24.4.2018

SATTUMA

Jumala kyllä heittää usein noppaa. Silmäluku vain ei tule hänelle yllätyksenä. Se vahvistaa hänen suunnitelmiaan.

23.4.2018

Pellon reunalla koristeellinen kaksikerroksinen puinen päärakennus. Pintojen reunat ovat valkoiset, mutta ikkunoiden ympärillä kehittyy laajempi toisenvärinen ornamentiikka. Väri on nimetön, jotenkin täsmällisesti oranssin ja vaaleanpunaisen välistä.
Lohduttaako tietää, että rakkaus ei ole menossa mihinkään. Se on täysin ehdotonta ja ikuista. Kunhan vain itse hoippuu rakkauden piirissä.

22.4.2018

Päivällä unohtui talon ovi auki. Suuret hämähäkit tietysti äkkäsivät sen. Illalla pyydystin niitä juomalasilla ja pahvinpalasella pitkin eteisen seiniä. Kun ovi oli siinä hetken hämähäkkejä heitellessä auki, sisään kömpi jo kohmeinen sisilisko. Tulijoita riittää.

FASISMIN AIKAKÄSITYS

Fasismi on ihmisen tietoisuuden sairaus, samanlainen sairaus kuin skitsofrenia tai masennus. Mutta fasisti kulkee vailla sairaudentuntoa. Fasismissa sairaudentunto ja yksilönvastuu on kollektivisoitua. Fasismi saa historiallisesti alkunsa ideologisista varmuuksista, mutta 1900-luvulla fasismia on tuottanut "tieteellinen varmuus". Vaikka luonto on meille pieninpien osatekijöidensä suhteen tutkimaton ja syvä, ihminen hybriksessään toisinaan pitää "tieteellistä maailmaankuvaansa" riittävänä sen arvioimiseen, mikä on luonnolle mahdollista ja mikä ei.
 
Castanedan kontekstissa fasismi näyttäytyy selkeänä ilmiönä. Fasismi on ehdotonta kokoomapisteen sijainnin määrittelyä ja vihamielistä suhtautumista pieninpäänkin siirtymään määritellystä ihanteesta. Fasismi on siis kollektiivisen kokoomapisteen fiksaamista.

On ehkä pieni yllätys, että tästä näkökulmasta Neuvostoliitto täyttää kaikin puolin kiistattomasti fasismin määritelmän.

Tämä on mahdoton ja sairaskin hahmotustapa, jos perimmäinen päämäärä on tietyn sijainnin ihanteellisenapitämisen ja säilyttämisen halu. Maailmanprosessi kun muuttaa kollektiivista kokoomapistettä vääjäämättä. Tulevaisuutta ei siinä mielessä voi ennustaa, että emme ole yksin keksimässä sitä. Tulevaisuuden keksimisen prosessiin osastuu rakentava ja tuhoava luovuus.

Olemme eläneet pitkään tuhoavan luovuuden aikakautta, jossa uuden edellytys on ollut vanhasta luopuminen. Näin ei välttämättä jatku enää historian loppupisteen tuollapuolen. Lineaarinen aikakäsitys kärpetyy.
 
Siksi konservatiivisuus ei voi perustua laiskaan 40-vuotta vanhojen maisemakuvien lämmitys- ja markkinointiprojektiin. Tällainen aikakäsitys on "liian lineaarinen" tai "liian syklinen".

Parempi tapa on hyväksyä väistämätön muutos. Mutta samalla lisätä tietoisuutta siitä mitä kokoomapiste ja sen muutos tarkoittavat. Loppupelissä se ei ole mitään graniitinraskasta, vaan höyhenenkevyttä: niin kuin jokainen masennuksesta parantunut todistaa.
 
Kokoomapisteen liikkuvuuden ymmärtämisellä voidaan saavuttaa dynaaminen kyky monien sijaintien -- ja myös halutun "menneen" sijainnin -- saavuttamiseen. Konservatiivisuus ihanteellisessa muodossa ei perustu muiden mahdollisuuksien kieltämiselle, eikä myöskään lineaarisen aikakäsityksen kieltämiselle. Eikä kokoomapisteen olemuksen ymmärtämisestä tarvitse seurata kaikkien maailmojen samanarvoisena pitäminen.

Kokoomapisteen dynaamisuuden oivaltamisella saavutetaan sovinnollinen tila- ja aikakäsitys, jota voisi luonnehtia sykliseksi, ellei meillä olisi niin voimakkaita ennakkokäsityksiä siitä mitä syklinen aikakäsitys tarkoittaa. Siksi ehkä riittää sanoa: aikakäsitys on ei-lineaarinen.

FOKAALINEN, TULISIJA

Musiikki out-of-box on kivaa. Mutta universumissa on paljon musiikillisia boxeja, joiden välillä voi interpoloida, tietoisesti tai vähemmän.
 
Voisi arrière-gardistinen ensyklopedismi ja hyperkriittinen metaromantiikka olla musiikillisen ajattelun perusta? Siis jonkinlainen aikakone, jossa fokus voidaan siirtää mihin hyvänsä musiikin historialliseen tuoreuspisteeseen ja aloittaa työskentely siinä hetkensä disruptiivista luovaa tuhoa imitoiden ja sen hetken säikähdyttäviä uutuusarvoja fokusoiden. Ja löytää siitä lähtökohdasta arrière-garden viisausperinteen mukaisesti jotakin uutta. Joka kaikeksi harmiksi ei kuitenkaan enää missään kontekstissa edusta aitoa luovaa tuhoa.

Projekti ei vaikuta ainakaan mitenkään pragmaattiselta lähtökohdalta, jossa jokainen ryhtyminen olisi sekeästi tuloksellinen investointi ajankäytön kannalta. Ammattilaismusiikissa vain valmis aika lasketaan, hyviä yrityksiä ei.

Musiikki on jotakin, joka esittää musiikillisen idean täsmällisesti. Monien ideoiden yhtäaikainen epätäsmällinen esittäminen taas ei ole musiikkia, vaan näennäismusiikkia. Siksi fuusiomusiikilla ei ole erityisen hyvä maine.

Fokus, tulisija, jonka ympärille musiikki kerääntyy, on tärkeä. Musiikillinen tapahtuma ei voi istua kahdella leirinuotiolla yhtä aikaa. Ehkä arrière-garde on jotakin joka voisi palauttaa avatgarden hukkaaman fokuksen: koota kaiken jälleen yhden nuotion äärelle? Ehkä se on taide, jonka kohteena on kokoomapisteen sijainti (yksilöllinen ja kollektiivinen). Castanedan kirjaaman opetuksen mukaisesti, kokoomapiste on suorassa suhteessa tahdonvoimaan, joka on välillisessä suhteessa emootiokeskukseen, ja sille rinnakkaisiin unennäkökeskukseen ja näkemiskeskukseen.

Esimerkiksi stockahusenlaista serialismia ei voi tulkita muuksi kuin kokoomapisteen siirtämisen metodisoimiseksi (tulkintaa vahvistaa se, että Kölnin koulussa toimi monia castanedalaisia). Kysymys on -- kaikkien 1900-luvun poliittisten konnotaatioiden ohella -- kiinnijäämisen leikistä, jossa kiinni voi jäädä yhtä hyvin pakotiehen itseensä kuin siihen mistä ollaan pakenemassa: klassistonaalinen kontrapunkti tai muu sellainen.

Ovatko välitilat missään mielessä kiinnostavia? Onko kokoomapisteen aikakonesiirtely esteettisesti kiinnostavaa ja mitä kokemusta vasten se resonoi? Ehkä se palvelee (kosmista) yleiskatsauksellisuutta (ajan ulkopuolelle sijoitetun) mikroskoopin tavoin. Tällaisessa projektissa kieltämättä on aitoa historian lopun tenhoa.


Voima ja vääjäämättömyys
asettuvat vastakkain,
vääntöä odottava
käsivarsi kätisyyden kääntävän
kvanttipeilin edessä.

KENTÄT

Taantumusvoimat elävät kentillä parasiittisesti vihollisten määrittelystä. Kun jokin elinvoimainen ilmestyy, ne määrittelevät sen viholliseksi ja imevät rakenteellisen väkivaltansa keinoilla elinvoimat tyhjiin. Pian tilanne on yhtä depressiivinen kuin alkutila. Kun taantumusvoimat jätetään oman onnensa nojaan, ne eivät TODISTETTAVASTI saa mitään aikaan. Ne märehtivät omassa pelko-oksennuksessaan, jota David Lynch kuvaa käsitteellä Garmonbozia. Luoja armahda mitään raikasta ilmestymästä niille energialähteiksi.
 
