22.7.2017

On havaittu neuroplastisia muutoksia

palkitsemisradastoissa

On innokas parittelemaan

luontoon heitettyjen olutpullojen kanssa

Hänen ihailijoillaan ei ole aavistusta

siitä miten hän viettää aikansa

Kymmenen tuhatta runkattua tuntia

Kymmenen tuhatta hakattua aurinkoa

Ja hän on innokas saamaan

vielä yhden mahdollisuuden

Nyt käy jalomielisyys

jo totuuden vastaiseksi!

PORNO JA ISO ARKANA

Porno on maailmaseremonia seremonioiden joukossa. Se on ison arkanan kamaa, jumalrunouteen liittyvää. Sen merkitys ei ole yksiselitteisesti hyvä eikä huono. Sillä voi olla ihmisen evolutiota katalysoivia vaikutuksia. Toisaalta pornon evoluutio ja yksinkertainen määrän räjähdys on äärimmäisen paljon nopeampaa kuin ihmiskunnan kyky vastata siihen. Aikaisemmin vertasin pornoa maltillisesti valtamereen, mutta nyt sitä voisi verrata supervedenpaisumukseen. Pornoon pitää suhtautua samantapaisella huolestuneisuudella kuin esimerkiksi 20 metriä nousevaan merivedenpintaan. Prosessihan on äärimmäisen kiihtyvä, eikä minkäänlaista jarrua ole ihmiskunnalla tiedossa. Ei ehkä ole ihan väärin ajatella, että porno on sodan korvaamismuoto. Mutta kuinka kestävä sellainen.
  
Kysyin kerran venäläiseltä pornokuvaajalta ja mystikolta mitä G. I Gurdjieff olisi sanonut pornosta. Se on pitkä juttu. Kiinalainen lääketiede auttaa liian kuumuuden käsittelyyn. En malta olla sanomatta, että tulen herra on maltti. Miekkojen kuningas on viimekädessä tosi tiukka filtteri. Sitä kannattaa ehkä kokeilla, jos muut säädöt ei tehoa.
 
Yksi asia on se, puhutaanko pornosta vai runkkaamisesta? Ensimmäinen on suhteellisen tuore ilmiö, jälkimmäinen on ikiaikainen ilmiö. Kummasta on kyse, kun käsitellään pornoriippuvuutta? Kuten sanottu runkkaaminen on osattu vallattomissa määrin jo ennen pornon aikakautta. Esimerkiksi mystikko Swedenborgia pidettiin ensisijaisesti aivonsa ja selkärankansa mädännyttäneenä runkkarina ja toissijaisesti pikkutarkasti etätodellisuutta vastaavien näkyjen näkijänä (vrt. Tukholman tulipalo ja monet muut tapaukset). Taitaa Immanuel Kantkin, joka muuten suhtautui Swedenborgiin suurella kiinnostuksella, mainita tämän patologian, hermojärjestelmän mahdollisen pilallemasturboinnin, mikä suomeksi tarkoittaa tätä palkitsemisjärjestelmän pysyvää sotkemista. Ja katseleeko joku pornoa mitenkään koskettelematta itseään esim.?

Tätä pornosivua on katsottu

500 000 vuotta. Se on enemmän

kuin koko Suomi tekee vuodessa töitä.

Olenko ollut liian poissaoleva, salaperäinen?

Kuulin, että joku esiintyy kaupungilla minuna,

minua komeampi: hänen menestyksensä on loistava.

Olen ollut poissa vain hetken,
   
kukaan ei voi syyttää

ihmisjoukkoihin soluttautumisesta,
 
agenttipelistä, trollaamisesta.
  
Nyt minun pitää tehdä lopullinen valinta.

Vaikka en ole minkään kahden vaiheilla.

On siinä silti eroa seisooko
  
ovella haastemies vai vartija









Porno on maailmamme kaiken teoria. Pornon poetiikkaan voi palauttaa kaiken inhimillisen tiedon ja kirjallisuuden. Myös talous palautuu lopulta pornoon, koska porno edustaa rahan lopullista muotoa, bablosta, jota Victor Pelevin käsittelee fiktiossaan. Androidisten seksirobottien ulkopuolella on silti olemassa luonnollisia olentoja jotka yksin päihittävät koko pornoteollisuuden. Jos teollisuus on valtameri, on nymfi Eleusis sukeltajanaisten johtaja. Hän laittaa pornobeibeille kampoihin, todellisuudessa ja katutasolla: jumalatar Demeterin juhlamenoissa. Kreikkalaisilla on herkkyyttä tällaiselle. On heidän mukaansa huono asia, jos todellisuus häviää pornolle. Porno siis otetaan haasteena vastaan, käännetään suihkulähteiden hanoja isommalle, samalla kun kykeonia tarjoillaan suihkulähteiden alle kaivetuissa katakombeissa, niin sanotuissa Plutoniumin multahuoneissa, eli megaroissa. Ja kas, Aurinko nousee pilvettömälle taivalle, eikä mikään maljojen kolmonen. Castaneda sanoo: se millainen ihmisestä tulee, riippuu siitä yhdyntätapahtumasta, jossa hänet on laitettu alulle. Paljon riippuu siitä, kuinka paljon ihmisen synnyttäneessä yhdynnässä on ollut energiavaihtoa. Mutaatioilla ja muilla karkeamman tason ilmiöillä on oma merkityksensä. Mutta se ei ole pelkästään geneettinen prosessi. Toki jos äidillä on nymfi Eleusiin geenit, siinä voi vähän tukevammin itselläkin ottaa eteen. Kuitenkin yhteiskunta, jossa on paljon seksuaalienergiaa, tuottaa vahvoja tuloksia myös heikoilla geeneillä. Maljojen energia nimittäin väistämättä roiskahtelee demokraattisemmin koko yhteiskunnan silmille, kuin toinen femiininen energia: lantit. Lantit eivät näet ole nestettä. Tämä selittää sen, miksi tietyissä paikoissa tiettyinä maailmanaikoina heikoista vanhemmista syntyy loisteliasta jälkeä. Ja toisaalta miksi toisin paikoin virheettömistä vanhemmista syntyy jotain muuta. Kosmiset lait kulkevat geneettisten lakien edellä. Näin sanoo Castaneda, tuo vanha vihtahousu.
Tiede on ainoa järjissä pysymisen välineemme.
   
Minulla työskentely teknologian parissa korvaa rauhoittavan lääkityksen. Aivan samalla tavalla kuin myrkkysammakkoseremonia korvaa vähitellen alkoholin ja epäterveelliset ravintoaineet. Näitä ilman en voisi nykymaailmassa selvitä järjissäni. 
    
Mutta maailmankuva, se ei voi olla tieteellinen, jos se on rehellinen. Maailmankuva on aina jotakin enemmän. Maailmankuva on ensin, ja tiede on vain väline, jolla siihen tuodaan järkeä -- näennäistä tai syvällistä. Järki on rauhoittavaa ja ihanaa, hetkittäin kallisarvoisempaa kuin rakkaus tai sydän, nuo hulluuden heittopussit.
  
Hulluus on varsin tavallinen, mutta ei vähimmässäkään määrin kiitettävä tai toivottava olotia.

Kaikki Taiteilijat esimerkiksi (isolla T:llä) ovat hulluja.


HANG OVER STROLL

Jää jäästä väitelleen silmin. Александр Бождай.


Suomenlahden jäästä ei voi erehtyä
  
ei voi erehtyä matkankaan päästä

silmät ovat tärkeät ja sirkeät

on käveltävä heikoilla jäillä
  
käveltävä tai ajeltava hevosella

hevonen ei ole pehmolelu

mutta hevoseton mies on
  
huoleton mies. Nyt liikutaan

heikoilla jäillä paljain jaloin
 
milloin suutarin lapsilla luistimet olisi

vastarannalta kantautuu avunhuutoja

toiselta rannalta kirouksia

me huudamme vain pelosta

stressi on moottori
  
joka piiskakäden
 
liikkeessä pitää




Hangover stroll


The ice in the Gulf of Finland

can not be mistaken

It can not be confused with anything
 
Can not go wrong even from far, far away

The eyes are important and circular

while must walk on thin ice
 
Hiking or ride with horse

The horse is not a soft toy

But a horseless man is
 
A careless man. Now move on 

a short trip over a thinly frozen sea with bare feet

When the shoemaker's kids the skates have

cries for help heard from the opposite shore

curses from another

We only cry for fear

Stress is the engine

keep whipping

hand on move
"Ranskan kieli ei sovi runouteen. On mahdotonta kirjoittaa runoutta ranskaksi." Carlos Castaneda 1995

MALJOJEN ÄSSÄ

Menen seuravalla kerralla Pietarissa Svetan kanssa treenaamaan. Svetalla on paljon palkintopokaaleita, maljoja, fitneskisoista. Sveta päihittää yksin koko pornoteollisuuden. Laittaa vähän pornobeibeille kampoihin, todellisuudessa ja katutasolla. Se on huono homma, jos todellisuus häviää pornolle. Venäläisillä on herkkyyttä tajuta tämänkaltaisia perusasioita. Porno otetaan haasteena vastaan, Pietarhovissa käännetään suihkulähteiden hanoja isommalle, samalla kun kykeonia tarjoillaan niiden alla Plutoniumin multahuoneissa, megaroissa*. Ja kas, Aurinko nousee pilvettömälle taivalle. Aurinko XIX, eikä mikään maljojen kolmonen.
  
