13.6.2017

MORABITTI

Muutaman vuoden netlabel ja Sound Cloud skenejä seuranneena täytyy sanoa, että en ole kaikin puolin innoissani. Epäselektiivisten esikuuntelemattomien musiikkivirtojen seuraaminen käy kovasta musiikkitoimisttajantyöstä. Siitä pitäisi saada palkkaa, että voisi tarjota suodatetumpaa suositusta eteenpäin. Haittapuolena on ylenmääräisen tunkkaisuuden ja tukkoisuuden kohtaaminen. Mitäänavaamattomien fiilisten vietäväksi ei voi vain heittäytyä.
 
Jotain kuitenkin aina löytyy. Uusi SC-tuttavuus Bob Morabito (sukunimi hauska sanaleikki suomeksi: Mora-puukko + bitti) tekee midipianolla jotain ennen kuulumatonta. Ällistyttävän hyvän kuuloinen midisoitin on Synthogy Ivory II. Kaiken kaikkiaan erittäin hienoa midiefektien käyttöä ja dynaamista kudosta. Nopeammin Cecil Tayloriin kyllästyy kuin tähän. Varautukaa itseasiassa siihen, että Cecil Taylor kuulostaa tämän jälkeen Bobin spontaanilta mutta epäonnistuneelta jäljittely-yritykseltä. 

  
Algoritmistahan matsku ei sinänsä ole vaan äärimmäisen tarkkaa käsityötä Sibelius sävellysohjelmalla. Bob on vanhemman polven newyorklaissäveltäjä, Vietnamin veteraani ja Agent Orangen uhri, joka kärsii monista vakavista terveysongelmista, niiden kuitenkaan estämättä itse musiikin ekspressiivistä tajunnanräjäyttävyyttä. 


"And I say precious time as those of you who know me personally know Im a Viet Nam vet, and Agent Orange victim with many severe health problems, "

Bob Morabiton musiikin kuuntelemisen jälkeen täytyy uudelleenkuunnella kaikki moderni pianomusiikki ainakin Stockhauseninsta alkaen. Herää kysymys: mitä me kuuntelemme, kun kuuntelemme pianomusiikkia? Kuuntelemmeko soittajan, ihmisen inhimillistä suoritusta, vai kuuntelemmeko sitä mitä itse musiikilla on sanottavana. Morabiton pianomusiikki on siinä mielessä akusmaattista, että kysymys äänen syntyperästä alkaa olla jo hankalasti  pelkästään kuuntelemalla ratkaistavissa.   

Morabiton kaveri todella kova säveltäjä Bil Smith käyttää pianoteoksissaan Disklavieria ja jotain outoja rakennettuja robottipianoja. Soundi on aika samaa tasoa kuin Morabitolla. Voi olla että Morabiton ilmoittama Ivory II-sämplesoitin on oikeasti Bil Smithin akustinen erikoissoitin. Vielä en kokeilematta usko, että voi olla noin hyvä soundi ja dynamiikka sämplesoittimessa.


 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com