13.9.2017

HULLUUDEN TAKSONOMIA

"Zuleica vei meidät järjestelmällisesti matkoille joita sanoin on mahdoton kuvata. La Gorda sanoi että Zuleica vei Josefinan vielä kauemmaksi ja syvemmälle tuntemattomaan, koska Josefina oli aivan kuten Zuleicakin aika tavalla hullu. Kummallakaan ei ollut sitä rationaalisuuden ydintä joka antaa uneksijalle tervettä järkeä -- siten heitä ei pidätellyt mikään, eikä heillä ollut tarvetta keksiä järkisyitä tai selityksiä millekään." Castanda, Kotkan lahja s. 270


Hulluja on monenlaisia ja se hulluuden laji johon Castaneda viittaa on erityinen. Palautetaan mieleen tämän Castanedan cosmogonian peruskuvio:







Hulluus, johon Castaneda yllä olevassa lainauksessa viittaa, tarkoittaa henkilöä, jolla kuvan alaosan rakenne on täydellisesti harjaantunut, mutta yhdyssiteet näkemisestä, tuntemisesta ja unennäöstä puheeseen voivat olla heikentyneet tai vähintään puheen ja järjen välinen yhdysside on heikentynyt tai kokonaan poikki.
 

Kuten huomaamme, puhe voi saada alkunsa neljästä erillisestä lähteestä. Sanalla on aina kerrallaan yksi virittävä lähde ja kolme suodattavaa lähdettä. Erimerkiksi järki voi toimia tunnekeskuksesta kumpuavan sanan suodattimena. Tai tunne voi toimia järjen tuottaman sanan suodattimen. Suodattimia voidaan kytkeä pois päältä. Myös unennäkö ja näkeminen voivat tuottaa sanoja ohi tunteen ja järjen suodattimien.
  
Castanedan kuvaaman tolteekkien ei-kirjallisen perinteen ja todellisuuskäsityksen kannalta järjen ja puheen välinen yhdysside on kuvion yhdyssiteistä vähämerkityksisin. Sen poisjättäminen tuottaa erityisen hulluudentilan, mutta ei varsinaisesti ole kovinkaan suuri puute henkilössä hänen tehtäviensä hoitamisen kannalta. Noidan tehtävät sujuvat tämän kaltaiselta hullulta varsin hyvin.
  


Mutta kuten sanottu, hulluutta on monta monituista lajia. Minkä hyvänsä kuviossa esitetyn yhdyssiteen puuttuminen tai katoaminen tuottaa erityisen hulluudentilan. Mikä hyvänsä ihmisen kokonaisuudessa olevien osatekijöiden välisen olennaisen linkin puuttuminen tuotta hulluuden. Niiden havaitseminen ja analysoiminen vain on paljon vaikeampaa kuin tämän ilmeisimmän ja harmittomimman hulluuden tilan arvioiminen.
 
Hallittu hulluus voi kohdistua mihin tahansa todellisen hulluuden muotoon. Hallittua hulluutta harjoittaa se, joka haluaa pysyä huomaamattomana tietyllä tavalla hullujen keskuudessa. Hallittu hulluus on ihmisen kokonaisuudessa olemassaolevan ja harjaantuneen yhdyssiteen puuttumisen teeskentelyä.


Kaikki ihmiset ovat syntymästään tavalla tai toisella enemmän tai vähemmän hulluja, sillä kukaan ei syntymästään hallitse ihmisen totaalisen kokonaisuuden kaikkia puolia. Vähintään näkemistä ja unennäköä täytyy harjoitella vuosia tai vuosikymmeniä. Ensimmäisen huomion täydellinen kehittäminen (First Field, Tonaali) edellyttää tieteellisen ajattelun rajoille kulkemista ja totaalin saaren puhdistamista. Tämä on Gurdjiefflainen nollapiste. Kolme väitöskirjaa tehneen triplatohtorin voisi ajatella olevan lähellä sitä, jos väitöskirjat ovat luonnontieteen, humanismin ja taiteen alueilta.
 
Toisen huomion täydellinen kehittäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ensimmäisen huomion täydellinen kehittäminen. Jos ensimmäinen huomio koskee Maapallo-näkökulmaista objektiivista todellisuutta, koskee toinen huomio (Second Field, Naguaali) universumi-näkökulmaista objektiivista todellisuutta. Jos ensimmäisen huomion alue on ehkä todettavissa edes jotenkin rajalliseksi, on toisen huomion alue ilmiselvästi mahtavimmalla tavalla rajaton ja ääretön.


Ensimmäisen huomion alue on periaatteessa jäljitettävissä kielellä ja järjen avulla (vaikka ihmiskunnan tiede on kaukana siitäkin). Mutta toisen huomion alue ei voi olla jäljitettävissä luonnollisten kielien tai järjen avulla juuri missään määrin. Siksi toisessa huomiossa harjaantuneet saattavat menettää jopa kokonaan kiinnostuksensa järkeä kohtaan.
 


Jos hulluuden muoto on puheen tai järjen puuttumista, siitä seuraa vakava rajoitus erityisen yksimielisyyden saavuttamisen alueella, mitä tulee ensimmäisen huomion kysymyksiin, eli siis omaa elinympäristöämme ja planeettaamme koskeviin kysymyksiin. Puhekyvytön tai järjetön ei voi saavuttaa erityistä yksimielisyyttä sosiaalisessa yhteisössä oikeankäden puolella (tonaali). Hän ei välttämättä ole koomapisteetön, keskipisteetön skitsofreenikko, mutta hän ei voi argumentoimalla saavuttaa ymmärrettävyyttä kenenkään toisen älyllisen olennon kanssa. Jos hän ei ymmärrä tätä itse, hän voi esiintyä erittäin kärsimättömästi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media toimii pelkästään oikealla puolella. Mutta vasemmankäden tiedossa (Naguaali) rationaaliseen argumentaatioon ja jopa puheeseen liittyvä vaatimus minimoituu. Vasemmankäden polulla järkeä ei välttämättä tarvita erityisen yhteisymmärryksen saavuttamiseen jos henkilön kokoomapiste vain on oikealla tavalla harjaantunut.
 
Kokoomapisteetön ja argumentaatiokyvytön hullu ei voi saavuttaa erityistä yhteisymmärrystä edes toisten samalla tavalla hullujen kanssa.
 




Castanedan mukaan siis ihmiset siiloutuvat yhteiskunnassa erilaisiksi kiltakunniksi yhdenmukaisen kahjoutensa perusteella. Mitä hahmottomampi ja terveempi astraalimatkalainen, sen enemmän hän kärsii ja sistä suurempi on hänen sairaudentuntonsa. Kärsimyksen vähentäminen tapahtuu hallitun hulluuden menetelmällä, joka on kahjouden jäljttelyä.






**




Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com