11.9.2017

Castanedan teosten julkaisusta ei tietenkään ole vielä kulunut kovin kauaa aikaa. Me emme tiedä kuka oli Castaneda ja mikä oli hänen henkilökohtainen tehtävänsä. Miksi hänet hyväksyttiin tolteekkiperinteen jatkajaksi. Miksi ja kenelle hän kirjoitti. Miksi me NYT luemme häntä. Miksi meistä tuntuu siltä miltä tuntuu JUURI NYT kun luemme häntä. Venäjällä Castanedan kirjat julkaistiin vasta 1990-luvulla, eikä voi sanoa, että niiden vaikutus olisi vielä kunnolla edes nähtävissä venäläisessä kulttuurissa.

His first book has this anthropologic section with academic analysis of concepts and ideas. Ideas seem to evolving, get precision and blurring again. There could be at least three level of analysis

1) analysis as postmodern fiction literature

2) analysis as atropologic study

3) logical concept analysis of inner coherency of belief system

The corpus is extraordinary, because it is so absorptive as one 4000 pages novel. It is antithesis of the metafiction paradigm. It is text which all the time proofs to be honest and documentary. It pretends to be authentic and entirely unadulterated. The text maintains the attitude with extreme perseverance and denies seriously all the metafictive elements. It gives the reader as little as possible adhesive surface to make notion of apparent fictive structures. There is very small amount of recycled mythical junk… actually so little, that this could be reconciled as fictive key motive. Also I read his enthusiasm for the destabilizing ideas of the law of causality kind of fictive motive. Also popperian philosophical motive: uncanny phenomenas Castaneda describe never has real falsifiability.
 
There is one interesting perhaps describing lapse. In part II don Juan tells his father died in train vagon. But in part VI father not was died but lived with him after yaqui-wars. This is interesting because it is put to the don Juans mouth.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com