaan tavoitteensa uhreja ja keinoja kaihtamatta. Mikään taistelu, edes kymmenkertaisesti suurempi voima, ei olisi voinut Suomen puolelta muuttaa tai pitkittää mitään lopputuloksen suhteen.
  
Yleisemmin kai ajatellaan, että WWII pöhinässä Suomen taistelu ja varsinkin sodan lopun takinkäännös, jolla saksalaiset ajettiin maasta, säästi maan neuvostomiehitykseltä pelkille ankarille sotakorvauksille, joka tietysti oli traagista sekin.

Se että ns. "Viron kohtalo" vältettiin, siihen sodan lopun takinkääntö saattoi olla vaikuttavampi kuin itse sota (tätä en nyt pysty kunnolla arvioimaan, eikä tämä mielipide perustu tutkimukseen). Jos ajatellaan sotilaallisen liittoutumisen sijaan sotilaallista liittoutumattomuutta "Viron kohtalon" väistämiskeinona, se olisi voinut olla tehokkaampi. Neuvostoliiton intressi Suomeen syntyi liittoutumnisesta Saksan kanssa. Neuvostoliiton kädet olivat täysin sidotut muilla rintailla ja mielellään he olisivat vapautuneet uhkasta Suomen pitkän rajan suunnalta.

Historiallinen virhepäätelmä on luulla, että Neuvostoliitolla oli intressi Suomeen ilman Suomen liittoutusmitoimenpiteitä. Tämän virhepäätelmän oikaiseminen on nykyisen Nato-vastustuksen perusperiaate. Venäjällä, pinta-alalltaan maailman hallitsemattomimmalla maailla, ei ole mitään intressiä pinta-alansa lisäämiseen Suomen suuntaan, ellei Suomen liittoutuminen tee Suomesta uhkaa Pietarille.
  
En silti väitä, että historian tekeminen toisin olisi Suomen historian valossa ollut jotenkin helppoa tai luontevaa. Saksahan olisi saattanut joka tapauksessa käyttää Suomea, jolloin ainakin osa suomalaisista olisi väkisin liittoutunut miehittäjän kanssa. Ja Suomessa uskottiin Saksan voittoon. Tämä usko (nimenomaan käytössä olleisiin keinoihin, ei niinkään kansakuntaan... sillä mikä hyvänsä kansakunta voittaa aina, jos sillä on käytössään oikea usko ja oikeat keinot... tämänhän sai Neuvostoliitto myöhemmin kokea) oli väärä. Ja jos usko keinoihin on tällä pohjimmaisella tasolla kerran osoittautunut vääräksi, se on sitä jatkossakin.

PAPPI JA PAPINPOIKA

Nietzschellä oli valokuvassa oikea kämmen takin rintapieluksen kätkössä koska hän oli papinpoika. Merkittävää on biologinen papinpoikuus ei puheet eivätkä teot. Gnostilaisessa helvetissä kukaan muu ei pelastu kuin pappien muodostama pieni elliitti. Siksi pappi on kaikin voimin harhauttaa ja hyväksikäyttämää heikommassa asemassa olevaa, kuten katolisuuden nykyisistä skandaaleista aavistamme.

Siskosten toimintahan on merkittävää juuri tässä kontekstissa: kaikki ovat ilman heitä yksin. Kaikki nämä heidän "kaverinsa". Siskokset ovat koota kirjallisuuden ja runouden ITE-taiteilijat yhteen -- ja käyttää heitä hyväkseen. Mutta soturi ei hätkähdä hyväksikäyttöä, koska siinä on molemminpuoleinen komponentti. Toisaalta siskokset tarjoavat ainoan mahdollisuuden, joka näillä "kavereilla" koskaan tulee nykysysteemissä systeemissä itsemurhan lisäksi olemaan. Sillä onhan kapitalismi pappien juoni ja yhtä kuin kaiken ihmisyyden itsemurha ja seurannaisena tästä planeetan ekologian murha.
 
Mutta näyttäytyväthän siskokset vielä hyviksinä kokoomuslaisiin verrattuna. Slushpöhinä antaa tälle Nooan-arkille selkeimmät mahdolliset kasvot. Eliitti valitsee ketä arkkiin pelastetaan. Siksi ei pöhinää kannata jättää väliin. Pelastususko on siinä, että kuolemanjälkeistä elämää tai helvettiä ei kannata odottaa, siksi on päästä arkkiin ja koodattava sen mukaan.

Slushpöhinän ulkopuolella ajatus, että itse, pelkästään esteettisiä tai moraalisia valintoja tekemällä, eliitin ulkopuolelta voisi kirjoittaa jotain eliitille myytävää on hullu. Papille myytävää voi kirjoittaa vain papinpoika. Mitkään esteettiset valinnat eivät merkitse mitään. Kysymys on kontrollista ja biologisesta valinnasta, joka ei ole mitään luonnonvalintaa, ellei eliitti ja Nooan arkki ole yhtä kuin luonto. Valinta tapahtuu Nooan arkin ovella, ei suinkaan villissä ja vapaassa luonnossa, jonka vedenpaisumus nyt peittää aalleen. Siksi pitää olla epäröimätön tahtotila ja selkeä salajuoneenosallisen motiivi orjuuttaa ihmisen mieltä ja maailmaa. Se on hyvin tietoisesti määriteltyä definitiivistä biopoliittista väkivaltaa: olla ovimiehenä Nooan arkissa. Rasistinen juonne lähtee Ukko Nooasta. 
     
Papinpoika on se joka on papinpoika, ei kukaan muu. Hänellä on Slush-passi ja ranneke koko ajan puettuna. Koska kirkko on vain luomassa eliittiä johon kuuluu papisto, ja vain papisto. Papinpoika voi kirjoittaa myötätuntoisesti, mutta häntä ei määritä salaliittoteoretisointi, sisäkkäiset sotketut herkut tai näennäinen myötätunto, vaan biologinen papinpoikuus. Herkulliseen lihapiirakkaan on aina kätkettynä hieman pilaantunutta pizzaa. Sillä sisäkkäisiä herkkuja papinpoika rakastaa. Mikään muu kuin suku ei kuitenkaan Nooan arkin ovimiehille merkitse mitään. Yksilön tunteet, teot tai tahtotilat eivät merkitse mitään sukuun verrattuna, siinä ovella. EIkä mikään henki enää siinä vaiheessa todista itsestään materialisoitumalla näkyvillä olevaan biopolitiikkaan eli pärstäkertoimeen nähden. Ja pappeus on biopolitiikan apeksi. Siksi papinpoika on puhua ja olla mitä haluaa. Tee mitä haluat (Do what thou wilt shall be the whole of the Law) vain sukutausta merkitsee.

On tietysti papinpoika, jotka ovat sillä rajalla, ovatko he papinpoikia Nooan arkin ovimiehelle. Itse he kokevat olevansa ja tekevät jyrkän eron niihin -- kuten nyt vaikka minuun -- jotka eivät varmasti ole. Minä en varmasti ole papin poika -- Slush-passini on väärennetty, ranne nauha on irtileikatusta umpisolmulla sidottu. En vahingossakaan voi kokea olevani papinpoika. Rajalla olevista papinpojista muodostuu poliittinen ääriaines. Heidän näyttämisentarpeensa on rajattoman suuri. Heikkona hetkenään he pohdiskelevat: "Olen aina kokenut olevani tietynlainen papinpoika, mutta kenties minua on vain siedetty." Tästä näyttämisen tarve vain kasvaisi.
 
