6.12.2017

Ihmiset höpöttävät innoissaan valaistumisesta vaikka se hetki kun lopullisesti menettää uskonsa todellisuuden todellisuutta kohtaan on kaikkea muuta kuin valoisa. Solipsistinen yksinäisyys on armoton tunne. Henkilökohtainen tiedostamaton jatkuu rajatta kollektiiviseen ja sen pohjalta avautuu vain matka tuntemattomaan. Universumi on voimapeili : se vastaa jokaiseen voimankäyttöön saman suuruisella vastavoimalla. Dualismin ansasta vapauttaa vain metodinen hulluus, sisäinen hiljaisuus ja ei-tekeminen. Maailman ongelma ei ole sen illusorisuus - että se on mielemme rakentama uni - vaan sen runottomuus. Seniilin runottomuuden karmaisevuus on satiirista taidetta suhteessa kaikkeen siihen mikä tekisi meidät spontaanisti iloisiksi ja energisiksi. Tasanko numero 966 : täydellinen innoituksetomuus. Sitäkö taiteemme tutkii: kuivuuden ja kalkin sedimenttiä.  Ihmislaji ei ole minkään planeetan ongelma vaan rakkauden ylläpitämä uni joka voi haihtua jos rakkaus katoaa.

Siinä ei auta kuin ottaa lasi vodkaa ja naida kuin viimeistä päivää.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com