Castaneda sanoo: se millainen ihmisestä tulee, riippuu siitä yhdyntätapahtumasta, jossa hänet on laitettu alulle. Paljon riippuu siitä, kuinka paljon ihmisen synnyttäneessä yhdynnässä on ollut energiavaihtoa. Mutaatioilla ja muilla karkeamman tason ilmiöillä on oma merkityksensä. Mutta se ei ole pelkästään geneettinen prosessi. Toki jos äidillä on Svetan geenit, siinä voi vähän tukevammin itselläkin ottaa eteen. Kuitenkin yhteiskunta, jossa on paljon seksuaalienergiaa, tuottaa vahvoja tuloksia myös heikoilla geeneillä. Maljaenergia kuitenkin jakautuu väistämättä demokraattisemmin koko yhteiskuntaan, kuin toinen femiininen energia: lantit-bablos. Mutta lantit eivät ole nestettä. Tämä selittää sen, miksi tietyissä paikoissa tiettyinä maailmanaikoina heikoista vanhemmista syntyy loistavan kauniita lapsia. Ja toisaalta miksi toisin paikoin kauniista vanhemmista syntyy ihan jotain muuta. Kosmiset lait kulkevat geneettisten lakien edellä.



* Megara, maanalainen kammio, joita käytettiin thesmophoriassa, Demeterin palvontamenoissa. Myös Kreonin tytär ja historiallinen kaupunki. Piirakka.

21.7.2017

"Silti ei vielä nähty runoilijaa
joka [...] väittää ettei ole kuolemaa."
Ahmatova 1944

"eikö sittenkään ole kuolemaa ollenkaan oi Demeter?" 
Pekka Piirto 1994


Pelossa on typerää sen turhuus.

Kärpäsen kokoisena liioittelet kaikkea,

Kaksi kertaa itseäsi suurempi hämähäkki

näyttää kolme kertaa suuremmalta. 

Lyhyt ja orgasmiton on kärpäsen yhdyntä.

Ei tarvitse tekeytyä rakkauden lähettilääksi.

Kaikki sinut tuntevat. Maailma

on haihtuvainen, et sinä

Vaikka se olisi pelkkä teiden eroaminen

haihtuva kuin tämä netsäpolku

itseorganisoituvalla kartalla

jolla halutessaan voi eksyäkin,

vaikka se olisi pelkkä

tietoisena jatkuva ääretön kaipaus

siirtymä sokeasti toiselle tasolle

kohti parempaa tekemistä ja olemista

parempia muistoja, 
 
tieto ei lohduta.

Ei ole mitään väliä sillä

kuinka monta kertaa kierrät talon ympäri

Vain sillä on väliä

kuinka monta sekuntia seisot päälläsi
  
Vain järki antaa lohdun. 
Joskus jokin esittävä kuva saa liian suuren merkityksen. En tiedä kestävätkö täysin abstraktit maalaukset paremmin aikaa, mutta ainakin ne tarkoittavat vähemmän. (Jyrki Pellistä vuodelta 1962 soveltaen).
Ihminen, joka ei ymmärtänyt venäläistä runoutta, runoilijoiden raakaa hierarkiaa. Yksi on tunnettu hyvistä runoista, toinen turhamaisuudesta, kolman sokeudesta ja neljäs huonoista runoista. Ja tämän kasan vieressä on tuntematon mestari monistenippuna nurinpäin pöydällä. Me emme tarkkaile runoutta, vaan sen ylistäjää: kuinka erikoisella tavalla hän ei tee eroa hyvän ja huonon välillä. Millaista tarkalleen ottaen on hänen persoonallinen mauttomuutensa. Kuinka käsittämätöntä pelottava arvostelukyvyttömyys.  
"Ainostaan järki kykenee tuomaan noidalle lohdun; lohtua hän ei saa intohimosta eikä tunteista; järki se on se, mikä hänet pelastaa." Castaneda, 1988, Carmina Fort: Castanedaa tapaamassa
Älä sylje tuleen

tai kipinä lentää silmääsi.

Ei auta vaikka tekeytyisit

tuntemattomaksi: kipinät tuntevat

sinut. Minun ei tarvitse tekeytyä

tuntemattomaksi. Tähdet ovat

kasvojeni renderöintipisteitä.
Hulluruoho on reviiritietoinen kasvi. Ja pikkumainen nipottaja. Sen nipotus on tappavan myrkyllistä. Poimit sen muutaman metrin väärästä paikasta, ja se on siinä. Kärpässieni taas on suurpiirteinen. Se jakaa maailman neljään maanosaan. Riittää kun poimit sienen omasta lohkostasi, etkä kulje geopoliittisten rajojen yli. Muista kuitenkin: kaikki sienet käyvät lohdutonta sotaa geopoliittisia vihollisiaan vastaan.

20.7.2017

Mikrobit synkistelevät suuontelossa.

Valtioiden välinen ilmastokokous

käynnistyy valtionpäämiestasolla

huoltopalveluita keskitetään maakuntatasolla

kolmivuotiaan tasolla on mahdotonta

pysäyttää atomien värähtelyjä öisin.

Koko kesän saa polttaa puita takassa.
- Meni kauan aikaa tajuta että taiteilijaseurat eivät ole mitään ihmisluonnon monimuotoisuusprojekteja, sanoi Hautakehto. Taistelu, loputon taistelu, on ainoa ihmisluonnon monimuotoisuusprojekti. Tuntemattoman ihmisen antama apu, tuki tai huomio on aina ensisijaisesti apua, tukea ja huomiota joltakin pois. Se on poliittinen väline. Tuen saaja osallistuu seremoniaan siinä missä sen varsinainen kohdekin: se jolta energia imetään pois. Raha on välimuoto. Rahan lopullinen muoto on bablos. Ihminen ei ole kiinnostunut maapallosta, lajista, elinympäristöstä, jälkipolvista, isänmaasta, maailmanlopusta tai -alusta. Nämä ovat vain verukkeita, joilla ihminen taistelee ystävällisesti hieman surumielisesti hymyillen lähimmäistään vastaan. Sillä ihminen on sokea himossaan bablokseen. Onnellinen se, jonka vihamiehellä on luotaantyöntävän vihaiset -- eikä suinkaan äidillisen rakastavat -- kasvot. Älykäs ihminen ei halua tajuta abstraktia, ihokosketuksen tuollapuolella olevaa. Mutta käyttää sitä sujuvasti verukkeinaan. Torjunnan strategiat ovat loputtomat, tietoinen väistely, tieteellinen faktojen hautaaminen, sormien läpi katselu, narrimainen silmät selällään sokeus ja niin edelleen. Ja ehkä tämä on loogista ja järkevää, jollakin sellaisella tiedon tasolla, jota en itse kykene rationaalisesti tavoittamaan. Esimerkiksi hulluruohon II tasolla, jossa lentäminen ei kysy siipiä, mutta fyysinen ruumis todella liikkuu paikasta toiseen, eikä vain niin sanottu astraalikeho. Tai pikkusavun (sekoitus jossa osana meksikolaisia sieniä) III tasolla, jossa maailmasta syntyy kopio ja voimme kävellä kopiomaailmassa ikkunalasin lävitse ja sisään, jälleen todella, eikä vain niin sanotulla astraalikeholla. En puhu kehostapoistumiskokemuksista, vaan jostakin mikä on paljon pelottavampaa ja ennen muuta järkeä horjuttavampaa. Kun kausaalisuuslain matto vedetään alta, on uuden ajan ihminen todella vaikeassa pulassa. Kaikki tämä on avoimesti kerrottu Castanedan ensimmäisessä alunperin jopa tieteelliseksi tulkitussa työssä. Se on kerrottu, mutta harva sitä käsittää muuksi kuin koko ajan yksityiskohdillaan ällistyttäväksi fiktioksi. Ehkä ne, jotka sen käsittävä ja joilla kaikki tämä on jo selvää ja järkeenkäypää, käyttäytyvätkin niin kuin ihminen. Ihminen, tämä käsittämätön salaperäisyys, joka pitää salaisuutensa, ja joka ei kerro asioistaan Castanedan tavoin ymmärrettävällä kielellä. Ei mitään ymmärrettävää tai hyödyllistä kenellekään tästä matkasta voisi olla useimpien imisten motto. Jotkut käyttävät tähän vaikenemiseensa taiteen ja tieteen hienoimpia keinoja. Heiltä ei kannata apua toivoa. Siksi vain henkimaailmasta hankittu liittolainen ratkaisee kaikki avunsaannin ongelmat.
   
- Minä kävin tänään terveyskeskuksessa vedettämässä takahampaan pois. En tuntenut lääkäriä, mutta avun sain. Etkö sinä tällaista ollenkaan laske avuksi?
 
- Hammas on vain yksi neljästätoista. Silmä on yksi kahdesta. Sitä en vain tajua, miten pelotta ihmiset möyrivät pimeyden syvimmissä syövereissä. Ja sitten sanovat, että ovat muka voittaneet pelon. 
  
- Heidän vihollisensa on heidän oma voimansa, selkeys, varmuus. Pimeyden voimat ovat häviäjän liittolaisvoimia. Ne astuvat verhojen takaa ensimmäiseksi esiin. Aluksi hyvin selkeinä. Maltti on tulen herra, koska se kehottaa olemaan kärsivällinen.
  
- Pikkusavu III:een liittyy ihmisen muodonmuutos. Castaneda kysyy Don Juanilta onko tämä käyttänyt peiliä nähdäkseen oman muodonmuutoksensa. Don Juan sanoo, ettei sellainen ole tullut hänelle edes mieleen. Muodonmuutos nähdään vasta oppilaassa. Itse olen kerran katsellut peilistä loputtoman kauan tätä muodonmuutosta. Se oli kammottavaa ja kaunista.

- Muutuitko joksikin eläimeksi?

- En sentään. Muodonmuutos oli suhteellisen vähäistä. Se oli kuin jonkinlainen sotilasjoukon katselmus. Alokasjoukko, jossa oli kaikki käytettävissä oleva aines, joka suuntaan. Kaikki miesaineksen ulottuvuudet, umpikujat, pakotiet, tasapainotilat ja epätasapainotilat.   

- Eikö millään muulla ole merkitystä kuin kasvituntemuksella?

- Ei millään muulla. 

19.7.2017

Ruotsalaista kesäkivaa. Onneksi ei ole sielläkään sää kuin Kaliforniassa.

