11.5.2017

OLETKO MATKALLA HOLLYWOODIIN?

Vie mukanasi tällainen elokuvakäsikirjoituksen synopsis, niin saat varmasti kiinnityksen. Arvostan lahjoitusta tililleni.
  
Nuoret kauniit ja idealistiset tutkimusmatkailijaystävykset, sellaiset kuin Gilgamesh ja Enkidu tai Sinuhe ja Horemheb, lähtevät laivalla nimeltä Beagle Galápagossaarille tutkimusmatkalle. Sankarilliset nuoret tiedemiehet ovat matkan alussa Charles Darwinin tai Albert Einsteinin fyysisten tyyppien täydellisiä vastakohtia: kauniita koneita raudanlujia miehiä, ei mitään neatherdalinihmisiä tai peikkoja. He kohtaavat jatkuvasti outoja epäoikeudenmukaisia vastoinkäymisiä ja tappioita. Käsittämättömien vastoinkäymisten kierteessä heidän yli-inhimillinen rakastettavuutensa, älynsä ja sankarillisuutensa alkaa vähitellen muuttaa muotoaan. Merimatkan kuluessa he alkavat muuttua fyysisesti, niin että he ovat jokaisessa kohtauksessa hieman eri näköisiä. Ei niin kuin sama henkilö asteittain muuttuu tai voidaan meikkaamalla ehostaa, vaan niin kuin kyseessä olisi aina hyvin saman näköinen, kokonaan eri henkilö. Muutokset tapahtuvat ikään kuin luustossa, säärten pituudessa ja paksuudessa, kallonmuodossa, ei muilla tasoilla. He muuttuvat koko ajan enemmän ensin toinen toistensa näköisiksi ja lopulta Charles Darwinin näköisiksi. Saavuttuaan Galápagossaarille heidän laivansa on jo muuttunut jonkinlaiseksi merirosvoalukseksi ja heidän on vaikea pitää mielessä alkuperäistä tutkimusmatkasuunnitelmaansa. Erilaiset peilit, meren pinnasta hohtavat peilikuvat ja muut peilin vertauskuvalliset ilmentymät ovat kaiken ytimessä. On vääristäviä peilejä ja totuuden ilmoittavia peilejä. Kapteenidioskuurit tajuavat kokoajan oman tilansa, vaikka voivat tietyssä määrin kätkeä todellista tilaa miehistöltään. He lukevat omia aikaisempia töitään ja pyrkivät koko ajan tietoisesti muistamaan itsensä havaitessaan oudot muutokset psyykessään ja ulkomuodossaan. Mutta itsemuistannasta alkaa tulla epätoivoisen vaikeaa aivan muunlaisten ominaisuuksien tunkiessa fyysisestä ja psyykkisestä olemuksesta voimalla esiin. He katsovat toisiaan ja vertaavat vanhoihin kuviinsa ja käsittävät muutoksen täydellisesti. Äärimmäisen psykedeelisten sattumusten kierteessä he kuitenkin ajautuvat täysin merirosvoelämään. Lopussa he ovat jo ulkonaisesti karikatyyrisen stereotyyppinen, miltei lapsellisen sadunomaiselta vaikuttava epätoivoinen merirosvojoukko, joka psykologisesti koko ajan muistaa oman lähtökohtansa Englannin rannikolta Cambridgestä, mutta kätkee hillittömän tuskansa rakuuksiin, "seikkailuihin" ja pinnalliseen huutoon. Aikansa sekoiltuaan he lopulta joutuvat kohtaukseen, joka todella pelästyttää heidät ja he lähtevät tyhjin käsin paluumatkalle Englantiin ja yliopistoonsa Cambridgeen. Heille tulee tervettä järkeä todella suuri ikävä. Mutta he ovat pitkään eksyksissä jossakin tuntemattomilla merialueilla, vanhat kartat eivät enää pidä paikkaansa. Lopulta kun he löytävät Englannin kanaaliin, mitään Englannin saarta ei enää ole olemassakaan. On vain Irlanti ja Ranska, eivät tosin ensisissä muodoissaan. Näin he ovat tuomitut purjehtimaan ja etsimään Ithakaansa. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com