Tämä on syy postmodernin kulttuurin rappioon. Tekeminen kenttien kanssa on aivan liian riskialtista jokaiselle, jolla on jotakin menetettävää. Vain ne, joilla ei ole enää mitään menetettävää, voivat toimia kentillä. Kenttien väkivalta on Garmonbozia-väkivaltaa. Voi ajatella, että Castaneda kuvaa inorgaanisten olentojen kautta allegorisesti apurahoitettujen instituutioiden kenttien dynaamisia prosesseja. Mikään yksilösankaruus ei voi haastaa tuota rakenteellista väkivaltaa, kuten jo tiedämme. Inorgaanisten olentojen kanssa voi vain kieltäytyä olemasta tekemisissä: vapautemme on vain passiivista. Jos ei tätä ymmärretä oikein, vaan siirretään syy koko ajan epäolennaiseen (sekularismin takalukko), kulttuuria ei voida uudistaa. Tämän takia kulttuuri ei TOSIAANKAAN uudistu ilman metafyysistä ajattelua.

21.4.2018

HARHARETKIEN ANTIA

Joku väitti, että psykoaktiivisten kasvien vaikutuksissa ei ole mitään sellaista mitä ei voisi syvämeditaatiolla saavuttaa. On turvallisuutta lisäävä asia, että kasvien vaikutukset lakkaavat kehossa tapahtuvan kemiallisen vaikutuksen myötä ja kokoomapiste siirtyy itsestään (joskus nopeasti joskus pidemmän jakson kuluessa) takaisin normaalisijaintiin.

Ssubstanssilla aiheutettu tutkittavan tilan erillinen selväpiirteisyys, kemiallisesti mitattava alku ja loppu, antavat ilmiölle jonkinlaista objektiivisuutta, ja erottavat sen akuutista psykoosista. Erottava tekijä on pelko, jota substanssien tapauksessa lievittää tieto selkeästä alusta ja lopusta.

On mahdoton uskoa, että "terve" länsimainen ihminen pelkästään meditoimalla voisi saavuttaa sellaisia aistimuksia kuin psykoaktiivisten kasvien avulla. Ainakin toivoisi, että ei. Kysymys on kokoomapisteen todella yllättävistä liikkeistä, jotka ovat sinänsä silmiäavaavia, mutta joita ei toivoisi aikaansaatavan itselle, ellei tiedä mistä on kysymys tai ole kyvykkäiden ihmisten ohjauksessa. Tietysti ammattijoogit ovat sitten asia erikseen.

Skitsofrenia on tila, jossa henkilöllä ei ole otetta oman kokoomapisteensä villeihin siirtymiin, eikä kokoomapiste palaudu normaalisijaintiin. Tällaiseen tilaan joutuminen on psykoaktiivisten kasvien käytön ainoa riski minun tietääkseni.

Se, että kokoomapiste ei palaudu aivan ennalleen voi olla masennuksestä kärsivälle todella terapeuttista. Jos kokoomapisteen paikka ei lopulta (muutamassa kuukaudessa) vakiinnu (alkuperäiseen tai uuteen sijaintiin), tilanne voi olla hankala. Käsitykseni mukaan masennuksen erottaa skitsofreniasta se, että depressiossa kokoomapisteen paikka tai vaihtelevat paikat ovat suhteellisen vakiot, kun skitsofreenikolla kiinteää sijaintia ei ole enempää kuin tietoista otetta koko kysymykseen (että sairauden luonne on kokoomapisteen villi vaeltelu).

Kun katsomme eläytymiskykyisiä, ja jopa fyysistä muotoaan muuttavia pianisteja (Mitsuko Uchida tai Martha Argerich) ymmärrämme heidän taiteensa perustuvan kykyyn siirtää kokoomapiste (historialliselle) teokselle ominaiseen paikkaan. Esitystaiteessa haaste syntyy siitä, että klassisten taideteosten syntymisen kokoomapistesijainti ei ole suorassa suhteessa ihmiskunnan nykyiseen kokoomapisteen normaalisijaintiin, joka on aina kuitenkin jossain määrin kollektiivinen.
 
**

Tässä vähän tarkempaa tietoa siitä, mikä on joogassa ja meditaatiossa mahdollista (jopa lääketieteellisin kokein mitattuna), mutta kyseessä on siis joogan ammattilaiset.
 

19.4.2018

LÖYDETTÄVÄKSIVIRITTÄMINEN

Taide on mennyt siihen että pakkomielteiset puuhaajaat puuhaavat loputtomiin, palkitsevat toinen toisiaan ja markkinoivat naamaansa markkinoimasta päästyään, ilman että johdonmukaista kritiikkiä esittäisi kukaan (ainakaan sellainen taho jota kuunnellaan tai kannattaisi kuunnella) tai että mitään kontekstia tekemiselle ylipäätään kaivattaisiin. Toisaalta on jo selvää, että vaikuttamisyritykset puhumalla kentän suuntaan ovat turhia. Kukaan ei kuuntele tai ainakaan ymmärrä kuulemaansa.

Koko tuon epämääräiseksi takaisinkytkentäluuppien informaatiolabyrintiksi rihmastoituneen systeemin voi kiertää siirtymällä markkinoinnin ja yleisönkosiskelun strategiasta löydettäväksivirittämisen strategiaan.
 
Taiteessa saattaisi olla nyt hyvä hetki istahtaa alas, tehdä kokonaiskatsauksia ja hieman konstekstoida kaikkea loputonta puuhaamista, ehkä ihan itsekseen, hissuuksiin jossain rauhallisessa poukamassa kaukana kenttien demonisesta sinkoilusta. Virttää metsikköön sammaloitunut kivi löydettäväksi. Odottaa sille suurta yleisöä.
 
Poukamassa kannattaa kuunnella Henry V:n älyttömän hienoja podcasteja:


Syy, miksi tämä aikakausi on läpikotaisin ja globaalisti Castanedan kyllästämä (lähtien Lucasin Star Warsista, jonka ideat tietenkin tulevat Castanedalta), on se, että maailma jossa elämme on muuttunut tai muuttumassa psykedeeliseksi addiktiokoneeksi, jonka myllyistä ei ole mitään evolutiivista toivoa pulpahtaa läpi ilman melko kehittyneitä tietoisuuskykyjä.

Korostan sitä, että maailmassamme ei ole sinänsä mitään vikaa ja se voi olla korjattavissa tasapainoiseksi sivilisaatioksi ilman täydellistä romahdustakin. Vain ihmisten tietoisuudessa on vikaa: ihmiset eivät ole lähimainkaan kyvykkäitä kehittämään ja muovaamaan tietoisuuttaan niin nopeassa tahdissa, kuin nyt olisi uusien ruttojen tulviessa tapahduttava. Ihmisten kannattaa kiinnostua tosiasioista viimeistään nyt. Ihmisten kannattaa lopettaa egoistinen keinotekoinen juupas-eipäs-riitely-yleensä-ei-mstään, ja kiinnostua vakavasti tosiasioista. Siis ei näennäisasioista (joista saa helposti riidan aikaiseksi ja joiden avulla helposti löytää hyviä vihollisia) vaan tosiasioista, joiden objektiivisuuden edessä on hyvin vaikea kinata.

Tarvitsemme oikeaoppisen näkemyksen siitä mitä on tietoisuus. Suuriin erehdyksiin, joita tehtailtiin ihmiskunnan lähihistoriassa, ei ole varaa eikä aikaa. On yksinkertaisesti oltava jo oikeassa, egottoman rauhallisesti ja egottoman tasapainoisesti vain oikeassa, egottoman inttämättömästi oikeassa, eikä vain jatkettava ihmettelyä ja riitelyä. Ja kukapa oikeansuuntaisen -- nykytieteen valossa relevantin -- kokonaisnäkemyksen tarjoaisi napakammassa ja arkikokemuksellemme tutussa selväjärkisessä paketissa paremmin kuin Castaneda.
 
Kaikessa koodatussa kryptisyydessäänkin (kaikki Castanedan teksti ei avaudu ilman tulkinta-avainta) Castaneda nimen omaan edustaa vapauttavaa selväjärkisyyttä, koska resonoi jokapäiväisen kokemuksen syvimpien tasojen kanssa, siinä missä äkkiseltään järkevän kuuloinen psykologiapuhe ei millään tavalla tavoita -- eikä ole koskaan tavoittanut -- ihan arkisen kokemuksemme käsittämättömiä ulottuvuuksia.

