15.5.2017

RAUTIENTORI KYLMÄNÄ KEVÄÄNÄ

Maailma ei ole paikka, jossa välttämättä aina riittää se, että joku haluaa elää rauhassa. Asiat yhteiskunnassa voivat sairastua syvältä. Äärioikeiston olemassaolo indikoi juuri sitä, että nyt on käynyt tai käymässä niin. Todellinen sairaus ei välttämättä ole edes näkyvissä objektiivisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että äärioikeiston kanssa ei voi keskustella eikä siitä ainakaan ole mitään hyötyä (koska argumentaatio on aina epärehellistä ja sisäisesti ristiriitaista). Samalla kahden ääripään ja neutraalin keskitien malli on liian yksinkertainen. Äärioikeistoa ei voi vastustaa symmetrisesti, ellei se tarkoita kirurgiaa. 
  
Parhaiten äärioikeistoa vastustetaan vaikuttamalla niihin syihin jotka sen synnyttävät, kasvattavat ja nostavat. Aivan ensimmäiseksi täytyy lopettaa katalysoimasta niitä ongelmia, jotka nostavat äärioikeiston kaltaista mittarin viisaria. Punavihreät ovat katalyyttejä äärioikeistolle, täynnä tunnetta omasta paremmuudesta, torjuntamekanismeja ja sokea diskurssianalyysille. Koska punavihreässä kuplassa olija ei tiedä tai näe sinä, että yhteiskuntamme on syvältä (ainakin syvemmältä kuin he olettavat) sairastumaan altis, heidänkin kanssa keskustelu voi olla turhaa. On otettava huomioon, että uusia ongelmia ei välttämättä ole mahdollista ratkaista perinteisten ajattelutapojen piirissä.
Filosofoin tässä hieman liittyen nykyiseen ohipuhumisdiskurssiin Rautatientorin suunnalla. Muinaisgermaanisen ja -skandinaavisen mytologian jumalten tuho on ollut puheenaiheena 1800-luvun loppupuolelta. Wagner ja Nietzsche liittivät tämän mytologian modernin diskurssiin. Eddan jumarunoissa Ragnarök, jumalten tuho, tapahtuu sen jälkeen kun oikeudenmukaisuuden jumala Balder tapetaan.
  
Ragnarök on romanttisen sankaruuden käsitteellinen loppuu. Ragnarökin tilassa ei ole sankaruutta eikä mitään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden perustaa, jota sankari voisi puolustaa tai tavoitella. On vain liberalismin rutto, joka vapauttaa ihmiset ensin jumalista, sitten totalitarismeista, sukupuolista, perhearvoista, kansallisuuksista, rasismeista, yhteisöistä, maaplaneetasta ja lopulta elämästä. Liberalismi vapauttaa kaikesta ja ei mihinkään: se etsii lakkaamatta vihollista yhteiskunnan sisältä kun ulkoiset samaan aikaan katoavat. Liberalismi on totalitaarinen järjestelmä, jonka hillitön vihakoneisto elää, kuten ällistellen havaitsemme, jonkun Pohjois-Korean oljenkorren varassa. Liberalismi on Eddan Fenrir-susi, jos sitten koko Okeanoksen täyttävä maailmankäärme on vaikka rajatta kasvava pornoteollisuus.
On nähtävä että nämä vääjäämättöminä pidetyt ja rajatta kasvamaan päästetyt kehityskulut ovat läpikotaisen hämäriä. Äärioikeiston kaltaiset ratkaisumallit nousevat hämärästä, jossa yhteiskunnallinen ja ihmisoikeudellinen, kuten myös henkinen ja sielullinen (liberalistithan eivät tunnusta mitään metafyysistä perustaa) oikeudenmukaisuus on yhtä kaikki täysin kadonnut horisontti. Metafysiikan kieltävä inttäminen muuttuu vaaralliseksi silloin kun räjähdysvaara uhkaa juuri tuolta alueelta, niin kuin fasismin tapauksessa se uhkaa.
 
Äärioikeistot eivät keinoillaan ratkaise mitään, eivätkä tuota mitään lupaamaansa. Äärioikeisto vain lupaa uhrata jotakin (kenties korvaamatonta) saavuttaakseen jotakin, mitä se ei tule populisminsa lässähtäneisyydessä jossakin modernien aikojen tuollapuolen saavuttamaan. Aasamaailma ei herää henkiin sen toimesta. Ongelma on paljon monimutkaisempi. Jos siihen ylipäätään on ratkaisu, sen täytyy olla jotakin paljon älykkäämpää, syvempää, luonnollisempaa.
 
Älyllä, sellaisella rationaalisella älyllä, joka todella pystyy ottamaan huomioon vaikuttavia tekijöitä (ja kuten Descartes epäilemään riittävän syvältä), ei ole mitään tekemistä demokrattisen päätksenteon kanssa. Silloin kun ongelma on syvä ja vaikea, asian yksinkertaistaminen ja popularisoiminen ei yhtään vie ratkaisua eteenpäin.
Minusta oikea asenne, jokaiselle nyt olisi ensin nöyrtyä käsittämään se, että edessä on jotain todella vaikeasti hahmottuvaa ja syvää, jota emme kunnolla ymmärrä. On aika lopettaa viisastelu ja yrittää ensin tosissaan katsoa mistä on kysymys, ennen kuin tarjoaa jotain hutiloituja peliliikkeitä.
   
Ehkäpä kotiuniversumimme haarautuvien polkujen maailma ei enää olekaan aivan sellainen kuin luulimme. Pyssyillä näinä myöhäisinä aikoina ei ratkaista mitään.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com