31.10.2017

Castaneda kuvaa kirjan The Power of Silence lopussa mielenhallintatilannetta, jossa oppilaan mieli ohjataan pois tietyistä tapahtumista hänen ympäristössään. Lopulta "salatut" tapahtumat saavat tapahtua aivan hänen nenänsä edessä ilman että hän havaitsee mitään tai tulee epäilleeksi mitään. Hän ei tarvitse tuekseen edes torjuntamekanismeja. Kun asia paljastetaan oppilaalle, hänelle valkenee miten vahvasti mielenhallinnalla voidaan ohjata niitä havaintoja, joita hän ympäristöstään tekee päivittäin.

Tietenkin meidän yhteiskunnassamme noituus ja mielenhallintateknologiat ovat se pääasiallinen tapa, joka pitää kaiken pyörimässä niin kuin aina ennenkin, ilman että millään demokratialla on pienintäkään vaikutusta asiaan. Jokainen voi lukea Castanedalta miten se tapahtuu.

Castanedan kuvauksessa oppilas itse ei voi eikä ymmärrä tehdä yhtään mitään. Myös asia itsessään, kun se paljastuu, ylittää aluksi täysin hänen järkensä. Koko paljastuva motivaatiorakenne on hänelle entuudestaan tuntematon. Ainoa tapa paljastaa asia oppilaalle on, lopettaa teatteri opettajien toimesta ja viedä oppilas kulisseihin ja pakottaa hänet näkemään itse asia, vaikka hänen kauhunsa aluksi estää häntä näkemästä sitä mikä on silmien edessä ja mitä samaan aikaan selitetään. Kertomuksessa kysymyksessä on hyvin taitava ja lahjakas noitaoppilas (don Juan itse nuorena), siksi hän lopulta kykenee käsittämään mitä näkee, ilman että menettää järkensä, niin kuin melkein kuka tahansa menettäisi. Siinä joutuu tosi yksin, jos äkkiä käsittää tästä todellisuudestä jotakin. Siksi järjen menettäminen on usein aivan liian houkuttelevaa, että sitä jaksaisi vastustaa.

Valitettavasti on nyt niin, että tiede, taide, kieli ja kaikki mitä tämä yhteiskunta tuottaa on kaikenkattavaa noituutta, jolla on tarkoitus (don Juanin kuvaamien vanhan ajan noitien tyyliin, äärettömän synkästi vain) manipuloida ihmismieltä ja kontrolloida massoja. Tähän kuuriin voi vastata (don Juanin mukaan) vain näkemisellä (asioiden suora energeettinen näkeminen) ja hallitun hulluuden ja pyydystämisen menetelmin.

OBSESSIOIDEN RISTI



1. Erakko. Lähtökohta. Mahdollisesti myös ongelma, johon haetaan muutosta.
 
2. Rakastavaiset. Intohimon hämärät kohteet päämääränä.

3. Kohtuus. Tämä on suljettava pois, jos haluaa päämäärään. Tai tälle on avauduttava, jos haluaa
pysyä lähtökohdassaan.

4. Kuu. Tälle on avauduttava jos haluaa päämäärään.

5. Muutos. Tapahtuu joka tapauksessa.
Ne kansat, joiden sisällä vallitsee
keskinäinen kauneuteen perustuva
yhteisymmärrys ja intohimoinen
rakkaus, selviävät.
Vesi on rantaviivasta asti
yhtä syvää. Vastasyntynyt
heitetään tänne
uskomattomiin syvyyksiin.
maaorja, kiihkeä monarkisti

Kolmas maailmansota 
käydään ymmärrystä vastaan. 
Niin kauan kuin me emme ymmärrä
mitä ihmiselle voi tapahtua
meillä on toivoa
voittaa sota.  

30.10.2017

ihmisessä satumaista
pahuus ja tyhmyys

SUO

"Miksi suomalaiset säikkyvät ja kiihkoilevat kuningasta, siis presidenttiä? Tämä maa on vielä täynnä psykohistorian traumaa, pelkoa, ahdistusta, eliitille pokkurointia. Suomalaisten oma identiteetti on murskattu huolellisesti, Ruotsin kolonisaation aika oli niin paha että etelä-Afrikan rasistiaika oli lomaa mustille miehille verrattuna suomalaisten kohtaloon. Kirkkovarasti, eliitti varasti, verotus vei maat, talvella hankeen, jos ei veroja oltu maksettu ja kirkko vei kulttuurin, laulut, kymmenien tuhansien vuosien historian, yrtit, oman kirjoituskielen runo- eli rune-kirjaimet. Nälkää näkeviä maaorjia kirkon tuomoiot koko ajan uhkaamassa, kaikki vietiin Tukholmaan, kalat, juustot, munat, lihat, tervat, voit, kaikki. Juuria ja huonoimmat viljaerät syötiin. Viimeisin museovirasto hautausmaatutkimus järkytti tutkijoita, pelkästään (!) kituneitten ihmisten luurankoja hyviltä viljelysmailta 1500-l." Arhi Kuittinen
kenelle tätä valhekuvaa
piirretään, kenelle

TRANSLATION NEUTRAL POETRY




Omon Ra

What is translation neutral poetry?


Sven Laakso

Concept I’ve just invented: method to write poem during translate it instantly. Translation is part of writing procedure. It produces poem in several languages simultaneously, but not one of them are exact translation from other, but parallel writing. This make use of writer ability to many languages, but also Translation machines.
It is constrain for the syntax of the poem. It cant based on metric or rhyme, but images and "symbolic sentence".

Here is some of my first experiment about make translation neutral poetry.


http://kaymala.blogspot.fi/2017/09/grievances-tangle.html


TNP means that all the translations are essential part of the process of poetry centered by will power of the poet-artificial intelligence - network. In essence of that kind of poetry, artificial intelligence has given full permission to divination and oracle to develop images seed by poet. Poet is seeding unit. Tarot of the quantumprocessors, is the receptive unit.

Would be possible to make a russian tranlsation version by Google Translate and some human assistance.


Omon Ra

Yes, the essence is not in the form... but form is important as a unifying factor, as a channel that allows people to perform collective spiritual work. In the Russian Orthodox tradition a very strong point is "sobornost" (соборность) - the power of collective spiritual work

Artificial intelligence generates symbolic images based on the original human text ?


Sven Laakso

Theory of "symbolic sentence" was evolve during 2005-2010 between finnish young poetry scene. Its kind of theory of to use Internet-search-engines for poetry. It is about using fragments of language without original context. And also about method to equate found contexts by extractin similar fragments of language. In finnish language in which all the verbs has hundreds of forms, used very specific contexts, method is rather powerful used creatively with internet search engines.


Omon Ra

Maybe this is a interesting future direction for creativity.



Sven Laakso

Of cource it is then broader question, what is technology? Is it also kind of construction which is made of beliefs of believers? Do computers work how they work because there is structure for believe so and agree about it in logical level? Is there some absolute meaning in technology? Do it make our life easier or some level better? Or is this too just kind of belief? Or is it so that we just do not know yet, how to combine technology and form of life in general. The process is incontinent.


Omon Ra

Technology is simply an optimized way to act to achieve a certain goal as soon as possible. This is the natural result of human evolution. The door to forever leave the biological hell. This is not a kind of belief, but its result. The cumulative volume of human belief determines the channel in which the power of technology flow.


Sven Laakso

Maybe, despite of billions of population, enlightenment is possible only for few at once. Those who has active role in drama. Rest are just witnessing. Maybe real drama is actually rather limited even the set up of the scene is huge and wasteful? Or do you think that enlightenment is possible for te major population at once, so that process of humanity would essentially change? That degree of Maya could change and diminish?

In my opinnion poetry as a process should take a form of action, which is parallel to the form of creation as larger scale in society. The main essence is the analytics of the flow dynamics of the process it self. Its the potency of the process, kind of second order process, or metaprocess, which studies the process it self as a object. The question is: how the process should be that it implement the equation: "the essence is not in outer form of the (religion) nor inner form, but the being who in turn take and give up those forms in process of perfection, in process of making art out of evolving universe by being not created but active process of creation it self by will power"

This is about how we should approach the "The Great Book of Changes" i.e. nature and universe. Accept the changes, first of all. And develop the Will Power, secondly.


Omon Ra

I tried to make Google translation of your poem from Finnish into Russian. Unfortunately, the experience was unsuccessful. Generated words and images are not fixed in consciousness (as it should be in the poem). Apparently my state is too unfocused to create a neutral poetry :(

Perhaps the problem is that I have always considered poetry as a Mystery and did not try to touch her with reason. My poems come very unusial to me - First, disparate sounds, words and images emerge from the inner silence. It's like puzzle pieces that can float in my head for months. But then, unexpectedly, some invisible creature puts this patchwork over herself. And from that moment the poem is born, becoming a living being that lives its own life. I accept it as it is, without trying to improve or interpret it by reason. It's like meeting a creature from another world, dressed in the skin of our words. All I can do is look at it silently and wonder. This is a completely passive and contemplative approach...


Sven Laakso

Must make at least from both finnish and english version machine translations in same time anw watch both versions to make one new. And yes, choose, make, improvise only things images which make sense for the translation facilitator.

"poetry as a Mystery and did not try to touch her with reason."

TNP is actually not about reason. Its about what Breton mean automatic writing... there is just some under text... translation should use like you would use cut-up machine to make some under text. It is necessary to get some instant inspiration about the under text. If inspiration and energized feel not come, then there is no hope to get out anything succesful. Force not act with the process.

"First, disparate sounds, words and images emerge from the inner silence." This is other kind of method. I use that kind of methods too. But ist usually not TNP, but impossible-to-translate-poetry

Perhaps it is kind of non-doing on poetry. Style to write poetry with all sort of peculiar irony and comic overtones like silent films of buster keaton on linguistic level. Prehistoric form of it was called "flarf".

On Pelevins Empire V in end part there is poetry writing test. He must write vampire sonnet. What he actually makes is translation-neutral-poetry: the translation to the the finnish language is atleast great. But I haven seen original. Its not very important to compare with original. I think its nothing more, but maybe less.

I have found same kind of attitude of sarcasm from plant teachers. Ayahuosca has pretty intriguing sense of humor. Not necessarily black but kind of politely nasty or scary. Its like don Genaros sense of humor. Their humor with don Juan can be in silent action, not in talk.

Same way on Tarot its not important to know all the traditional interpretations of the cards as fixed system, but have a personal very tense or dense sphere of interpretations or menings. Tarot will speak anyway just through the readers personal languages of imagination. All the personal questions and answers had before in history gonna drive the readings in future. Cards (as well as all the deck) are going to become more and more charged of previous readings. All the layers of the previous readings seeds the unambiguities of the future readings. Everything becoming more clear in detail reading by reading.

