20.7.2018

KAKSITOISTA KIRKASSILMÄISTÄ JUUDASTA

Sopimustaide, porvarinunihiekka, on havaitsemista systeemin kautta, ei suoran yhteyden kautta. Olin hieman pettynyt kun huomasin 2000-luvun runosukupolven täysimittaisesti alistuvan tähän. Mitä voi odottaa yksilöiltä, joilla ei ole aikomusta vakavaan psykoanalyysiin tai yhteiskunnalliseen diskurssianalyysiin. Ironia kääntyy avuttomaan rehellisyyteen itsessään -- rehellisyyteen suhteessa isoon asiaan. Rehellisyyttä aletaan pitää typeränä. Luullaan, että korret loputtomasti hengittävät, vaikkei kukaan niitä pitäisi pinnalla.
   
Torjuntamekanismina on kehittynyt epärehellisyydentaju ja tunnontarkkuus pikkuasiassa ja väärinkäsitetyssä pintamoralismissa, varsinkin seksuaalimoralismissa. Äidille kerrotaan ja äidin kanssa tunnustetaan suuria omenavarkauksia. Ennemmin tai myöhemminhän nämä korruptoituvat, romahtavat sopimusestetiikkaan, keinotekoiseen konsensukseen, jonka perusta on yhteisön ulkopuolella, sitä ohjaavassa mielenhallintaoperaatiossa.
 
Kun kaapatussa taiteessa ei ole tukimekanismeja vaan suostuttelumekanismeja, siinä ei ole ydintä, siinä ei ole jatkuvaa hedelmällistä erimielisyyttä ja prosessina uudelleenlöytyvää epäpersoonallista egot ylittävää pohjavirtausta, joka tuottaa avaavan tyydytyksen. Tosi toimivassa ja avoimessa yhteisössä elämisen mielekkyyden takaava ihme pitää etsiä ja löytää joka päivä uudelleen niin kuin se olisi eilen kadotettu ja unohdettu. Ja kun se löydetään, se takaa yhteisölle yhden elinpäivän lisää. Ei enempää. Sinä päivänä kun ihme ei enää löydy kadulta, kumisevat jo sielunkellot ja tulevien sukupolvien armoton heikentymä. Liskomaiset inorgaanisia mutantteja tihkuvat operatiivit etsiytyvät luolistaan päivänvaloon ja asettavat optisen setelin jokaisen havainnon väliin.
   
Miksi näin? Miksi miksi miksi? Koska Universumi. Rationaalisuus, terve maalaisjärki, on vain kokoomapisteen tavanomaisen paikan sivutuote. Maallisia yhteiskuntia hallitsevan logoksen perusta on kokoomapisteen paikassa. Perusta muuttuu jos kokoomapisteen paikka muuttuu. Tähän erotuksena on Gurdjieffin Beelzebub's Talessa hahmottelema kominen logos, joka on teoksessa enemmän dramaattinen tehokeino tai ele, ilmaisemassa: jossakin aistittavien universumien takaisuudessa täytyy olla kosminen järki. Mutta aistiemme kautta emme perustaa tavoita. Vaikka Gurdjieff vähän näsäviisaan tuntuisesti kosmisen järjen lakeja hahmotteleekin.
 
Ihmisjärki ei ole perustava. Taiteen ja tieteen sosiaalisen kentän havaintotaso, on eräs taso, jossa kokoomapisteen perustavuus yli sen sivutuotteen, terveen järjen, käy ilmeiseksi. Toinen konkreettinen havaintotaso on matkustaminen: geopoliittisten rajojen ylittäminen tarkoittaa kokoomapisteen siirtymistä.
     
Don Juan sanoo: jos ulkopuolisten kauko-ohjaimien ajamaan mukarationaalisen laumaan astuu todellisuutta aistiva mielessään tosipitoinen päämäärä, on pohjalla metodinen hulluus, pitkälle viety ironiantaju, ja selvä tietoinen odotus petetyksi tulemisesta. Että runous on kuin keskustapuolue: se pettää aina.
   
Don Juan toteaa: runoilijat toisina aikoina käsittelevät olennaisia havaintoon ja olemiseen liittyviä kysymyksiä. Saavat sanoiksi jotakin, mutteivät ole tietoisia vaikutelmiensa syntymekanismeista samalla tavalla kuin näkijä ja unennäkijä -- joka usein mykistyy sanattoman tietonsa valtavuuden edessä. Sanattoman tiedon vaikuttavuus syö taiteellisen ilmaisutarpeen. Se syö tarpeen imitoida "luontoa". Lopulta se syö pyrkimyksen järjestää havaintoja järjellisesti, vastakohtapareiksi. Jäljelle jää surumielinen ehyt tietoisuus, joka kattaa kaikki maailmat, kaikki virtaukset, tekemättä niistä sen suurempaa numeroa tai myytävää tuotetta.
   
Vielä eilennuoret esteetikot nyt hättääntyneinä hajallelyötyinä löytyvät jarruttamasta itseään matalimpaan porvarihetteikköön. Rantavesissä yhteiskuntakoneen muovinen välipohja paljastuu pohjahiekasta, johon tyssäsi korkeat taivasrakennelmat. Tarjoutuneita helppoja vaihtoehtoja ei tunnistettu suostuttelun esiasteeksi helpon hylättävyytensä hajusta.
 
Se oli valinta. Banaalin Talvipalatsi, koko komeudessaan valmis. Petos. Tunnuskuvana yhteiskuntakoneen teollinen tuote nimeltä kaikenkattava banaali. Aikakauden L'Ultima Cena maalataan: kaksitoista kirkassilmäistä Juudasta ilman Kristusta. Banaali näytelmä on sekin vain kosminen virkatehtävä, kosmisen virkamieskunnan tavanomainen ohjaustyö, ilman eläkkeellepääsyä suurempia passioita. Se on kuin runous. Vain Kristuksella ei ole siinä virkaa. Kaikki tuki ja myötätunto meni roomalaiselle sotilaalle. Se on pelkkä sienirihmasto: suuren poissaolevan asian vertauskuva.

"Don Juan piti kokoomapisteemme lukitsemista tavanomaiseen sijaintiinsa ihmiskunnan lastenkasvatuksen suurimpana saavutuksena. Sillä sitten kun piste on jähmettynyt paikalleen, meidän aistitoimintaamme voidaan valmentaa ja ohjata tulkitsemaan sitä mitä havaitsemme. Toisin sanoen meidät voidaan ohjata aistimaan systeemin kautta eikä niinkään aistiemme kautta." Castaneda: Unennäön taito, s. 90 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com