7.7.2017

BURROUGHS ILMAN JAGEA

Nyt kun Leevi puhui runouden kohdalla saman tyyppisestä arviosta kuin "sisko-Markun" katsaus proosan puolella, niin tärkee olisi myös säilyttää samat paino(s)tukset. Eskelinenhän painottaa tietoisuudentutkimuksellista virtausta proosassa. Kärjistäen, psykoosi, jage, transsendentaalinen rakkaus ja kielirunouden metodi ovat Eskeliselle kaikki yksi ja sama. Taistelevassa asenteessa on jo tiettyä epätoivoa. Eskelinenhän on kuin historian ikkunasta putoava uudesti syntynyt Egon Friedell, joka kirjoittaa Uudenajan kulttuurihistorian 4. osan rajauksena Suomi ja proosa. 

     
Jos pohtii mikä mahtoi olla 2000-luvun runouden ydin, niin oma käsitykseni on se, että se oli juuri tämä. Siis tämä. Päästiinkö ytimeen tai sen liepeille, on toinen asia. Tähän päästiin. Kun lausut nimen Halla-aho, lakki päästä. Kaikki mukanaolleet eivät ehkä kovin hyvin tiedostaneet tätä mistä oli kysymys. Ja psykedeelisten huumeiden (jagen, LSD.n ja taikasienten) vallankuoushan tuli vasta nyt.

 

2000-luvun runoudessa tavoitettiin psykedeliaa ilman sisäisesti nautittavia substansseja. Se oli Burroughs ilman jagea. Tervehenkinen raittius, metodisuus ja isänmaallisuus korvasi huumeet ja deliriumit. Näin ainakin itselläni. Mutta BigSurista ei kukaan ihminen tiedä: se ei kuulu sankarirunouden piiriin. Tämä resonoi "sisko-Markun" näkökulman (psykoosin ylistys metodien heroiinina) kanssa ragnarökmäisen heleästi. Maailman loppu, aikakauden tuomio, sanoi Loki, on viimeinen tolppa. Politiikassa, ehkä, sanat ovat tekoja, mutta jumalrunoudessa eivät. Babelin magmaytimessä sanat vain leikellään. Ja kas kumma, paljastui merkitys, niitä suurempi, niille tavoittamaton. Alussa oli sana, lopussa sakset. 
     

Voi olla, että nyt, kun L kirjoittaa pidemmän version runoushistoriajutusta Noesikseen, kaikkikin tämän kaltaiset "kyssärit aukee". Mutta 2000-luvun ohittaminen ilman sitä huomiota, että se oli välttämätöntä kuivaharjoittelua Eleusiin mysteereihin, ei minusta ole oikeutettua. Aavikkoa talsittiin ristiin rastiin variksen raakuntoja merkille pannen, ennen peyotea, hulluruohoa, taikasieniä. Tai siis voihan sen ottaa, mutta ilman tarkoituksenmukaisuutta. Ollaksemme kekkosemme veroisia. Tässä on minusta koko touhun juju.
  

2000-luvun runoudessa L:n merkitystä ei voi määritellä muuten kuin negatiivisesti: ilman häntä mitään ei olisi tapahtunut. Tarkennus tähän ei liene tarpeen. Toisaalta kuvio on huolestuttava, jos se näin yhden miehen varassa on. Ehkä tämä on näköharha. FB:ssä äskettäin esiintyneet muistelmafragmentit osaltaan selkiyttävät, millaista taustakokemusta vasten jotain voi pistää liikkeelle tässä toimintasympäristössä. Kohtalonpyörän liikauttaminen ei joka kuuden ällän pullasorsalta onnistu. Se näyttää helpolta ja kevyeltä silloin kun sirkus on vauhdissa. Jos koet olla "Master of the Universe", pysäytä toki maailma. Laita ylipapitar pyörimään vastapäivään.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com