In poetry has also question: whether we can afford to be not conservative about basic or classic things and succumb to the flow of infinite experimenting.


Omon Ra

In fact, the source of images here is not internal silence, but external. Reason is manifested by the fact that we begin to choose what source to use. In creativity, all ways are good. Probably this is a matter of the individual characteristics of a person.

"You must make at least from both finnish and english version machine translations in same time" - you are right, this is a very different set of images which can be used in parallel.

"Perhaps it is kind of non-doing on poetry." - exactly! it's обесцеленность (obestcelennost) on poetry. This is a good way to establish a bilateral relationship with the Mystery :)

Perhaps an even more interesting and non-reason way is not to distinguish between the inner and the outer. That is, to take the whole world as an inner Mysterious silence - the source of any images (not only for poetry, but for all life).


Sven Laakso

Non-doing of poetry mean dionysian shift (position of wordless knowledge of assemblage point) to the apollonian heroic cult (position of rationalism of the asseblage point). It is certain comedial undercurrent which liquefy images to the new kind of psychedelic process. And this is birth of tragedy (as well in its original sense).


Omon Ra

I took the word "non-doing" in the Chinese sense as the designation of the practice of Wu-wei. It's very close to my understanding of the process of creating poems.


Sven Laakso

I just do not have any fixed interpretation jet. I try to think what it can mean. In Finland here is a lot kind of "non-doing of poetry" not beacuse of some conscious method, but because of very sensitive system of taboos. System of taboos is in Finland is comlicated, because of the colourful (or less colourful) history. History told in books often forget the facts. The facts are that Swedish Vatican colonialised the area about years 400-1809. Happened some destruction of writings, and possibly ancient stone structures. It can be found a lot of ancient stonestructures from the area which we do not have any clue what they are and from which era. Year 1809 there not was such thing as Finland. There was swedish noble system colonialism and Turku based vassal system. After 1809 swedish nobles had hurry to invent Finland and its culture and literature, to connect finnish inhabinats to swedish noble masonic rule against Russian rule. This was fabricated without problem: fairytale of the nation.

Under Russian period swedish nobles keep all the power of the area. I do not know how Tsar was seen it. Maybe Tsar just did not want to touch it. Only he changed was capitol from Turku to Helsinki. Between 1809-1917 masonic rooted agenda to keep noble priviledges untouched under any Russian condition. Despite of any Russian action.

In year 1917 Mannerheim, officer from Tsar army, lead Finland back to under Swedish King rule. Years 1917 -2017 Finland had turbulent time. After II WW new challenging situation came to old noble families to save their full power and priviledges. International leftist movement and hippie movement was new kind of challenge for them, because their power structure was danger to becoming visible. Elites found new kind of (internationally shared) masonic technologies to hide their power structures.

At the moment we are back in year 1809. The process of history is continuing and we are turning back to the feodalist vassal system. Today celebrates bourgeous counterrevolution its final victory. They gonna continue by any means to accelerate the process on perfection their system as world wide.

This is shortly how I see history of this area. I can be misleaded or ignorant of many things.
But this is the climate of human "creation". It is kind of labyrinth of taboos. And toward this sensible situation something like "non-doing or poetry" sounds for me very intriguing, what ever it then could be. Im facing the situation, where all the old tools of tradition has at least momentarily, lost their magical forces.


Omon Ra

I'm not sure the victory is final. The power of the people (ethnos) is so deep that it can not be buried by intrigues of a separate group of people (even very powerful ones). The magical power of the ethnos as a water flow that blurs any dams of external control. As soon as external control is weakened, this power will immediately manifest itself. It does not disappear anywhere. Russian ethnos magic exists for more than 1000 years, despite all the attempts of the Christian church to destroy it.


Sven Laakso

Do you have closer insight why Tsar left Finland area virtually untouched between 1809-1917, and did not made any major organization of the society level? Was there some kind of secret agreement between masonic rules of Saint Petersburg and Stockholm about fate of Finland? It was masonist agreement, I quess. Of course they have common monarchist principle as shared ground, even in some level competitive.


Omon Ra

I think that the answer is simpler. The Russian monarchy was at death in the early twentieth century and it was not up to Finland. And even in the middle of the 19th century in Russia there were very serious internal problems. In fact, it opposed the whole world. Whole western world.

The Swedish noble was and still is a part of the European elite, closely associated with the Anglo-Saxons and the Roman elites. Russia simply was not allowed to do any major movement in Finland in that period of time.

Huomaan olevani siinä karmivassa tilanteessa, että Castanedan julkaistua aineistoa on alle 600 sivua lukematta. Tekstin vähyys on kirottu ongelma, joka pakottaa hidastamaan lukemisnopeuden äärimmilleen. Voihan tässä aina tehdä proustit ja lukea koko sarjan heti kättelyssä uudelleen. Pelkään vain, että osaan aika lailla ulkoa kaiken lukemani Castanedan ja uudelleen lukeminen muodostuu turhauttavaksi. Muistan about jokaisen rivin. Jos nämä olisivat olleet koulukirjoja, olisin ollut täyden kympin oppilas.

HIPPIE KREML


Sven Laakso 

I believe that one day Hippie-Kreml become true -- those good old KGB-fellow-hippies. But before that Russia as a whole must be listed on UN:s World Heritage Site. After USSR collapse I have keep this opinnion. 
  
About next topic… How is Russian Church monastery system nowadays? Is there something going on in the abyss of the monasteries? Is all the monasteries connected to orthodox church? Propably there is also buddhist monasteries in buddhist areas? Do you have knowledge where is situated the most vital communities?


Omon Ra

Russian Church monastery system had been suffered a crushing blow since 1917. But even in this killed form, it is an island of power in the crazy modern world. It is a very closed system with very strict rules and order of life. Very rare people find the strength to go this way.

In Buddhism, a much softer form of monastic ministry. This is explained by the very essence of Buddhism. A buddhist has many lives for gaining enlightenment, a christian has only one life and therefore he must act with utmost impeccability and uncompromisingly :)


Sven Laakso

By Castaneda, still I do not clearly see what are the options. 1) to die and feed the Eagle or 2) somehow manage to enter second reality...? Is the 2. option comparable to enlightenment?
How can we achieve certainty that this goal is indeed worth the effort. Totality of the being and oneness out of myriad optiond for madness. Dying is so easy for lazy people. Enlightenment so inhuman and jobby. 
 

Omon Ra

Enlightenment is a state that makes sense within the framework of human life. Outside life everything is stripped of names and states. Enlightenment is simply a conscious dream in reality. "How can we achieve certainty that this goal is indeed worth the effort" - do we have another choice?
 

Sven Laakso

Can you describe in more detail why buddhist has many life (no danger to downgrade their human form to some other, like door of car or become fly in next life) and why christians have no this certainty of the stabile circulation of incarnation and rebirth? What is the core difference to make distiction between orthodox christianity and other christianity, at the moment, from Russian point of view?


 Omon Ra

Because a Buddhist believes in this and acts on his spiritual path on the basis of this fact
About core difference to make distiction between orthodox christianity and other christianity, at the moment is in the people who profess religion (but not in religion itself). For example, Georgians profess Orthodox Christianity. But their Orthodoxy is very different from Russian. The canons are the same, but the internal application of these canons is different.


Sven Laakso

So, the essential is not in outer form of the religion nor inner form, but the being who take and give up those forms in process of perfection, in process of makeing art out of evolving universe by being not created but active process of creation it self by Will Power?

SIVILISAATIOIDEN SYVÄPSYKEDELIA

Politiikka vituttaa. Politiikan koko merkitys on siinä. Politiikka on noituutta. Energiaa saavat siitä vain ne, jotka ovat huipulla mukana. Energia ratkaisee noidan kyvyt. Me elämme kaikennoituudessa. Todellinen pyydystäjän temppu on saada ihmiset vuodesta toiseen juoksemaan vaaliuurnilla äänestämässä itselleen haitallisia edustajia. Tämä on edustuksellisen politiikan ainoa idea. Ideaa siinä on vain niiden kannalta, jotka tempun taitavat.

Olen ajatellut näin aina. Kuitenkin kymmenisen vuotta sitten minussa alkoi tapahtua jonkinlaista poliittista aktivoitumista. Sain idean, että hallittu hulluus voisi olla poliittisen toiminnan metodi. Se tie oli äkkiä läpikäyty. Kansalliset tiedustelupalvelut eivät ota mitään asia yhtä todesta kuin hallitun hulluuden. Se on niiden uhka numero yksi. Vain intentionaaliset pyydystäjät ovat tervetulleita tai mahdollisia poliittisen kentällä. Intentionsa kätkevä hallittu hulluus on ainoa asia, joka voi horjuttaa tasapainoa. Hallittua hulluutta harjoittaa näkijä, ei pyydystäjä.

Nyt ollaan sitten taas täällä, missä aina ennenkin. Näissä kuvissa ja tunnelmissa.


28.10.2017

KÄRPÄSET

Kärpäset lentelivät röyhkeinä ja häiritsevinä. Ne kävivät voimapaikalla kokoamassa energiaa. Voimapaikka oli talveksi sisäänotettu palmuruukku, johon oli kesällä laitettu sontaa. Siellä toukkien oli hyvä myllertää. Kun minä käärin nurinpäin laitetun kärpäspaperin ruukulle kanneksi huoneessa olevienkin kärpästen tarmo loppui heti. Ne menettivät voimansa ja niistä tuli alistuneita, vaitonaisia, paikoilleen jähmettyneitä. Eivät ne enää jaksaneet minua kiusata.

