20.8.2017

CANTORIN PÖLYPISTE




Tulevaisuudessa on tyytyminen jälkeentulevan osaan. Castanedan vaikutus jälkeentulevaan kulttuuriin on mammuttimainen. Tuomas Anhavan runous (mietelmät oikeasta lentotaidosta ja lukemattomat muut kohdat) lähtee Castandesta. Anhavan isoisää Samuli Paulaharjua voidaan pitää Suomen Castanedana ennen Castanedaa. Pelevin ei ole ymmärrettävissä ilman Castanedaa. Jopa Jodorowsky käyttää Castanedan käsitteitä (ei-tekeminen, tonaalin saari jne.) annettuina. Nykyaikaiset suositut base-hypyt on ensimmäisenä esitellyt Carlos Castaneda (hän tosin teki hyppynsä ilman varjoa, mutta se on sivuseikka). Luc Bessonin uusin elokuva Valerian (2017) on läpikotaisin Castanedan kyllästämä. Ja voi sanoa, että nykyaikaisessa suurkaupungissa ei ole mahdollista navigoida korttelinväliä hengissä ilman Castanedan ulkolukua. Venäjä jossa Victor Pelevinin tuotanto vastaa suurinpiirtein meikäläistä aapiskukkoa, kuuluu Castanedan sujuva hallinta esikoulun oppimäärään. Se mikä 1960-luvun hippisukupolvelle oli uutta ja yllättävää on meille jokapäiväisintä arkea.

Don Juanin opetuksen tärkein hetki on noitien selityksen antaminen. Noitien selitykseen kuuluu myös 1900-luvun filosofian täsmällinen kontekstoiminen. Nietzschestä alkava metafysiikkakielto on osa don Juanin opetusta. Metafysiikkakielto on yhtä kuin "tonaalinen puhdistaminen". Tämä aistimusten kuplan sisäpuolen järjestäminen on "opettajan" (don Juan) tehtävä. "Suojelijan" (don Genaro) tehtävä on aistimusten kuplan ulkopuolen järjestäminen, eli "naguaalin esittäminen" (opettaja-suojelija suhde on näin päin oppilaalla jolla on älykeskuksen dominanssi. Oppilas jolla dominanssi on tunnekeskuksessa suhde on päinvastainen). Kun kumpikin puoli on valmis, aistimusten kupla voidaan puhkaista. Tällöin naguaali virtaa tonaaliin, ja kokoomapisteen vapaa liike tonaalin ja naguaalin välillä mahdolistuu. Tilanne peruuttamaton, sillä kerran puhjennutta aistimusten kuplaa ei voi enää palauttaa.

Noitien selityksen huipentaa oppilaan hyppy tuntemattomaan ilman shamaanin apua. Naguaaliin joutuva soturi joutuu siellä kuulusteltavaksi asioista. Hänelle esitellään universumin rakenne ja soturien olot naguaalissa (vrt. Valhalla). Olot ovat varsin mukavat ja monet soturit ovat välittömästi valmiita unohtamaan maallisten murheiden laaksonsa. Soturille osoitetaan hänen oman henkilökohtaisen elämänsä tilanne ja kauhistuttava mitättömyys. Hänen on lopulta itse tehtävä ratkaisunsa haluaako hän palata maallisen kovan elämän surualhoon vai jäädä naguaaliin ikuisiksi ajoiksi. Jos soturi päättää palata ja jos hänen annetaan palata, hänen täytyy elää maan päällä soturin tavoin ja täyttää tehtävänsä. Tehtävä ei ole aluksi selvä. Se annetaan myöhemmin. Sitä ennen voi vain olla joko moitteeton ja odottaa, tai kuolla.   
     
Soturin elämäntavan, jossa naguaali virtaa vapaasti tonaaliin, erottaa kliinisestä psykoosista vain yksi pieni asia. Yksi pieni asia, jota voisi ehkä saksalaisittain kutsua Cantorin sokeaksi pölypisteeksi, erottaa soturin hullusta, näkijän sokeasta, tietäjän valeprofeetasta. Se piste on oikea tieto naguaalin olemuksesta. Se piste on voima.

