5.8.2017

PARALLAKSI

Itselläni on vuosien tausta kansainvälisestä tutkimustyöstä teknologian alueella. Kun siitä perspektiivistä katselen sellaisia tutkimuskohteita kuin kosmologia, ihmisen tietoisuus ja psykedeelit, käy usein mielessä, että näillä alueilla tutkijat liikkuvat hämmentävissä Uri Gellerin suunnittelemissa peilisaleissa, joissa näkevät milloin mitäkin harhoja, milloin vain oman silmänsä. Tällaisiin tutkimuskohteisiin verrattuna suhteellisen konkreettisen ja simppelin nykyteknologian tutkiminen on jonkinlainen hermoparantolan ja lepokodin yhdistelmä.

Kun puhutaan tieteellisestä tutkimuksesta ja objektiivisesta näytöstä, voin miettiä sitä kuinka paljon itse lopulta lasken näillä ihmistietoisuuden ja kosmologian hämärillä alueilla painoa "objektiiviselle" näytölle tai sen puutteelle. Parallaktisuus on voimakas ilmiö näillä alueilla: "tieteelliseksi faktaksi" voidaan saada osoitettua hyvinkin asioita, jotka riippuvat pelkästään näkökulmasta.
  
Näkökulmaisuus on jotenkin moniulotteista, toisin kuin esimerkiksi sellaisessa teknologiassa jota itse tutkin, jossa juuri tämä näkökulma on fiksatumpi ja yhteisesti sovittavampi kuin ehkä missään muussa inhimillisen tiedon alueessa. Ja juuri tämä suuri ero on se syy, miksi minua kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueella "don Juanin opetukset" tuppaavat vakuuttamaan enemmän kuin monet akateemisilta näyttävät tutkimukset.

Zizek käyttää parallaktisuus-käsitettä filosofisesti puhuessaan vähän lucbessonmaisesti kommunismin ja kapitalismin universumien välisistä näkökulmaeroista. Wikipedian mukaan parallaksi tarkoittaa yleisesti sitä, että kun havaitsija liikkuu, niin paikallaan oleva esine näyttää liikkuvan taustaansa nähden. Parallaksi on yleisesti se kulman muutos, joka aiheutuu tarkasteltaessa esinettä taustaansa vasten kahdesta eri paikasta. Mitä suurempi kulma on, sitä pienempi esineen etäisyys on. Parallaksia käytetäänkin kolmiomittauksessa ja lähimpien tähtien etäisyyden mittauksessa, jolloin maan kiertorata on suurin käytettävissä oleva kanta. Jos esineiden välille ei muodostu parallaksia, ne ovat samalla etäisyydellä havaitsijasta.

Kysymys on oman filosofisen tulkintani mukaan ilmiöistä, joita ei voida lähestyä koskettamalla ja kontrolloimalla, vaan ainoastaan katsomalla. Kun ilmiö on riittävän hämmentävä, täytyy ensin yhteisesti sopia se mitä nähdään ja mitä on. Kun sopimusta muutetaan, se mitä nähdään ja mitä on plus kaikki tutkimustuloksien tulkinnat muuttavat muotoaan. Nyt kun puhutaan ihmisen tietoisuudesta ja kosmologiasta ja suhteellisuusteoriasta, ymmärretään, että se mitä nähdään ja mitä on riippuu vain yhdestä asiasta: luonnollisen valon käyttäytymisestä.
   
Kun valo määritellään tietyllä tavalla (Einstein) me saamme tietynlaisen kosmologisen maailmankuvan, eli sopimuksen siitä mitä nähdään ja mitä on. Mutta kun valo määritellään don Juanin tavoin, kaikki tuo muuttuu toiseksi. Ja tämä on parallaktista.
 
Kun don Juan puhuu katsomisesta ja näkemisestä, ja näiden välisestä olennaisesta erosta (kirjassa A Separate Reality) hän viittaa EHKÄ JOHONKIN samantapaiseen ilmiöön, johon Zizek viittaa puhuessaan parallaksista. Näkeminen on sitä, että olet asian kanssa yhtä (don Juan todellakin puhuu säieteorian säikeistä, jotka ketjuuntuvat ja valosienirihmastoituvat tilassa). Esimerkiksi: näkeminen on sitä, että OLET kommunisti Neuvostoliitossa, mutta katsominen on sitä, että katsot kommunistia Neuvostoliitossa Neuvostoliiton geopoliittisen rajan ulkopuolelta. Geopoliittinen raja taittaa valoa tietysti prisman tavoin. Kumpaankin suuntaan.
    
Don Juanin kosmogoniassahan ihminen NÄHDÄÄN munanmuotoisena 11 ulotteisena säiekimppuna, jossa säikeet lähtevät ihmisen navasta ja kaareutuvat selkään. Ixtlanissa kuvattu "maailman pysäyttäminen" tarkoittaa sitä, että säikeet suoristuvat ja yhtyvät toisten olentojen säikeisiin matkojenkin päästä. Tässä tilassa näkyvät ns. "maailman viivat", jotka ovat suoria pitkiä säikeitä. Jung tarkoittaa tätä tilaa puhuessaan synkronisiteetista, mutta Jungilla on minun mielestäni asiasta vähemmän yksityiskohtaista tietoa kuin don Juanilla.

 
***

ABSTRACT IN ENGLISH

  • Zizek has philosophical concept of parallaxis.
  • Its about object, which is not controllable, reachable, touchable or hearable or tasteable, but only visible.
  • Object is pointed or seen.
  • We can have only agreement, how the object is pointed or seen. And consequently, what IS IT. This is just agreement. It cant be verified by empirical experience.
  • When the agreement is changed. All the observations, all the interpretations, are changed as well. They are transformed linearly or nonlinearly.
  • But still, we cant say, what IS IT. What is the truth. We can only watch IT or SEE it.
  • What is important about watching and seeing is light. What is our agreement about light.
  • If we agree with Einstein, we cant agree with don Juan. This is my point.
  • In Castanedas book A Separate Reality is explained parallactic move between watching and seeing.
  • Watchin is outside objection. Seeing is inside objection.
  • In first case humans are interpretated as mammals. In second case they are 11 dimension superstring knots, as eggs. Strings become entangled from belly button to the back in shape of egg.
  • From Ixtlan we read about strange action of "Stopping the world".
  • In this state eggs are opened, and strings are chained over the space. The rhizome or mycelium of light in big mushroom of universe is fully tuned. This is state of sychronisity. When the lines of the world becomes visible.


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com