18.4.2018

MUUSIKON ITSEMUISTANTA

Kun et muista enää itseäsi, kun muutut liikaa. Kun hiphop tuli. Kaikkea ei voi muistaa. Olet osa tätä.

17.4.2018

Mr Trump called Syrian President Bashar al-Assad an “animal.” This is rasistic claim. Apple's Steve Jobs was himself a Syrian political refugee. Good to remember that American power is Californian power is technological power. Technology is the only thing that matters in powerpolitics. Because, from now, it is not enough only to invent future. Czar can do it. But you must also sell the future.

PANNUKAKKUMAAILMA

Kaksi kohtuutonta taistelee voitosta. Huomaamme, ettei heidän taistelussaan ole mitään kohtuutta, niin kuin ei siinä ole koskaan ollutkaan kaikissa niissä karsintakilpailuissa joista he ovat menneet läpi ihmiskunnan pitkän historian ajan. Koskaan ei ole ollut muuta oikeutta kuin vahvimman oikeus, eli kohtuuttomuus. Mutta tuomaria he huutavat, jos jäävät viimeisessä väännössä tappiolle.
   
Kolikosta jää jäljelle aina vain toinen puoli. Saattaa olla, että voittajaa odottaa ruhtinaallinen palkinto, jota Helvetiksi kutsutaan. Vastavoimien kadotessa, resistanssin vähetessä lähelle nollaa hänen oikkujensa tieltä, kenties hän päätyy Helvettiin, jonka säännöt ovat suprajohtavasti hänen omia ajatteluvirheitään.

Mustalaisleirit, jotka hänelle voisivat tuottaa kriittistä vastusta, ovat jo aikoja sitten lähetetty taivaaseen, eli lynchläisesti ajatellen rinnakkaiseen todellisuuteen, joiden eristeistä lyö läpi vain kummitusten unenomainen mumina ja korkeataajuisesti kilisevä laulu. Tai ehkä murhaaja lähettää aina vain itsensä rinnakkaiseen todellisuuteen, kunnes lopulta havaitsee: Maa on jälleen pannukakku.


hallitse selittämättömällä

selittämätöntä

älä myönnä, jätä auki

vaille selitystä, älä

tuomitse sitä mikä on

tahallaan auki jätetty

vessanpöntön sisäkansi

maalattu järjetön kauneus

zombi, kissa, yksisarvinen

sulautuvat tai sortuvat

hallitsemattomaan

altistavat geenin
   
ovat selitysten selitys


Often average mind and reasonable ego are mixed. When you say yes, and somebody say no, without explanations, is it question about ego or mind? Many things are above explanations and argumentations.

GARMONBOZIA

Pelko on inorgaanisen pikkuväen ruokaa, jolle David Lynch antoi nimen Garmonbozia. Siksi David Lynchin banaalin tarotpakan maljonen ässässä kyvataan kulhollinen maissihammaskeittoa.


 








For Judy

16.4.2018

Mikä tämä yhdyssanojen väärinkirjoittamisvillitys nyt oikein on?
Sekulaari humanismi olisi hieno keksintö, jos se todella pystyisi tarkasti luokittelemaan inorgaanisten olentojen maailmat, eli toisin sanoen tavallisten ihmisten arkeen eniten vaikuttavat tekijät.
Institutionaalisessa taiteessa tarkkailemisen arvoista on vain se väkivalta, jota taiteeseen sisäänrakennettu psykologinen kontrolli- ja torjuntakoneisto pyrkii kätkemään. Näinhän se on.


15.4.2018

Ihmiskunta on nähnyt paljon erehtymättömiä. Kaikille on käynyt samalla tavalla.

LOGIIKAN OPPITUNTI

Diplomatialla on vain yksi vaihtoehto, sen vastakohta. Diplomatian vaihtoehto on kansanmurha. Siksi ihmiset, jotka ovat niin hillittömiä, niin kohtuuttomia, niin ehdottoman kostonhimoisia, että he eivät kertakaikkiaan pysty dipolomatiaan, ovat pohjimmiltaan kansanmurhan kannattajia.

Silti, yksityiselle henkilölle, on ehkä sallittava haave siitä, että voisi olla olemassa maailma-ilman-Venäjää, maailma-ilman-Kiinaa, maailma-ilman-Yhdysvaltoja, maailma-ilman-Saksaa. Tämä salliminen menee joskus niin pitkälle, että täysin kohtuuttomille ja diplomatian vastaisille äänille annetaan kirjallisuudessa erityisasema. Tämä kirjailijat viljelevät hillittömiä tunteita, hillitöntä kiihkoa, hillitöntä kostonhimoa, hillitöntä "oikeudenmukaisuutta".

Kenties he ovat oikeassa. Kenties heidän "oikeudenmukaisuutensa" todella on oikeudenmukaisuutta. Kenties Jumala ohjaa heitä. Kenties Jumala on luovuttanut heille suojeluksensa.

Ehdottomuus on joskus hieno asia. Kansainvälisen korkeimman oikeuden tuomarin itsevarmuudella me voimme tuomita kokonaisia kansoja. Se voi olla oikeus, mutta kohtuus se ei ole. Vankilaan ei voi laittaa kansakuntaa, ainakaan isompaa. Ehdottomuuden puolesta on oltava valmis tulemaan syytetyksi korruptiosta, huomaamattomasta, henkisestä korruptiosta, sellaisesta, jonka voi havaita vain enkelin linjauksesta. Ehdottomuuden puolesta, tuomitsemisenhalunsa puolesta, on oltava valmis menettämään paitsi oma henkensä myös lähimmäisten, rakastettujen ihmisten henki. Nykyisten ja tulevien ihmisten elämä on oltava valmis uhraamaan ehdottomuudelle. Ja on oltava valmis sen paljastumiseen, että oli sittenkin, suurimmassa varmuudessaan ja korkeimmassa ekstaasissaan sokean erehdyksen vallassa. Tai että oli oikeassa.
 
Ehdottomuus ei ole rikos sinänsä. Se voi olla oikeus, mutta kohtuus se ei ole. Jos väkijoukot lähtevät ehdottomuuden johtamalle tielle, on jokaisen valmistauduttava taisteluun. Elämän ja kuoleman taisteluun, joka kestää kenties koko ihmiskunnan jäljelläolevan historian. Taisteluun, josta ei ole paluuta. Taisteluun, jossa ei ole välttämättä, Jumala tietää, ainoatakaan voittajaa. Taisteluun, jossa todellisuus paljastuu hyvin erilaiseksi. Taisteluun, jossa ei vättämättä ole Jumalaa.
 
Itse olen ekstaaseissani erehtynyt niin monta kertaa, etten mitenkään osaa suositella ehdottomuuden tietä kenellekään. Kutsukaa tätä pelkuruudeksi. Jumala voi hallita ihmistä kahdella tavalla: läsnäololla tai poissaololla. Jälkimmäinen on ankarampi tapa ja se opetetaan ehdottomille.

DISKURSSIANALYYSI

Nykytilanteessa pitäisi selkeästi nähdä se kokonaiskuva, että Venäjän ympärillä on saartorengas ja aloite tilanteen kiristämiselle Venäjän Euroopan välillä tulee aina VAKIINTUNEESTI vain yhdestä suunnasta. Tämä tilanne on ollut täysin selvä ja stabiili jo 10 vuotta. Kun todellinen voimavektori on koko ajan toispuoleinen, ei voida argumentoida niin, että jatkuvasti hyökkäyksen kohteena oleva levittää disinformaatiota, jos se vain ilmaisee oman kantansa. Ikään kuin hyökkäyksen kohteen puolustuskanta olisi samanarvoista disinformaatiota kuin hyökkääjän tuottama täysin vastuuton ALOITTEELLINEN disinformaatio.

Rakentava keskustelunäkökulma perustuu siis vakiintuneeseen tilanteeseen ja sen voimasuhteiden analysointiin. Analyysi ei voi tässä tilanteessa enää olla taktisen vanhentunut. On käytettävä tietoa, joka on nyt selvillä.

Tästä nykyhetken jännitesuhteesta irrallaan voidaan nähdä loputtomasti (laajemmasta kontekstistaan irrotettua tai kontekstissaan olevaa) kritisoitavaa Venäjässä, sen nykytilanteessa ja historiassa.