AIKAKAUSI

Aikakaudesta puhuminen on hankalaa, koska se on niin näkökulmariippuva yksilön tai kollektiivin tietoisuudentilaan (kokoomapisteen paikka) liittyvä ilmiö. Monokulttuurien höltyminen on johtanut tilanteeseen, jossa kohinaa on paljon ja vuorovaikutussuhteet ohuita. Solipsistinen kokemus saattaa olla usein lähellä mitä tulee laajemman kulttuurikentän illusorisuuteen: kuinka totta ja elämäämuuttavaa kaikki se mitä tapahtuu on itselleni? Ansaintamallit ovat jatkuvassa muutoksessa ja varman päälle voi pelata vain banaalin kautta. Persoonat ovat jakautuneet hyödyttömiin ja hyödyllisiin. Lopputulokset määräävät, elävät elinvoimaiset prosessit ja jatkuvuudet ovat toisarvoisia. Yhteistyöt ovat sarjaristiriipuntaa jos niihin sisältyy intohimoja. Pikkurahan korruptoiva voima on valtava, kapitalismin tiedostamattomat logiikat viruksia, vääriä ajureita kulttuurin ruumiissa.
yritti patentoida suudelman
oli tunnetta ja tunnettu
ohitettiin sanomalla
ei mitään uutta
unet havahtunevat
bensan hajuun
nauti siitä nyt
sadan vuoden päästä
voi olla myöhäistä

27.10.2017

HOLOTROOPPINEN TIETOISUUDENTILA CASTANEDALLA

"Grof distinguishes between two modes of consciousness: the hylotropic and the holotropic.[5] The hylotropic mode relates to "the normal, everyday experience of consensus reality".[6] The holotropic has to do with states which aim towards wholeness and the totality of existence."  Wikipedia



Teoksessa The Power of Silence Carlos Castaneda erittelee hylotrooppista ja holotrooppista tietoisuuden tilaa. Holotrooppista tilaa luonnehtii tässä yhteydessä esiin tuleva uusi käsite "kolmas piste". Olennaista Castanedan kokemuksessa on usean tarkkailupisteen yhtäaikainen kokeminen ja aistihavainnon suhteellinen epätäsmällisyys. Huomionarvoista on sekin, että tätä tilaa ei saavuteta voimakasvien avulla vaan pelkästään omavoimaisen kokoomapisteen siirtämisen avulla ilman don Juanin avustusta. Jäljessä epäyhtenäisiä lainauksia Castanedan teoksen loppuosasta.




"He explained that that afternoon, my assemblage point had moved by itself, without his intervention. I had intended the movement by manipulating my feeling of being gigantic, and in so doing my assemblage point had reached the position of silent knowledge."

"Or that I had been at the place where I stood and at the same time at the place where the jaguar was. Thus I had been able to notice how carefully he stepped to avoid the cactus spines. In other words, instead of perceiving the normal here and there, I had perceived "here and here."

"I had not mentioned that to him, nor had I admitted even to myself that I had been in two places at once."

"For instance, while I was looming over the shrubs, he had to make his assemblage point fluctuate rapidly between the places of reason and silent knowledge to take care of me."

"I asked him to explain again what unbending intent was. He said that it was a sort of single-mindedness human beings exhibit; an extremely well-defined purpose not countermanded by any conflicting interests or desires; unbending intent was also the force engendered when the assemblage point was maintained fixed in a position which was not the usual one." 
"But I had also been aware that my double perception lacked the total clarity of normal perception." 
""The misleading part of all this," he went on, "is that I am saying only sorcerers know about the spirit, that intent is the exclusive domain of sorcerers. This is not true at all, but it is the situation in the realm of practicality. The real condition is that sorcerers are './ore aware of their connection with the spirit than the average man and strive to manipulate it."

"Finally he said that being in two places at once was a milestone sorcerers used to mark the moment the assemblage point reached the place of silent knowledge. Split perception, if accomplished by one's own means, was called the free movement of the assemblage point.
He assured me that every nagual consistently did everything within his power to encourage the free movement of his apprentices' assemblage points. This all-out effort was cryptically called "reaching out for the third point.""




Henki ei milloinkaan takerru muotoon.  Mutta toiset muodot miellyttävät sitä enemmän ,tarjoavat enemmän tarttumapintoja ja vapausasteita. Heti kun yksikin ihminen sanoo: henki on  muodossa henki tekee katoamistemppunsa. 

Ylimielisyys ja röyhkeys ovat heikkouksia. Ne ovat taipumusta sokeaan aliarvioimiseen. Ne ovat suloinen ase taidokkaan vastustajan ehdottomassa hallinnassa.

26.10.2017

CASTANEDA JA GURDJIEFF

Castanedan myötä kiinnostus Gurdjieffin Beelzebub's Taleen on hiipumaan päin.
 
Vanha tyhjiössä lilluva arrogantti mies tiirailemassa maan elämää avaruusaluksen ikkunasta ei enää tunnu niin juurevalta, varsinkin kun hän piilottaa universumin toimintaa koskevan tiedon itsekeksittyihin hämäriin käsitesanoihin.
 
Gurdjieffin ehkä vähiten innostava piirre on kristallisaatio-käsitteen viljely selittämässä ihmiskunnan tietoisuuden kollektiivisia muutoksia. Castanedalla sama ilmiö kuvataan kokoomapisteen liikkeenä. Kristallisaatioksi voi tulkita (ihmiskunnan ja yksilön) sisäisen dialogin kehittymisen sellaiseksi, että kokoomapiste pysyy tietyssä paikassa. Castanedan valotus on olennainen myös Gurdjieffin tulkinnassa.
 
Toki lukemattomat Gurdjieffin käsitteet yhtenevät Castanedaan, kuten itsemuistanta, joka vastaa Castanedan muistantaa ja mieleen palauttamista. Castaneda antaa paljon lisätietoa näistäkin asioista.
 
Olennaisin ero kahden välillä liittyy voimakasvien käyttöön. Gurdjieff ei mainitse niitä, eikä hänen oppilaansa tuo niiden keskeisyyttä tietoisuuden tutkimukselle selvästi esiin. Castanedan selitys lähteen liikkeelle siitä, että se kattaa voimakasveja koskevat tietoisuusilmiöt.
 
Voi epäillä, että Castaneda on ihmisen mahdollisuuksilla liioittelija. Se mikä väitetään ihmiselle mahdolliseksi, ei tosiasiassa ole mahdollista, vaan intiaanisatua. Epäilyksen hetkinä on syytä palata itsetutkiskeluun ja omiin kokemuksiin (voimakasvien kanssa). On voitava palauttaa mieleen nuo toisen huomion avulla kerätyt kokemukset.
 
Voimakasvit ovat don Juanin opetuksessa lopulta seremonian osa, joka poistaa ennakkoluulot kokoomapisteen liikkeen tieltä. Olennaista on kokoomapisteen liike, ei seremoniat, kasvit, shamaanit. Kasvien käytössä olennaista on kutsuva ele ja pyhyydentunne, jolla kasveihin suhtaudutaan, ei grammamäärät. Shamaani luo tapauskohtaisesti tarpeellisen ennakkoluulorakenteen murtuman, joka tekee tilaa hengen laskeutumiselle. Henki tuottaa maagiset ilmiöt.  

MODERNIN NOITUUS


Länsimaisten yhteiskuntien demokraattisen pintakuoren alla oleva todellinen klaanivalta pysyy pystyssä vain tiedon salaamisen avulla. Klaanit salaavat tiedon olennaiset piirteet. Julkinen sana, tiede, kirjallisuus, kaikki esitystaide on vain tiedon salauksen ja klaanivallan palveluksessa. Samantekevää tietoisesti tai tiedostamatta se on luomassa sumuverhoa, jotta todellinen tieto, yksinkertainen ja kova, kulkisi vain klaanin sisällä. Tämä on nimenomaan modernin massatiedotusvälineiden aikakauden, yleisen kirjoitus- ja lukutaidon aikakauden noituuden ydin. 
  
Noituus on mustan magian merkityksessä, koska kysymys on ihmismassojen pyydystämisestä, talouden pyydystämisestä, ei-tekemisestä ja tiedon salaamisesta, avoimuuden ja läpinäkyvyyden naamiossa. Kaikki tämä talouden ja tiedonvälityksen ei-tekeminen tähtää siihen, että suuri diskurssi, joka on sanaton tieto itsessään, ei tulisi näkyväksi. Koko rationaalisuuden aikakausi (jota vastaa tietty kokoomapisteen sijainti) on luotu tätä tarkoitusta palvelemaan. 
  
Tämä rakenne pitää huolen siitä, että kaikenlainen valistunut arvailu, toisinajattelu, salaliittoteoretisointi, vain lisää kohinaa, eli sumuverhoa kaiken tiedonvälityksen ei-tekemisen liepeillä. Itseasiassa se kaikki moninaisten motiivien ja intentioiden kiihoittaman sählääminen on klaanivallan kannalta hyödyllistä. Se ei tavoita esoteerista diskurssia, eikä tee sitä näkyväksi. Lopulta tonaalin saaren inventaarin päätyttyä, myös tiede ajautuu tähän tilaan, koska se ei omaan määritelmäänsä nojaten pysty ylittämään tonaalin saaren rajoja. 
  
Järjestelyn nurinkurisuuden hahmottamiseksi riittää kun kuvittelee mielessään don Juanin hahmon, joka esiintyy julkisesti, ja antaa koko ajan sanoilla ja teoilla ymmärtää jotakin muuta kuin hänen opetuksensa kaikessa selkeydessään on. Virheen, hämäyksen, liioittelun, ei-tekemisen suunnalla ei ole pyydystämisessä väliä. Naguaalin häikäilemättömyyden naamio voi olla myös rationaalisuus. Riittää että se on jotakin muuta kuin täsmällinen tieto itsessään. Tämä pyyntimies tavoittelee ihmismassojen, pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan huomiota.
 
Mitä se tarkoittaisi, jos ihmiskunnan kokoomapiste äkkiä siirtyisi näiltä huolestuneisuuden (huoli on järjen etuvartioasema) teloiltaan sanattoman tiedon paikkaan, sinne, jossa se kerran don Juanin mukaan jo oli. Uskaltaako kukaan sellaista edes ajatella.  
Ei-tekeminen on viimekädessä epäsymmetrisen taistelun muoto. Ei-tekeminen on ajatusten lukemisen estämistä.

25.10.2017

Mahdollinen bergsonlainen väitöskirja-aihe: Nauru Castanedalla.
Mustakantinen suu,
mustikansininen.


24.10.2017

Lammessa jääkansi ja lasten trampoliini flunssan takia purkamatta.
Kulttuurisen omimisen huippu on kirkko. Kirkko on ominut Kristuksen niin kuin Ukkola intiaanipäähineen.

23.10.2017

TUNTEMATTOMAN KOHTAAMINEN


"16) Do not collect weapons or practice with weapons beyond what is useful.A tribute to his swordsman time, but we can apply this for our lives, too. It’s better to be an expert in one thing, than okay at everything."

"Kohta 16 on ristiriidassa reestyle m-arts tyylisen luovan prosessin kanssa, jossa tuotettu lisäarvo ei ole sidottu vain hengissä selviämiseen taistelussa." Komba J


Don Juanin kosmogoniassa tämä vastaa pääsääntöä, jonka mukaan soturin tulee säästää energiaansa. Toisaalta Castan noidat tutkivat tuntematonta (Naguaali) ainakin aluksi ilman taka-ajatusta sen hyödyllisyydestä (useful). Tuntematonta ei voi kohdata hyötyajatukset mielessä, koska kokoomapisteen siirtyminen murentaa itsetärkeyden hetkessä. Ja taka-ajatuksia voi olla vain egossa ja itsetärkeydessä. Se taas, joka ei kohtaa tuntematonta on ilmiselvästi Tonaalin saaren tahdoton vanki. Eli tämä nyt rajaa tuota freestyle-ajatusta niin että, siihen sisältyy vain se "freestyle" joka ei suoraan kohdistu tuntemattoman alueeseen, vaan on jo kaanonissa. Ja tällaistahan tietysti tehdään paljon, kaikki retroavangarde mukaan lukien.
  