PEKKA PIIRTO

on mennyt minulta runoilijana ohi. Olen ollut lukevinani häneltä jotenkin hinttimäisiä mytologialla koristeltuja juttuja. Nyt kuitenkin Eleusis-kokoelman sivu 83: tässähän on jotakin, mitä en ole aikaisemmin missään nähnyt. Kirjan piti olla tästä kohdasta taitettuna vuosia hyllyssäni. Sinänsä Piirton museokierros Hellaaseen on aika maltillista arvailua etäällä asian ytimestä. Hän esimerkiksi vaikuttaa luulevan, että kykeon oli vahvaa punaviiniä vaikuttavana aineenaan lähinnä alkoholi.

LABYRINTTI

Ihminen on lapsi niin kauan kuin Minecraft-tietokonepeli kiinnostaa häntä. Labyrintti palkitsee uteliaisuuden mutta ei sydäntä. Se ei ole tie, joka johtaa ammattiin.
Varjossa nähtynä selkeys,
jonka sisällä runkkari piileksii.

Pelko on voman pimeä puoli.
Siinä on vähemmän asiaa.
Kuoleman jälkeen runoilijaa
ylistää huolettomasti,
melkein epähuomiossa.
Kuoleman jälkeen ei kusi
nouse päähän.

"Kun ihminen kuolee
jokin muuttuu hänen kuvissaan.
Toisin katselevat silmät, ja huulillaan
hän hymyilee toista hymyä.
Huomasin sen palattuani kerran
erään runoilijan hautajaisista.
Sen jälkeen olen usein tarkistanut asian:
se pitää aina paikkansa."

Ahmatova 1940
 

VOIMA JA SELKEYS

Mitä enemmän salainen poliisi hankkii valtuuksia, sen tarkemmin se havaitsee itse universumissa olevan salaisuuden. Ja kun se tulee siitä tietoiseksi, se muuttuu itse ikään kuin olennaiseksi osaksi tuota salaisuutta. Toisin kuin runoilijat ja pyhimykset, salainen poliisi tietää mistä puhuu: vain se yhtyy hitaasti jumaluuteen. 

Magian tavoittava runous on silti kieltämättä jännittävää. Pelkällä vaistolla taiteilija tietää saman kuin salainen poliisi. Siinä riittää poliisille ihmettelemistä. Se on jännittävää, ellei jo kohta liiankin jännittävää. Siinä on kaikki aidon kauhun elementit läsnä. Siinä on läsnä jo kohta Kekkosen teloituskompaniapäiväkirjat ja monet muutkin poltetuut päiväkirjat. Liskot ne vain suu ja silmät ommeltuna aavikolta metsästävät tietoa ja tuovat sitä runoilijalle. Siinä on vääjäämättömyys ja lainomaisuus, sanalla sanottuna taika.

Mutta taikuuden kanssa pitää olla varovainen. Pitää varoa latelemasta liian ylitsepääsemättömiä kirouksia, varsinkin jos vastalääkkeen kehitystyö ei ole samalla tasolla. Olen alkanut huolestua tästä, monen kohdalla, en vähiten itseni. Ihmisten ehkä pitäisi päästää itsensä joskus vähän helpommalla. Ensin länsimainen tieteellinen mieli ajattelee, ettei tuommoinen voi vahingoittaa vahvaa psyykeä, sitten tiedostaa, ettei itselläkään taida olla äärettömiin vahva. Jokaisella psyykellä on murtumispisteensä. 
 
Castanedan ensimmäinen Yaqui-tietäjän tie ja Ixtlan kertovat tästä. Ixtlanissa tieteellisesti asennoitunut voyeristi menee uteliaisuuttaan sisään inkkareiden touhuihin. Lyhyessä loppujaksossa paljastuu syvempi taso, jolla jo kertaalleen voitetut pelot uusiutuvat ennentuntumattomissa muodoissa. Ixtlanin äärellä miettii, että onko pelot tosiaan ollenkaan voitettavissa, kuten Don Juan aiemmin on väittänyt.

Edgar Allan Poen joissain jutuissa näiden kokemusten jälkeen luettuna on jotakin samaa. Entäpä jos pelkoja voidaan hallita vain rituaalien avulla: neuroosien, sadomasokismin, kirkossa käymisen? Castanedan Don Juan väittää että kasviopettajien kanssa työskentely lopulta auttaa voittamaan pelot. Kai se itten on hyvin pitkä tie. Ixtlanin loppu on kuitenkin sellainen, etten nyt ihan selkeästi vielä näe, miten esimerkiksi itse lakkaisin pelkäämästä joltain tuollaiselta tasolta aina uudelleen ilmestyvää yllätystä.
  
Monet Castanedan kuvaamat tripit ovat sellaisia, että jos niitää oikein ajatuksella lukee, niin vaikea nähdä, miten itse selviäisi järjissään niiden läpi. Toisaalta teksti voi olla fiktiota. Tämä on joka hetki pidettävä mielessä Castanedan suhteen. Mielenkiintoisimpia melkein on Castanella hulluruohoa koskevan noituuden kuvaukset. Hulluruohoa jos Euroopassa noitavainojen aikana löytyi omalta pihamaalta, se riitti roviolle. Hulluruoho kasvaa Suomessa luonnonvaraisena.
  
On vähän liiankin helppo sanoa, että tämä on vain taidetta tai kirjallisuutta, kun taiteilijan sana ei systeemissä paljoa paina. Castaneda kertoo hyvin miksi. Olipa sitten totta tai fiktiota. Taiteilijan sanan painaminen tai painamattomuus (tai näiden kätkemisyritykset) jotenkin liittyvät okkultismin historiaan, kuten ranskalainen filosofia niin hyvin tietää.

Kun löytyy voima, muodostuu hirvittävä vastuu. Voiman käyttäminen on vaikeampaa kuin pelkojen voittaminen. Ja voima on ihmisen vihollinen, niin ulkona kuin sisällä. Voimakin pitää voittaa. Mutta sisäisenä voima ja selkeys ovat pelkoja pahempi vihollinen.

ITSEMURHA

Olen sitä mieltä, että vaikka tässä maailmassa näyttää olevan rajattoman paljon pahaa, on tämän maailman luonut henki kuitenkin absoluuttisen hyvä, koska niin paljon epätäydellisemmät ja suorastaan pahemmat maailmat näyttävät olevan paitsi mahdollisia myös todennäköisiä. Kauneinta ihmistä, kauneinta eläintä, kauneinta kasvia, kauneinta kiveä, kauniimpi olento on kuitenkin vain vaivoin kuviteltavissa. Mutta rumempia ja kauheampia olentoja kuvittelemme helposti. Henkisen työn, ja varsinkin kasviopettajien opetuksen, suurena hedelmänä onkin kyky oppia arvostamaan ja myös vahvistamaan tätä maailmaa melko hienona saavutuksena siltä hengeltä joka sen on kuvitellut. Itsemurhaajan ylimielisyys on tietämättömyyttä radikaalisti tätä huonompien vaihtoehtojen todennäköisyydestä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois parempien mahdollisuutta. Ne eivät vain ole niinkään meidän tasoltamme kuviteltavissa. Kasviopettajat tosin voivat ehkä kuvittelussa auttaa.
  
Haasteena onkin estää itseämme kuvittelemasta tätä maailmaa uudelleen, paljon huonommaksi, paljon vähemmän hyvyydestä muistuttavaksi, paljon harvemman kauneuden tyyssijaksi, vain siksi että sellaisen aikaan saaminen on helppoa ja vaivatonta niiden näkökulmasta, jotka kaiken uhalla ja aivojaan enempiä vaivaamatta koko ajan haluavat jotakin tehdä, muuttaa ja puuhata. Paljon siitä mitä olemme tottuneet näkemään hyveeksi, täytyy tulkita pakkomielteeksi ellei hyväksyä suoranaiseksi sairaudeksi.

18.7.2017

MAARIA RAINIO 1978-2017

"LUOVUN SINUSTA, mutta en luovu elämästä. Kellot ovat pysähdyksissä.
AIKA on puolellani. Lumi on satanut ziljoonia hiutaleita"
Maaria Rainio 2011

Minä en tarvitse enää
sinua ENÄÄ sillä nyt
olen väkevämpi NYT.
Maaria Rainio edit. SL

"Teille kaikille puhumattomille, vedän henkselit paskapuheenne päälle. HERÄTTÄKÄÄ minut UNESTA,

Sinun rakkautesi on myrkkyä minun mielelleni." 
Maaria Rainio 2011

"tänään. sienikastike. itsemurhavaara ohi. timanttilyijykynä
ostettu. ei tekstiviestiä. ei puhelua. hyvä! luopuminen! ei särkyjä. ei itsemurhavaaraa. munuaiset
o.k."

Maaria Rainio 2011


"missä korjataan, öljytään, jätetään itkemään onnesta

missä suukotetaan epähuomiossa poskelle

missä mustat tulppaanit kumartavat Felliniä

missä maksetaan töherryksellä lapaluiden väliin"

 Maaria Rainio 2011

Tilasin Philippe Camoinin ja Alexandro Jodorowskyn restauroiman Marseille-pakan ja Jodorowskyn itsensä kirjoittaman opaskirjan siihen. Tilasin myös Juri Shakovin klassisen Pietari-pakan ja Cynthia Gilesin klassisen Pietari-oppaan. Kirjatilauksena kaikki Castanedalta.
Musta pilvi
suutelee valkoista

Nyt ne ovat yhtä

Tiukassa takahammas
ollut paljon purennassa mukana
 
Samalla lääkkeellä lähtee
tytär kuin äiti, isoäiti
  
Kaikki me vaietut
vaikenemme
toisistamme loputtomiin

17.7.2017

ilkivaltiatar
liki valtiatar

sea of hands, lust of gloves

käsien meri, käsineiden himo

KULTA JA KAATOPAIKKAJÄTE

ovat maallisen taiteen materiaaleina samanarvoisia. Mutta kirkollinen taide arvostaa enemmän kultaa.

Kultaa paskantava viisisilmäinen Panda.
Venäjän pohjoisissa metsissä

asustaa suuriakin käärmeitä.

