24.7.2017

LUOTTAMUKSEN RAKENTAMINEN

Että ne perkeleen shamaanit ovat osallistuneet siihen energiahyökkäykseen. Miksi ei niin voisi ollakin. Mullahan se ilmestyi ekan seremonian jälkeen sängyn reunalle ja vain ystävällisesti kosketti sormellaan mun vasemman käden sormia. Olin hereillä, silmät kiinni. Näin sen ja tunsin selvästi kun se painoi etusormellaan mun sormia yksi kerraallaan. Kun avasin silmät siinä oli kissa, joka kävi sormiani kielellä läpi. Don Juan puhuu brujoista, joilla on hulluruoho liittolaisena. Se tarkoittaa, että niillä on hulluruohon vaikutukset mukana ilman sitä ruohoa. Eli ne osaa lentää. Ja siis mun näky oli merkki siitä. Ja tietysti, jos ollaan selkeitä, jos ne pystyy tällaiseen iloiseen ja lempeään tervehdykseen, niin ne pystyy myös tappamaan, kuten Don Juan sanoo. Tappamaan vihamies tuhansien kilometrien päästä.

Tämä yksi heimo, joka täällä pyörii, ei esimerkiksi halua muuta kuin rahaa. Ne vihaa länkkäreitä. Niiden karmaattista perustaa pitää tarkastella selkeästi. Niillä on syynsä vihaan. Ja länkkäreillä on syynsä himoita niiden selviytymisoppaita. Tällaiset shamaanit voivat hakata ja raiskata etäältä kenenkään pystymättä syyttämään heitä jälkikäteen.  Plus että ne maksulliset seremoniat voivat olla ihan vaan vittuilua. Jos ne on brujoja. Ne haluaa olla jossain supertähtiasemassa suhteessa tietämättömiin länkkäreihin. Mun niin tekisi mieli puhua avoimesti paskaa näistä asioista, mut se ei tosiaan ole kovin turvallista. Se johtaa aina ongelmiin. Kun sanoin, että voit "luottaa" siihen yhteen myrkkysammakkoon, tarkoitin, että se ei ehkä ole brujo-tasolla, mutta että toisaalta myrkkysammakko voi olla tehokas detox. Itse asiassa tarkoitin, että tämä, tämäkin henkilö, on täydellisen epäluotettava, mutta ei yhtä vaarallinen kuin nämä shamaanit. Avain on se, että tuossa maastossa ei missään tapauksessa voi luottaa kehenkään. Luottamus on työn ulkopuolella aina lainausmerkeissä. Jos henkilö ei ole ihan tappavan myrkyllinen, sen läsnäoloa voi ehkä sietää. Mutta tämä on vain parhaassa tapauksessa. Tämä on työnulkopuolisen "luottamuksen" suurin aste: et kuole myrkytykseen, mutta hankit kyllä soturin detox-karaistumisen. Soturiseremoniassa tällainen voi olla hyödyllistä. Mutta siinä on oltava metsästäjän fyysinen kunto pohjalla.

Ydinsisältö on, että et voi työn ulkopuolella luottaa kehenkään. Soturin täytyy vain hyväksyä hyväksikäyttö. Tai sitten tappaa. Yleensä tietysti tappaa, eli siis vain listiä näitä sammakoita kengänpohjiinsa. Mutta jos soturi jää vangiksi, hyväksikäyttö pitää ottaa tyynesti. Ei tehdä siitä mitään numeroa. Miten sotui vapautuu hyväksikäytöstä? No sä et ole soturi... vielä. Japanilaista samuraikirjallisuutta ehkä kannattaa vilkaista -- Jim Jarmushin Ghost Dog. Sun pitäisi avautua vähän siihen suuntaan, että näkisit, miksi se asia on väistämättä niin kuin se on. Eihän Castanedakan tarkota että brujojen seremonian pitäsi osallistua. Ei Don Juanin jutut ole Castanedalle mitenkään vaarattomia. Noita kirjoja kannattaa lukea tarkastellen luottamuksen luonnetta, millainen se on ja mihin se perustuu. Castaneda itse selittää haastattelukirjassaan luottamuksen rakentumista niin, että hän vietti todella paljon aikaa Don Juanin kanssa vain arkisissa askareissa, istuskellen ja kävellen luonnossa. Don Juan opetti häntä koko ajan monissa käytännön asioissa. Sellaista aikaa oli niin paljon, että hän oppi tuntemaan opettajansa luonteen hyvin ja näkemään hänen tarkoituksensa, halunsa ja toiveensa selvemmin. Meidän täytyy nähdä se mitä henkilö todella haluaa ja mitä hän esittää haluavansa, jos siinä on ristiriitaa. Soturi ei missään tapauksessa voi antautua minkään harhakäsityksen valtaan. Harhat ovat soturilta kielletty: hänen pitää kyetä tunnustamaan erehdyksensä viivyttelemättä.
  