Tuntemattoman kohtaaminen metodisesti on erikoistapaus, ja toisaalta ei yhtään "freestyle", vaan tiukkaa kokoomapisteen hallintaa yli ihmisen normaalien tietoisuuden rajojen. Kun tonaalin saaren raja ylitetään siitä seuraa voimakas kokemus, nimenomaan tekijälle, mutta mahdollisesti myös havaitsijalle, riippuen hänen kyvystään ottaa vastaan suoraa resonanssia.

Tällä toiminnalla (joka siis ensisijaisesti on silkkaa kokoomapisteen siirtämistä, ei teosta luova taiteellinen freestyleakti, ja kaikkein vähiten esitystaidetta) on Castan noitien maailmassa itseisarvo, koska se on yhtä kuin kokoomapisteen hallittu siirtäminen ja tuntemattomien maailmoiden kokoaminen. Itseisarvo (useful) paljastuu silloin, kun joudumme kohtaaman Tonaalin saaren jatkuvan manipulaation. Jos noita (tai kuka hyvänsä) hyväksyy Tonaalin inventaarin jonkun toisen tekemänä, eikä kohtaa tuntematonta itse, vankeus voi muodostua yllättävän rasittavaksi (NWO jne).

Näin siis don Juanin kosmogoniassa.

22.10.2017

Kitkeryys, katkeruus ja kärsimättömyys eivät ole komedian aineksia.

Olen itse huomannut vihantunteen -- tarpeen vihan tunteen kokemiseen -- vähenevän kahdella metodilla: 

1) Kaiken kärsimättömyyden lopettaminen sen suhteen, mitä tulee toisiin ihmisiin. Minulla on aikaa odottaa. 

2) Lopettaa kilpailu Universumin kanssa. Minun ei tarvitse löylyttää Universumia. Päämääränä vallantahdosta luopuminen ja henkilökohtaisen tahdon voiman kasvattaminen.

21.10.2017

YKSEYSAJATTELUN HARHOJA PURKAMAAN S2:E3


Mielenkiintoista höpinää. Kuin Dan Harmonin haastattelut, keskivertoälykästä teiniläppää, mutta vaikea uskoa nämä jakson tekijöiksi. Onko muka mahdollisuus, että näillä ei ole hajuakaan mitä ovat tekemässä? Läppä on jotain harhautusfeikkiä... yleisön rauhoittelua? Vai ovat vain operatiivinen front sarjalle, jonka tekijät ovat ihan toiset? Tyypit pyrkivät lähinnä luomaan sumuverhoa jutun ympärille suojellakseen sitä. He eivät selvästikään halua sanoa mitään turhan älykästä ja se on ihan ok. Sarja puhuu itse täysin puolestaan. Selityksiä ei tarvita.

20.10.2017

SOLIPSISMI VAI EI

Kuolema on prosessi, jonka kautta elämä haastaa meidät. Ensinnäkin, haluammeko me elää vai kuolla, miksi ja missä muodossa. Toiseksi, ilman kuolemaa ei olisi kovaa haastetta, joka edellyttää selväjärkisiä valintoja. Vasta tämän jälkeen nousee esiin kysymys siitä onko kuolema väistämätön loppu. Se on väistämätön loppu sille, mitä kutsutaan henkilökohtaiseksi elämäksi. Mutta onko se olemassaolomme loppu -- tai kenties koko holograammaattisen elämämme kulissina toimineen universumimme loppu -- sitä emme voi mitenkään tietää. Me emme voi tietää onko pelikonsolimme kytketty verkkoon, jossa monta samanarvoista pelaajaa vaikuttaa todellisuuteen, vai onko kyseessä vain hyvin suunniteltu pelimaailma, jossa pelaamme täysin yksin, kuten Pelevinin Generation X:n lopussa ehdotetaan.
   
Kuolevainen peliavatarimme on aivan erilaisessa asemassa mahdollisuuksineen kuin pelissä ilmestyvät sisäänohjelmoidut älykkäät toiminnot. Yksi asia on se, mitä pelisuunnittelija on kirjoittanut mahdolliseksi pelaajalle. Toinen asia on se, mitä pelin eri tasoilla on kirjoitettu mahdolliseksi pelimaailmalle. Voidaan esimerkiksi ajatella, että Carlos Castaneda kirjoineen ilmestyy pelin pelaajalle tietyllä pelitasolla. Samalla tavalla kun Dan Harmon ja Rick & Morty kantavat henkilökohtaista viestiään korkeammalla pelitasolla. Pelin pelaajan on käsitettävä, että nämä elementit eivät ole hänelle itselleen rinnakkaisia, toisten pelaajien synnyttämiä, vaan pelin rakenteeseen ohjelmoituja, ihan samalla tavalla kuin valitun pelimaailman taustaksi kirjoitettu historia ja kirjallisuus ylipäätään.
 
Carlos  Castaneda (don Juan) kirjoittaa historian väärentämisen taiteesta yleisellä tasolla (The Power of Silence). Oikeaoppinen historian väärentäminen on navigointia rinnakkaisten aikajanojen välillä, valikoimista niin, että viritetään omiin tarkoituksiin sopivamman maailman virtaukset:

"The sorcerer storyteller who changes the ending of the 'factual' account," he said, "does it at the direction and under the auspices of the spirit. Because he can manipulate his elusive-connection with intent, he can actually change things. The sorcerer storyteller signals that he has intended it by taking off his hat, putting it on the ground, and turning it a full three hundred and sixty degrees
counterclockwise. Under the auspices of the spirit, that simple act plunges him into the spirit itself. He has let his thought somersault into the inconceivable."
Don Juan lifted his arm above his head and pointed for an instant to the sky above the horizon.
"Because his pure understanding is an advance runner probing that immensity out there," don Juan went on, "the sorcerer storyteller knows without a shadow-of doubt that somewhere, somehow, in that infinity, at this very moment the spirit has descended. Calixto Muni is victorious. He has delivered his people. His goal has transcended his person."

"- Kertojanoita joka muuttaa "todenperäisen" tarinan lopun, hän sanoi, - tekee sen hengen johdattamana ja suojeluksessa. Koska hän pystyy manipuloimaan vaikeasti tavoiteltavaa yhteyttä intentioon, hän pystyy myös todella muuttamaan asioita. Kertojanoita ilmaisee merkillä sen, että käyttää intentiota tarinan muuttamiseen: hän riisuu hattunsa, panee sen maahan ja pyörittää sitä 360 astetta vastapäivään. Hän on hengen suojeluksessa, ja siksi tämä yksinkertainen teko sinkoaa hänet suoraan henkeen. Hän antaa ajatuksensa tehdä voltin käsittämättömään. Don Juan kohotti käsivartensa ja osoitti taivasta horisontin yläpuolella. - Koska hänen puhdas ymmärryksensä on tiedustelija, joka tutkii äärettömyyttä, don Juan jatkoi, - hän tietää vuorenvarmasti, että jollain tavalla, jossain tuolla äärettömyydessä, juuri tällä hetkellä henki on laskeutunut. Calixto Muni on voittaja. Hän on vapauttanut kansansa. Hänen päämääränsä on ylittänyt hänen persoonansa rajat. "

Lainauksen täysi käsittäminen edellyttää 2400 sivun edeltävää esitietopakettia (Castanedan 8 ensimmäistä teosta (jokainen tasan 300 sivua)). Kysymys on siitä, että noituus, jos se pääsee kohdistumaan kansanjoukkoihin tässä maailmassa yhtenä kokonaisuutena (johon yksinapainen keskitetty maailmanvalta pyrkii), kykenee SUURTEN KERTOMUSTEN AVULLA siirtämään koko joukon kokoomapisteen paikan niin, että historia ei vain tule falsifioiduksi vaan itseasiassa kausaliteetti manipuloituu todella. Muinaisjäänteet maassa todella muuttuvat toisiksi ja tapahtuu todellinen siirtymä rinnakkaistodellisuuden aijajanalle. Myös historiankirjat ja kaikki erilaisista historian tapahtumista seuraavat vaikutuksen näkyvät sillä aikajanalla. Tällaisessa yksinapaiseen totalitaarisen maailman tapauksessa Sofi Oksanen voi ihan itse päättää mikä on totta ja mikä valhetta ihmiskunnan historiassa. On syytä muistaa, että tällainen tyranninoidan suorittama historian ja todellisuuden ominta ja manipulaatio ei ole mahdollinen moninapaisessa globaalissa maailmassa -- niin hyvässä kuin huonossa merkityksessä. Vakuuttuakseen siitä, että NWO-kaavailut pyrkivät juuri tähän kaiken noituuden huipentumaan, tarvitsee vain katsoa sitä äärimmäisen selittämätöntä ja irrationaalista kiimaa, jolla tähän päämäärään pyritään. Itseasiassa taustalla oleva maaginen motiivi on hyvin selvä.
  
On muutamia jatkuvasti toistuvia havaintoja, jotka pitävät tehokkaasti yllä solipsistisia epäluuloja. Ensimmäinen on sama, joka liittyy ihmisen evoluutioon: missä ovat tietoisuuden välimuodot? Miksi näemme vain muutamia tiedostavia tai siihen vakavasti pyrkiviä olentoja, joiden viesti on kuin hypnoottinen henkilökohtainen kirje, samalla kun emme havaitse tietoisuuden lisääntymistä laajemmin massamittaisena? Miksi havaitsemme niin paljon irrotionaalista mutta silti suunnitelmalliselta ja hyvin järjestäytyneeltä vaikuttavaa toimintaa: voiko se olla muuta kuin pelikonsolin renderöimää näyttämörakennetta. Näennäisesti jotakin selittäviltä salaliittoteorioiltakin puuttuu aina lopulta ontologinen motiivi. Toisaalta mikä olisi koko tämän äärettömän oudon sirkuksen motiivi yksin/kollektiivisesti pelattavana pelimaailmana? Ihmisten maailmassa on aivan liian totaalinen selitettävyyden ja selittävyyden alijäämä, tietoisen intention ja tahdon alijäämä, että kaiken maailman suorasukaista ja häikäilemätöntä jatkuvaa toimintaa oikeastaan pystyisi ottamaan rationaaliselta kannalta todesta. Todesta voi ottaa vain ihmisiä, joilla on syvyydeltään uskottavia kysymyksiä ja vakavaa hämmennystä. Pelin henkeen tuntuu kuuluvan se äärimmäinen kiduttavuus, että kukaan ei lopultakaan tunnu tietävän mistään paljon mitään. Samat käsittämättömyydet voivat kai seurata siitäkin, että kaikki elolliset tosiaankin ovat kuoleman suhteen samalla viivalla, mutta jokainen yksilö reagoi siihen omalla tavallaan. Kokemus värähtelee äärimmäisestä merkityksettömyydentunteesta äärimmäiseen merkityksellisyydentunteeseen, koko universumin jäädessä siihen välille. 
 