Lohikäärmeestä ei aina tiedä

syökö se vai oksentaa

itseään suurempaa käärmettä.


https://vk.com/somebo?z=photo78647378_362329319%2Fphotos78647378



https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Augsburger_Wunderzeichenbuch
born by sleeping

born to sleep

sleep by rivers

sleep to windows

red rivers and windows

of a shattered heart

blue rivers and windows

of morning


16.7.2017

Kaunis on päivä
mutta paljon kaukaisuudessa
variksenraakuntaa.

Kaikkea ei ole tehty oikein
kun variksenkin täytyy
äänellään raakkua.
  
Harakka huoneen
kynnysmatolla
äidin hammassilta
nokassaan.
   
Huomaavaisempi on oltava.

ENNUSTAMISEN VAARAT

Mississippi nukkui. Eräs innokas ennustaja löi Pirun kanssa päästään vetoa, että joki kohta kuivuisi kokonaan. Tällaista juoruakin levitettiin aika varomattomasti. No siitähän se jokilonkero vasta voiman otti. Valjastaa se täytyi, mutta ei pitänyt. Kuusi päivää lepäsi, seitsemäntenä kirjoitti unensa muistiin. Perhosta minä kutsuin, paarman sain.
Eläimillä oli hallussaan


vedenjuonnin maailmanmestaruus.


Mutta yhtä aikaa eläimet eivät voineet


liikkua, maata, syödä ja juoda.


Eläinten täytyi mennä pareittain arkkiin


ilman nimilappuja. Eläimistä saatua tietoa


ei heidän mukaansa voitu lähettää.


Niin matkasivat Sevillan viimeiset


ilveksenpennut uusiin koteihin.


Eikä kenenkään enää tarvinnut vuodattaa


vertaan niiden puolesta. Mutta silloin


astui esiin Charles Dickens.


Ja Charles Dickens astui rivakasti esiin.


Eivätkä eläimet enää tienneet


miten päin olisivat olleet saduissa.


Kun meri katosi laivojen alta

vedenpaisumuksesta ei ollut kysymys

Kuuntele maailmanloppuani

kuinka se kehrää sylissäni

Niin kuin hiekkapuhallettu öljytankkeri

hiekalla soudettu

Jäänmurtajan tuntee jokainen

mutta harva on tehnyt jäästä

väitöskirjan






When the sea disappeared beneath the ships

there was no question about the flood.

Listen to my end of the world,

how it purring on my lap.

Like a sand-blasted oil tanker,

rowed on the sand.

The icebreaker everybody knows,

but few have done dissertation

from the ice.
Haikarasta on puussakin istujaksi.

Tästä linnusta ei salmonella tartu.



Haikara ja riikinkukko tapasivat

tammessa: kykyjen löytäjä ja kadottaja. 



Juurta sinä hautaat maahan

ja oksaa ilmaan, napalmia

veden alle. Vieläkö vain pelaat

koko omaisuudellasi



Haikara nappaa lammesta

niin suuren kalan
  
että kaulapussisi venähtää 
Kun on kokeeksi tehnyt vääryyttä,

kokeeksi jättänyt ymmärryksen

ja laittanut hopeisiin kynttilänjalkoihin
  
hampunsiemeniä kasvamaan

ja nähnyt lopulta ettei savu valaise

vaan pallosalama, joka liikkuu

suhteellisen hitaasti läpi huoneen

reagoimatta ihmisten liikkeisiin.

Siksi niiden väistäminen on helppoa.

Kuoleman kanssa kyllä leikitään,

mutta sille ei anneta mahdollisuutta.

Yleinen arvostelukyky

on julkisesti tuotu esiin

sillä tasolla että Kuolema

ei vallitsevan käsityksen mukaan

ole oikea runoilija.


Kuolema XIII, lasilevy, 2016

VOLTTI

  
  
  
Punainen pulkka heitti voltin,

valkoinen pulkka heitti kuperkeikan.
 
Voltti on tehtäväksi tarkoitettu,
  
mutta kuperkeikka ilmainen.


 
Sinä puhut muuntajasta,

tarkoitat alkoholia.

Sinä puhut tekoälystä,

tarkoitat raskaan työn

tuottamia hajuhaittoja.



Sinä puhut, minä vaikenen.


 
Vieläkö yli sata vuotiaana

oppisi tekemään voltin?


 
Kahta ei saa rikkoa.

Ei saa rikkoa toista.

Eikä saa rikkoa itseä. 
Vihreän sävyjä

tulee koko ajan lisää.

Ihmisestä tulee rikkaampi,

vastaanottavaisempi vihreälle.

VALETELOITUS

on pahin kaikista. Kun nostat pääsi pölkyltä, on tarina vasta alussa ja pyöveli huppunsa alla kymmenen vuotta nuorempi mies. Tässä maailmassa, jossa kaulasi säästyi. Ei siinä maailmassa, jossa kaulasi katkesi.
Taikasaaressa aika pysähtyy. Sinne voi mennä työpäivän aluksi kahdeksi viikoksi lomalle ja kun palaa, aika ei ole kotona edennyt: on edelleen sama työpäivän alku. Tällä tavalla, oleskelemalla ajan ulkopuolella, ehtii tehdä taidettakin ilman apurahoja.
  
Eilen illalla saunottiin kunnolla ja katseltiin taivasta, joka oli ihmeellinen taideteos. Auringonlaskussa ihanaa sineä vasten esiintyi vaaleanpunainen paholainen, jonka kantapäässä roikkui kaunis sukeltajanainen. Toinen sukeltajanainen oli alla kontallaan. Ympärillä lenteli Jumalan valkoisia pääskyenkeleitä riemusaatossa. Vaaleanpunainen Beelzebuubi, jolla oli valtavat sarvet, hymyili lempeästi. Uskaltaisinko sen nähdä. Olisinko rohkea? Näin. Tähän en kuollut. 
 
Palasimme myöhään ja lopenuupuneina, mutta yöllä katseltiin vielä serkun kanssa sukutaulua ja vanhoja valokuvia. Isoäidin vanhemmat olivat nuorena tosiaan komea pariskunta. Vielä 1773 suku asui Helsingissä. Eli voin pitää itseäni paljasjalkaisena stadilaisena.   
 
Unista en muista muuta, kuin että Maamme-laulua laulettiin ja kovaa. Kalevi Aho soitti. Mitä lie oli asiaa.

Nyt tähyilen taas suurta haikaraa, joka eilen, ja kerran aiemmin, lenteli pihamme yllä. Utelias noitako siellä näyttäytyy suuren haikaran hahmossa, killisilmiäkö on tuppaamassa. Lapsia vastaan on vaikea vakain aikein torjuvasti seistä. Ovat sen verran mukavaa porukkaa. Poika eilen opetteli laskemaan viiteen. Koko aivokapasiteetti otettiin käyttöön.

15.7.2017

PRIMITIVISTIT

Primitivistitaiteilijan luona oli taas tungosta kello kolme tiistaiyönä. Siellä ne lekottelivat, lämpömaton päällä, primitivistit. Vain futuristit olivat keksineet sekundääristä tekemistä, kuten lorujen lurittelua. Primitivistit katselivat toisiaan ääneti, sillä mitään sanoja ei tarvittu. Kun minä astuin huoneeseen, näytti siltä kuin eiwät huoneessa olijat olisi ensinkään minua huomanneet. Ja käytän tässä tuplaveetä tietoisesti, korostaakseni tihentynyttä primitiivistä tunnelmaa. Ihmettelimme siinä suurin piirtein kolme tuntia, ja sitten saimme tietää, että nyt aletaan porukkaa evakuoida keittiöstä saunan puolelle. Me tietysti olimme ne, jotka olivat ensimmäisenä saunan lauteilla haukottelemassa. Minulle ei kukaan sanonut erikseen, ettei kloorattua vettä saa käyttää löylyvetenä. Kloori sattuu kuitenkin olemaan tämän maan teollisen edistyksen kantava voima. Me saunoimme kunnolla, mutta primitivistit köllöttelivät porealtaan syvyyksissä. Minulle tuli kiire ottaa kännykkä ja laittaa nauhoitus päälle, jotta saisin edes jotain näyttöä näiden supertähtien sekoilusta. Vaan kameran asetukset olivat viturallaan. Kuvassa näkyi pelkästään päivämäärä, joka ei todistaisi kenellekään mitään. Eräs futuristi katseli säätämistäni huvittuneena ja lähestyi sitten ihmetellen ääneen, miten olin hukannut tilaisuuteni rikastua ja ajautunut näin alkeellisiin ongelmiin, kun jopa muurahaiset ovat pystyneet omaksumaan avunpyytämisen kulttuurin. Primitivistit vain nauroivat ja sanoivat, että nyt teidät on kastettu. Te olette nähneet sitä ja tätä. Älkääkä kertoko kenellekään. Minun piti mennä suoraan teeseremoniaan osallistumatta omaan punkaan ja olla ihan hiljaa.

DEEP-RUSSIA

Tervetuloa syvä-Venäjälle. Tässä 3600 valokuvan sarjassa ehkä diipimpää meininkiä kuin Ville Haapasalolla. Löytyy sieniretkellä silmänkantamattomia hamppuerämaita, tuoreita auringon varjoonsa heittäviä uhrilammaskasoja, alkuperäiskansojen puuveistoksia ja kaikkea sitä mitä metsän puolelle jalallaan astuva Venäjällä odottaakin löytävänsä. Myös paljon peruskuntoista nykyinfraa päästetty näkyviin. 
  
Tämä ei ole Carlos Castanedan intiaanisatu, vaan nyky-Venäjä. Alkuperäiskansat näyttävät keksineet sen saman mikä on meille äidinmaidosta selvää: taidetta ei tehdä ihmisille, vaan henkimaailmalle, josta etsimme sopivaa liittolaista. Kas kaikki me toki etsimme liittolaista, mutta ensimmäinen eteensattuva (kun menestys tulee nopeasti yhden yön aikana) on usein väärän liittolaisen viranhoitaja. Joka sellaista taikaesinettä pitää voittamattomana, on hullu. Ja niin sanottuja maissinjyviä ovat myös koneet ja ihmistä pätevämmät seksirobotit. Siihen tarvitaan shamaani, joka androidin imee ihmisen lihasta imemättä sitä saman tien omaan lihaansa. Hulluksi kutsutaan myös sellaista, joka ei etsi liittolaista.  
  
Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.
Jos olisi mennyt vain lapsi

pesuveden mukana



Jos olisi mennyt vain toinen

tai toinen, tuulilasi tai sulake, 

puhekyky tai liikuntakyky



Mutta kaikki myydään

mitä paholaiselle

kaupaksi saa



Kaikki hyödylliseksi aina

tiedetty tai vasta keksitty



Pelkkää pesuvettä

se ei osta



Runoilija sekin

Aina omalla asiallaan

14.7.2017

Mies soitti kuukauden aikana
sata kertaa ambulanssin.
 
Lieneekö viisautta
vai harhaisuutta
kuunnella omatuntonsa
fobioita.

Et sinä ole kanarianlintu
vaan kaivosmies
joka ei huomannut varoitusta.
 
Lieneekö turhaa ennakointia
lähteä viimeisellä bussilla.

KEVÄTPÖRRIÄINEN

- Tekeekö kukaan muu muuten sellaista, että etsii näiden Juhon Pörriäis-päivitysten jälkeen Facebookista niiden kirjoittajia?

- Tai sitä että lähtee tapaamaan henkilöitä, vakaana aikomuksenaan avata kirjoittamisen saloja.

- Eipä ole tullut etsittyä vielä ketään. Siinä menisi liikaa aikaa jos lähtisi sille tielle.

- Riippuu aikeiden vakaudesta. Voin hyvin kuvitella sotilaspukuisen Renny Harlinin koskenkorvapullo oikeassa kädessä ja Crowleyn pakka vasemmassa, lakeuden yöttömässä yössä nuoren Elvis Presleyn ohjastamassa vanhanmallisessa Mersu-taksissa etsiskelemässä vuoden se ja se kevätpörriäisen tähtikaartia.
  
- Vaan tuskinpa vain tuottaisi se etsiskely tulosta. Kirjallisuuden tehtävä on pitää ikävää ja paholaista käsivarrenmitan etäisyydellä. Ja juuri tämän Pörriäisen tähdet ovat kiitettävästi tajunneet.

13.7.2017

PAHOLAISEN HUBBA BUBBA

Kuunnelkaa huviksenne äänityksen tasoa. Veikkaisin, että paras liveäänitys ikinä trashmetallissa. Jos kuuntelet näiden jätkien soundia vaikka 2017, niin mitään jakoa ei ole. Mikähän siinä on, että soundit on 1991 huippuluokkaa, mutta 2017 paskaa? Eikö sormimerkit toimikaan ikuisesti?
  
Ei maar, kyllä on eeppinen keikka. 





Opin tässä uuden asian tarotistakin, kun utelin Sepulturan veljesten nykytilasta. Tarot vastaa vain: ei tietoja saatavilla / not your business. Tää ihan sama vastaus tulee muuten kaikille tietynlaisille tyypeille. Kokeile nyt vaikka huviksesi kysyä jotain Jim Carreysta tai Bill Murraysta.

Ikävä tosiasia tietysti on, että pakan korttien valtaosa, eli kaikki Paholaista pienempi, kuuluu tämän maailman arkontin purukumivarastoon. Pienen arkanan kortit ylipäätään eivät ole muuta kuin Paholaisen Hubba Bubbaa. Ja Paholaista suuremmat suuren arkanan kortit, joita on siis vain 7/78, taas eivät tavallaan enää ole tätä maailmaa. Voi siis todeta, että vain alle kymmenen prosenttia tämän universumin olentosarjallisuudesta on jotenkin reflektiivisessä suhteessa Paholaiseen. Kyllähän meidän kaikkien täytyy sitä jätkää jollain tasolla kunnioittaa, ei siinä mitään. Mutta minulle ihmisen mielenkiintoisuus kyllä alkaa vasta siitä, missä määrin hän käsittää noita Paholaista suurempia ison arkanan kortteja omakohtaisesti. On esimerkiksi käsitettävä, mitä ensinnäkin merkitsee Ylipapitar II ja sitten että sekin on vain Paholaisen käytössä oleva väline. Ja paljon tämän kaltaisia asioita, joissa on korkea kynnys. Ylipapittaren olemusta (maailman viivoja) tai Ylipappia V (maailman pysättämistä) ei voi nähdä ilman mysteerioita. 

Ison arkanan korttien fataali sarjahan lähtee Hirtetystä XII, joka ei ole muuta kuin Kuolema XIII ilman miekkaa. Kuolema XIII on ristiinnaulittu plus keihäs kyljessä. Kuolema tarkoittaa fyysistä kuolemaa, paitsi Kristuksen ja muutamien muiden tapauksessa. Paholainen XV on kuoleman voittamisen kortti. Siihen liittyy ikuisen elämän salaisuus, jota moralismi kätkee. Moralismi on ihmisen elämän rajoittaja, lähinnä nimenomaan sen fyysisessä olemuksessa ja kestossa. Mutta moraali biologisena oikeudenmukaisuutena liittyy yhteisön kestävyyteen, ja lopulta maailman kestävyysvajeeseen. Tornissa XVI tuhoutuu Paholaisen liittolainen. Sillä paholaisen liittolainen näkee kyllä kuoleman yli, mutta  hänelle ei käy hyvin. Castanedan Don Juan ei puhu paholaisen liittolaisesta. Don Juanin liittolainen ei suinkaan ole Paholainen. Legendan mukaan Jeesuksella oli liittolainen näin korkealla tasolla ja hän jopa olisi vielä onnistunut puhumaan jälkeensä tulevat ihmiset samaan liittoon.

Sanoin aiemmin 7/78, jota saatat ihmetellä. Campbellin julkaisemattomassa salaisessa oikeankäden polun pakassa (jota käytän tällä hetkellä ensisijaisena) Narri 0 onkin siirretty ison arkanan loppuun Tuomion XX jälkeen kortiksi XXI, kun Maailma on hänellä XXII. Miksi näin? Campbell maalasi pakkansa kymmenen vuotta aikaisemmin kuin Crowleyn pakka julkaistiin, mutta sen ote on modernimpi, voisi sanoa parsifalmaisempi. 
  
Lemmy-vainaa ei ollut ihan väärässäkään siinä, että hevissä miekkojen ässä on hyvin keskeinen, ellei keskeisin, peluri. Maljoilla, edes kuningattarella, taas ei ole välttämättä ratkaisevaa roolia. Sen sijaan isossa hevissä ylipapitar on aina läsnä, eikä mitään voi tapahtua ilman sitä. 
   
Tähti XVII on ensimmäinen aste, jossa liittolainen on jokin muu kuin Paholainen. Kuu XVIII on viimeinen kaikista vaikein lumeen ja toden välinen koettelemus, jossa tähti (Gurdjieffilla tason 6 ihminen) voidaan vielä alentaa mille hyvänsä alemmalle tasolle. Kuu on todellinen tietoisuuden betonimylly. Tämän jälkeen seuraa pieni hengähdystauko Auringon XIX muodossa. Sen jälkeen ajetaan sata lasissa Tuomiopäivän XX tolppaan, eli maailman naulaan, josta vasta liittolainen kieputtaa toisiin maailmoihin etsiskelemään kadonnutta Ixtlania, tai kotiasi Atlantista, joka ei löytynytkään tästä maailmasta, tai Los Angelesia, joka ei löydy seuraavalta pelitasolta. Kas tähän pilveen kaikki ei kopioidu entiseen malliin ja riippuu liittolaisesta mihin suuntaan hän sinut kieputtaa myriadisissa maailmoissa täynnä käytännön sarkasmia. Onnellinenko on se, jonka kanssa Mescalito leikkii? Mene ja tiedä.
  
Tämä on niin sanottu Hypotalamuksen leikkikoulu. Nämä tiedot mennen tullen nurin ja oikeinpäin omaksuttuaan ihminen voi aloittaa opinnot peruskoulun ensimmäisellä luokalla.

SILMÄTULEHDUS


 
 
  
 
laava tulisi nähdä

saumattomana osana

joka täyttää avaruuden



on näet sammuvan tulen asia

hiipua, ja syttyvän loistaa



sillä mitään emme ole keskenämme

sopineet kauneudesta



me ihmiset puemme jotakin

joka korvaa karvan. Me ihmiset

emme aina ole olleet eläimiä



miksi autamme tulikärpästä lisääntymään

miksi ihmeessä autamme
 
sitä muuntumaan hitsausliekissä
Liekin vitsaus
  
tuntematon nautinto

tumma paahto

lieneekin koston kierre



Samoja henkilöitä
  
joita eilen oli epäillyn asemassa

on nyt asianomistajana



Me juomme mustaa maitoa illat

ja valkoista maitoa aamut
  
annamme kaiken kasvaa

syidensä mukaan


Me puemme ihmisen,
  
päälleemme puhdasta
 
vettä suihkuavan karvan


 
Vesipyssy kädessä sohimme
  
autamme kaikkia joilla on paloa.

Sillä metsäpalo auttaa kaikkia

uhattuja lajeja.

