16.7.2017

Taikasaaressa aika pysähtyy. Sinne voi mennä työpäivän aluksi kahdeksi viikoksi lomalle ja kun palaa, aika ei ole kotona edennyt: on edelleen sama työpäivän alku. Tällä tavalla, oleskelemalla ajan ulkopuolella, ehtii tehdä taidettakin ilman apurahoja.
  
Eilen illalla saunottiin kunnolla ja katseltiin taivasta, joka oli ihmeellinen taideteos. Auringonlaskussa ihanaa sineä vasten esiintyi vaaleanpunainen paholainen, jonka kantapäässä roikkui kaunis sukeltajanainen. Toinen sukeltajanainen oli alla kontallaan. Ympärillä lenteli Jumalan valkoisia pääskyenkeleitä riemusaatossa. Vaaleanpunainen Beelzebuubi, jolla oli valtavat sarvet, hymyili lempeästi. Uskaltaisinko sen nähdä. Olisinko rohkea? Näin. Tähän en kuollut. 
 
Palasimme myöhään ja lopenuupuneina, mutta yöllä katseltiin vielä serkun kanssa sukutaulua ja vanhoja valokuvia. Isoäidin vanhemmat olivat nuorena tosiaan komea pariskunta. Vielä 1773 suku asui Helsingissä. Eli voin pitää itseäni paljasjalkaisena stadilaisena.   
 
Unista en muista muuta, kuin että Maamme-laulua laulettiin ja kovaa. Kalevi Aho soitti. Mitä lie oli asiaa.

Nyt tähyilen taas suurta haikaraa, joka eilen, ja kerran aiemmin, lenteli pihamme yllä. Utelias noitako siellä näyttäytyy suuren haikaran hahmossa, killisilmiäkö on tuppaamassa. Lapsia vastaan on vaikea vakain aikein torjuvasti seistä. Ovat sen verran mukavaa porukkaa. Poika eilen opetteli laskemaan viiteen. Koko aivokapasiteetti otettiin käyttöön.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com