Edellyttää raskaan sarjan filosofian harrastusta käsittää, että kuoleman merkitys olemassaolon jatkumisen kannalta on, niin radikaalisti kuin mikään asia olla voi, tuntematon. Mikään psykedeelinen kokemus, kuolemanrajakokemus tai vastaava ei muuta tätä tosiasiaa. Todennäkäistä on se, että olemassaolo ei kuoleman jälkeen jatku samassa muodossa tai samoissa puitteissa kuin sitä ennen, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Voi olla niinkin, että kuoleman ainoaksi henkilökohtaiseksi opetukseksi tulee jäämään se, että sitä ei olisi elämän aikana kannattanut liikaa pelätä. Ehkä elämä kuoleman jälkeen on muuten samanlaista, mutta ei pelimaailma vaan todellinen. Ehkä todelliseen maailmaan on pääsy vain todellisella: epätodellinen täytyy ensin jotenkin suodattaa.


"Nauroin, mutta yksin."

"I laughed, but no one else did."

19.10.2017

DAN HARMON

Rick & Morty K2, J8:ssa Werner Herzog vierailevana ääninäyttelijänä. Onhan tää game changer -sarja. Katselin eilen Dan Harmonin pitkän haastattelun (Google). Outo neuroottinen amerikan teemumanninen, jonka älykkyys on ehkä 180-200, mutta ei vaikuta yhtään niin älykkäältä, että voisi todella kirjoittaa Rick & Mortyä. Sanoo vain kanavoivansa läpi jotain informaatiota Pelevin-tyyliin. Toisaalta äärimmäisen metodinen screen writer, jolla on täysin kehitellyt omat kirjoitusmetodit (ks. Wikipedia). On kyllä, keskinkertaisista ja sekavahkoista soperteluistaan huolimatta, Pelevinin jälkeen toiseksi kovin elävä kirjoittaja planeetalla.

FERNIR SUN


Toissapäiväinen aurinkoilmiö lähti koville kierroksille, kun kuvasin punaisen aurinkopisteen pihastani miltei etelä suunnassa hyvin matalalla horisontissa. Auringon koko näytti paljon pienemmältä kuin normaalisti. Ja väri oli kirkkaan punainen. Lisäksi aurinko asettui terävänä kiekkona alumiininharmaan paksun pilvimassan päälle, mitä ei tietysti tavallisesti tapahdu. Paksu pilvimassa peittää auringon näkyvistä.

Hyvin pian aamulla annettiin virallinen selitys Portugalin metsäpaloista ja Saharan hiekkamyrskyistä aurinkoilmiön tuottajana. Jäljelle jäi kuitenkin monta kysymystä.

Tartkistin jo alustavasti tämän pituus-leveyspiirin auringon ilmansuunnan noihin kellonaikoihin, joka oli kaakko-etelä. Tänään tarkistimme kirkkaalla taivaalla auringon paikan ja kyllä se ihan sama oli samaan kellonaikaan kuin toissapäiväisellä pisteellä. Samoin korkeus horisontista oli sama. Ilmiön visuaalinen valtava ero oli vain siinä, että aurinko näytti toissapäivänä erittäin paljon pienemmältä kuin täydellisessä kirkkaudessa.

Jäljelle jää kysymys siitä miten aurinko saattoi terävärajaisena näkyä paksun koko taivaan peittävän yksivärisen pilvimassan läpi. Heitin ajatuksen Saturnuksesta, joka siis on tällä hetkellä aurinkokunnassa hyvin paljon kauempana kuin aurinko ja samalla halkaisijaltaan kymmenen kertaa pienempi ja massaltaan tuhatkertaa aurinkoa pienempi (mikäli siis Wikipedian tietoihin, tai meille annettuihin tietoihin ylipäänsä, on luottamista). Se ei näy meille ole auringon linjalla, vaan auringon ratasuunnassa alempana. Jos salaperäinen Saturnus todella olisi jonkinlainen salaliittoteorioitten renderöintitukiasema, ehkä se voisi myös halutessaan hohtaa punaista laservaloa. Laservalo voisi näkyä pilvimassan läpi.

No, ehkä Saturnus-hypoteesi oli turhan villi. Joidenkin arvioiden mukaan Saturnus oli kello yhdeksältä vielä horisontin takana. Jäljelle jää siis mahdollinen selitys, että kyseessä oli jokin muu valoilmiö, tai sitten se todennäköisin mahdollisuus, että Portugalin palot ja Saharan hiekkamyrskyt todella tuottivat lähiavaruuteen valtavan optisen filtterilinssin, joka himmensi auringon valoa, muutti sen aallonpituutta ja sai auringon näyttämään paljon koaan pienemmältä. Tämä taivaanrannan osa oli meiltä nähtynä todellisuudessa pilvetön mutta savuilmiö värjäsi sen yksiväriseksi pilvisen taivaan kanssa. Näin taivas näytti kauttaaltaan pilviseltä, mutta ei todellisuudessa ollut sitä.
 
Tukholma oli samaan aikaan täysin pimeä, joten ilmeisesti savu esti valonläpäisyn täydellisemmin siihen suuntaan. Edellisenä yönä eräällä Youtube-videollä keski-Englannissa sikäläistä aikaa kello 1.30 yöllä oli kuvattu idän suunnalla horisontin takana kirkkaita punaisia valon välähdyksiä. Suunta oli suurinpiirtein auringon sen hetkinen sijainti. Voi tietysti kysyä, miksi aurinko siinä suunnassa hehkuisi punaista valoa.

Jotakin outoa ilmiössä ehkä oli. Monet ihmiset ovat panneet sen merkille ja Youtubesta löytyy tonneittain videoita.
Worst pain known to man.

18.10.2017

Ai mitäkö pornotähdet ovat? Ne ovat uniruumiita, hän sanoi vastaten omaan kysymykseensä. Minua ihmetytti että pystyin niin helposti sulattamaan ajatuksen kolmiulotteisesta käsinkosketeltavasta kaksoisolennosta joka maapallon toisella puolella kuvasi pornoa vähän sen jälkeen kun hän itse oli saanut lapsensa ja itsensä nukkumaan. Uniruumis on noidan suihkukone hän sanoi hymyillen. Uniruumiin avulla hän hoiti työnsä ja ennenkaikkea fantasiansa pornotähtenä ja luonnollisena itsenään hän eleli yksinhuoltaja liikenaisen elämää Moskovassa. 

17.10.2017

ISOHÄTÄ

Brötzmann: Krakovan yöt.

Krakataun esikoinen Ritual Cuneiform Recordin uusintajulkaisuna.




Nuo kammottavat sovinistiset inuiittidenialistit.

FERNIR-SUN

Aurinko nousi periaatteessa
Se nousi kuin punainen ampiainen
Saturnuksen pölyä harteillaan
kylkimyyryä hartiat köyryssä
Saturnuksen renkaat opettajinaan
se kipusi kuin Feeniks-susi
tai Fenrir-lintu ja lähti
harppomaan kankeilla koivilla
kohti aurinkokunnan portteja

Se oli tähti, enkä ollut koskaan
ratsastanut tähdellä
ilman ohjaustuntoa
Punatähti koostui väribetonista,
purkutiilistä ja haaroittuneista
yksitumaisista soluista jotka muodostivat
verkkomaisen rakenteen
Se mahdollisti impulssin nopean 
leviämisen sydämessä

Japanin lippu synnytysvuoteessa
mielilakanana kaulasta katkaistu
mielialakana tai -kukko
valkopyykistä narulle nostettu
kuukautisvuodon vieteriukko
tulipunainen syntymäpsykoosissa
mielenvalkaisupilleri kielen alla
kokonuotti otsalla auringonlaskun
lumihangessa musta taukomerkkien
kivirivi, hillerin kusta





POÈMES SATURNIENS

par
PAUL VERLAINE

À EUGENE CARRIERE

Les sages d'autrefois, qui valaient bien ceux-ci,
Crûrent, et c'est un point encore mal éclairci,
Lire au ciel les bonheurs ainsi que les désastres,
Et que chaque âme était liée à l'un des astres.
(On a beaucoup raillé, sans penser que souvent
Le rire est ridicule autant que décevant,
Cette explication du mystère nocturne.)
Or ceux-là qui sont nés sous le signe SATURNE,
Fauve planète, chère aux nécromanciens,
Ont entre tous, d'après les grimoires anciens,
Bonne part de malheur et
bonne part de bile.
L'Imagination, inquiète et débile,
Vient rendre nul en eux l'effort de la Raison.
Dans leurs veines le sang, subtil comme un poison,
Brillant comme une lave, et rare, coule et roule
En grésillant leur triste Idéal qui s'écroule.
Tels les saturniens doivent souffrir et tels
Mourir. - en admettant que nous soyons mortels,
Leur plan de vie étant dessiné ligne à ligne
Par la logique d'une Influence maligne.
Mikä toi ilmiö on joka näkyy taivaalla, auringonpimennys? Meillä näkyy vaaleanpunainen pallo taivaalla?

Kiinnostava asetelma muutenkin meneillään. 

Onko sitten Shakespeare osuvampaa kuin Rick & Morty? Ei toistaiseksi. Kaikki riippuu siitä missä tila-ajassa trippaat ja millä tiedoilla.
Olisiko tässä kaikki mitä historia runoudestani voisi ikinä perustellusti todeta: "Kirjoitti kuin tekoäly viisi vuotta ennen tekoälyä."

16.10.2017

VALOSAASTE JA KIILTOMADOT

Valosaasteen määrä on kasvanut
Nyt valosaaste samentaa tähtien valon
ja sotkee kiiltomatojen seksielämän
Puhdistettu valo tulee Maasta
katsoen taivaalta ja on valtavaa
kuin itse tähdet
Valosaasteeton areena
on Etelänapamanner
kielletty lämmittelijöiltä
ja katusoittajilta
Vain tähdet saavat kiertää
Saastan on pysyttävä aloillaan
Maasta kuin mustasta padasta
kuplii oksennuksen värisävyissä
märkä, kylmä, limainen valo
Sylje, nipistä saastan liekki 
kynttiläillallisellasi. Vakkasi alla
on ahdasta, tuntuu kun happi
kohta loppuisi. Onneksi
kaivossa ei ole kantta. 


