24.8.2017

KAIKENNOITUUS

Ihmiselämä on suojautumista. Suojautumisen ja valepukeutumisen evoluutiota. Julkista voitonmarssia valepuvussa. Suojautumista noituudelta.
   
Noituus on taistelua valosta. Taistelua henkilökohtaisesta voimasta. Noituus on voiman riistämistä toisilta ihmisiltä. Keneltä hyvänsä, vaikka omilta lapsilta. Se on totaalista tuhoamissotaa jokaista toista ihmistä vastaan. Se on valtataistelun äärimmäinen tila, jota määrittää tahto valtaan enemmän kuin henkilökohtainen tahdonvoima sinänsä. 

Noituudessa on kysymys sivilisaation äärimmäisestä degeneraatiosta. Siitä, että ne joilla on jotakin menetettävää suojautuvat niitä vastaan joilla ei ole enää mitään menetettävää, ja jotka siksi ovat "tehokkaampia" "noitia" ja "urheampia" "sotureita".

Parantaminen on henkilökohtaisen voiman luovuttamista. Siksi noita ei koskaan paranna ketään. 

Kaikennoituudessa kaikki suojautuminen on tuhoavaa ja ennaltaehkäisevää elämän monimuotoisuuden tuhoamista. Elämän monimuotoisuuden tuhoaminen on noituuden metodi.   
  
Kaikennoituus on toimintaympäristö, jossa kukaan ei voi tosissaan ja omana itsenään yrittää mitään. Kaikki vilpitön innostus tulee syödyksi.
      
Minkä hyvänsä sydämenasian julkinen yrittäminen on vaarallista antautumista valon riistolle.
 
Erakkous ja valon piilottaminen on eräs tapa suojautua. Se ei välttämättä tarkoita itsen kieltämistä. 
  
Äärimmäisten suojautumisten tila on seurausta siitä, että noituus on päästetty valtaan. Noituudella on kaikkivalta.
 
Siksi Carlos Castanedan proosa on tarkinta realismia tosiasiallisesta tilanteestamme. Siitä johtuu sen ällistyttävä kuvausvoima: suosio Venäjällä ja vaikeneminen länsimaissa.

Ja Castanedan proosaa vasten me voimme luokitella kaiken muun: kirjailijoiden toistaan ovelammat tavat peitellä tosiasiallista maailmantilaa ja olemisentilaa. Jokaisella on oma luova "viehättävä" tapansa torjua ja kätkeä olennainen opetussisältö. Ja tämä on, ehkä, se opetussisältö: noituus ei ole kristuksen seuraamista. Kristuksen seuraaminen on paradoksi. Siinä täytyy tietää vielä enemmän kuin Castaneda, ja 1800 sivun kohdalla uskallan jo todeta, että Castaneda tietää paljonkin.
 
Kaikki riippuu siitä, millainen sopimus evankelistalla on olla kuvaamatta todellisuutta. Taiteen tavallisin aihe on pilakuva hänestä, joka yrittää kuvata todellisuutta siinä onnistumatta.

slavelizard

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com