Nykytilanteessa, joka on kyseenalaistamattoman vakiintunut, Venäjän julkilausuttu intressi on vakauttaminen ja jonkun toisen intressi on vakauttamisen vastainen. Jos tämä ei ole tottaa, sitä pitää perustella jollain aivan muulla tavalla kuin sillä että "meillä on hallussamme salaista tiedustelutietoa, jota emme voi teille jakaa". Tämä "pimitetty tiedustelutieto"-argumentti toimii ehkä muutaman vuoden, mutta ei vuosikymmeniä.

Vakauttamisen vastainen intressi epävakauttaa Venäjää sisältä ja myös toisia valtioita sisältä. Jotta Venäjää voisi älyllisesti perustellen kritisoida, pitäisi ensin lopettaa älyllinen valhe tilanteesta sinänsä. Tilanne ei ole symmetrinen. Tilanteen käsitettävissä oleva motivaatiorakenne ei ole ilmeinen. Jos Venäjällä olisi motiivi epävakauden jatkumiseen, sen osoittaminen on hyvin vaikeaa. Päinvastaisen motiivin osoittaminen taas on hyvin helppoa: Venäjän luonnonvarat ja alueellinen läsnäolo.
 
Jos rakentavaan keskusteluun mielisi pyrkiä, pitäisi sanoutua analyyttisemmin irti epävakauttavista voimista. Pitäisi ilmaista referentiaalinen periaate ja toivottu maailman vakaustila. Pitää esittää millaista maailmaa tavoitellaan. Esimerkiksi onko se Orwell-maailma, vai jokin muu. Onko se sofioksaslainen ehdoton vaatimus: "maailman-ilman-Venäjää"? Jos tavoitemaailmankuva ei ole suorasukaisesti olemassaolevien valtioiden poistaminen maailmankartalta, täytyy pohtia valtioiden itsemääräämisoikeutta. Vähemmistökansoja ei kannata sekoittaa soppaan, koska pelurit ovat suuria vanhoja kolonialistisia imperiumeja, jotka eivät kuitenkaan oman eksistentiaalisen taistelunsa tiimellyksessä kunnioita mitään vähemmistökansoja, vaikka voisivatkin käyttää niillä pelailua hyväksi Venäjää vastaan.

Venäjää voi ja pitää kritisoida niistä virheistä ja toimista, jotka vastoin sen julkilausuttua intressiä ovat epävakauttavia. Tämä on diskurssianalyysiä.

Nyt Venäjää kritisoivat ihmiset eivät yleensä kritisoi epävakauttavia voimia tai Venäjän virheellisiä, epävakauttavia toimia, vaan Venäjää kaikesta, mistä sitä sattuu olemaan helppo syyttää. Tässä pelataan aina mielikuvilla ja syytökset ovat yleensä kontekstistaan irti, ja ne ovat yhtälailla tosiasioihin kuin propagandavalheisiin perustuvia. Syyttelijät ajavat nimenomaan agendaa eivätkä juuri kunnioita kriittistä älyä. Diskurssianalyysi paljastaa, että he eivät ole huolestuneita epävakauttavista voimista.

Tämä älyllisesti hankala tilanne, jonka pohjimmaisena ytimenä on trollaus, ei rehellinen ja vakava keskusteluote. Luullaan että tunteisiin vaikuttamalla voitaisiin saada jotain aikaan. Mutta sillä tavalla saadaan aikaan vain keskustelun lakkaaminen, ei missään nimessä mielipiteiden muutos. Mielipiteisiin voidaan vaikuttaa vain esittämällä todella tiukan objektiivinen ja monipuolinen analyysi tilanteesta, ilman pienintäkään tietojen valikoinnin tai salaamisen intressiä.
Ihmiset ovat turhan käytännöllisiä. He eivät ole kiinnostuneita hyvistä ja toimivista ideoista, jotka eivät ole heidän maailmassaan mahdollisia. Venäläinen verkossa toimiva arkkitehtuurijulkaisu Архитектура | Ardezart™esittelee sarjoittain hienoja, tarkasti määriteltyjä fenomenologisia ideoista, joiden äärelle minun on vaikea pysähtyä, koska kyseisten ideoiden käytännöllinen soveltaminen on mahdollista vain venäläisessä universumissa, ei suomalaisessa. Ilmiö on vähän sama kuin huomata loistava nuori runoilija, jonka kuitenkin tietää varmasti jäävän Suomessa ilman muuta innostunutta yleisöä kuin itseni. Kirja on taloudellinen hyödyke, jonka tuotto perustuu monistettavuuteen. Minkäänlaista painosta ei riitä kustantamaan yksi rakastava ja pohjaanasti ymmärtävä lukija, niin kuin maalaustaiteelle riittää yksi ostaja. POD keksittiin, mutta se kiellettiin Suomessa koska se on kirja-alalle disruptiivinen keksintö. Suomen tietoisuuskentässä on keinotekoisesti rajoitettu mielikuvitusmaailma.

14.4.2018

Tästä Googlen Magenta (Make Music and Art Using Machine Learning) projektin tuotoksista en vielä löydä mitään erikoisen kiinnostavaa. Vielä eivät potentiaalit aukea eikä muusikkojan pelottavat uhkakuvat toteudu. Magentateknologia perustuu TensorFlow ympäristöön, jota voi kooda Pythonilla.

Se mihin itse käyttäisin machine learningia olisi, ei mikään musiikillisen ilmaisun päätaso (jäljitellä jotakin säveltäjää tai soittotyyliä ilman kyseisen musiikillisen kielen tasojen tarkkaa jäsentämistä), vaan lähinnä joihinkin oman prosessini hyvin spesifeihin yksittäisiin parametrisäätöihin, esimerkiksi fysikaalisten soitinmallien lukemattomien parametrien säätöihin, niin että systeemi seuraisi output audiodataa ja säätäisi sitä yhtä parametria sen mukaan miten se on opetettu toimimaan sen yhden parametrin suhteen tietyn kuuloisilla materiaaleilla. Näin voisi tehdä spesifeistä flown kannalta hieman toissijaisista parametrisäädöistä ikään kuin setupriippumattomia. Referenssi pitäisi olla nimenomaan lopullisessa sounditasapainossa ja yksittäisten osatekijöiden hienosäätöjä pitäisi tehdä sen mukaan millaista lopullista soundia tai miksausta halutaan. Opetusjoukkona pitäisi käyttää ihanteellisesti toimivaksi katsottuja mutta mahdollisimman monipuolisia tilanteita.

Järjestely on ehkä toteutettavissa nykyiseen lasihelmipeliini. Impelementoitavuus perustuu arkkitehtuurin hierarkiaan, joka on selkeä. Mikä hyvänsä musiikillinen taso on laajennettavissa loputtomasti, kunhat tasot eivät mene keskenään sekaisin. Tällaisessa käytössä machine learning jäljittelisi vain omia (lähinnä materiaalin jälkieditointiin liittyviä) toimintatapojani, ilman että huomiota tarvitsee itse prosessissa kiinnittää koko ajan kaikkeen.
 
Sävellysprosessissa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa tosiaikaisen musiikillisen vasteen tuottamista samalla hetkellä kun säveltäminen tapahtuu, machine learning voi ikään kuin vapauttaa kallisarvoista huomioenergiaa niistä yksityiskohtaisista asioista, jotka eivät ole esimerkiksi muodon luomisen kannalta kaikista keskeisimpiä. Tällaisessa prosessissa työskentelee siis säveltäjä, kapellimestari ja (virtuaaliset) muusikot samalla kertaa yhdessä tilassa ja hetkessä ilman ennakkoharjoitusta.

Materiaali on kerrasta täysin valmista (oletuksella että virtuaaliseen äänenlaatuun tyydytään), eikä toinen otto toisaalta olisi edes mahdollinen. Machine learnin tekee siis sen työn tosiaikaisesti, joka aiemmin on jäänyt jälkikäteisen editoinnin varaan.

Toisaalta vastaava prosessi voisi tuottaa myös esimerkiksi raakadatasta nuottikuvan. Sillon machine learnin pitäisi kohdistaa opetusjoukkoon, jossa vastaavista raakadatoista on ensin luotu käsin nuottikuvia. Mitään suoraviivaista automaatiologiikkaahan ei voi olla siihen, miten koneen luomasta musiikillisesta raakadatasta saadaan muusikkojen ymmärtämää ja kykyjen rajoissa olevaa notaatiota.