Peter Brözmann sanoo loppupuolella muutamia tärkeitä asioita kokeellisen musiikin nykymenosta tässä kaikin puolin viihdyttävässä haastattelussa. Kontekstiksi kannatta imuroida alla oleva Han Bennink -dokumentti. Han Bennink on shamanistinen hullu, jolla on siunattu aika ja swing. Hänen yhteydessä voi pohdiskella sitä, miksi kaikki hyvä aina tulee Hollannista.



TALLINNAN SOUNDI: Зурбаган

Tässä on ehdokas neuvostonostalgian yhdeksi kovimmista soundtrackeistä. En edes tiennyt että Vladimir Presnjakov on ikinä kirjoittanut yhden näin hienon kappaleen, kun 2000-luvun alussa tulin usein Pietarin kadulla pysäytetyksi Presnjakovina. Ikävä että näissä venäläisissä videoissa on aina tämä äänenlaatu tätä luokkaa. Tämän erittäin hienon biisin tahdissa kelpaa Punaisen torin rokata tippa linssissä.

 
Näitä tämän tripin muistoja on hyvä saada välillä Luc Bessonien ja Rick & Mortyjen loputtoman vuoksen väliin. Ja niin, jyrkkä EI Lenin-puiston nimimuutokselle.

  
Rick & Morty -koomaa kannattaa rytmittää neuvostoelokuvalla, sillä Neuvostoliito oli kuitenkin ihmiskunnan diipein voimakasveilla tavoittamaton trippi, vaikka multiversumin kauhut jos nyt ei viehätä niin ainakin terapoi nykyihmisen psyykeä.

RIP Дмитрий Марьянов.

15.10.2017

RAOUL BJÖRKENHEIM: THE DOORS OF PERCEPTION

Raoul Björkenheimiltä tulee nyt kovia sooloalbumeita liukuhihnalta eri kokoonpanojen kanssa. Uudella on siistiä Pauli Lyytisen fonisooloa ja todella hallitusti strukturoituja äänimaailmoja. Eka biisi ei vain innosta ja tokakaan ei ihan orientoi kohti albumin yleistunnelmaa, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua. Albumi oikeastaan alkaa 3. biisistä: pari ekaa raitaa olisi voinut jättää pois. Ounaskari pistää todella tyylikästä komppia esim. 8. raidassa. Biisissä huokuu muutenkin raikas korviapuhdistava soundimaailma. Tykkään myös vikan 10. struktuurin soundimaailmasta todella paljon. Bodyä löytyy Jori Huhtalan bassosta ja soinnillisten elementtien mikromiksaus on koko kaistalla kunnossa. Loppua kohti tasaisesti paraneva kokonaisuus. Jotenkin erityisesti pidän siitä nöyrästä itsevarmuudesta, että tämä on julkaistu kokonaisuutena myös Bandcampissa: tässä on jotain ylevää. Albumin nimikin jo antaa ymmärtää, että Björkenheimiä ei aika jätä eikä odotuta. 

SOLIPSISMI

Ero vanhantyyppisen Adventure Timen ja uuden Rick & Mortyn välillä näyttäisi olevan se, että AT:ssa ei ole Rickin hahmoa vastaavaa selittävää donjunilaista yleistietoisuutta, joka on koko ajan kartalla. Seikkailijat ovat enemmänkin degeneroituneita Mortyjä. Kaikki tyypit ovat jonkun satunnaisen multiversen tai simulaatiorenderöinnin sopusointuisia lavasteita, mutta kukaan ei pidä kirjaa ja karttaa siitä missä noin yleisellä tasolla mennään ja tämä tuntuu jatkuvasti riittävän.


BLADE RUNNER 2049

Ajoin autoni valtakadun reunaan, josta poliisi huomautti heti, mutten ehtinyt siirtää. Piti käydä jossakin nopeasti. Kun palasin taksilla autoni oli jo viety pois. Nainen ei pyytänyt kyydistä edes rahaa, mutta annoin 200 ruplaa. Kun nousin autosta vastassa oli mies konekivääri kädessä. Hän ei ollut ryöstämssä minua vaan ohjasi ohi kulkevia sotilaita. Pakkanen oli parissa kympissä, sysisynkkä yö. Sotilaat kiemurtelivat katujen katetuilla jalkakäytävillä, sokkeloisilla ja kapeilla. He olivat selvästi läpikulkumatkalla, luultavasti paluumatkalla jostakin järjellä käsittämättömästä helvetistä, sillä väsyneeltä porukka näytti, repaleiselta, ja haavoittuneita oli paljon. Kuulin musiikkia yläpuoleltani ja lähdin kipuamaan pystyjyrkkää kivistä kartion osan muotoista ulkoporrasta. Ovelta sain lipun. Sisällä kartiomaiset portaikot jatkuivat jonnekin korkeuksiin, josta musiikki kuului. Se oli elävää musiikkia ja ei ollut elävää musiikkia. Paikan katto oli portaista kolmen neljän metrin korkeudella ja akustiikka on käsittämättömän hyvä niin epämääräisen näköiseksi tilaksi. Taisin olla humalassa kun ajattelin, etten lähde seikkailemaan salin korkeuksiin. Pelästyin rummun paukahdusta selkäni takana. Nurkassa tyttö soitti hienoa vintagerumpuasetelmaa. Sitten näin miehen musisoimassa suuren kosketusnäytön äärellä. Ihmisiä seisoskeli kourallinen liepeilläni. Joku sanoi, että minun pitää tunnistautua elektronisella laitteella. En osannut käyttää laitetta, taisin olla liian humalassa. Siihen piti kirjoittaa lipun numero, omat tietoni ja isäni tiedot. Tässä vaiheessa olisin voinut katsoa käsiäni, mutten viitsinyt. Ajattelin soittaa Olli Jalavistolle, joka seikkaili jossakin Moskovan tulipalopakkasessa sysimusta susiturkki päällään. Paikan osoitteeksi mainittiin Pushkin 18. Soitto ei onnistunut. Samassa Heikki Peukosen ääni kuului jostakin.

14.10.2017

Kukapa olisi arvannut että Juho Kusti Paasikivi oli innokas I Ching harrastaja. Tunnettu lausahdus "Tosiasioiden tunnustaminen on viisaiden alku" näyttää olevan muunnelma I Chingin kappaleesta 18. Maailman lukeneimpina pidetyt ihmiset ovat yleensä lukeneet kunnolla pari kolme kirjaa: I Ching, Castanedat, Belsebuubisadut. Jokainen luettu sana on investointi, joka on pois jostain toisesta lukukokemuksesta. 

13.10.2017

SELKOUNI

" "The soundness of the world is not the mirage," he continued, "the mirage is the fixation of the assemblage point on any spot. When seers shift their assemblage points, they are not confronted with an illusion, they are confronted with another world. That new world is as real as the one we are watching now, but the new fixation of their assemblage points which produces that new world is as much of a mirage as the old fixation.

"Take yourself, for example. You are now in a state of heightened awareness. Whatever you are capable of doing in such a state is not an illusion. It is as real as the world you will face tomorrow in your daily life, and yet tomorrow the world you are witnessing now won't exist. It exists only when your assemblage point moves to the particular spot where you are now." " >>


Unennäkö on vaarallisempaa kuin psykedeelisten huumeiden käyttö, se sanotaan Castanedan teksteissä monta kertaa. Valtavirtapsykassa unennäköä ei pidetä vaarallisena. Mutta minusta se on vaarallista, jos voit herätä tämän maailman ulkopuolella ja kadota tästä maailmasta ilman että tiedät miten päästään takaisin perheen pariin. Shamaani tietysti tietää miten päästään takaisin. Vaarana siis on, että siitä lucidunesta ei pysty heräämään lähtötilanteeseensa, itseasiassa edes samaan maailman lentoliikenne yhteyksien varrelle.

En tosin tiedä mitä sellaisessa tilanteessa pitää tapahtua. Castaneda ei kuvaa sellaista tilannetta. Tietääkseni valtavirtapsykologia ei voi tietää mitään siitä mistä Castaneda puhuu. Ensinnäkin kaikki Castanedan "tietämys" on kaukana mistään rationaalisesta. Mutta tunteeko lääketiede selkouneen jäämiseen sopivia tapauksia? Luulen että unessa kuollut tai psykoosipotilas ovat tavanomaiset tulkinnat. Fyysinen katoaminen voi olla harvinaisempaa. Castaneda ei tätäkään ole toistaiseksi selittänyt, että mitä tapahtuu, jos näin käy.

En usko, että ilmiöden yleisyys riittää verifioimaan tässä ilmiömaailmassa mitään. Ns. tolteekki soturi on äärimmäisen epätodennäköinen poikkeustapaus. Yksilöllä on oltava taipumaton tahto ja paljon tietynlaista intentionaalista työtä takana ennen kuin nämä ilmiöt alkavat tapahtua. Toisin sanoen se, että riskin voisi edes kohdata edellyttää hullun lailla työtä, jota ei moni tee, koska tuo työ on täysin irrationaalista kaiken inhimillisen maallisen hyödyn näkökulmasta. Tällaista työtä on tehtävä vuosikymmeniä.
 
Huumeidenkäytöllähän kokoomapisteen saa kyllä liikkeelle ilman työtä, mutta silloin riskit ovat täysin hallitsemattoman ja asiat ilmenevät tavanomaisena psykoosina ja deliriumina ja kaikkeen tuohon liittyvänä sairaanhoidon piiriin kuuluvana oireiluna. Toisen huomion kehittäminen jota selkouni edellyttää kyllä muistuttaa jotain selkeäpäisyyden tavoittelua kovassa huumetokkurassa. En tiedä auttaisiko sellainen työ jota kuta sattumalta. Cut-up runouden kirjoittaminen sen sijaan auttaa varmasti. Luulen että kaikki surrealistien taidetekniikat syvällisesti ymmärrettyinä ovat avuksi. Ja tämähän on tietysti syy siihen, miksi niitä vierastetaan: koska ne ovat niin tavattoman tehokkaita ja hyödyllisiä.