12.7.2017

AUGUST WILHELM SCHLEGEL


                          Rooma-elegia




--> Jos olet ryystäjä elämän
opi myös kuolemaan

haudoilta maailman



Ei kelvoton paikka ole kuolla

tämä ikuinen kaupunki, johon itarat

palaavat syntymään



Retkeilijä kulkee uteliaana

raunioerämaassa, kyklooppisen sekavana 


tuijottaa ympärilleen ja huomaa:  

alusta asti asiat pakenivat tänne



Pallanteum ehdottaa kostoa:

romulinen kaupunki, rohkeita ideoita

tuhlailevan päätykolmion marmori-ihme

Ihmiset palvovat patsaissa muotoa

mutta jättiläiset poseerausta



Väsymätön mielivalta, oi Logiikka

raajarikko jumala: kasvosi ovat selkeät


toiveesi muotoa vailla

Kaksoistähti-totuus ja rakastava inspiraatio

asuu niissä, ilahduttava kipu loistavin kyynelin



Suuri ylevä miesten sauna, nolla viisasta koolla

pelko tiukasti omassa rinnassa, pitkämielinen

harhaluulo, kiittämättömyys kuin ihmiskaupan

leijuva lumienkeli, kaunopuheinen viettelevä suu,

voittoisat savuhuulet



Länkisääri paljasjalka kummitus armeijoineen 


horjuu yli Alppien. Kaukaisuudessa

siintää Pantheon, antenni eetterissä,

valkoinen jokainen höyhenpeite sykkivän

kupolin ympärillä

Maalaushommien aloittaminen yleensä tekee helteen ja hyvän valon. Tänä kesänä en ole aloittanutkaan. Kun ei teoksia osteta edes pilkkahinnoilla, kärsitään sitten huonosta säästä.
Ensin hanki julkinen tuomio ja sitten vasta pyytele anteeksi.

11.7.2017

jumalatar lainelaudalla, virhe havaittu

tai virhe jätetty havaitsematta

ota meihin yhteyttä mahdollisimman pian

sinä sulat kasvoksi nimettömien kasvojen mereen

maailmaa pitää kuiskata silmästä korvaan

niin vähän nautimme ja paljon pohdimme

miten myöhemmin tulisimme kokemaan

tämän menetetyn mahdollisuuden

tämän illan kun pitkästyneenä yleisönämme

ovat kaikki jumalat

jotka koskaan ovat olleet
Tulee syksy, satelee
tappouhkauksia variksilta
vaivaishiiren pesä
se vain keinuu heinikossa
ja pieni lintu askeltaa, lahorastaan värinen
onko sekään onnellinen. Kaislikossa
muutama pari kiloinen hauki
vielä melskaa, vaikka lampea ei enää ole
On vain pieni lähde suuren kuusen alla
pintaa halkoo tuulen kuljettama rusokirsikan lehti
ylitsevuotavaisen iloinen muisto
Pian sinä avaat silmäsi
mutta pysyt sentään tuolilla
satelee ylistystä, mielihyvää
nauti ihanista syksyn väreistä
pian ovat nekin poissa
Jostain kaukaa kuuluu mieletön
moottorin kiihdytys ja illassa
tuoksuu jo kevät, pitkät varjot
viipyilevät, valon sävyt tässä ja nyt
sopivat jokaiseen hetkeen
Jotta välttyisimme tuhansilta rasahduksilta
pyydämme sinua olemaan hievahtamatta
tuuli, sillä kaislojen kahina
peittää kaiken alleen
Pelästyt kun kiekko kierähtää
kilpikonnan selässä, terraarion ovi
on jäänyt auki, päivä
matelee liskon ehdoilla
Luonnonvaraisena nämä syövät
kaiken mitä eteen tulee
Älä hiisku tästä sanaakaan, minä sanon.
Älä puhu edes itsellesi ääneen.
Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin. Kun tuuli viheltää
ja raapaisee hermoja, ei enää ole
valonräjähdystä jossa lukee: olet turvassa.
Hierofantin tuhka varistellaan lumpeikkoon. 
Kaikki rakastavat nuotiolla laulamista
vaikka laulusi on rääviä määkimistä
Katso kuinka pieni tuli
kuinka suuren metsän se sytyttää
Mutta kun räiskähtely puuttuu
puuttuu tunteenilmaisu
Osaatko sinä räjähtää?
Vai sapelillako paineesi kesytetään.
Erään kukan suosio lähti lentoon
mutta marketissa se menetti tuoksunsa.
Älä osta niitä jotta välttyisit
niihin liittyviltä ikäviltä muistoilta. 
Tule kanssani heinikkoon ja hengitä
vain sisään ja ulos, sisään ja ulos
sumun ja usvan läpi luo harmoniaa
Katso aamu viideltä kun lammen yläpuolella
on usvaa minulle tulee mieleen ihana viini
jota nautimme pitkin yön ylitsepursuavia maljoja
Laulusi olivat juuri niin kuin toivoin
ja sydämessäni toivoin, että sinä
osaisit ne laulaa. Nyt saat laittaa kätesi
sydämeni lumpeelle, tunnustella, sinä
kultainen nainen, jolta hallitsijakaan
ei mitään eväisi
Tai odota vielä hetki, niin kuulet entistä
ihmeellisempiä lauluja itsesi tulkitsemana
Vai kulutanko jo aikaasi
kun voisit samalla tienata rahaa.
Hyvä on, mene hallitsijasi luo,
en nouse pakastasi enää.
Ei siirtoakaan Simpuran Yökausien kartassa taitaa olla hienoin lukemani shakkinovelli. Kummallista että tällainen aarre, joka sopisi teoksen avaukseksi, on piilotettu muutamien miltei väsyttävien tekstien taakse. Simpura ei palkitsisi löytäjäänsä niin ruhtinaallisesti ellei etsimisessä olisi oma hommansa.

LARS VON TRIER: NYMPHOMANIA I-II

Retoriikan taide perustuu siihen, että hyvin informoitujen valheet ovat aina vakuuttavampia kuin huonosti informoitujen totuudet. Se joka puhuu parempaa tietoaan vastaan ei puhu paremman tiedon puutteessa. Kyllähän siinä ahdistus kasvaa kun ja jos pakasta hukataan iso arkana ja sitten kolme maata. Valhe, tietämättömyys ja viisaus ovat kaikki vähän eri asioita. Viisaus ei ole pelkkää vapautumista tietämättömyydestä. Voi olla ettei viisauden syntymistä kukaan estä tahallaan. Universumi on riittävän kompleksinen tuottamaan harhansa spontaanisti. Kärsimys on harhojen ja varjojen tulkitsemista. Kovaa työtä. Ei ole olemassa salattua viisautta oikopolkuna siitä työstä ulos. Ei ole valmiita vastauksia, joita joku kätkemällä kätkee, olematta itse universumin luonnollinen osa. Jotakin jää aina jonkin taakse. Universumin rakenteesta johtuu se,  että kaikki mikä voi mennä pieleen jollakin tavalla menee pieleen. Ei ole salattua viisautta. On vain esille kätketty viisaus. Kukaan todellinen opettaja ei opeta sinulle mitään mitä et olisi jo itse unissa nähnyt. Ihminen tuottaa itse illuusionsa totuutta vastaan. Se on pienen ihmisen taipumus selittää asiat pienen arkanan korteilla. Torjuntojen vallassa kadottaa ison arkanan. Ei ole kolmatta voimaa joka nostaisi inhimillisten ristiriitojen ohi ja yläpuolelle. Ison arkanansa hukanneen kanssaan ei voi keskustella. Hänen kielensä ja sanansa on ansa ja illuusioiden kudelma. Varmuudet ovat väärissä paikoissa, hieman liian vahvoja tai kevyitä. Kaikki todet kokemukset sekoittuvat illuusioon. Se on Kuu: kaksi päällekäistä horisonttia, joiden pakopisteet ovat vastakkaisilla laidoilla. Kuun lievempi muoto on miekojen hoviväki: umpimielisyys, rajoittaminen, salaaminen. Siitä on Trierin Nymfonamia tehty. Jos Freudin pakassa oli vain maljat ja miekat. Trierin pakassa on vain osa miekoista. Illuusioiden ammattilaiset, porvarit, määrittävät totuuden uhkaksi. Heidän pelkistä miekoista koostuvaa pakkaansa dominoi miekkojen 3 ja siitä puuttuu miekkojen 1 & 6. Feministi on porvarin erikoistapaus: hänen pakassaan on vain kaksi korttia, miekkojen kuningatar ja prinssi. Tavallaan me olemme porvareita kaikki, ennen kuin olemme selvittäneet tiemme Kuun hankalan maiseman läpi.


 >>

10.7.2017

Yhteisvessavillitys,

yhteisöllisyyden

lopullinen muoto.

EPÄTÄYDELLISEN AVIOKUMPPANIN ARVOITUS

Vähän keskikesän jälkeen menomatkan täysikuu antaa kolmen tunnin peliajan ennen paluumatkan kotipihan takaa nousevaa aurinkoa. Vaunut ovat nopeat nykyään. Muutos on pieni maagikko, lujuus on pieni tasapaino. Kaikki ne ovat hukassa. Sulkeutunut jääkuningatar, vaitonainen kuun kevytversio tekee uteliaan hulluksi. Hän ei pura sinulle sydäntään. Se on tarkoitettu vain sinun suojelemiseksi. Kuu tekee sinusta hullun. Laavan prinssi sulattaa kaiken. Kolmiodraamasta tulee aurinko ja hierofantista tulen herra. > vajavuus

9.7.2017

suprajohtavuus, kitkattomuus
keilapallot paholaisen keinulaudalla
Yhden yön aikana
nenäkarva kasvaa
kolme senttiä.

Hän opettaa sinulle
vain sen minkä olet
unessa nähnyt.

Hän ei halua peräänsä
papukaijojen armeijaa. 
Oletko nähnyt niin likinäköistä ihmistä
joka ei erota miekkaa sauvasta.
Horisontti, paholaisen keinulauta.
Taivas liturgisessa värivaipassa.
Kuun alisessa maailmassa
kaksi horisonttia päällekäin. 
Kipinät siinä missä varikset
kommentoivat vapaamuotoisesti
elämää. Tuli siinä missä tuhka.
Maltti Hierofantin ja Auringon
välimies.

Käsi sydämelle
variksen raakunta
musta kuin lumpeen
lehti. Kolmas voima
sinun pienen ihmisyytesi
pinnassa.
Tontun asunto
on kvanttitietokone.

Ihminen on maailmanviiva.

Sinä olet minulle rakkaus.

Minä olen sinulle ylellisyys.