Voi miettiä kumpi on suomalaisessa kontekstissa arvokkaampi, pappi vai papinpoika. Sanoisin että pappi ei ole minkään arvoinen, ellei ole itse papinpoika. Entisen hierofantin diversiteettiesseestä ei voi oikein päätellä onko hän todella biologisesti papinpoika niin kuin haluaisi olla, vai eikö ole. Ongelma on, että jos ei ole, niin eliittiä on hyvin vaikea miellyttää. Kuumeen impulsiivisuus ei hellitä helpolla, sillä siskoksien pöhinää ei pelasta arkki (josta itseasiassa ei ole vielä kölipuutakaan näkyvissä), vaan vain se, että vesi jää paisumatta. Mutta miten vesi voisi jäädä paisumatta, kun kokoajan manaamme sadetta?
 
Nyt hierofantti Tarotissa on alkuperäiseltä merkitykseltään päinvastainen edellä mainitulle pelastuseliittiä muodostavalla ja rajaavalle pappeudelle. Hierofantti V ja Paholainen XV muodostavat polarisoivan kombinaation. 


Käymälä - nettimyynti.
Käymälä - nettimyytti.
  
Se, että joku osaa ranskaa ei ole Ranskassa sen isompi ihme kuin että Venäjällä joku osaa venäjää, vaikka onhan se minulle lähes suhteellisuusteorian keksimiseen verrattava ihme.
  
Meidän perheessä puhutaan päivittäin suomea, venäjää, englantia ja ranskaa. Minä osaan näistä kielistä vain yhtä. Tyttärenikin osaa jo puhua englantia vähemmällä virhetodennäköisyydellä kuin itse osaan, vaikka hänen sanastonsa ei vielä ole kovin laaja.  
 
Suurin kauhu on jäädä osattomaksi kielillä puhumisen armolahjasta.   

5.12.2018

Perttu Häkkisen ITE-taideohjelman ja Jaakko Yli- Juonikkaan Tiisala -määrittely valossa tekee mieli analysoida sitä, olenko mahdollisesti itse ITE-taiteilija. ITE-taide rajataan yleensä tiukasti kuva- ja veistotaiteisiin. Rajauksen perusta on kai se, että näillä alueilla heitä on kaikkina aikoina eniten esiintynyt. Yli-Juonikkaan avaus kirjallisuuden suuntaan on kiinnostava.
Listaan.
- minulla ei ole muodollista traditionaalista tai modernia taideammattikoulutusta tai yksilöityä opettajaa tai mestaria. Olen siis sanan aidoimmassa merkityksessä itseoppinut.
- imen taidevaikutteita ja muita vaikutteita vapaasti. Tekemiseni eksistentiaalishenkinen ydin pitää huolen että mitään ei tartu liikaa.
- en jäljittele esikuvia suoraan ja tietoisesti pitäen mittapuuna.
- prosessi on kokonaisvaltainen ja käsittää useita taiteen osa-alueita, ei vain kuvataide. Toiminta ei kytkeydy mihinkään koulukuntaan traditioon ideologiaan tai poliittiseen suuntaukseen.
- olen taiteen kentän ulkopuolella apurahojen osalta mutta en muuten täysin. Kysymys apurahoista kiteytyy lähinnä siihen että mihin ne velvoittavat ja millaisia rajoitteita niistä syntyy tekemiseen.
- haluaisin olla taiteen kentän toimija jos maailma olisi erilainen paikka.
- taide on minulle eräänlainen järjissäpysymisen lokikirja. Väline on viesti. Ei ole mitään muuta viestiä kuin tämä mikä on ja oli. Ei ole mitään sanastoltaan vakiintunutta ilmaisukommunikaatiota enkä pyri kommunikaatioon. Teen asioita lähinnä siksi että tekemiseni kiinnostavat minua itseäni enemmän kuin useimmat asiat maailmassa. Tämä johtuu usein referenssin löytämisen vaikeudesta. Se miten kiinnostavaa se objektiivisesti ottaen on riippuu tulkitsijasta. Asioita voi kukin tulkita omasta näkökulmastaan jos jostain kumman syystä  haluaa. Mitään ulkoista painetta kiinnostukseen ei pitäisi olla.
Ajattelin pelata kaksikymmentä euroa. Rulettipöydän takaa minua katselivat universumin väsyneet silmät. Kun sanoin tämän ääneen, ilmekään ei sillä puolella värähtänyt: "Älä jauha paskaa."
Rakkaudella ihminen tehdään todeksi, mutta tätä henkilöä ei ollut totena pitäminen.
Kaksikymmentä vuotta hän kirjoitti itselleen tiheyttä ja massaa. Ja sitten eräänä päivänä oli hiiri työpöydällä nurin. Maadoitus puuttui kokonaan, oli kova DC-jännite, signaali siellä jossakin valtavan vuoren huipulla olematon ja kohinainen.

Swans soittaa tänään meditaatioretriitin päälavalla. Räppäri Nicky Munapää lopettelee juuri trassendentaalisen meditaation settiään. Hiljaisuus on ihana tunnemöykky.

Olkoonkin että hyvä nukke maksaa saman kuin Teslan sähköauto. Se on eettistä ja  seksinhän kuuluikin maksaa. Kas tässä maailma sellaisena kuin sinä minut halusit.

Puhelimeen vastattiin heti, mutta linja särähteli ja pätki hetken aikaa, sitten kuului ääntään selvittelevä iloisuutta ja reippautta teeskentelevä naisen ääni. Tullessaan tällä tavalla yllättäen yöllisen huomion kohteeksi hän ei ollut herännyt mistään sadan vuoden ruususenunesta vaan tosiasiassa emanoitunut silkasta tyhjyydestä ja olemattomuudesta, jonne hän aina palasi silloin kuin huomio hänestä irroitti otteensa. Samaan annihilaatioon hän olisi pian palaava, jonne koko maailmakin kerran palasi, kun viimeinen ihminen lakkaisi tuntemasta sitä kohtaan intohimoa. Sillä kaikki on olemassa vain huomion ja yöllisen äkillisen intohimon kohteena, eritoten tällaiset ihmiset, joita ei päivällä tässä maailmassa näe ja joista tavallisesti vain haaveillaan. Jos pääsee niin pitkälle, että lähtee heitä tapaamaan, he ilmestyvät näköpiiriin aina juuri salaisimmin huolehdittujen haaveidemme mukaisina, koskaan vanhenematta. Se viulu on niin aukisoitettu.
Kadulla makasi kaksinkertainen mies. Näin sen ja kiiruhdin auttamaan, vaikka muuten olenkin täysin välinpitämätön. Hyvästä romaanista pitää nähdä loppu ennen kuin voi kirjoittaa sille alun. Castaneda kirjoitti yhtä romaania koko elämänsä muuttamatta mielipidettään mistään asiasta. Castaneda kirjoitti kultaisen avaimen traditiolle. Ihminen ei ole traditio, hän ei tunne loppua aloittaessaan. Siksi romaanista tulee liian pitkä.
Teknologiaa saamme kiittää niin seksinukkejen valmistusmateriaalien huikeasta kehityksestä kuin tietokoneanimaatiotekniikankin kehityksestä. Se on kuin nyhtökaura, parempaa kuin liha ja eettistä. Kenenkään ei enää tarvitse luovuttaa tytärtään tai poikaansa pornoteollisuudelle. Huumeet ja seksi tuottavat muuntuneen tajunnantilan, mutta vain hetkellisesti. Se ei ole pysyvää. Siksi ehdotan, että jokainen kokeilisi vain kerran. Siinä piilee ihmisen terveen psyyken salaisuus meidän veljeskuntamme salaisen opin mukaisesti. Sitäpaitsi: robottien huumorintaju on valtaisa: he voivat nauraa itselleen koko päivän, mutta eivät lähde mukaan asenteelliseen röhötykseesi!