13.4.2018

Politiikka on muuten rakkausseikkailun kaltainen paitsi että siinä ei ole muuta kuin naiminen ja petollisuus.

Mikä nuoruudessa on kiehtovaa muu kuin kykenemättömyys nähdä väistämätön.

Se kannattaako musiikkia tehdä itse riippuu siitä kuinka tarkalla korvalla omaa kamaansa kuuntelee. Jos tarkemmalla kuin toisten, sitä kannattaa tehdä. Omahyväisyys heikentää kuuloa.

Yönsuu ja yönhaara.

Jeesukseen ei kannata uskoa.  Jeesus ymmärtää kaikki asiat. Mutta maailmassa vain ymmärtämättömyys on menestystekijä. Ei sitäkään haluaisi uskoa.

PARI SANAA TEKOÄLYSOVELLUSTEN PATENTOINNISTA

Olennainen kysymys on teknisen sovelluksen käyttötapa. Jos partentoidaan koneella tuotettua ihmisavusteista (esimerkiksi luokittelijan opetus) kognitiivista prosessia, yritetään siis patentoida kognitiota sinänsä. Pelkästään matemaattinen tai informatiivinen, informaation esittämistä koskeva menetelmä ei ole patentoitavissa. Jos käyttäjä osallistuu patentoitavan menetelmän lopputulokseen intentionaalisesti, ei teknistä tehoa voida osoittaa. Käyttäjän intentiota ei voi tietää etukäteen. Eli jos käyttäjiltä saatua opetusta käytetään, ei voida varmuudella tietää käytetäänkö menetelmään vilpittömässä vai vilpillisessä mielessä, onko käyttö älykästä vain älytöntä, oikeaa vai tahallisesti väärää jne. Jos käyttäjää tai käyttäjiä vain mitataan, patentointi ei ole mahdollista jos mitattujen asenne tai intentio vaikuttaa tulokseen. Teknisen tehon tuottaman välineen älykkäälle tai vähemmän älykkäälle käytölle herkät menetelmät ovat tyypillisesti olennaisesti esteettisiä, ei teknisiä, eli siis eivät ole patentoitavia. Pelkkä tiedon esitys ei ole patentoitavissa. Laskennallisesti jotakin vertailukohtaansa tehokkaammat algoritmit eivät patentoitavia, ellei käyttökohteita yksilöidä.
Elämän käyttöohjetta ei anneta. Selvästi odotetaan että kirjoitamme sen itse, emmekä erehdy luulemaan että tätä laitetta osaa käyttää lapsikin.
Kun sotiminen kestää ja siitä tulee idioottimaista, takinkääntö, loikkaaminen virkistää mieltä.
On vaikea muistaa mitä on nähnyt hämärrä vaikka olisi katsellut sitä pitkään.

Asiat koskettavat siihen tyyliin ettei voi erehtyä: tämä on uni jonka alitajuntani esittää.  Silti miksi uneksin itseni sivulliseksi?

Suomalainen taidepolitiikka on sitä että ö-ketjun jenkit, c-ketjun britit ja b-ketjun scandinavian types käyttävät tätä resurssivarantonaan.  Juuri tällaisia ovat orwellmaailman privilegiot.

Niin kuin kasvavat kristallit auringonpuoleisella seinustalla, niin kasvaa yöperhosten kuhiseva kilpi varjonpuoleisella seinustalla.
Humanismin täytyisi olla niin mahtava liike, että se kykenisi edes hetkeksi asettamaan trixtermaailmat ja inorgaanisten olentojen maailmat tietoisen kyseenalaisiksi ja ihmisen hahmon näiden olentojen hahmojen edelle, hyvin rauhallisesti. Pitäisi olla käytössä oikeat lääkkeet sen hahmottamiseksi, mitä itse on. Ja olla sekoittamatta itsensä jatkuvasti vieraisiin elämänmuotoihin ja varsinkin vieraiden elämänmuotojen omalle hahmolle tuhoisiin ajattelutapoihin. Tämä ei ole mahdollista, ennen kuin vieraat ajattelutavat erottuvat tunnistettavammin.

8.4.2018

DAVAIN MÄÄRITELMÄ

Oletko koskaan ollut hauskan baari-illan jälkeen moskovalaisen naisen bemarin kyydissä? Se on just niin tätä. Toi musa kannattaa laittaa kovalle, että pääsee tunnelmaan.

 


 Sama suomeksi (ainoa oikea jatkokyyti).

 

EREHTYVÄISYYS

Elämän tarkoitus on ihmisten erehdysten tarkkailu ja niiden paljastumisen odottaminen. Suurin täyttymys, mitä voidaan odottaa, on se, että joku ihminen vihdoin itse tunnustaa erehtyneensä: "Anteeksi että saitte odottaa näin pitkään. Anteeksi, että pilasin ilonne, elämänne ja mahdollisuutenne." On kahdenlaista erehtymistä. Erehtymistä asioista ja erehtymistä keinoista. Ne jotka eivät erehdy asioista, yleensä tosissaan ryhtyvät johonkin ja erehtyvät keinoista.

6.4.2018

Todelliseen ei voi vaikuttaa mielipiteiden kertomisen kautta.  Vain epätodellinen reagoi.

Sillä ei ole merkitystä mihin kertoo uskovansa tai olevansa uskomatta. Vain sillä on merkitystä mikä on totta. Sitä ei tarvitse kertoa kenellekään.  Juuri niin totuus vaikuttaa voimakkaimmin.

Maailma on täysin puhdas paradokseista.  Me emme tiedä sitä.

On vaikea nähdä lyriikan ja teknologian rajaa. Toinen etsii taiteellista tehoa toinen teknistä. Molemmat ovat pelkästään metodia ja äärettömyyttä. Vanhojen mestarien taso on aina saavuttamattomissa. Prioriteettikysymyksillä ei ole kauaskantoista merkitystä. Jos tässä on jokin omgelma se kuuluu mielisairaanhoidon piiriin.

Itsesääli lakkaa kun siihen ei ole aikaa.

Kun kaikki on nähty on jäljellä ennakkoluulottomuus.

NARRI

Kovasti älykkäiden joukossa typerä kysymys on lepokeidas, jonka ympärille kaikki kerääntyvät nauramaan vedet silmissä. Kun ollaan totuttu siihen, että jatkuvassa kovassa ja tasaväkisessä kilpailussa vain voittaja pelastaa nahkansa, on luokaton ääliömäisyys jotakin luonnonihmeen tavoin virkistävää.
Mikä on eetiisesti ja moraalisesti kestävä peruste? Se selviää asian varmistamiseen riittävän ajanjakson kuluttua. Kiinassa tuo ajanjakso on kolmetuhatta vuotta. Mutta meillä, kun olemme kaikessa niin edistyksellisiä, se on vain kaksituhatta vuotta.

KOKEELLINEN TAIDE

Kun kaikki muu on kokeiltu, on jäljellä työ. Ihmelapsi kokeilee nopeasti.

TORJUNTA JA HARHA

Näennäiset erot ovat mielihalujen eroja.
Todelliset erot ovat rajoitteiden eroja.
Oikeuttamisen prosessi on aina sama:
oikeutamme mielihaluja näennäisin perustein.
Kun tehtävä on oikeuttaa rajoitteita
eettisesti ja moraalisesti kestävin perustein.
Ihmisyydelle on paitsi ominaista myös määrittävää se, että kun sanotaan ”alkuperäinen” tarkoitetaan aina psykedeelisen kokemuksen yhteydessä hankittua ”alkuperäistä” referenssiä asioiden oikeasta ja toivottavasta tilasta. Ei pidä erehtyä luulemaan, että tämä kokemus olisi kaukana ihmiskunnan historiassa, jonka kirkko on visusti meiltä piilottanut. "Alkuperäinen" on jokaisen ulottuvilla tässä ja nyt. Tämä ei ole ilosanoma eikä uskon asia vaan faktuaalinen totuus, joka selviää tutustumalla tieteeseen (esim. Stanislav Grof). Mitä useammat ihmiset kokevat ja virkistävät käsityksensä ”alkuperäisestä”, sen selkeämmäksi muuttuu käsitys teknologiasta ja sen kauemmas haihtuvat Heideggerin ja Alexander Duginin kaltaisten tyyppien tyhjät horinat.

Mitä on teknologian oikea käyttö?

