24.7.2017

Me pääsimme kuin pääsimmekin

lopulta yksimielisyyteen siitä

että minun on kuoltava. 

Yritin itsemurhaa. Onnistuinkin.

Kuolemaa ei ole. Heräsin hieman

toisessa maailmassa pääsemättä

pakoon mitään. Nyt maailma on

jotenkin omaa syytäni tällainen 

ja minä en voi tai en usko voivani

sille mitään. Olen yksin

merkityksetön miljardien parvessa

Olen ainoa joka on. Entä jos

kuolema vain paljastaa pelot turhiksi

kun mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

ja sinä et ole siinä mukana.  

Miten naurettavaa että hukkasin

aikani tällaiseen. Kaikki haluamani

käteni ulottuvilla, enkä uskaltanut

tarttua. Minä joka olen kaikki mitä on.

Vihdoin tajusin takaa-ajajani

nousevaksi auringoksi

Se on vain niille joilla on nahka

nyljetty naulasta roikkuva

maailmanloppuni ankeriaannahka

auringonpaisteessa kuivunut

kun tanssi, laulu ja tyhmyys

syntyivät toisaalla uudelleen

Ja taistelu rahasta, kuin leijona

kinaisi hämähäkkien kanssa oikeudesta

punoa verkkoja, kuka sen oikein osaa.

Ylivoima vastaan raaka totuus.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com