"Halusin uskoa, että hän oli tullut hulluksi. Mutta pelkäsin pahinta, että hän olikin noita." Casta


 
Noitavainojen paradoksaalisuus sisältyy juuri näihin sanoihin. Hullut kyllä saadaan poltettua, mutta todellista noitaa vaino ei tavoita koskaan. Todellisia noitia ei don Juanin opetuksen mukaisesti ole olemassa: he ovat häivyttäneen menneisyytensä.
       
Don Juanin esittelemät käsitteet tonaali ja naguaali resonoivat minulle heti selkeämpinä kuin Freud/Jung tietoisuus, tiedostamaton ja/tai alitajunta. Tonaali on länsimaiselle kielelle käännettynä empiirisen tieteen tutkimusalue. Empiirisen tieteen rajat ovat tonaalin saaren rajat. Noiden rajojen takana on naguaali.
  
Länsimaisen puhetavan ongelmallisuus on siinä, että puhumalla alitajuisesta tai tiedostamattomasta, vihjataan samalla siihen, että noilla alueilla tapahtuvat ilmiöt voisivat ikään kuin muuntua tietoisemmiksi. Don Juanilla tonaali ja naguaali ovat muuttumattomia ja ihmisen tietoisuudesta riippumattomia. Naguaali ei tiedostamalla pienene eikä tonaalin saari kasva. Tonaaliin ei voida liittää tiedostettua naguaalia. Naguaali ei mitenkään muunnu tonaaliksi. Tonaalin välineillä ei voi ottaa naguaalia haltuun. Voidaan vain käsittää tonaalin ja naguaalin raja yhä selkeämmin tonaalista katsottuna.
  
Kysymys on tonaalin saaren puhdistamisesta, joka perustuu metafysiikkakiellolle. Metafysiikkakielto tarkoittaa, että tonaaliin suhtaudutaan ensin niin kuin naguaalia ei olisi olemassa. Naguaalia ei voida tiedostaa suoraan. Ei voida ollenkaan tiedostaa millä tavalla naguaali toimii tai millainen se on. Mutta voidaan tarkkailla tietynlaisia vaikutuksia, jotka ovat naguaalista peräisin. Näitä vaikutuksia ei voi täysin erottaa ennen kuin metafysiikkakiellon avulla on nähnyt koko tonaalin ilman naguaaliin viittaavia selitysmalleja.
  
Substanssien käyttö liittyy pisteeseen, jolla (länsimainen) oppilas vapautetaan metafysiikkakiellosta. Substansseilla oppilas altistetaan suoraan ja yllättäen (narrin suojassa) naguaalin voimalle. Tämä ei voi metafysiikkakiellon omaksuneelle tapahtua ilman substansseja. Vastaavasti substansseja ei tarvita mihinkään jos oppilaan käsitys naguaalista tavoittaa erityisen yksimielisyyden muutenkin. Näin on yleensä sellaisilla oppilailla, joilla on tunnekeskuksen dominanssi. Heidän ongelmansa on se, että he eivät ole koskaan puhdistaneet tonaalin saarta ankaran metafysiikkakiellon totaalisuudessa. Heiltä puuttuu tarvittava älyllinen integriteetti.
  
Castanedan lukemisprosessissa huomioon on otettava tekstin jatkuvasti kyseenlainen totuusarvo. Pelkkä Castanedan tekstin lukeminen edellyttää don Juanin opettamaa soturin elämäntapaa. On oltava riittävästi henkilökohtaista voimaa, että voi asettaa kyseenalaiseksi kaikki ne kohdat tekstissä, joista lukijalla ei itsellään ole ensikäden omakohtaista kokemusta. Silti tekstiä ei pidä ohittaa tai unohtaa: sille pitää antaa hypoteesin totuusarvo. Kaikki henkilökohtaisesti varmentamaton on jaksettava pitää paitsi mielessä myös koetteilla, eli hypoteesin tilassa. Tämä kuuluu soturin elämäntapaan: minkään edessä ei pidä luovuttaa (eli lopettaa näkemistä): ei rakkauden, ei oman kuoleman, eikä edes Carlos Castanedan edessä. Sille joka on kokenut, Castanedan tuotanto on äärimmäinen henkilökohtainen kirje täynnä ällistyttävää salakirjoitusta ja useille tasoille piilotettua äärimmäisen yksityiskohtaista henkilökohtaista kirjettä.

Tarot ja I ching edellyttävät toimiakseen naguaalin läsnäoloa. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com