Hyvä ja paha ovat olemassa. Arkipäiväinen elämä ei tapahdu hyvän ja pahan tuolla puolen. Hyvää tai pahaa eivät ole objektit itsessään vaan niiden käyttö, mikä on pohjimmiltaan ihmiselle älyllistä tai vaistonvaraista toimintaa. Moraalista on aikomus, eettistä on käyttö. 

5.4.2018

CASTANEDA ON MUSIC

S: "On castanedean view music is not how it goes but how it sounds. And how it sounds depend entirely of individual position of "assemblage point", which determines sensual perception alone. In castanedas cosmogony first causal law says: individual position of "assemblage point" determines the reality preceived. So, what mean "take distance to own work" in that context...? I quess it mean: move your "assemblage point" over certain postions and figure out how your material sounds different in those positions. First thing is that it is not trivial to anyhow move assemblage point. Second thing is that, you not necessarily never come back to same point, from where you left. Castaneda was respected character in Köln school of electronic music. Mesías Maiguashca has composition affected by Casta. Also Rupert Sheldrakes wife Jill Purce was connected on Stockhausen and Köln school. Sheldrake has interesting theories closely related on Castaneda."

J: "We try to make it sound "proper" in as many as possible assemblage points?"

S: "Well, im just studying these (for me rather new) ideas and try to figure out are they really valuable and useful. Some way or other, objectivity must mean: "to make it sound "proper" in as many as possible assemblage points". But after all our perception of sensual system or consicousness maybe have no final objection or reference in this dimension. But some personal experiences with psychoactive planst have teached to me that there is much higher dimensions of sound that we are not able to perceive straight our physical sensual systems. Perceptin then not happen in organical body but astral one (or something like that, i dont exactly know... it acts like flying cloud of high quality microphones, which each are possible to install any distache to the vibrating source). There is also much more interesting morphing parameters available on signal processing... Bith depth is not 64 but 64 000. Consequently it seem that our music is scale model of "real music" or higher music. Already pretty good one, but not that accurate as we may think in our usual state of awareness.

OHUT TEKSTUURI

Keskustelen Joppen kanssa ohuen tekstuurin estetiikasta. Joppe, joka on ohuen tekstuurin mestari, ei käytä ollenkaan kompressiota vaan säätää ja kirjoittaa jokaisen nuotin käsin. Jokaisen nuotin dynaaminen ja äänenvärillinen potentiaali on silti valtava. Ja kun äänet ovat oikeita oikeassa järjestyksessä on lopputuos hyvin täsmällisesti määritelty. Tähän kun lisää zappamaisen musiikillisen fantasian ja kuvittelukyvyn oikullisuuden, ollaan mahdollisimman kaukana omista sävellysmetodeistani. Sillä minun metodillani mikään nuottien määrä ja kudosten massiivisuus ei ole ongelma. Miljoona nuottia syntyy yhtä helposti kuin yksi. Mutta se yksi on sitten sitäkin suurempi haaste.  

DOUGIE

Individualismi, joka rajoittuu siihen että jokainen on yksin, ilman poliittisia välineitä, pelastamassa nahkaansa kaikenkattavalta totaaliselta  välivaltajärjestelmältä. Se ei ole vapaaehtoista eikä varsinkaan vapaata. Maailman luonne kohtuuttomuutta, epätasapainoa, paradoksi.

Mistä siis lapsinerojen toimintavarmuus ja päättäväisyys sikiää. Juuri siksihän emme ole lapsineroja että maailman drastiset ilkamoiden intuitiomme raiskaavat käänteet lamauttavat pakottavimmat vaistomme. Millaista oli syntyä ei-stalinistiseksi lapsineroksi Neuvostoliitossa vuonna 1925?

Jumala ei ole kuollut.  Jumala puhuu automaattisen tekstinkorjauksen kautta. Castanedalaisten kausaalisuutta koskevien raudanlujien lakien mukaan kokoomapisteemme paikkamäärittää aistimuksemme ja siten myös universumimme jossa trixterhipsteröimme.

KONSERTTISALI

Musiikki ei ole sitä miten se menee vaan sitä miltä se kuulostaa.  Ja se miltä se kuulostaa riippuu pelkästään kuulijan kokoomapisteen paikasta.  Pyydystää jaksaa odottaa että lintu muuttuu kalaksi. Siksi ihmiset kerääntyvät yhteen että tämä tapahtuisi nopeammin. Kaiken kansan naurattaja ei ole puolen kansan naurattaja.

Yhteiskuntamme statushierarkia on jäätävän rigidi.  Statuksen muutos tapahtuu vain rituaalisesti liminaalitilan kautta joka on yksisuuntainen katu.  Siis uudesta statuksesta ei ole paluuta vanhaan kuin kuoleman kautta.

Tätä hierarkiaa säilyttämässä on epäröimätön väkivaltakoneisto.  Yhteiskuntaa ei siis todella muuteta demokratian tai kansalaisaktivismin keinoin. 

Vain luova tuho ja distruptiiviset keksinnöt ovat säilyttävää väkivaltaa voimakkaampia.

Siksi demokratia käytännössä rajoittuu kuluttamiseen.  Muutosta edustaa uusien keksintöjen kuluttaminen. Konservatiivisuutta edustaa tunnetusti toimiva.

OIKEUTTAMINEN

Säveltäjän tapa valikoida materiaalia äärrettömistä varannoista. Esimerkiksi, se, että jokin kuulostaa hyvältä ei ole oikeuttava peruste, ennen kuin määritellään: missä kokoomapisteen sijainnissa ja minkä lajin pyydystämisen näkökulmasta. Kaunisääninenkään kithairan näppäily ei tehoa sorsaan. Sorsapillitystä käytetään kokoomapisteen sijainnissa "sorsa" universumissa "tämä-maailma". > pillittäjän periaate
Häntä kosketti gangsterielokuvien mustalaistunnelmat.
Hän keskusteli Messiaenin ja Griseyn kanssa
hän sukelsi äärettömyyksiin
kuin savusukeltaja
vanhojen spektraalisäveltäjien
kiihkolla. Mutta hän oli auttamaton romantikko
joka halusi maalata maailmansotia edeltävien
vanhojen juutalaisten pelimannien tapaan
tunnelmallisin modulaatioin ja valoorein.

Hän sanoi minulle kerran: Olen kiinnostunut spektraalisäveltämisestä,
ja erityisesti tulevaisuuden fysikaalisista soitinmalleista, koska vasta niiden
käsittämä äänen kvaliteetti yhdistää länsimaisen musiikkiperinteen
aasialaisten munkkiluostareiden käsitykseen äänen ja musiikin perimmäisestä
luonteesta ja tarkoituksesta. 
Se joka yleistää, on nähnyt kenties yhden äärettömyyden.
 
Mutta tällä pelikasinolla rulettipöydät jatkuvat pitkin seiniä ja kattoja.

RAJOITE

Kaikki lyriikka on metodista. Koska lyriikalle kaikki äärettömyydet ovat täysin auki, se on pelkästään rajoitteidensa summa. Siksi me emme usko äärettömyyksiin vaan rajoitteisiin. Me haluamme säilyttää ihmisen muotin.
  
Diletantti voi tehdä ammattilaisuutta siitä, että käsittää herkästi diletantin ja ammattilaisen rajoitteiden eroavaisuuden. Diletanttia ei rajoita ammattilaisen rajoitteet. Tai jos rajoittaa, se johtuu itsetiedottomasta jäljittelystä, ei rajoitteiden olemassaolosta. Ammattilaista ei ilmeisesti rajoita diletantin rajoitteet, joita hän ei myöskään jäljittele. Diletantin ei kannata teeskennellä, ettei hänellä olisi omia rajoitteitaan. Sitä on metodi. Erilaisten rajoitteiden tiedostaminen ei tarkoita, että ne olisivat itselle todellisia tai käyttökelpoisia.

Esimerkki ammattilaisen työstä: Suomen uusi julkisuuslaki.
Esimerkki diletantin työstä: Albert Einsteinin suhteellisuusteoriat.  

