31.8.2017

PEIKOT JA UNILUKKARIT

Jodorowskyn Tarotissa on jotakin kirjallisuusfanaatikkojen vastaista. Katsokaa noita kirjallisuusfanaatikkoja, homeisia ihmisiä, jotka pyörittävät vuosikymmeniä samoja anekdoottejaan, samoja eturivin nimiään, samoja kuivettuneita aforismejaan, jotka eivät todellakaan ole mitään tyhjää parempaa. Päin vastoin tyhjyys on ylevää tuohon kirjalliseen ravintoarvoltaan ja tuoreudeltaan olemattomaan ristiviittailuun, epäselvään merkitysten valumaan ja vetelään eroosioon nähden. Mitä tehdä ihmiselle joka näkee ja käsittää vain dogman, mutta jolla ei ole hajuaistia, ravinnon tuoreuden aistia? Sopimustodellisuutta, yhtä kaikki ihmisten sopimustodellisuutta, josta voi kysyä: mitä pelailun ja hämäyksen jälkeen? Mitä sen jälkeen kun henkilökohtainen voima on määrätty, mitattu ja kerran kadonnut? Vain vangitusta sielusta voi piirtää pilakuvan. Hahmoton soturi ei voi saada viestiä perille romaanin tai televisiosketsin kautta. Älkää kirjoittako viestiä sinne. Hänessä ei ole mitään tunnistettavaa, eikä hän katso televisiota tai lue kirjoja universumin suositusten ulkopuolelta. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com