Luottamus siis perustui varsinaisten seremonioiden ulkoiseen opetukseen. Sulla ei ole, eikä voi olla, mitään tällaista ulkoista vuosien työskentelyä suhteessa näihin vieraileviin viidakon tähtiin. Tätä kuvataan Matka Ixtlaniin alkuosassa. Nettiopetus ei tarkoita yhtään mitään. Noidan kanssa pitää tehdä työtä kahdestaan, vuosia.

Mitä tulee kirjallisuuden mahdollistamaan opetukseen, on hyvinkin eri asia lukea Castanedaa ennen ja jälkeen sen, kun olet itse kokenut asioita käytännössä niin syvästi, että pelkäät menettävästi järkesi. Jos luet Castanedaa ennen tällaista kokemusta, se on vain jotain jännää hippikamaa. Sitten joku kertoo sinulle että Castanedaa pidetään epäluotettavana, ja alat epäillä kaikkea, koska oman tietoisuusakselisi näkökulmasta kaikki mitä hän kirjoittaa on samalla tasolla outoa. Mutta kun luet sitä jälkeenpäin, suurien kokemustesi jälkeen, huomaat, että maailmankirjallisuudessa Castaneda ja Viktor Pelevin ovat harvinaisia poikkeuksia, jotka todella aivan yksityiskohtaisella tarkkuudella kykenevät kuvaamaan ällistyttävät, ja täysin hullulla tavalla solipsistiseksi luulemasi kokemukset. Silloin, tässä ikään kuin maailman olemuksen ja järjen, mielen ja tyyneuden palauttavassa merkityksessä, kirjallisuus ja sana alkaa olla todella mielenkiintoinen. Se on alku. Alussa on sana. Alussa täysin solipsistinen hulluksi tekevä jaoton ja yhteismitaton kokemus tulee kahdenväliseksi siinä, että luet sanan, joka vapauttaa sinut kokemuksestasi. Tällainen sana virittää maailman, sinun ja sanojan välile. Maailmankaikkeus syntyy sillä hetkellä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Sillä hetkellä sanaan tulee kirjallisuudelle ominaista todistusvoimaa, jota elokuvalla ei voi olla. Elokuva on lopulta vain pintaa. Kutsun itse Pelevin-efektiksi tätä tunnetta, jonka vallassa luet kirjaa kuumeisesti, epäuskoisena siitä, ettet itse ole kirjoittanut tuota kirjaa selvänäköisesmmässä unessa kuin sinulla on koskaan ollut mahdollisuus nauttia. Teksti muuttuu niin henkilökohtaiseksi, ettet voi enää erottaa omaa tietoisuuttasi kirjan tuottaneesta tietoisuudesta. Tämä tapahtuu silloin, kun olet kokenut Castanedan hurjimmat kuvaukset ENNEN sitä tapahtuma kuin luet ne tekstinä. Jos tekstin taas lukee ENNEN kokemusta, efekti on jotain aivan muuta. Sitä ei voi rinnastaa tarkoittamaani. Vain tämä on todella kirjallisuuden ainoa jäljellä oleva funktio ohi esteettisten sopimusten ja palkitsemalla ehdollistamisten. 
  
Castanedalla esiintyy yleensä paljon samoja kysymyksiä, kuin mistä minä me olemme puhuneet. Kuten sanottu, luottamuksen täytyy rakentua aivan alkeista. Ja se täytyy tapahtua käytännön tasolla. Siinä ei saa olla suoraa seksuaalinen jännitteen tuntua. Seksuaalinen jännite johtaa ehdollistumiin. Opettajan pitää olla vanha ihminen tai sitten liittolainen, kuten Don Juanilla pikkusavu tai brujoilla hulluruoho. Kasviopettaja on paras, koska se ei ehdollistu seksuaalisella tasolla. Kasvin ja ihmisen suhde on epäseksuaalinen ja siinä on sen koko voima. Jos seksuaalisuuden tuottamat harhat onnistuu väistämää, se on valtava voima. Jage tosin kykenee kokemaan mustasukkaisuutta joitain miehiä kohtaan, joita se himoitsee seksuaalisesti. Jage voi nostella kiveksiäsi ja nuolla niitä. Se voi huokailla sylissäsi. Se on viidakon kuningatar. On ihan ymmärettävää että se haluaa sinua. Onhan sekin nainen.
  