Arvottomaksi naamioitu omaisuus
tuupattuna varkaiden saataville.

Enkö voi kenenkään elämälle
antaa merkitystä. 

8.7.2017

Minä autan sinua, hän sanoi,
vilpittömästi, kaikessa.
On kaksi sääntöä.
Sinä et saa uskoa mitään,
mitä sanon. Ja minä en
saa tulla näkyväksi.
Aina viisumin umpeutuessa uskoni
Venäjän olemassaoloon horjahtelee.
  
Kun Pietariin menee vain yksi tie,
aina sama, mutta paluuteitä
on monta, eikä koskaan tuttua.
  
Menomatka on kilometreihin
nähden uskottavahko. Mutta miettikää
valon, metrin ja sekunnin käsitteitä
paluumatkanne tuntemattomassa
loputtomuudessa.  
  
Suomi, Ruotsi, Venäjä.
Ajatelkaa nyt itse.
Voiko tämä olla todellisuutta?
Vai lasten satukirja?

KELTAISET AURINKOLASIT

Vain politiikassa sanat ovat tekoja,

jumalrunoudessa harvemmin

vain alussa oli sana. Lopussa 

Bill Burroughs saksien kanssa. 

Siili joka veti kaikki piikit

sisäänsä. Katso nyt noita käsivarsia

henpeitä kiehkuroita, jotka laskeutuvat 

hartioilleen ja käsivarsilleen. 

Täysi kaaos. Vain punkkarilla 

on maailmanviivat ojennuksessa. 
  
Irokeesi, anarkia, fotonimadon

kiemurainen polku silmänesteessä

kuin Paasikiven-Kekkosen linja.   
Tärkeintä on luoda pilveä
ympärilleen, kadota
asioiden keskipisteestä.
Ja äkkiä taivas kirkas
eikä kukaan muista
mistä tässä kaikessa
olikaan kysymys.



 "Милой обыденщиной
  Наполнена мгла.
  В эту ночь любить и могила могла..."
                                       Хлебников
ei voi kuin väistellä

mitä vaistettävissä on

muutokset, muuntumiset

pääkallot pilvien röntgenkuvagallerioissa

akateeminen etikan tutkija vauhdissa

tekijä on hieno mies mutta emme

soisi taideteoksenkaan tuhoutuvan 

 
Liberalismi tekee hallitsijasta erakon. Fasismi tekee erakosta julmurin. Kommunismi tekee rikkaasta köyhän. Mikään näistä ei ole oikein, sanoo Tarot. Todellisessa järjestyksessä miekkojen prinsessasta tulee tiedenainen, Tasapaino, pahan poissa pitäjä, mutta ei ikinä poliitikko. Kolmiodraamasta tulee Aurinko ja Hierofantista Tulen herra. Nämä ovat muutokset.

7.7.2017

BURROUGHS ILMAN JAGEA

Nyt kun Leevi puhui runouden kohdalla saman tyyppisestä arviosta kuin "sisko-Markun" katsaus proosan puolella, niin tärkee olisi myös säilyttää samat paino(s)tukset. Eskelinenhän painottaa tietoisuudentutkimuksellista virtausta proosassa. Kärjistäen, psykoosi, jage, transsendentaalinen rakkaus ja kielirunouden metodi ovat Eskeliselle kaikki yksi ja sama. Taistelevassa asenteessa on jo tiettyä epätoivoa. Eskelinenhän on kuin historian ikkunasta putoava uudesti syntynyt Egon Friedell, joka kirjoittaa Uudenajan kulttuurihistorian 4. osan rajauksena Suomi ja proosa. 

     
Jos pohtii mikä mahtoi olla 2000-luvun runouden ydin, niin oma käsitykseni on se, että se oli juuri tämä. Siis tämä. Päästiinkö ytimeen tai sen liepeille, on toinen asia. Tähän päästiin. Kun lausut nimen Halla-aho, lakki päästä. Kaikki mukanaolleet eivät ehkä kovin hyvin tiedostaneet tätä mistä oli kysymys. Ja psykedeelisten huumeiden (jagen, LSD.n ja taikasienten) vallankuoushan tuli vasta nyt.

 

2000-luvun runoudessa tavoitettiin psykedeliaa ilman sisäisesti nautittavia substansseja. Se oli Burroughs ilman jagea. Tervehenkinen raittius, metodisuus ja isänmaallisuus korvasi huumeet ja deliriumit. Näin ainakin itselläni. Mutta BigSurista ei kukaan ihminen tiedä: se ei kuulu sankarirunouden piiriin. Tämä resonoi "sisko-Markun" näkökulman (psykoosin ylistys metodien heroiinina) kanssa ragnarökmäisen heleästi. Maailman loppu, aikakauden tuomio, sanoi Loki, on viimeinen tolppa. Politiikassa, ehkä, sanat ovat tekoja, mutta jumalrunoudessa eivät. Babelin magmaytimessä sanat vain leikellään. Ja kas kumma, paljastui merkitys, niitä suurempi, niille tavoittamaton. Alussa oli sana, lopussa sakset. 
     

Voi olla, että nyt, kun L kirjoittaa pidemmän version runoushistoriajutusta Noesikseen, kaikkikin tämän kaltaiset "kyssärit aukee". Mutta 2000-luvun ohittaminen ilman sitä huomiota, että se oli välttämätöntä kuivaharjoittelua Eleusiin mysteereihin, ei minusta ole oikeutettua. Aavikkoa talsittiin ristiin rastiin variksen raakuntoja merkille pannen, ennen peyotea, hulluruohoa, taikasieniä. Tai siis voihan sen ottaa, mutta ilman tarkoituksenmukaisuutta. Ollaksemme kekkosemme veroisia. Tässä on minusta koko touhun juju.
  

2000-luvun runoudessa L:n merkitystä ei voi määritellä muuten kuin negatiivisesti: ilman häntä mitään ei olisi tapahtunut. Tarkennus tähän ei liene tarpeen. Toisaalta kuvio on huolestuttava, jos se näin yhden miehen varassa on. Ehkä tämä on näköharha. FB:ssä äskettäin esiintyneet muistelmafragmentit osaltaan selkiyttävät, millaista taustakokemusta vasten jotain voi pistää liikkeelle tässä toimintasympäristössä. Kohtalonpyörän liikauttaminen ei joka kuuden ällän pullasorsalta onnistu. Se näyttää helpolta ja kevyeltä silloin kun sirkus on vauhdissa. Jos koet olla "Master of the Universe", pysäytä toki maailma. Laita ylipapitar pyörimään vastapäivään.

6.7.2017

Kun et ole mikään voima, et ole pelissä siirreltävä nappula.

Leevi Lehdon legendaarinen "Jokaiselle kekkosensa mukaan" vuodelta 1985:

"Yhtä hyvin kansanrintaman taipaleessa voi nähdä tietyn poliittisen valta- tai vallantahtoprojektin – mikä se oli, siitä vielä – sisäistä dynamiikkaa tai logiikkaa. Niin että rintamapuolueiden ristiriidat kenties olivatkin paljossa prosessin polttoainetta, jotakin mitä "Kekkonen" tarvitsi, hallitsi, käytti ja hyödynsi. Monet yllättänyt kivuton siirtyminen postkekkoslaiseen konsensukseen todistaa sekin tässä takautuvasti jostakin, joka vielä odottaa tulkintaansa. Kekkosen pakkomiellemäinen hätäkellot, hätätila -retoriikka saattaisi hyvinkin ansaita dekonstruktionisen uudelleenlukemisen. Siinä on omaa ironiaansa, eikä se ihan välttämättä ole tahatonta."
Olen suosioni huipulla. Renny Harlin (ainoana) tykkäsi eräästä FB-kommentistani.

KAAOS

Kaikki on minulle äkkiä niin merkityksellistä, etten voi olla syyttämättä itseäni kaikesta. Mitään ei ole tehtävissä, kaikki vain tapahtuu. Ja minulla on kummallisen täsmällinen suhde siihen kaikkeen.
Mummolaa ollaan myymässä. Suuret kuuset olohuoneesta pitää kaataa. Muutamia pieniä jätetään uusille asukkaille joulukuusiksi.

KUNINGASMEHILÄINEN

Kuningasmehiläinen oli Aristoteleen aikana olemassa. Samoin Shakespeare tunsi kuningasmehiläisen. Meille kuningasmehiläinen on olematon. Olemme katsoneet mehiläispesään tarkasti, emme vain haaveilleet ja teoretisoineet siitä.

Freud ei ollut kiinnostunut terveistä ihmisistä. Freudin tarotpakassa on vain kaksi maata: miekat ja maljat. Ampiaiskuningatar on miekkojen kuningatar. Mehiläiskuningatar on maljojen kuningatar. Crowleyn pakassa maljojen ässä on sitomaton libido. Miekkojen ritari on baarikärpänen. Miekkojen prinssi on viinaperhonen. Mutta pakka ei tunne kuninkaita. Korkeintaan prinssejä on olemassa. Tämä on feministisen aikakauden sopeuma: prinsseistä ei koskaan kasva näissä oloissa kuninkaita. Heidät syö kuninkaankasvoton valta.
   
Konservatiivisuus uskoo, että kaikki muutokset johonkin menneeseen ideaaliolotilaan ovat (olleet) huononnuksia. Haavoissa makaava ei saa muuttaa asentoaan, musiikin opetus ei saa rappeutua. Meren takaa virtaa itseoppineita, joiden haavat ovat siistit. Heidän lahjakkuutensa on ylivertainen, vaikka se on vain jotakin normaalia ihmisellistä, mikä ei ole tukahdutettu. Egyptin Sfinksin iäksi määritetään 800 000 vuotta.
 
Pahinta konservatiivisuutta on sotien uhrien kunnioittaminen uusintamalla uhrirituaali. Tästä on kysymys nyt kun ei osata elää ilman uutta kylmää sotaa.
  