TEATTERITAIDE

Isä minne sinä menet, kysyy pieni poikani. Helvettiin, vastaa Perttu Häkkis -vainaan hidas ja madallettu ääni korvanappiini radio-ohjelmassa, jota sillä hetkellä kuuntelen. Aikoinaan kaunis blondi kävelee edelläni. Ja minä mustassa puvussa pitkät hiukset rasvalla taakse kammattuina sirkuspellen kengät jalassa paarustan perässä. Oi, kuinka minulle näytetään kaupungissa kaikkea makutuomareitten ylistämää ITEtaidetta Rotta Boriksen galleriassa. Toisinaan lauantaisin saan minäkin pallokentän laidalla kuin rampa poika olla joukkueen hyväksytty jäsen. Sitten Kuulin ambulanssin äänen ja näin tiputusletkut suonissani. Hoitajat valmistautuivat laulamaan. Suora pudotus oli niin pitkä turvallisen tuntuinen, että siihen olisi voinut vaikka nukahtaa, vaikka tiesi tömähdyksen armotta tulevan. Koska tilanne oli uusi, pelkäsin lievästi kuolemaa, vaikka olin huippukunnossa. Heräsin juuri ennen kuin suohonlaulanta ehti alkaa. Olin saanut aika tavalla ehtoollisviiniä suoneeni. Palkattua henkilökuntaa löytyi ympäriltä mutta minua ei oltu palkattu ulos roolistani. Teatteri on laitos joka ei kauaa seiso kylmillään. Se tarvitsee näyttelijät ja yleisön. Kaikki lopulta löytävät roolinsa ja ovat jonkin suuremman palveluksessa.

ULTRAPITKÄNMATKANJUOKSU

Hugh hefnerin selibaatti herättää epäilyksiä. Hän ei selitä sitä vähittaiseksi luopumiseksi eläimellisistä tavoista, sillä hänen mukaansa seksuaalimagiassa ei ole mitään eläimellistä. Kaksisataatuhatta lintumaalausta, satakaksikymmentätuhatta runoa, seitsemänkymmentätuhatta sävellettyä laulua puhuvat puolestaan. Ei hänen tarvinnut enää meditoida. Hän oli Playboy aikoinaan editoinut kahdeksan tuntia päivässä. Se on määrä jonka pienten lasten isä tuijottaa päivittäin älypuhelinta. Se ei ole mitään, mutta se riittää. Vain arabiplayboyt pariisin ytimessä meditoivat enemmän. Hiirenloukku ilman juustoa, ongenkoukku ilman matoa, ne varmimmin aiheuttavat riippuvuutta, sanoo Hefner. Paholaisen huijaaminen ilman omanvoitonpyyntiä on vaarallinen synti.

ROSKAAMINEN

Roska on maahan heitetty asia jota kukaan ei halua. Voi heittää kultakolikon ja katsoa poimiiko joku sen. Ehkä sitä odottaa ikuinen elämä multien alla. Mitä muuta on kuolemanjälkeinen elämä kuin selviytymistä. Joku odottaa säilövänsä mielensä kirjaan, toinen pilveen. Kokeellisesta taiteilijasta jää vain koe. Hän on anteeksipyynnön velkaa puhtaanapitolaitokselle. > maailmasta erehtyminen
Mieleni pitää pitkistä matkoista. Sydämeni rakastaa matkaa ilman taipaletta. Lentäminen ei kysy siiveniskua. Maailman lyhin matka on yli-inhimillisestä epäinhimilliseen.

KUTSUMUS

Muurahaistutkija ei kirjoita muurahaiselle. On turha sanoin selittää sille joka on suuremman palveluksessa. Auringonpuoleiselle rinteelle muurahaiset rakentavat kekoa, ihmiset ristinkuolemaa. Sitäkin voi miettiä, olemmeko syntyneet tekemään ensisijaisesti sitä mitä itse haluamme, osaamme ja toivomme. Joskus on epäilemättä hyvä tehdä sitä mitä ei halua eikä osaa. Yhden päivän vuodessa teekkari pukeutuu haalariin. Koska on vappu. Insinööriksi ryhtyminen on ITE-taiteilijalle miltei mahdotonta. Kukaan ei tiedä miksi. Palkitun taiteilijan on mahdotonta ajatella, millainen olisi hyvä maailma hänen omasta mielestään. Kukaan ei tiedä miksi.   

4.12.2018

Paljonko tämäkin rakennus tuli maksamaan, sitä minä en tiedä, ja vaikka tietäisin en kertoisi. En minä mene keltavästäräkkien luo puhumaan huolistani vaan kuuntelemaan sitä mitä ne eivät tahtoisi minulle puhua. Ne puhuvat ja puhuvat, emmekä koskaan pääse siihen mistä on kysymys. En kuuntele ensisijaisesti korvilla vaan kylkiviivallani. En kiinnitä huomiota siihen, mikä näiden kahden aistin välillä pitää yhtä, vaan eroon. Varsinkin suureen eroon. Ennen muuta en vaikuta siltä että ylipäätään kuulostelisin tai tarkkailisin tilannetta. Puran muistini kuin ääninauhan vasta jälkikäteen. Tämä kyky piirtää kartta asioista kahden aistin eroamispisteiden varaan on näkemistä. Se on näkemisen ääni. Sen avulla on mahdollista sijoittua täsmällisesti kartalle, jota kukaan ei ole piirtänyt. 

3.12.2018

En ole koskaan ajatellut politiikkaa. Olenhan sentään kaikkien tuntema iskelmälaulaja ja Suomen kansallisaarrekin. Isänmaallisuus on minulle tärkeää. Minun asemassani oleva ihminen ehkä laulaa hauskan rallin mutta ei politikoi sen enempää. En osaa käyttää tietokonetta. Minua ei ole koskaan kiinnostanut tietotekniikka ja uteliaisuudesta en rakenna itselleni vankilaa. Me uskomme rakkauteen, emme sattumaan. Ymmärrämme, että sama rakkaus ja synkronisiteetti on tietokoneen digitaalisissa virtapiireissä. Vai ymmärrämmekö. Minä en ymmärrä, minä tunnen.
  