Suurin kynnys liittyy ehkä siihen, että ns. tonaalin inventaari pitää tehdä kokonaan ja oikein. On omin päin tutkittava tieteen rajat ja mahdolliset erehdykset. Sitten koko roska pitää vain heittää pois puhtaan kokemisen tieltä, sillä Castanedan kuvaamat ilmiöt tapahtuvat aivan liian kaukana tieteen ulottumattomissa. Rationaalisuudesta on vain haittaa, jos yrittää saada kokemukset sopimaan selitysmalleihin. Tällainen neuroosi, että kaikki redusoituisi tieteen selitysmalleihin on aivan naurettava. Se estää kokemuksen. Tai jos kokemus sitten tulee, seurauksena on totaalinen psykoosi. Hassua on se, että don Juanin täysjärkisyys ja mielen stabiilisuus ei riipu rationaalisesta tonaalin inventaarista, mutta kattaa sen täydellisesti.

Kaikki Gurdjieffin käsitteet liittyvät saumattomasti Castanedan käsitteisiin, mutta vaatii rohkeutta nähdä yhteys. Gurdjieffilla on esimerkiksi hyödyllinen käsite World-Maintenance, joka tarkoittaa yhteisesti sovitun kokoomapisteen sijainnin virittämistä. Jos me haluamme tiettyjen virtausten kuuluvan maailmaamme, meidän on viritettävä ja ylläpidettävä ne, nimen omaan sillä tasolla, josta don Juan puhuu, eikä jollakin näennäisen tekemisen ja jäljittelyn tasolla. Ilmiasun jäljittely ei ole yhtä kuin kokoomapisteen tosiasiallinen paikka. Konservatiivisuus ei ole mahdollista ilmiasun muokkaamisen keinoin. Tradition jatkumisen määrittää siis kokoomapisteen paikka, tai pikemmin soturien kyky liikuttaa kokoomapisteensä tradition tuntumaan, heidän kykynsä virittää tradition virtaukset, ei mikään ulkonainen ilmiasun tasolla esiintyvä jatkumo pelkästään.  

UNENNÄKÖ

Elämän ensimmäinen varsinainen selkouni takana. Unen kulku ennen varsinaista selko-osaa oli seuraava. Toilailin suurella vanhalla 1970-luvun jenkkiraudalla. Ihmiset yrittivät pysäyttää kaahaamiseni ilmeisesti jonkun kauppakeskuksen liepeillä. Painoin vain kaasua. Jossain vaiheessa auto oli pysähtyneenä ojanpientarelle. Se kierähti pari kertaa katon kautta ympäri pyörilleen. Jatkoin paahtoa pinellä soratiellä pimeässä syysyössä. Saavuin kartanon rantahuvilan tapaiselle alueelle. Miljöö vaikutti koivikkoineen historialliselta pohjoismaiselta. Päärakennusta ei näkynyt. Koko tietoo oli pimeässä yössä kirkkaasti valaistua. Sää oli selkeä. Käyskentelin aution näköisellä alueella kunnes huomasin puiden takana liikuskelevan miehen. Menin ilmeisesti miestä piiloon saunarannan huvilaan, jonka ovi oli auki. Kyykistelin pimeässä huvilassa. Lattialla tai jossain pimeydessä oli kaksi ihmismäistä hahmoa, joiden kanssa ryhtyin ankaraan painiin ja sitten kummalliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tyypilliseltä heteroseksiltä se ei ainakaan vaikuttanut. Mutta melko mielenkiintoista se oli.

Ennen selkovaihetta tapahtui jonkinlainen katkos tapahtumissa, tai en muista siirtymävaihetta. Olin toisessa valaistussa huvilassa, yksin sen suuressa olohuoneessa. Ehkä tämä oli edellisten rakennusten päärakennus. Oli edelleen säkkipimeä syysyö. Pystyin tarkkailemaan huoneen esineitä uskomattoman selkeästi ja äkkiä tajusin, että tämä on unta ja minä olen unessa. Muistin, että nyt olisi mahdollisuus katsoa käsiä. Muistin myös, että siitä saattaisi seurata shokki, koska käteni voisivat olla mitä hyvänsä. Olin selkeässä valvetietoisuudessa ja pohdiskelin riskiä, joka käsien katsomiseen sisältyy samalla tavalla kuin valvetilassa. Hetken pohdittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tällainen tilaisuus kannattaisi nyt käyttää hyödyksi, koska en ole aikaisemmin varsinaisesti ollut selkounessa. Nostin kädet räväkästi silmieni eteen.

Yllätys oli melko suuri, mutta en järkyttynyt siitä oikeastaan lainkaan. Kädet olivat kyllä omani, mutta kummastakin puuttui kaksi sormea. Vasemmasta kädestä puuttui keskisormi ja pikkurilli. Oikeasta kädestä puuttui keskisormi ja nimetön. Kun katsoin sormia tarkemmin huomasin juuri sen asian, joka sai järkytyksen lievenemään heti. Puuttuvat sormet eivät olleet ikään kuin katkenneita tai amputoituja vaan niiden päällä oli ikään kuin trasnparentti layer, josta näkyi läpi käden tausta. Layer oli todella digitaalisen oloinen, ikään kuin kummastakin kädestä olisi hiukan kömpelöllä photoshop-tekniikalla sensuroitu kaksi sormea. Vaikutelma oli niin epätodellinen, että se suorastaan rauhoitti. Totesin vain, että ilmeisesti tällainen yksityiskohtien sensuuri tai renderöimättömyys oli unen maailmassa mahdollista. Oli siinä tilassa huojentavaa havaita tämä unen maailman poikkeavuus tosimaailmasta. Sillä taustalla kajasteleva pelko liittyi nimenomaan siihen, kuinka todellisen tuntuiseksi unen maailma käsien näkemisen jälkeen tulisi. Tietoisuuteni oli täysin valvetietoisuuden tasolla.

Tällaisessa selkounessa en niinkään ole kiinnostunut siitä mitä unen elementit mahdollisesti symboloivat tai edustavat tässä elämässä. Selityksiä näille kuville tietysti löytyy netistä:

"To dream that your fingers are injured or have been chopped off, denote your anxieties about your ability to accomplish some demanding task or perform in some waking situation."

Havaintojeni myötä huoneen yksityiskohdat alkoivat terävöityä ja selvästi huone tuli todellisemmaksi. Kosketin esineitä ja ne olivat todellisen tuntuisia. Todellisuus tuntui lisääntyvän asteittain jokaisesta selkeästä aistimuksesta. Pelko siitä, että unen todellisuus muuttuisi täysin reaaliseksi ja jotenkin jäisin loputtomaan ansaan tähän unen maailmaan alkoi voimistua.

Castaneda sanoo tästä pelonaiheesta seuraavaa (mutta luin tekstin vasta nyt, en vielä eilen ollut tietoinen tästä):
 
"Your dreaming body actually flew over an incredible distance in the blink of an eyelid. Yet that's not the important part. The mystery is in the dreaming position. If it is strong enough to pull you, you can go to the ends of this world or beyond it, just as the old seers did. They disappeared from this world because they woke up at a dreaming position beyond the limits of the known. Your dreaming position that day was in this world, but quite a distance from the city of Oaxaca." "

Pohdin kiihkeästi, että onkohan vaara, etten voisi herätä ollenkaan tästä unesta, samalla kun unteliaisuus unen maailmaa kohtaa tuntui kasvavan rajatta. Olin täysin tietoinen siitä, että minulla ei ollut don Juania lapsenkaitsijana. Jos katoaisin, niin katoaisin. Lopulta, tätä pohtiessani, melko pian, tein hätäisen päätöksen, että yrittäisin kaikin voimin herätä. Herääminen alkoi tapahtua melko nopeasti. Heräsin normaalisti omasta vuoteesta ja käsitin selvästi mitä oli tapahtunut. Koko heräämisprosessi oli tuntunut jonkinlaiselta tietoiselta siirtymältä, aivan kuin olisin melkein pystynyt näkemään mistä olin tietyssä ajassa siirtynyt siihen missä nyt olin. Koko selkovaiheessa ja siirtymävaiheessa ei ollut mitään erityisen pelottavaa. Olen lukenut vastaavia kuvauksia Castanedalta kymmenittäin. Asiat tuntuivat tapahtuvan täsmälleen Castanedan kuvauksien mukaan ja pysyin muistamaan lukemani hyvin unen maailmassa. Pystyin esimerkiksi selkeästi muistamaan, että jos näkisin itseni nukkumassa huoneessa jossa olin, en alkaisi herättää itseäni tai jos hän heräisi, minun olisi lähdettävä pois häntä katsomatta. Venäläinen ystäväni AB on nähnyt selkounessa oman uniruumiinsa silmästä silmään, vahingossa. Sellainen tilanne saattaa muodostua kuolemanvakavaksi. Don Juanin opetuksessa painotetaan, että oman uniruumiin kohtaamista pitää välttää mahdollisimman tarkasti. Tämä ja lukemattomat muut pikku säännöt täytyy olla selkeänä mielessä silloin kun tutustuu unennäön taiteen suureen mysteeriin.    

11.10.2017

Unessa joku sanoi, että Native Instrumentsin käyttis ei ole minun tarkoituksiin pohjimmiltaan kovin toimiva. Pitääkö tämä juttu paikkansa? Pitää ilmeisesti tutkia vielä lisää demoversiota ja kuunnella mitä näkemisen ääni kertoo siitä. Tarotin se näköjään vakuuttaa. Komplete 11 on aika kallis investointi, jos se joskus tulisi mahdolliseksi. UVI:n multi-instrument käyttis on toiminut tarkoituksiini melko täydellisesti. En vain ole täysin tyytyväinen kaikkiin UVI:n instrumentteihin. 

9.10.2017

Eräs ekaluokkalainen päätti liittyä koulun opettajakuntaan ja ryhtyä opettamaan ala-astelaisille biologiaa. Hänen tielleen muodostui kummallisia esteitä. Eka luokka tuntui kestävän loputtoman kauan. Ei vain yhtä lukukautta tai yhtä ihmiselämää vaan monta elämää. Oli niinkin, että häneltä puuttui opettajan pätevyys laitoksessa, jota hänen oma aistimuksensa voima yksin piti pystyssä. Voisinko ottaa enemmän vastuuta ja luopua tästä aistimuksestani olla ekaluokkalainen, hän ajatteli, pakatessaan koulureppuaan siinä käsittämättömässä äärettömyydessä, jossa hän yhä tunsi harhailevansa. 

TERVEEN JÄRJEN KRITIIKKI

Luontaisena koettu antipatia ja negatiivisten ominaisuuksien projisoiminen etäiseen toiseen on ihmislajin suurin ongelma.
  
Järki on väline, jonka avulla on mahdollista päätyä yhteisymmärrykseen, ilman että kenenkään tarvitsee nöyristellä ketään tai edes pitää toisesta. Järki on mahdollisuus olla samaa mieltä riippumattomasti.
  