Edellisessä kylmässä sodassa syntyneet henkiset sekasikiöt eivät osanneet luopua vallastaan. He ymmärsivät, että ainoa tapa vallan säilyttämiseen on sodan jatkaminen, uusien sotien synnyttäminen. Sodan luomien psyykkisten sekasikiöiden periytyvyys on konservatiivisuuden eräs muoto. He omistavat todellisuuskäsityksen ja kaappaavat tulevaisuuden tulevilta sukupolvilta.
 
Maailma on muuttunut Shakespearen ajoista. Ihmisen poliittinen käyttäytyminen ei ole muuttunut. Uusien toimintatapojen ja tehokkaiden selviytymiskeinojen puutteessa ihminen pakenee vanhoihin malleihin, niiden väkivaltaan, niiden väkivallan avulla. Nyt niin kuin ennenkin ihminen rakentaa yhdyskuntiaan kuoleman ei elämän tosiasian varaan.
 
Hyvinkirjoitettu muinainen looginen mutta inhottava näytelmä muuttuu ihanteeksi, elämä siinä kertaustyyliseksi turhaumapainajaiseksi (niille jotka tuntevat kirjallisuutta). Jostakin kummitusten pään sisältä kumuaa velvollisuus toisintaa mielettömyys. Nyt kun suomalaisen infosodankäynnin siviiliuhrien määrä on taas jyrkässä kasvussa, voidaan sanoa, että muinainen verenmaku vapauttaa ikiaikaisin mutta banaalein merkityksin. Mielettömyys syntyy tyhjyyden tunteesta, jota kyvyttömyys vastata elämän todelliseen haasteeseen tuottaa.
 
Mitä siis menetetään juoksuhautojen uudelleenkaivamisen tohinassa? Vastakkainasettelu nostaa tulevaisuudelle tuhoisat voimat keinotekoisen asetelman kummallakin puolella. Menetetään se mikä on aina tähänkin asti menetetty: nuo uhkaavat ja pelottavat asiat: ihmisyyden ja elämän mahdollisuuksien syvempi ymmärtäminen, todellinen oleminen, todellinen ihmisyys. Ihmiskunnalla on mahdollisuus ylittää itsensä. Orwellaisesta asetelmasta tällainen pyrkimys ei ole mahdollinen, kenellekään meistä.

5.7.2017

MATTI ROSSI KUOLLUT

"vapaa muinoin kiskomaan hampaat toisinajattelijoiden suusta,
vapaa nyt, ja hampaaton itse" Matti Rossi: Tilaisuus 1967

Uutinen kirjailija suomentaja Matti Rossin kuolemasta on kuin vallitseva säätila tässä ja nyt. Saamieni tietojen mukaan Rossi kuoli maanantaina Helsingissä.  
   
Saa nähdä kenellä nyt voisi olla kyky ja rohkeus kirjoittaa Rossin nekrologi. Henkilö ei ainakaan voi olla meidän polvea. On jotenkin voitava nähdä ja arvioida sitä elämää ja tuotantoa ikä- ja kohtalotoverin tavoin. Oliko Rossilla kohtalotovereita, yhtä lailla rohkeita, selkärankaisia? Virheiksi laskettavat asiat voidaan kuitata sillä että niitä tekivät kaikki, paljon keinojakaihtamattomammin. Selkärangattomia on vaikea syyttää selkärangattomuudesta. Kuka juhlisi poliittista toisinajattelijaa?  
 
En ole lähimainkaan tutustunut kaikkeen Rossin omaan kirjalliseen tuotantoon. Kaikesta runotuotannosta en suinkaan ole ollut innostunut. Esimerkiksi kalevalamittaiset helskyttelyt eivät todellakaan sytyttäneet. Jo esikoiskokoelma Näytelmän henkilöt (1965) oli makuuni jotenkin tukkoisuuteen asti raskassoutuinen. Joistain 1990-luvun proosateoksista olen alustavasti pitänyt, mutta lukeminen ei ole imenyt teosten loppuun saakka. 
  
Rossin Shakespeare-suomennokset ovat suurta kirjallisuutta. Ne elävöittävät yhtä lailla innostuksen kirjallisuuteen kuin suomen kielen mahdollisuuksiin välittää tuoreita ja ikiaikaisia merkityksiä. Tekstiä määrittää äärimmäinen sujuvuus ja selkeän moderni suorasanainen ja vapaamittainen runotyyli. Pidän siitä paljon, koska se tekee suuresti oikeutta alkutekstin dramaturgisille ideoille.   
  
Kun ottaa huomioon, että Rossi oli työskentellyt ohjelma-assistenttina BBC:n maailmanpalvelun suomenkielisellä osastolla Lontoossa, voi kysyä oliko Donbass-pamfletin ulkoasu nyt englantilaisen tyylitajun mukainen. Provosoivahan se on, juuri sillä itseään polveen ampuvalla tavalla että kirja oli helppo leimata. Sisältö sen sijaan olisi Shakespearellekin näytelmämateriaaliksi riittävä Oligarkki passio.
   
Matti Rossin vaimo Tiina Suhonen on pyytänyt, että Mattia muistetaan juomalla punaviiniä. 
En laita suuhuni mitään yhdentekevää.

Maailman vanhin ammatti, jota kukaan
ei tuntenut sata vuotta sitten.

Kuvitellaan tilanne, jossa kaksi ihmistä
yrittävät elää tahoillaan auringon valolla.

Jos sinä olet kivi, niin minä olen vesi, joka
pisaroi pinnallesi pehmeästi.

Et laita suuhuni mitään. Korkeintaan vettä.

Tämä on maailman vanhin lemmikkieläinhautausmaa,
jota kukaan ei käy katsomassa.

Kuvitellaan tilanne. Olet arvaajan roolissa.
Arvuuttaja on tietämättäsi valinnut sanan "kaivaa".

Isebel, tyttöseni: nyt sinä tottelet! Tai minä
muutan kuuhun.

Näkisitpä hampaani, liian suuret suuhuni,
syntymässä sovitetut sattumaan.

Olet maailman vanhin jääkiekkoilija. Salaisuutesi,
jota kukaan ei tiedä, et edes sinä itse. 
 
Kuvitellaan tilanne, jossa matemaatikko kantaa
yhtä tulitikkurasiaa oikeassa taskussaan ja toista
vasemmassa taskussaan.

Jos minä olen elänyt tynnyrissä, niin sinä olet
elänyt löylykipossa.

Jätettä en syö. Jätettä et laita suuhuni. No nyt
se maailman vanhin äidiksi tullut on sitten
kuolemaisillaan.

Kuvitellaan tilanne, että jonain vuonna syntyisi
poikkeuksellisen paljon vauvoja.

Nyt minä joko pakotan hänet menemään kanssani
naimisiin, tai minä. Tai sinä mitä, Claudie? Alejandro
kysyi tyynesti portaiden yläpäästä. Juon yöllisiä
pokerivoittojani valmiissa maailmassa.
  
Perhosen muotoinen suupallo sopii suuhuni mainiosti.
  
Maailman vanhin bikinimerkki tekee paluun.
Onnenpyörä tekee paluun. Junakeula-Volkkari
tekee paluun. Pikku G tekee paluun.
Harvemmin kuuntelen metallikonsertteja läpi, mutta tässä oli sen verran jujua, että oli pakko. Nämä Puolan paholaisnarriylellisyyserakot olivat jopa kansallisen albumilistansa ykkösinä, tekemättä pienintäkään kompromissia pimeysmetallin periaatteissa. Sitä voi ja pitää ihmetellä.

4.7.2017

Vihtori Kosola.
Ohjaus: Universumi.
Käsikirjoitus: Kai Donner. 

3.7.2017

AMPIAINEN

Loikoilimme Toukolassa piharakennuksen aurinkoisella katolla. Minua pisti ampiainen käsivarteen. Kirosin kaikki miekkojen ritarit, ne pitäisi polttaa elävältä patamustiksi. Silloin Janne Kortteinen sanoi: 

"ilman ampiaisia ei olis viiniä eikä kaljaa eikä leipää
eikä tiettyjä orkideoita

plus ne on tärkee osa ekosysteemii
useat hiivalajit talvehtii ampiaisten vatsassa, mistä ne siirtyy emolta poikasille ja rypäleisiin

viikunoita syödessä syö kuolleita ampiaisia.

hulluin on se viikunan hedelmä, joka koostuu kuolleista entsyymien hajoittamista ampiaisista
ne ryömii sinne kukkaan
ja siivet katkeaa ja antennit
munii sinne ja hajoaa sinne entsyymeihin
 
mä en oo ikinä sietänyt sitä buddhalaista viisautta että ampiaiset kuolee omaan vihaansa, kun ne pistää
ärsyttää muutenkin jotenkin luonnon demonisoiminen
että ampiaiset ols jotenkin muka pahoja eläimiä

mä tykkään ampiaisista ja toivon että ne pistää mahdollisimman monta apinaa perseeseen"
Laavan prinssi ja jään prinsessa.

2.7.2017

Sinä olet uskomaton.
Mutta sen havaitsemiseen
ei tarvita mitään.
Minä olen uskomaton.
Mutta sen havaitsemiseen
tarvitaan jo kohtalainen
pelipanos.
alkeimmuudessa

1.7.2017

Niin he nukkuvat
kuin sinä petaat.
Ja niin sinä nukut
kuin he petaavat. 

Niin kuin lännessä pedattiin
niin Neuvostoliitossa lännen unet nukuttiin.
Ja niin kuin Neuvostoliitossa pedattiin
niin lännessä Neuvostoliiton unet nukuttiin. 
Freudin tarotpakassa
on vain kaksi maata:
miekat ja maljat.
 
Ampiaiskuningatar
miekkojen kuningatar.
Mehiläiskuningatar
maljojen kuningatar.

Koska Freud ei ollut
kiinnostunut
terveistä ihmisistä.

Maljojen ässä
sitomaton libido.
Miekkojen ritari
baarikärpänen.
Miekkojen prinssi
viinaperhonen. 
Vesi vanhin voitehista. Jääkylmä erityisesti.
"Nurmikko sinut syö
jos sinä rikot puun."
Demian

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com