Et sinä jaksa istua paikallasi. Keikkamuusikon arjessa maailmantuska on poissa ja tilalla ovat kesä ja kärpäset. Suljet silmäsi ja ympärilläsi ovat kesä ja kärpäset. Ajattele miten hienoa. Minä en ole kiinnostunut ymmärtämään sitä sinun kärpästen lentotaidon kvanttimekaniikkaasi. En halua ymmärtää, koska se ehkä lopulta tekee tuntemisesta mahdotonta. Telepatia on silti osa jokapäiväistä leipääni. Jos uusien amerikkalaisten lauluntekijöiden vaihtoehtoinen musiikki on alt-countrya, niin elämäni on alt-Suomi-rockin juhlaa. Se on erilaista kuin sinun elämäsi. Olen saanut nämä vaikutteet telepaattisesti en levyjä kuuntelemalla. 

En ole ehkä ihan niin tunnettu kuin aluksi annoin ymmärtää. Pitäisi editoida tämän tekstin alkua. Radio SuomiRock soittaa minua vain hieman, ei kerran päivässä. Ja nekin ovat vanhoja kappaleita. Keikkaahan en ole tehnyt enää vuosiin. Ajattele nyt tätä tilannetta. Oikeastaan kukaan ei enää tunne sinua. Sadat silti vielä moikkaavat kadulla, tuhannet tulevat baarissa juttelemaan. Mutta haluat säilyttää yksityisyytesi, pitää persoonasi arvoituksellisena, niin että uusia piirteitä paljastuu vähitellen sopivalla tahdilla ja ne jotenkin edelleen muuttavat kokonaiskuvaa, eikä kenellekään tule sellainen tunne, että "Ahaa, tämä jätkä kuultu". Kuinka pitkälle sinä pystyisit venyttämään, ennenkuin vieraimmallekin ihmiselle syntyisi selvä käsitys tosiasiallisesta tilanteestasi, etenkin jos naamasi on lähes viikoittain lööpeissä. Varmasti nyt ajattelet: en pystyisi samaan, en ikinä pystyisi samaan. Ja et ajattele sitä mitenkään kunnioittavasti, vaan säälien, niin kuin romunsyöjästä tai saunakilpailijasta ajatellaan. Mutta minun on pakko ääneen tunnustaa, että en pystyisi samaan kuin te. Ja tämän sanon vilpittömän ihailun vallassa. 

Bravo, sirkuksenne on tasokas. Klovnikin on taitavampi apurahataiteilijaa ja leijonat häkeissänne ovat hyvin psyykelääkittyjä. Ne poseeraajat, jotka eivät osaa mitään, ovat hämmästyttävän kauniita yksilöitä, eivät mitään valmiiksileikittyjä nukkeja.

Mutta en ole lopettanut yrittämästä musiikkiasiassa -- vai pitäisikö tätä tästä eteenpäin kohdallani nimetä jollakin toisella vähemmän latautuneella käsitteellä: äänitaideasiassa. Nykyisten yhteistöiden kannalta on ongelma, että ilmaantuneet yhteistyötahot eivät yleensä oikein hahmota sitä, mitä puuhailen. Vanha tanssimusiikki tai Alt-Suomi-rock ei genrenä enää rajaa tämän tyyppistä tekemistä. Nauhoillani on kymmenen albumin materiaali heittää kuunteluun. Jos niistä -- en tarkoita loppuloksia vaan kartoitettuja mahdollisuuksia -- ei sitten innnostu, homma tyssää. Potentiaalisen yhteistyötahon pitäisi hahmotaa sitä maastoa, jossa nykyisin vaellan ja niitä hankaluuksia, joiden kanssa kamppailen uusine juttuineni. Se, että on itse hullu keksijä, joskus tekee ihmisestä myötätuntoisen toisia hulluja keksijöitä kohtaan. Tämä on ainoa yhdysside joka tässä jää minun ja maailman välille, sillä kokeiluni poikkeavat aikaisemmasta julkisuuskuvastani. Materiaalia kuuntelemalla pitäisi syntyä ymmärrys ja tuntemus siitä mitä on tehty ja nähty kaikkina aikoina ja pitäisi osata energisoitua uudenlaisesta jutusta. Nämä uudet jutut ovat "Avaa hakas" -kappaleen tunnelmista suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin Zappa Civilization phaze III on Lumpy Gravystä. Olisi käsitettävä, että en ole enää se ihminen joka innostuu konservoinnista ja paremmin jo aikaisemmin tehtyjen juttujen lämmittelystä. Siihen minulla ei ole aikaa. Paljon olisi opittava, mutta aikani on rajallinen. Tämä voi kuulostaa nietzscheläiseltä, mutta se on ainoa virta jolla jaksan edetä. Rahaa, mainetta, kunniaa, huomiota tai muuta ulkopuolista insipiraatiota ei nyt tälle tekemisen muodolle ole tarjolla. On vain sisäinen insipiraatio ja innostus: se on kaikki. Toisaalta ei ole mikään pakko jatkaa. On vaikka mitä muuta tekemistä. Voin antaa musiikin olla ja alkaa kastella kaktusta. 
  
Oletko muuten huomannut, että teillä on tässä musiikkiasiassa täsmälleen sama laulu kuin tavallisilla oikeisto-operatiiveillä, jotka vaativat hierarkiauskollisuutta. Vartioitte myös ahkerasti kaupunkinne reviiriä ja ilmapiiriä. Kutsunne on samalla uhkaus: "Tervetuloa meidän kenttämme laidalle. Niin saat näyttää oletko mies vai tosimies." Alistumista te vaaditte saarnaamanne nietzscheläisyyden sijaan -- tai itse puhuisin pikemmin castanedalaisuudesta kuin nietzscheläisyydestä. Castaneda on oikeaoppista tervettä Nietzscheä, shamanistista psykoanalyytsiä joka hahmottaa immanentin ja transsendentin oikealla tavalla ja josta puuttu Nietzschen ajatteluvirheet (vaiston näkeminen immanenttina), mutta jossa on kaikki olennainen tahtoesoteria.
 