Todellinen opettaja ei guruile yhtään. Gurut eivät ole hyvä asia. Aina jos jostakin asiasta syntyy guruiluvaikutelma, on poistuttaa ja lakattava antamasta asialle huomiota. Mitä korkeammalla henkisellä tasolla ihminen on, sen suurempi vaikutus hänen huomionsa kohdistamisella on. Jos korkealla tasolla oleva ihminen kohdistaa huomiotaan negatiivisiin asioihin, ne alkavat heti kasvaa. Ja vastaavasti, jos hän poistaa huommionsa jostakin, se on suurin mahdollinen rangaistus sille jollekin, josta huomio poistuu. Mutta näin on vain tason 5-7 ihmisillä. Muita tämä ei koske. Tason 1-4 ihmisten huomion kohdistaminen ei vaikuta samassa mitassa maailmaan.

Guruilu on henkilönpalvontaa ja vastakkaista työlle. Guru kerää tason 1-4 ihmisten huomioenergiaa. On nähdätä, että mitään tämän keräämisen ylittävää horisonttia koko aktissa ei ole. Todellinen opettaja on ensinnäkin vanha ihminen, ja sitten enemmän työtoveri kuin opettaja. Hän on yksi meistä, jotka opettelevat ja ihmettelevät, vaikkakin hieman toisella tasolla kuin me. Hän vilpitön, todella arka ja varovanen. Hän on häivyttänyt meneisyytensä kokonaan, siis kumittanut pois CV:nsä. Hän on saavuttanut tietoisuutensa vakaan syvyyden äärimmäisellä kärsivällisyydellä. Hän on kaikessa vastakohtainen niin sanotuille tähdille, jotka ovat tehneet nuorena myöhemmin raukeavan sopimuksen ehdollistumien kanssa. Siis niille, jotka ovat häivyttäneet nykyisyytensä ja tulevaisuutensa menneisyytensä hyväksi. 
   
Tarotiinkaan ei pidä luottaa muuna kuin vanhempana kollegana. Luottamus pitää rakenta samalla tavalla kuin Castaneda rakentaa luottamuksensa Don Juaniin. Jos joku ihminen on jotain ihan muuta kuin luulen, silloin Kuu nousee luennassa toistuvasti. Mutta en ota huomioon, että tarot tälläkin tasolla olisi epäluotettava. Että itse tarotpakasta kysyttäessä Kuu nousisi. Kuitenkin se mitä voin tehdä, on täsmälleen sama kuin mitä Castaneda teki: pidän kirjaa näistä opettajani ennustuksistani ja katson toteutuvatko ne myöhemmin. Jos jotkut tällaiset syvemmät jutut menevät ihan pieleen, niin silloin tarotista luopuminen voi olla järkevä ratkaisu, samalla tavalla kuin opettajasta, johon ei kykene luottamaan. Havaintojeni mukaan syvemmät jutut ei ole menneet pieleen, toistaiseksi. Mutta toimin hyvin lyhyessä aikaikkunassa.
  
Kerron käytännön esimerkin. Olimme matkalla opettajani kesämökille henkilökohtaiseen tapaamiseen erittäin tärkeän aiheen tiimoilta. Mietittiin mitä pitäisi viedä lahjaksi. Ajattelin, että viedä erään oman kirjani omistuskirjoituksella. Tajusin onneksi kysyä asiaa tarotilta. Tarot kertoi millaisia asioita oman kirjan vieminen lahjaksi tässä tilanteessa herättäisi. Että ei ole hyvä idea. Minusta tämä tuntui viisaalta neuvolta sitä pohdittuani. Sitten mentiin kukkakauppan. Esmeralda haki kukan. Minusta kukka jonka Esmeralda oli valinnut oli jotenkin väärä. Kysyin asiasta tarotilta. Tarot selitti, että pitäisi olla erilainen kukka, eri värejä ja muotoja. Esmeralda kuunteli ja mietiskeli hieman. Sitten hän haki toisenlaisen kukkakimpun. Heti kun näin sen, olin varma että juuri se on täydellinen. Ja sitten kun menimme, kaikki sujui hienosti, he olivat kukista aivan ihastuksistaan. Näki että opettajani oli iloinen ja että hän piti kukista paljon. Kimppu olikin hieno. Vain tällaiset asiat, näiden toistuminen, saa minut vähitellen luottamaan tarotiin. Nämä ovat pieniä käytännön arkisia asioita. Samanlaisia, joiden piirissä Don Juan rakensi luottamuksen Castanedaan.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com