17.6.2017

Seison lapsuudenkotini vastapäisen kyläkoulun pihalla. On joulukuinen sysipimeä lumeton suojasäinen ilta. Koulu on paljon kauniimpi rakennus kuin se todellisuudessa on. Se muistuttaa Steinerin Goethenaum I:stä. Mutta rakennus on yhtä rappeutunut kuin se on nyt. Näky huikaisee, kammottaa ja itkettää. Katselen pihan kulmalta tien toisellepuolelle kotitaloni valoja, kunnes äkkiä alan kuulla outoa lasten laulua. Huomaan tietä pitkin pimeässä soihtujen kanssa kävelemässä lapsikulkueen. Laulu taitaa olla latinankielistä. Lähestyn kulkuetta ja huomaan sen jonkinlaiseksi katolisten jesuiittaoppilaiden joulukulkueeksi tai vastaavaksi. Kärjessään he kantavat kristuksen kuvaa. Tässä vaiheessa huomaan seisovani alasti hiukset levälläni vain pieni punainen pyyhe lanteillani. Lähden kävelemään tietä kohti. Kulkue pysähtyy ja jotkut lapset osoittavat minua sormella ja lähtevät kulkemaan suuntaani. Juoksen hiukset jeesusmaisesti levälläni lapsia kohti hirvittävän petomaisesti huutaen ja käsiäni pelottavasti levitellen. Useimmat lapset katsovat, että mikä hullu toi on. Vain jotkut lapset sanovat "Hui kamalaa, Jeesus tulee!" ja lankeavat maahan rukoilemaan jumalaansa ettei se olisi totta.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com