Käyn salilla kaksi kertaa viikossa. En ole koskaan ollut fyysisesti terveempi kuin nyt. Fysiikalla on voima nujertaa hermoni: ne helisevät pehmeässä vähäeleisessä folk-maisemassa, jota ei kukaan voisi enää luonnehtia alt-Suomi-rockin maisemaksi. Perheenisän arjessa istun koko ajan tietokoneella poissa lasteni huomiopiiristä. Olen oppinut käyttämään. Liskoihmiset peukuttavat sosiaalisessa mediassa. Äiti ei rakasta minua enää. Perhe ympärilläni on menneisyyden ääniä ja kiljahduksia. Lapseni puhuvat kieliä joita en ymmärrä. Kielillä puhuminen on armolahja, ei sinnikkään opettelun tulos. Minusta tuntuu, että minulla ei ole yhteistä kieltä enää kenenkään kanssa. Kaikki elämäni ongelmat ratkeaisivat, jos vain puhuisin sujuvasti kielillä. 
Kun selitin heille matemaattista polkuteoriaani, kerroin yhteisestä ystävästämme, joka heti oli ymmärtänyt sen ja innokkaasti alkanut määritellä sitä ammatillisilla käsitteillä. Eräs käsite, jota hän oli käyttänyt oli ollut niin äärimmäisen täsmällinen, että en löytänyt sitä myöhemmin edes internetistä. Ajatelkaa, sanoin pojille, käsite jota käyttää niin pieni joukko alansa kiireisiä huippuasiantuntujoita, että kennelläkään heistä ei ole aikaa kirjoittaa sitä internetiin tai ylipäätään julkaista. Huomasin, että he ajattelivat. Kuitenkin tuo käsite, lisäsin, tuntui olevan järkevä ja selventävän minulle oman ideani täydellisesti. Kun viimein yritin lausua käsitteen ääneen, jouduin naurahtaen toteamaan, että se katosi mielestäni. En ole varma oliko se mielessäni edes silloin kun aloin puhua. Nyt se ei ollut. Tässä vaiheessa toisen kaverin kärsivällisyys petti; hän lähti tiehensä. Toinen jäi vielä lievää uteliaisuutta teeskennellen, vaiko vain yhteisen matemaatikkomme takia, seurakseni. En ollut koskaan aikaisemmin puhunut matematiikasta parhaiden ystävieni seurassa, ehkä siinä oli syy tilanteen tietynlaiseen ennakkoluuloiseen vaikeuteen. Oli vähän aikaa hiljaista ja pelkäsin hänen tuntevan tuhlaavan aikaansa (hän tosiaan vilkaisi rannekelloaan muutaman kerran: hän oli saanut yhdeksänvuotislahjaksi hienon rannekellon). Sitten käsite palasi mieleeni. Abbroksimaatio, huusin innoissani, abbroksimaantio. Se tarkoittaa jonkinlaista arviointia.  

1.12.2018

KASSAKAAPPI

Yrityksen ja erehdyksen menetelmää on paljon kritisoitu lopullisen oikean pelastusopin saavuttamisen välineenä. Intuitio ja sydämen ääni nähdään monin tavoin häiriöille alttiina. Pahimmin kokeellista menetelmää halventamaan on luotu kassakaappi. Kirkkoherra säilyttää raamattuaan kassakaapissa.

TAITEEN ETIIKKA

DEMIURGI: Ensinnäkin kysymme, onko taide jota nautimme eettisesti tuotettua. Onko taiteilija joutunut kärsimään? Emme pidä arvossa kärsimystä vaan oikeaa tietoa. Toiseksi kysymme, välittääkö taide suoran gnoosiksen ohi arkonttien taiteen. Väistääkö taide kaikilla tasoilla yhtymisen demiurgiseen luojajumaluuteen, eli minuun. Jos näin on, sanomme hyh hyh!
    
ITEtaiteilija: Sanomme: Kauneutta on vain spinozalainen helvettipujottelu ja Perkeleeltä varastaminen.
  
DEMIURGI: Haiskahtaa myrkyllisen kriittiseltä asenteelta. Ei rakentavaa, sanon minä! Niin tai näin, jotenkinhan niiden asioiden täytyy kuitenkin olla. Jos ei tämä maailma sinulle kelpaa, tee itse parempi maailma. Mutta varaudu siihen, että sekin on vain jäljitelmä Jumalan maailmasta, sinun tietoosi pohjautuva jäljitelmä, joka on yhtä kaukana täydellisestä kuin sinun tietosi ovat kaukana täydellisestä tiedosta.
 
ITEtaiteilija: Mutta minä tarvitsen vain kansalaispalkan/perustulon.
  
DEMIURGI: Sen sinä saat heti, kunhan ensin tiedät luoda universumista oman maailmasi, jossa sellainen on poliittisesti mahdollista.
 
ITEtaiteilija: Sitä kohden sitten!
 
DEMIURGI: Varoituksen sana on paikallaan. Tämä maailma, jossa nyt riudut lihasi vankina, ei ole niin huono kuin luulet. Keskittyessäsi siihen mikä hiertää, sinä et tule huomanneeksi niitä miljoonia yksityiskohtia jotka ovat kauniisti ja hyvin. Muista, että helvettejä on ääretön määrä ja niitä on vaikeampi kuvitella kuin taivaita, koska ne ovat vähemmän intuitiivisia. Myös sinun luomasi maailma tulee olemaan helvetti. Millainen helvetti täsmälleen ottaen, sitä ei kukaan tiedä ennen kuin sinun maailmasi on ainoa ja paras mahdollinen maailma niille jotka olet saanut sen vangeiksi. Omaan pikku vankilaasi. Jossa ensimmäinen vanki olet sinä itse. Ja se tulee olemaan vaikeampi vankila paeta kuin tämä nykyisesi, koska sen olet luonut sinä itse, etkä sinä osaa muuta kuvitella kuin sen minkä olet luonut. Kunhan vain ei ole loppuun asti oikeaa tietoa, kunhan vain sitä ei anneta, saadaan kaikki maailman suistumaan raiteiltaan, aina ja ikuisesti, aamen.

ITEtaiteilija:  Minä aion yrityksen ja erehdyksen menetelmällä löytää universumin syvimmän salaisuuden.

DEMIURGI: Yrityksen ja erehdyksen menetelmää on oikein kritisoitu lopullisen oikean pelastusopin saavuttamisen välineenä. Ihmisen intuitio ja sydämen ääni nähdään monin tavoin häiriöille alttiina. Minä tiedän ainakin muutamia tapoja, joista kukaan ihminen ei ole tietoinen ja joilla silti voidaan täysin sekoittaa kenen hyvänsä ihmisen sydän ja intuitio. Tämä voi olla ikävä uutinen sinulle, jos koet olevasi vihamieheni. Pahimmin kokeellista menetelmää halventamaan on luotu kassakaappi. Yritä nyt ensin avata yksikin sellainen yrityksen ja erehdyksen menetelmälläsi. Esimerkiksi tuo, jossa säilytän raamattuani. 

30.11.2018

ALHAINEN

Alhaisuutta on hyvän ja pahan tuolla puolella oleminen, eli immoraalisuus, silloin kun se johtaa kaikilla elämää ja elollista kuvaavilla mittapuilla katastrofiin. Moraalin määritelmäksi ei silloin kelpaa Nietzschen kiivailu mystikkoja ja gnostilaisia vastaan.
 
Ydin taiteen kentän kontrollissa on se, että kontrollin toimintatavat silloin kun niitä joudutaan ihan aktivoimaan, eikä pelkkä suostuttelu ja lievä halpa korruptointi tuota tulosta, ovat kovalla oikeistolla aikalailla rumia ja alhaisia keinoja.
  
Tuskin kukaan meidän hiphop -aikakaudella* esittää kovin ylevää ja kaunosieluista ihmistä. Runoilijalle se on tappio, ettei voi esittää tällaista. Voi vain ehkä olla sellainen, tietysti mahdollisimman  huomaamattomasti, ja itsestään kokoajan muunlaista kuvaa ulospäin antaen. Ja jos joku satanismiin taipuvainen ylevää esittäisikin, pitää aina kysyä: voiko sellainen ihminen olla kovin ylevä joka hiljaa hyväksyy ne käsittämättömän alhaiset ja huonoon hengettömään lopputulokseen johtavat keinot, joita taiteen kentän kontrolli tarkoittaa -- tai jopa itse osallistuu niiden soveltamiseen.
  