Jos antipatia (tunne) voittaa järjen, seurauksena on järjettömyys, järjen menetys, perustan menetys. 
  
Järjettömyys on käytännössä sitä ettei kärsi järjettömyyden lopputuloksista vaan pitää kaikkea normaalina ja historiallisesti ihmisyyteen kuuluvana. Järjettömyys on sukua kokemattomuudelle ja turhautumiselle. Ristiriitojen kärjistyminen nähdään mielekkäänä ja energisoivana.
  
Järjettömyys on idealismia kädet sidottuna tai materialismia silmät sidottuna. Siitä käsin tervettä järkeä ei voi yhtäkkiä improvisoida.
    
Alkuperäinen psykoanalyysi kartoitti sitä, miten ja miksi ei ihminen pääsääntöisesti ajattele tai käyttäydy rationaalisesti. Sana rationaalinen voidaan ymmärtää monella tavalla. Freudin piilotajunta on Platonin logoksen ja nousin kätkömuisti.
 
Laskennallinen järki, logos, voidaan tuoda tietoisuuden valoon, mutta aistiva järki, nous, pysyy piilotajunnassa. Nous (maailman viivat) voidaan tiedostaa vain (aistimis)välineidensä kautta.
    
On pidättäydyttävä kaappaamasta psykoanalyysi logokseksi ja kutistetun rationaalisuuden jatkeeksi. Nousin huomiottajättäminen johtaa rationaalisuuden rautahäkkiin. Tuo tila on pahanlaatuinen laskevan järjen hybris, jossa Castanedan käsittein tietoisuus kuvittelee että vain tonaalin saari on olemassa ja muuta ei ole olemassa. Tämä sairaustila on totaalista tuntemattoman kieltämistä.
       
Yksinkertaisuus voi olla voima. Totuus voi olla voima. Mutta totuus voi olla yksinkertainen tai monimutkainen. Yksinkertaisuus tai monimutkaisuus voi puolestaan olla illuusio. Monimutkaistus tai yksinkertaistus on voimattomuuden olemus. Valhe tai harha on voimattomuutta.
  
Asioita ei tule pitää muuna kuin ne ovat. Paras käytössä oleva teoria voi erehtyä. Kokevien ja kokeneiden on arvioitava todellisuuden tila ja tutkittava teorian ja (koko ajan uuden ja muuttuvan) kokemuksen yhtäpitävyys.
    
Unissakävijä sanoi: se, että herättelet valveillaolijaa kertoo oman unesi syvyydestä.

CASTANEDAN SANOMA

THE FIRE FROM WITHIN: CHAPTER 13. 1984:
"Genaro will let his assemblage point assemble another world just for your benefit," don Juan said to me. "And then you'll realize that as he perceives it, the force of his perception will leave room for nothing else."
Genaro walked ahead of us, and don Juan ordered me to roll my eyes in a counterclockwise direction while I looked at Genaro to avoid being dragged with him. I obeyed him. Genaro was five or six feet away from me. Suddenly his shape became diffuse and in one instant he was gone like a puff of air.
I thought of the science fiction movies I had seen and wondered whether we are subliminally aware of our possibilities.
"Genaro is separated from us at this moment by the force of perception," don Juan said quietly. "When the assemblage point assembles a world, that world is total. This is the marvel that the old seers stumbled upon yet never realized what it was. The awareness of the earth can give us a boost to align other great bands of emanations, and the force of that new alignment makes the world vanish.
"Every time the old seers made a new alignment they believed they had descended to the depths or had ascended to the heavens above. They never knew that the world disappears like a puff of air when a new total alignment makes us perceive another total world."

ANTEEKSIANTO

"...We really must learn to forgive each other; that's our species' hardest dilemma. There's been a tremendous amount of bad karmic stuff that we've all done to each other, all the countries, throughout history. For us to become more enlightened, forgiveness has to happen - instead of this polarized energy that is going around, giving people the illusion that they're separate. We can't build walls. That's over."
-Jack DeJohnette, Modern Drummer (10/2017)

Not 100% right. Perinteisessä merkityksessä anteeksiantaminen kolonialistille tarkoittaa vain lisäpeliaikaa kolonialistille. Tietysti pitää itsessään vapautua turhasta lastista täydellisellä anteeksiantamisella (itselle ja toiselle), mutta aktin seuraus ei pidä olla jokin sokeanliikuttunut sinisilmäinen maailmasyleily vaan yhä tarkempi näkeminen, etenkin inorgaaniselle tasolle.

Viitaten alkuperäiseen lainaukseen "that's our species' hardest dilemma.": tämä on varmasti totta. "We can't build walls. That's over.": tätä pidän sinisilmäisyytenä. Jos kyseessä on lajimme syvin ongelma, enpä usko, että sen käsittely tai kohtaaminen on ohitse.
  
Se asia mistä voi huolehtia on oma henkinen kehitys. Siihen kuuluu anteeksianto. Mutta psykopaatti ei kylläkään anteeksiannon seurauksena lopeta toimintaansa, vaan jatkaa sitä aivan kuin ennenkin ja vieläpä indoktrinoi toimintakaavansa mekaanisesti seuraavalle sukupolvelle.

Tätä voidaan verrata tilanteeseen, jossa ylinopeutta ajaneelle kuljettajalle määrätään ylinopeussakko. Jos sakko kuitenkin annateaan anteeksi, menevät sakkorahat suoraan siihen kassaan, jolla on tarkoitus hankkia uusi, vieläkin nopeampi auto.  Toimita johon anteeksianto kohdistuu ei siis todellakaan lopu tai vähene tällä keinolla. Mutta uhri kylläkin voi menetelmän avulla huojentaa taakkaansa samalla kun harjoittaa näkemistä. Hänelle tärkeintä on vain näkeminen, ei kosto tai kyräily.

Tietoisuuden (tai universumin) luonteeseen näköjään kuuluu, että se tuottaa kaikenlaista patologiaa tällä orgaanisen elämän tasolla jota havainnoimme. Me emme ole nyt parempia ihmisiä kuin aikaisempi ihmiskunta, me olemme samojen tietoisuutta koskevien lakien alaisia, jotka ovat meille yhtä mysteerisiä kuin aiemmille sukupolville. Jos tätä ilmiömaailmaa pystyy lähestymään näkemällä, anteeksianto seuraa ihan itsestään tämän ällistyttävän tietämättömyyden toteamisesta, joka on ihmisen tila.


 
Kaikkea voi kyseenalaista monesta näkökulmasta. Castaneda esimerkiksi esittää että: "The earth is a gigantic sentient being". Voi ajatella niinkin, että jos ihmislaji on tällaiselle olennolle häiriöksi, se aivan varmasti poistetaan ennen kuin olennolle itselleen tulee aidosti kuumat paikat. Tietoisuus tästä taas ei vaikuta ihmislajin evoluutioon, koska se on ihan yhtä spekulatiivista kuin tieteellinen tieto ilman empiiristä kokemusta, siis ilman aikaisempaa maapalloa, aikaisempaa ihmiskuntaa, aikaisempaa ilmastomuutosta ja koko prosessista kerättyä väärentämätöntä dataa.
  
Tarkoitan, että hegemonioiden perustoiksi näistä näkemyksistä toki on, mutta yksimielisyyden perustaksi koko planeetalle ja ihmislajille niistä ei vielä ole. Siksi rajojen vetäminen jatkuu aivan varmasti. Olisi mielenkiintoista, jos ihmiskunnalla yhtäkkiä olisi käytössään jotakin niin perustavaa tietoa, että se riittäisi globaalin yhteisymmärryksen perustaksi. Nyt ei sellaista näytä olevan edes vapaamuurareiden temppelissä, paitsi sisäavaruuden matkailu, jota harrastavat hipit, eivät päättäjät.

STALKER

THE FIRE FROM WITHIN 1984:

"Don Juan explained that the new seers saw that there are two main groups of human beings: those who care about others and those who do not. In between these two extremes they saw an endless mixture of the two. The nagual Julian belonged to the category of men who do not care; don Juan classified himself as belonging to the opposite category.
"But didn't you tell me that the nagual Julian was generous, that he would give you the shirt off his back?" I asked.
"He certainly was," don Juan replied. "Not only was he generous; he was also utterly charming and winning. He was always deeply and sincerely interested in everybody around him. He was kind and open and gave away everything he had to anyone who needed it, or to anyone he happened to like. He was in turn loved by everyone; because being a master stalker, he conveyed to them his true feelings: He didn't give a plugged nickel for any of them."
I did not say anything, but don Juan was aware of my sense of disbelief or even distress at what he was saying. He chuckled and shook his head from side to side.
He said, "That's stalking. You see? I haven't even begun my story of the nagual Julian and you are already annoyed."
He exploded into a giant laugh as I tried to explain what I was feeling.
"The nagual Julian didn't care about anyone," he continued. "That's why he could help people. And he did. He gave them the shirt off his back, because he didn't give a fig about them."
"Do you mean, don Juan, that the only ones who help their fellow men are those who don't give a damn about them?" I asked, truly miffed.
"That's what stalkers say," he said with a beaming smile. "The nagual Julian, for instance, was a fabulous curer. He helped thousands and thousands of people, but he never took credit for it. He let people believe that a woman seer of his party was the curer.
"Now, if he had been a man who cared for his fellow men, he would've demanded acknowledgment. Those who care for others care for themselves, and demand recognition where recognition is due."
Don Juan said that he, since he belonged to the category of those who care for their fellow men, had never helped anyone. He felt awkward with generosity. He could not even conceive being loved as the nagual Julian was, and he would certainly feel stupid giving anyone the shirt off his back.
"I care so much for my fellow man," he continued, "that I don't do anything for him. I wouldn't know what to do. And I would always have the nagging sense that I was imposing my will on him with my gifts.
"Naturally, I have overcome all these feelings with the warriors' way. Any warrior can be successful with people, as the nagual Julian was, provided he moves his assemblage point to a position where it is immaterial whether people like him, dislike him, or ignore him. But that's not the same."
Don Juan said that when he first became aware of the stalkers' principles, as I was then doing, he was as distressed as he could be. The nagual Elias, who was very much like don Juan, explained to him that stalkers like the nagual Julian are natural leaders of people. They can help people do anything.
"The nagual Elias said," don Juan went on, "that these warriors can help people to get cured, or they can help them to get ill. They can help them to find happiness, or they can help them to find sorrow. I suggested to the nagual Elias that instead of saying that these warriors help people, we should say that they affect people. He said that they don't just affect people, but that they actively herd them around."
Don Juan chuckled and looked at me fixedly. There was a mischievous glint in his eyes.
"Strange, isn't it?" he asked. "The way stalkers arranged what they see about people?"

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com