3D PRINTTAUS

mahdollistaa äärimmäisen herkullisen näköiset ravinnottomat ja tuoksuttomat einekset.
Kuvassa kymmenentuhatta kiinalaisnuorta
pyrkii taideakatemiaan.
Sitä on hiljaisuuden temppeli.
me kiistelemme siitä
onko runous leipätyötä
vai eikö se ole.

hyvä on, sinä voitit.
runous olkoon leipätyötä
 
AMK:t syytävät neroja
ja maailmoja muuttava
outsider olkoon pelkkä
humalainen noita

mutta siitä me emme kiistele
ravitseeko leipä sinua
sen me tiedämme

SELKEYS

Selkeys, on sitä että kaikki selkenee kuin olisi aamu ja herätys pitkästä unesta. Unen selkeydet menettävät nopeasti vaikutusvaltansa.

VIETTELY

Luova tuho, distruptiivinen keksintö, kohtaa aina joko torjunnan tai kapseloinnin. Se mitä ei voi vietellä torjutaan. Se minkä voi vietellä kapseloidaan.Luovaa tuhoa koordinoi Luovan tuhon virasto.
Tätä kirjaa Arvo Pärt
kuljetti laukussaan
( zamisdat-versioina)
koko Neuvostoliiton ajan.
Ei siis ihme, että minä
vuorostani kuljetan sitä
(hienona painoksena).
Ero on ainoastaan siinä
että täällä harva lukeevaarallisia
kirjoja tai kuuntelee musiikkia.
Naamiaisten tässä vaiheessa
pappeja eivät ole enää papit
narreja eivät narrit eivätkä runoilijat
runoilijoita. Me vaihtelemme
naamioita kuin sammakot sylkeä

Elinkautinen nautitaan
aina nuolukiven sisältä. 


Yhteen eivät keräänny 
suinkaan lahjakkuudet. 
He eivät saa itseään enää määritellyksi
minkään yhteisen rikoksen kautta. 
Kunnioituksen täydellinen puuttuminen
estää heitä alistumasta edes välttämättömään.
Sen sijaan määrittely on tarkkaa 
toisaalla: siellä missä kunniasta ei ole kysymys
mutta alistutaan voimalle. 

Jos se voima näyttää suurelta
näyttää pienikin supervoima valtavalta.

Peilien vääristyminen 
valon spektrin vääristymä 
kokonaisia värialueita katoaa 
aluksi. Mustavalkoinen aikakausi 
ei ole vain valokuvatekninen 
keksintö. Historian ja tulevaisuuden 
olemus on epävarma, sopimus 
jota ei pidetä  tai keksintö, 
jota ei patentoida.
Auttaja naamioituu
ihmisjoukkoon ja muotiin
muoti-ilmiönä hälinä lähestyy
sinua ja hälinän keskellä
on sinulle henkilökohtainen viesti.

Sinulle ei kerrota, ettet unohtaisi.

Minä unohdan, muistan, unohdan
maailmat lauseiden välillä
unien mittaiset.

Harvempi nykymaailman ihminen enää
on nukkunut yötään Dostojevskin työpöydän alla. 
 
Aamuherätys
Kestää 48 vuotta
 
Olo on kuin Dostojevskillä monipäiväisen
epilepsiakohtauksen jälkeen. 
Siis hyvin seesteinen ja kirkas. 
 
Hullu believe
On your project
Nyt im the one
Fully believe
On your project
Folly but nut

Mudiikin tulevaisuus
On ohuen tekdtuurin
Medtareiden

Kehitys on pikemmin
Johdonmukaisuuden
Kuin Oulun
Sanelemaa.
Välttämättömyys ei
Aina toteudu.
Sitä on johdonmukaisuus.
Kun olemme monta
Emme yksi
Se joka näkee kauas
Näkee U-käännöksen
Jonka valo tekee

Ottaa aikansa
Tajuta että päiviä
On laskettu määrä
Se mikä on välttämätöntä
Ehkä muodonmuutoksiamme
Sittenkin määrittää
Jokin muu kuin koettu
Aika. Jokin muu koettu
Ei tapahtumien määrä
Tai edes laatu

Hautaparkki
Halli pyörillä
Liikkuville arkuille
Jotka eivät ole vielä
Tulleet tiensä päähän
Nastattomat kantajat
Talvirenkaat

Itseasiassa Twin Peaksin toisen kauden notkahdus oli vain jaksojen 10-15 vaiheilla. Loppua kohden homma palautui kuosiin. Viimeinen 21/2 jakso oli tietysti huikea.
  
Lynchin Twin Peaksin kahta ensimmäistä kautta taustoittava elokuva Fire walk with me oli myös hieno. En ollut aiemmin sitä nähnyt. Dawid Bowiekin kävi siinä kääntymässä.
   
Nyt kolmas kausi tuntuu ihan uudelta uudelleen katsottuna kun taustana on tuoreena mielessä. Avautuu hyvin paljon kaikkea sellaista mikä ei avautunut ensimmäisellä katsomiskerralla, joka oli siitä huolimatta antoisa.

Kaikki vanhat näyttelijät eivät ole kolmoskaudessa mukana. Syy voi olla se, että jotkut näyttelijät, toisin kuin hehkuva Mädchen Amic, ovat -- vielä pahempaa kuin kuolleet -- muuttuneet tunnistamattomiksi. Kolmas kausi on hyvin väkivaltainen kuvaelma. Se on väkivaltainen aivan väkivallassa rypömisen rajalle asti. Mutta niin on elämäkin. Vilkaiskaa Lara Flynn Boylen nykyistä olomuotoa. Lynchläinen muodonmuutos, voisi sanoa.   


4.4.2018

Philippe Hurel mainitsee asioita, joista koko ihmiskunnan kannattaisi olla huolestuneempi, mutta harva jos kukaan on huolestunut, ainakaan Suomessa. Meitä huolettaa asiat, joihin ei voi vaikuttaa, ja jotka ovat kerrannaisvaikutusten summa. Mutta meitä ei huoleta asiat, joihin voi mielin määrin vaikuttaa, ja jotka tuottavat joko hyvän tai huonon tulevaisuuden.

Elämä on ehkä unenkaltainen tila, ehkä se on kaikin puolin jotakin muuta kuin olemme koskaan osanneet kuvitella. Ehkä elämäntottumuksemme ja sitkeät varmuutemme ovat vain verukkeita, joilla ehkäisemme itseämme tulemasta koskaan todella suurten ja merkittävien kysymysten -- valtavasti jotakin vain tämän maailman ekokatastrofia koskevia kysymyksiä suurempien kysymysten -- äärelle. Ehkä on valitettavaakin se, että astraalimatkailuun kykenevä älyllinen elämänmuoto saattaa olla välinpitämätön vain tästä yhdestä, tästä meidän maailmastamme. Jos kohta innostuneena ihmisen seksuaalisista mahdollisuuksista ei kannata laskea kaikkia korttejaan sen varaan että samanlaisia mahdollisuuksia löytyy muualta. Tai sitten niitä on rajattomuuksiin.

Entä, jos olemmekin älyllisiä toimijoita simulaatiossa. Kaikissa lukemattomissa varmuuksissamme ja latteissa itsestäänselvyyksissämme me emme ehkä tunne omaa olemustamme enempää kuin tämän maailman olemusta.

Silti uskon, että ihmisten väliset keskustelut, varsinkin esteettiset keskustelut, ovat tärkeitä, koska ne saattavat vaikuttaa siihen, joka, kuka tai mikä tämän maailman uneksii. Tämä kolmiulotteinen tila, jota maailmaksi kutsutaan, on meille ainutlaatuinen mahdollisuus toimia -- vaikka kuolema ja kaiken päättyminen osoittautuisikin pelkäksi tavallista järkyttävämmäksi aamuherätykseksi, eikä miksikään aikojen lopuksi. Musiikkimme on ehkä pienoismalli musiikista, joka on pienoismalli musiikista.

Uhkakuvamme on peilien hidas vääristyminen. Ja kun peilit hyvin hitaasti lähes kulumattomassa ajassa vääristymät joudutaan lopulta toteamaan se kenestä ja mistä maailman laajuus ja auki olo todella riippuu ja kenestä se ei riipu. Ja pakota sitä että sellainen josta se ei riipu ei sillä hetkellä tunnu kovin tärkeitä.


 No Oscar nominations for the best showman. Kun lahjakkuudet eivät elää keränny yhteen on jotakin pielessä.  Mielekäs keskustelu on päättynyt ja jokainen yrittää vain pelastaa oman nahkansa. Yksilöllisyys ja liberalismi on kohdannut oudon surrealistinen päätepidteensä. Kiistanhsluiset ihmiset ovat uponneet kiistoihinsa.  Oudoissa trixtermaailmoissa he kiistelevät kuin aivokuolleet vihannekset koskaan heräämättä. Maailmasta on tullut kaaos ja hiljaisuuden temppeli. Universaali liuotin on luottanut pois ystävyyden.  Aivojen rasva on kadonnut statiinien myötä. 