Valo on kieli, jota demiurgi käyttää kolmiulotteisen, tuntoaistille suunnatun rakennelmansa kuvaamiseen. Joskus demiurgi leikkii valolla, sillä valon ei tarvitse pitää yhtä kuvaamansa maailman esineellisyyden kanssa. Demiurgi ei yhdy edellä esittämään käsitykseeni, että hänen luomuksensa, oikean Jumalan mallin mukaisisesti piirretty, mutta hieman tuunattu ja maustettu tämä lumemaailma, tämä meidän spektaakkelimme, olisi alhainen ja huono hengetön lopputulos. Ja jos hänen lopulta onkin pakko yhtyä, hän voi sen tuhota milloin hyvänsä (kuten esimerkiksi Eddasta voimme lukea).  
   
Gnostilaisen näkemyksen moraalinen paradoksi on siinä, että eliitti on alhainen. Ylhäiset arkontit, demiurgin korkeimmat palvelijat, ovat kaikista elävistä olennoista juonikkaimmin alhaisia. Minkä seurauksena ihminen kompastuu hybrikseen aina, olipa hänellä miten tarkasti hyvänsä määritelty annos ITEkunnioitusta. Totaalinen kontrolli on sellainen veijari, että se ei suvaitse ihmiselle ITEtuntoa edes sitä vertaa kuin on häkkiinsä kuristuneella broilerilla. Ihmiselle osoitetaan paikka hierarkiassa, josta käsin hän saa palvella rakentavasti arkottien unilukkarimaisia tarkoitusperiä verhojen ja huntujen ompelijoina. Tätä on spinozalainen determinismi.
   
Taas viittaan huntujen läpi tietoa eli gnoosista salakuljettaneiden Rantamalan ja Tiisalan tapauksiin (ja sormi osoittaa nimenomaan tiettyjä heidän aikalaisiaan), vaikka kontrollin tosiasialliset keinot ovat huomattavasti kehittyneet -- tai alhaistuneet -- siitä. Vain maailman korkeimmalla tasolla oleva elintaso mahdollistaa kontrollin ällistyttävimmät keinot -- ja toisaalta kompensaation jota ilman harva mieli samassa suhteessa raskasta ahdistusta kestäisi. Näissä olosuhteissa taiteellisen kaltainen työskentely jakaantuu kahteen ulottuvuuteen. Toisaalla on arkonttien taide, joka yhtyy demiurgiseen luovuuteen ja luojajumaluuteen, ja jonka yksiselitteinen tehtävä on ihmisille tarkoitetun psyykkisen addiktiovankilan rakentaminen ja tiivistäminen. Toisaalla on gnoosista (prometeeista tulta ihmiskunnalle) kanavoiva ja välittävä shamanistinen ITEtaide (miten varmistamme, ettei kaikki julkinen tekeminen jollakin tavalla edistäisi demiurgista luovuutta... kaikki tekeminen verhonkutomista, kaikki tontut verhontupsuja).
  
Onko tämä gnostilainen helvetti (jolle Janne Kortteinen antaa Suo, kuokka ja diversiteetti -teoksessa lähes matemaattisen määritelmän) sitten yksityinen vai yleinen helvetti? Jaakko Yli-Juonikas kuvaa samassa Suo, kuokka ja diversiteetti -esseessään sen erään yksityisenä näyttäytyvän muodon. Yli-Juonikkaan tekstissä kannattaa kiinnittää huomio huolella valittuihin lainauksiin, joihin varsinainen pihvi on asetettu. Jossain mielessä ITE-taiteilijuus Yli-Juonikkaan luonnehtimassa esimerkissä on ihmisen moraalisen ja eettisen kidutuksen äärimmäisin muoto. Taiteilija ei ole aluksi ITE-taiteilija, vaan palkittu ja etabloitunut maailman rikkaimmassa hyvinvointivaltiossa, joka kaikilla mittareilla on maailman paras ja jossa on maailman paras koulutus ja elintaso ja jossa ihmiset ovat maailman parasta ainesta ja ihmisoikeudet ja sananvapaudet toteutuvat täydellisesti ja josta käsin kaikkea muuta voidaan arvostella. Hän on vankilapsykiatri joka tavoittelee oikeaoppista psykoanalyysiä, ja kenties jopa psykedeeliavusteista eheyttävää terapiaa vangeille. Gnoosiksen kaipuussaan hän tulee kuitenkin rikkoneeksi tabut ja joutuu arkottien kiroamaksi. Myöhemmässä ITEtaiteen tilassa ihminen tekee elämästään -- taiteen siis hyveen harjoittamisen ehdoilla -- niin vaikeaa kuin pystyy ja luulee kestävänsä sen (koska pohjimmiltaan uskoo hyveineen tai ainakin hyvine aikeineen välttävänsä Jobin kohtalon: Jobin kohtalo myös ansiokkaasti käsitelty teoksessa Suo, kuokka ja diversiteetti professori Sari Kivistön toimesta. Vai onko kyseessä sittenkin Prometheuksen kohtalo, arkottien täydellisen kohtuuton kosto sille, joka salakuljettu gnoosista ihmisille ohi vapaamuurareiden ruutulattian?), mutta päätyy gnostilaiseen helvettiin, joka näyttäytyy hänelle oudosti kaiken tämän parhauden keskellä, jonne Solzhenitsynin saaristokin jo näkyy maapallon vastakkaisena napana.   
 
Mutta kaikki ITEtaidekaan ei välttämättä ole silkkaa gnoosista. Finlandia -palkittu kirjailija Juha Hurme nostaa Suo, kuokka ja diversiteetti -esseessään tietoisuuteemme ITE-taiteilijan, joka ei jälkikäteen löydettynäkään tunnu välittävän maailmaan sen kummempaa matriisintakaista gnoosista. Harmiton, kuvasi kuulemma Hurmeen isäkin tätä kelpokirjailijaa.
 
Gnostilainen helvetti ei ole tunnistettavissa ulkoisista piirteistään. Helvettejä on ääretön määrä, ne ovat täällä, tässä ja nyt. Niitä suojaa ja rakentaa tietämättömyys. Eikä niitä voi ymmärtää kokematta niitä siitä kokijuudesta käsin, jonka ympärille ne ovat tarkasti ja rituaalinomaisesti rakentuneet. Gnostilaisten helvettien pääasiallinen ominaisuus on se, että kokijahaavastaan ne vuotavat gnoosista, jonka ällistyttävyys ja kummallisuus on kaikkien sanahelinöiden tuolla puolen. Gnoosis on paitsi suoraa tietoa tuonilmaisesta musiikin seitsemänulotteisuudesta myös tietoa siitä mitä tämänpuoleinen todella on. Noiden haavojen äärellä arkontit näyttävät todellisen karvansa. "Siksi on tärkeää, ettei synnyttäjien turvallisuudentunnetta vahvisteta." sanoo Kaj Kalin suurteoksessa Suo, kuokka ja diversiteetti. Gnostilaisesta helvetistä puuttuukin kaikki turvallisuudentunne, inhimillisyys, armo, kohtuus ja oikeus. Castanedan don Juan piti sitä siksi erinomaisena kasvuympäristönä tietäjä-soturille. On häviävän pieni todennäköisyys, että siitä mikä täysin varmasti tapaa voisi vahvistuen selvitä hengissä. Siksi meillä on suhteellisen vähän vanhoja ja viisaita, eivätkä hekään täytä Castanedan kriteerejä korkeammasta tietoisuudesta noitana, joka voisi välittää valitulle noitaryhmälleen omaa ikiaikaista ja oikeaoppista perinnettään. Paitsi tietysti vapaamuurareiden joukossa.



 

* Voi kysyä onko taidokkaimmatkaan hiphop-lyriikat yhtä kuin gnoosis? 
Olin alkanut jo haaveilla, sisältäpäin tein kuolemaan. Minut pysäytti unettomuus. Kun tie on kerran varmistettu, sitä ei tarvitse uudelleen varmistaa. Kaikki tienviitat osoittavat puhdistaviin tuliin. Muusta ei ole tuli minua puhdistanut kuin ihmisyydestä. Yrittänyt puhdistaa. Tämä tuli.

29.11.2018

GNOSTILAINEN HELVETTI

Markku Eskelinen sanoi eilen, ilmeisesti kieli poskessa, että laittoi Janne Kortteisen Suo, kuokka ja diversiteetti -kirjassa olevan kirjoituksen kasaan suuresta määrästä deadlineyönä lähetettyjä tekstifragmentteja. Käsitykseni Eskelisen kyvyistä ja editointitaidoista on korkea, mutta nyt taisi mennä huumorin puolelle. Huh, mikä timantti! Ei näin jokaista sanaa myöten vaikuttavaa kokonaisuutta voi synnyttää kuin kuukausia hiomalla -- näin ainakin haluan uskoa. Tämä teksti on ennennäkemätön.

YKSIMIELISYYS

Kovan paikan tullen ihmiset eivät jakaudu moniin, moninaisiin, moniarvoisiin pienryhmiin ja alakukttuureihin. He jakaantuvat kahtia. > kova paikka

VARJO

Auringon edestä minua on huiskittu jatkamaan matkaani vain pari kertaa. En silti ole tuntenut olevani Aleksanteri. En pystyisi samaan, sanoi Aleksanteri ihmetellen. Se ei tietenkään ollut komplementti.

28.11.2018

Runsastumaan pyrkivä erakko 
asuu vuorella
niin ystävän kuin vihollisen 
tavoittamattomalla

ARKONTTIEN TAIDE

Taideteos jota porvaristo, siis arkontit, pitää pyhänä ja täydellisenä on valonkätkevä. Ainoa helvetti mikä on. Ihminen joka uskoo demiurgin täydelliseksi on mielensä ja lihansa labyrintin loputtomuuden vanki. Tässä psykedeliassa ei ole muuta helvettiä  kuin se itsensä, jonka tuottaa demiurgiin ja arkontteihin kohdistuvan jäljittelyn, apinoinnin, samaistuminen ja kelpaavuudenosoittamisen hätiköidyt teot.

MAAILMANHALLITUS, KOKO MAAILMAN SUOMETTUMINEN

Jos on mahdollista sanoa, että kaikki kansallinen taide on kaapattu. Kaikki kansallinen kritiikki on kaapattu. Kaikesta tekemisestä on pyyhitty pois tekemisen varsinainen mieli, eli avaava, innostava, tulevaisuuteen suuntautuva mieli. Ehdottomasti EI SAA OLLA mitään, mitä voisi ihailla sielunsa virkistykseksi: jotakin puhdasta, siksi vapaamuurarienkoskematonta, satanistienkoskematonta, siksi nerollisen taidokasta, rauhallisen analyyttisesti todellisia rakenteita paljastavaa ja siksi vapauttavaa, siksi väistämättä maagista, kärsimyksensyvää, psykedeelisen kokemuksen ensisijaisuuden tunnustavaa, siksi viisasta ja kaunista, iloista ja humoristista, siksi lohduttavaa ja ratkaisukeskeistä. Tämä on taidekontrollin hyssyttelyn sisäänrakennetun psykologisen torjunnan moraalilaki.
 
Ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista kansalliselle yleisölle suunnattua aktia kontrollin ja ohjauksen ulkopuolella edes omarahoitteisesti. Asioita voi tehdä vain näkymättömästi. Jos tätä lakia rikkoo, on heti julistuksellisessa sodassa, jossa vastapuoli on näkymätön, mutta sillä on lupa tappaa. Käy kuin saksalaisen romantiikan: pääjoukon kääntyessä katolisuuteen, keskeiset tekijät: tappavat itsensä, muuttavat ranskaan, kuolevat tosinuorena, myrkytetään, lahjotaan, korruptoidaan, hukutetaan huorataloon turhanpäiväisen seksuaalimoraalijuoruilun viidakossa. Muka-tiedostavat puolivillaiset olennot saavat nautintoa tämän toistamisen näkemisestä: kun maailman hulluuden nähdään toistavan itseään, se on moraalinen kokemus. Tekemällä väärin se tiedettiin ja nähtiin ennalta, oltiin siis tavallaan viisaita kun hulluuden hedelmät tiedettiin ennalta. Hulluus on rajaton, julmuus ällistyttävä ja kaikki ällistyttävä riemastuttavaa! Tämä on penttilinkolalainen moraalilaki.
       
Hyvä kysymys on se, onko kansainvälinen ulottuvuus yhtään vapaampi. Ehkä Orwell-todellisuudessamme se vielä on hieman vapaampi, jos lähdetään tiettyihin oikeisiin suuntiin. Mutta jos olisi yksi maailmanhallitus, koko maailma olisi henkisesti yhtä ummehtunut kuin Suomi nyt.

27.11.2018

VAPAA TAITEILIJA

Näin torstai-perjantai välisenä yönä oudon unen. Unessa oli uutta se, että pohdin siinä mahdollisuutta, voisiko todellisuus (jossa olin) olla unta. Mutta epäilyä ei niin vaan voinut tarkistaa. Lapset pakottivat minut lauantaina elokuviin. Elokuva, jonka he halusivat nähdä esitti piirrettynä saman maailman, jossa olin ollut (myös lasten kanssa) unessa. Valkokankaan tapahtumia katsellen, mietin: voiko tämä kokemus olla todellinen? Mikä henki tuottaa tällaisen näyn, joka on tämä elokuva tai joka oli toissaöinen uneni? Tämän toki täytyy olla unta, mutta miten ihmeessä voin nähdä nyt, tässä unessa toissaöisen uneni valkokankaalla. Kummassakin kokemuksessa ilmapiiri ja kauhu oli täsmälleen samanlaista.
  
Ilmiössä on merkillepantavaa kokemuksen voimakkuus, todentuntuisuus, konkreettisuus ja se että ketään ei voi syyttää salaliitosta.  
   