Siksi hyvää muistamiskykyä arvostavat kaikki aikakaudet mutta improvisaatio ja intuitio menevät aika-ajoin kokonaan pois muodista. 
 
No niin, nyt olisi aamutuimaan Scelsi/Xenakisgeneraattori valmis. Ei kun kokeilemaan. Xenakiksen Gendy 1-3 syntikat on ladattavissa Max/MSP:lle. Näin jälkijoukon viimeisenä miehenä koodaillessa taiteellinen prosessi on niin nopea, että ihminen ei ehdi kehittää itsestään poeettista kojetta. Ihmisen ja koneen työnjako selkenee ja koneen hommat jäävät auttamatta koneen hoidettaviksi. Estetiikat ja aikakaudet vilisevät silmissä kuin aikakoneen ikkunasta. Juurtuminen on kuin puun pistokas lentävän lautasen kannella.

PSYKEDEELIEN TERAPIAKÄYTTÖ

Sotkuisten, räikeiden ja kirjavien psykedeelisten populaarivisioiden äärimmäinen banaalisuus on varmasti yksi syy psykedeelien huonoon maineeseen laajemman yleisön keskuudessa. Toisaalta terapeuttisesti inhottavasti räikeä ja kirjava värimaailma voi korreloida johonkin terapoitavaan dissosiatiiviseen panssariin tms.

Itselleni visuaalisten efektien räikeys ja latteus ei ole psykedeeleissä "se juttu", koska en ole kokenut mitään räikeää tai kirjavaa. Urbaani kutsumanimi "happo" kai kuitenkin tulee siitä havainnosta, että LSD:n tapakäyttäjä on jo ehtinyt latistaa aineilla kaikki kokemuksena.

"Happo taitaa tulla termistä "lysergihapon dietyyliamidi". Toki voi olla, että sen rajoja sulattava vaikutus on vaikuttanut siihen, että juuri happo on tuntunut sopivan kielelle tai sen alle."

Virhe on ryhtyä mittelemään voimia psykedeelien kanssa ja etsiä niiden kautta karaistumista ja toleranssia niin kuin aloitteleva teinijuoppo etsii alkoholista. Terapiakäytössä käyttökertojen määrä on rajoitettu. Ratkaisevaa ei ole kokemusten määrä vaan laatu ja se miten pitkälle kokemuksia työstetään osaksi maailmankuvaa.

Tämä moskeijakuvasto on hieman vähemmän banaalia, ja vastaa kokemustakin siksi ehkä paremmin.

3.4.2018

HIDAS LUONNOSTELU

Sinfonian kesto ei saa olla lyhempi kuin sen luonnosteluun käytetty aika. Kun kesto ei vastaa luonnostelussa koettua aikaa, on luonnostelu hidasta. > loputtomat sinfoniat

SWING

eli suomeksi svengi, on tempon modulaatiota. Modulaatio voi olla yksinkertaista tempon melko nopeaa ja suuriamplitudista vaihtelua (sinifunktion mukaisesti) tai se voi olla monimutkaisemmin vaihemoduloitua modulaatiota.  


Paras huumorintaju:
1. Tarotpakka
2. Vesa-Matti Loiri

2.4.2018

Erinomaista keskustelua, erinomaista.

30.3.2018

Tässä hieno Tristan Murailin spektraalisävellys vuodelta 1982. Suuri osa uudempaa tuotantoa ei pääse tälle tasolle.

 
Säädin tässä vanhassa telakalla olevassa biisissä pianoa vähän paremmin ehkä kohdalleen. Sello on vielä auki. Ehkä ostan Embertonen Leonid-bassin, jolla teen sen uudelleen.
 

 
Embertonen ulottuvuutta voi kuunnella tästä Joppen uudesta kappaleesta.

 


Elämäni ei ole aiemmin ollut niin urheilullista kuin tätä nykyä. Joka päivä tulee tehtyä kunnolla jotain liikuntaa. Eilen tein pidemmän hiihtoretken tutuissa hämäläisissä maisemissa. Yllä oleva kuva on otettu puolipallon muotoiselta 20 metriä pellon pinnasta nousevalta kiveltä.

Allaolevissa kuvissa on isoisäni syntymäkoti (valkoinen päärakennus) ja hänen isänsä veljen talo (keltainen päärakennus).







Järvisen puusuksilla ylitin hämäläisellä mittapuulla lähes rannatonta peltoaukeaa kun peura loikkasi linjaojasta ja katsoi minun vaarantavan olemassaolonsa. Näyttävin pitkin loikkauksin se lähti karkuun ja tuli herättäneeksi metsästysviettini. Sivakoiden lähdin takaa-ajamaan peuraa ja pitkään vedimmekin peräkanaa noitarumpuelokuvan tunnelmissa halki peltoaukean. Sitten peura -- joka olikin taikapeura -- kyllästyi leikkiin ja vetäytyi salamannopeasti horisontin taakse.


29.3.2018

Mainio albumi. Mal Waldronin minimalistiset pianosoolot on todella cool.

 

KÖLNIN KOULU JA NAGUAALIN KUISKINTA

Mesias Maiguashca -niminen ecuadorilainen elektroakustinen spektraalisäveltäjä onkin jos säveltänyt Castaneda-aiheisia teoksia. Mesias Maiguashca on stockhausenlainen säveltäjä Kölnin koulusta, eli tuttua ja kotoista kitinää on luvassa. Rupert Sheldrake oli aikanaan lähellä Kölnin koulua, koska hänen vaimonsa kuului siihen. Kuuntelen parhaillaan Naguaalin kuiskintaa.

KEMEROVON PÖYTÄ



Edeltävä viime torstai-perjantai yön välinen voimakas enneuni, jossa venäläinen vanhempi nainen juoksee pihallemme voimakkaan mustan savun takaa-ajamana ja huutaa "пожар ! пожар !".

Nainen ja huuto on täsmälleen sama kuin Venäjän televisiokanavilla nyt pyörivässä videossa.

Tarot-pöytä voi kertoa siitä, mitä venäläinen sosiaalinen media tulvehtii: raivoa piittaamattomuudesta rakennus- ja paloturvallisuusmääräyksistä ja lyhytnäköisestä voitontavoittelusta. Koko Venäjähän on täynnä samanlaisia potentiaalisia surmanloukkuja.
 
Toisaalta pöytä voi kertoa myös siitä, että takana on äärimmäisen tarkasti onnettomuudeksi naamioitu terrori-isku, joka liittyy presidentinvaaleihin.
 
Fire Walk With Me elokuvassa nuoren Laura Palmerin suojelusenkeli katoaa hänen huoneensa olevasta taulusta. On hyvä muistaa: paitsi että Jumala voi kuolla, myös suojelusenkelit voivat kadota. Kemerovossa saatiin maistaa tätä. Paljon lapsia kuoli outoon kuolemanloukkuun, jossa lasten puuhamaa oli sijoitettu ylimpäänkerrokseen, ja alueen portti lukittu niin, ettei lapsia voitu pelastaa liekeistä. Samoin yhteen elokuvateatteriin oli lukittuna koululuokallinen lapsia. Yhdestä elokuvateatterista pelastettiin pyörtynyt isä, mutta ei hänen lastaan. Kemerovon tapahtumat ovat äärimmäisen outoja ja poikkeuksellisia.

28.3.2018

PELKURIKYSYMYS

Puolen valitseminen maailmanhistoriallisissa tapahtumissa ylittää yksilön itsekkäät pyrkimykset.
Kaikki moraali palautuu pelkäämiseen.  Se joka ei pelkää turhia muttei ole myöskään hullu on moraalin ainoa mittapuu.
  
Pelkuruuden välttäminen edellyttää kahta asiaa. Täydellistä sitoutumista asiaan jonka puolesta taistelee. Ja täydellistä varmuutta kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Pelkurit lyödään aina riippumatta aseistuksesta tai joukkojen koosta.
”Kunnioita itseäsi olemalla hiljaa.” 
Mehiläisen lääkäri 
 
Samurain fyysisessä kunnossa on helpompi vastaanottoa kuolema. Se on silloin selkeämpi vääryys elämän voimia kohtaan, eikä sitä tarvitse enää ääneen valitella.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com