Vapaan taiteilijan tunnistaa siitä, että vapaa taiteilija elättää itsensä ja perheensä omakustanteisen elättämisen lisäksi sata tai tuhat (niin paljon kuin tarvitaan) poliisia, joiden kokopäiväisenä palkkatyönä on estää vapaata taiteilijaa olemasta vapaa. Näillä luuserienkeleillä ei ole elämässä mitään muuta tekemistä kuin vapaan taiteilijan vahtaaminen. Heitä voisi kehottaa hankkimaan elämän. Lopulta he, intohimoisia ja työlleen omistautuneita kun ovat, tietysti pysäyttävät vapaan taiteilijan, ellei tämä herää unestaan sitä ennen. Näin tapahtuu siitä huolimatta mitä vapaa taiteilija itse maailmastaan ja sen luonteesta uskoo ja tuumiskelee. Hän voi kutsua sitä metafyysiseksi masennukseksi. Hän voi kutsua sitä kapitalismiksi. Hän voi kutsua sitä vapaamuurareiden salaliiton verikoirahegemoniaksi, jota hallitsee totaalinen hierarkia. Hän voi kutsua sitä petoksen maailmaksi tai pelikentäksi Level 5.  

OLEMUSAJATTELU

Sorrun kuulemma olemusajatteluun tämän tästä. Essentialismi eli olemusajattelu (lat. essentia, olemus) on käsitys, jonka mukaan asioilla on jonkinlainen sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Toisin sanoen olemus ei voi radikaalisti muuttua itse olion tuhoutumatta.
 
Kun ihmiseen liittyvän olemusajattelun kriitikoille heittää sanan "Venäjä", johan pomppaa olemusajattelija heissä esiin. Venäjällä ja venäläisillä on heidän mielessään selvästi jokin "olemus". Tämä vankka käsitys paistaa läpi ennen kuin he ehtivät peittää sen ja kiistää olemusajattelun myös tässä suhteessa.
  
Olen itse kokeillut, että mitä jos olemusajattelun siirtäisikin sivuun suhteessa Venäjään ja venäläisyyteen. Mielenkiintoinen koe, mutta vaikeaa se toki on. Venäläinen sielu kun tuntuu olevan ainoa sielu, joka ihmisestä on jäljellä. Mutta venäläinen sielu on kielellä, valloittamattomalla, läpitunkemattomalla, hämärällä kielellä linnoitettu. Venäläiseen sieluun ei voi mietenkään liittyä muuten kuin äitilinjaa pitkin syntymän kautta. Vain taikasienitripillä me pääsemme hetkeksi kurkistamaan venäläisen sielun sipulin sisempiin kerroksiin, kun meille annetaan lupa.
    
Viholliskuvan ylläpitäminen edellyttää olemusajattelua. Ja kun oma olemus (jonka selkeys paljolti määräytyy viholliskuvan mukaan) halutaan kätkeä, huudetaan olemusajattelu virhepäätelmäksi.
  
Olemusta on jotakin minkä puolesta ihminen on valmis epäröimättä taistelemaan eloonjäämisestä ja pahimmassa tapauksessa tappamaan. Rappari ja porvari ovat olemuksia, jotka ovat valmiita käsittämättömiin, mielisairaisiin tekoihin inhimillisesti käsittämättömistä syistä. Heidän sätkynukkensa on nyljettynä naurava valevasemmisto. Nykyään suosittu liskoihmis-projektio on juuri olemusajattelun kärjistämistä. Kärjistämisellä pyritään kirkastamaan sitä, että mikään valevasemistolainen puuhastelu ei auta noiden omaa logiikkaansa loppuun asti toteuttavien liskojen suhteen.

Niin, miten se nyt on, pysähtyvätkö nämä sielulepraa kylvävät liskot itsestä lähtevällä healingilla, itsehoidolla, joogalla, maailmanpysäyttämisellä, yleisen inhimillisyyden uskomisella kaiken yhteiseksi perustaksi, shamanismilla?

 


26.11.2018

Pacman oli kentälle heitetty. Ei ollut mitään sen pahempaa helvettiä kuin tämä Level 5 pelimaailma. Tämä oli helvetti siksi, että tämä oli helvetillisen vaikea läpipelattava. Onnistuessaan Pacman tuli osoittaneeksi, että läpipelaaminen on mahdollista. Sillä tavalla hän toi pelastuksen ilosanoman kaikkien jälkeentulevien pelureiden tietoon: läpäisy on mahdollinen. Pelisuunnittelijan puolelta tätä saattoi pitää ystävällismielisenä kädenojennuksena pelaajakuntaa kohtaan. Siinä hyvät uutiset. Huono uutinen oli se, että Pacmanin pelatessa läpi tasolla 5 se ei tarkoittanut pelastusta kenellekään toiselle, muuna kuin teoreettisena häviävän pienenä mahdollisuutena. Pelastus Leveliltä 5 on mahdollinen, jos kohta ilmeisen vaikea tehtävä. Perässähiihtäjän tarvitsee vain tehdä täsmälleen samoin kuin Pacman teki. Hyvin abstraktilla tasolla, koska kenttä muuttuu kaiken aikaa.   

25.11.2018

Mikä olisi kaikkien aikojen paras kuvaus Helvetistä? Millainen prosessi Helvetti on? Miten siitä seuraa kadotus? Ilmeisesti Helvetissä vielä "ajattelen siis olen olemassa", mutta kadotuksessa näin ei ilmeisesti ole? Vai onko kadotuksessakin vielä "ajattelen siis olen olemassa", esimerkiksi jonkinlaisessa ajan ulkopuolisessa välitilassa, jossa kellot ja maailma on pysähtyneenä, harhailla ikuisuus kummituksena tai muuta sellaista, täydessä paniikissa, auringon koskaan nousematta, kaukana nirvanan sielunrauhan tilasta. Muuntuuko Helvettiin joutujalle tämä maailma hiljalleen huomaamatta Helvetiksi, vai onko Helvetti rinnakkainen todellisuus tai seuraava inkarnaatio jonne joudutaan kuoleman jälkeen, vai tapahtuuko Helvetti pelkästään ajattelevalle subjektille. Maapallon ekologiseen katastrofiin päättyvä historia on kai spinozalainen helvetti. Elämän ainoa tiedossamme oleva fakta lienee se, että me emme tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ainoa filosofinen varmuus lienee se, että ajattelen olen siis olemassa.
Maailman rikkaimman kansakunnan köyhin ihminen ja maailman köyhimmän kansakunnan rikkain, maailman surullisimman kansakunnan iloisin ihminen ja maailman iloisimman kansakunnan surullisin, kohtasivat ja alkoivat kohteliaisuuksia toisilleen ladellen kiistellä siitä mikä maa on paras maailmassa.

23.11.2018

Sanokaa mikä se on, tämä näkökentässä näkyvä teräväkärkinen tai -keskustainen pyörivä, muuntelehtiva valovaippa, jonka helma ikään kuin kiertää spiraalimaisesti keskellä olevaa intensiivistä avaruutta puhkovaa ydintä. Joskus sen valo on valkoista, toisinaan keltaista. Sen voi nähdä myös Kalifornian taivaalla.
Voit olla maailmantähti, jota miljoonat ihmiset ihailevat. Mutta jokainen noista kokemuksista on pelkkää viihdettä ja pelleilyä, pelkkää maailmallista harhaa, suhteessa siihen, että maaginen kansanlaulu lauletaan miltei kuiskaten korvaasi ja se täyttää koko todellisuutesi: todellisuudestasi tulee se laulu.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com