13.5.2017

SÖRENSENIN KOSMOGONIASSA

"Ne meistä, joille elämä ei ole peli, ovat vapaita. He pelaavat selviytyäkseen ja huvin vuoksi. Ne meistä, joille elämä on peli, ovat valtatripillä. He luovat pelejä saavuttaakseen vallan muiden yli, vallan elämästä, tuhotakseen elämän." Roi Vaara
  
Tämä vaikuttaa olevan Nietzschen vallantahdon filosofian vastainen argumentti.
  
Villy Sørenseniä pidetään Tanskan kaikkien aikojen tärkeimpänä filosofina heti Søren Kierkegaardin jälkeen. Eikä todellakaan suotta. Tanska on erityinen läpikulkupaikka Euroopassa. Euroopan nykyaikaan säilyneistä valtioista juuri Tanska on useimmit kaikkina aikoina ollut sotkeutuneena sotiin ja välien selvittelyihin. Aina kaikissa lukemattomissa mahdottomissa tilanteissa sen väkiluvultaan pieni kansa on lopulta säilyttänyt itsenäisen suvereniteettinsa. Tällaista ihmettä kannattaa katsoa tarkemmin. Mihin se oikein perustuu? 

Villy Sørensenin Ragnarok, en gudefortælling, 1982, on mainio Eddan Näkijän ennustuksen proosavariaatio. Siinä jumalien ja jättiläisten valtapeli kuvataan aika jyrkkien kontrastien kylmänä sotana. Jumalilla tietenkin on ainoa mahdollinen vapaus: Gilgameshista tuttu psykedeelinen yrtti (myöhemmin raamattuun vertauskuvalliseksi omenaksi vieraannutettu), joka pitää heidät ikuisesti nuorina. Tämä vapauttaa heidät ihmisten perusohjelmoinnista, kuoleman koodista. Jättiläiset ovat jonkinlaisia jumaltenvarjoja ja niistä kasvavien pelkojen aineellisia emanaatioita. Ne voivat olla myös jumalien fyysisiä kopioita täysin erilaisella sisäisellä psyykkisellä rakenteella. Jättiläiset pelaavat koko ajan jumalia vastaan alistaakseen heidät ja varastaakseen heidän yrttinsä. He todellakin ovat valtatripillä... tai valtatrippi oikeammin on sen toisen tripin peilikuva. Jättiläiset muuttavat kokoaan jatkuvasti ja tuntuvat lähinnä kasvavan rajatta kokoa, paitsi aasamaahan tulleessaan he pienenevät surkeiksi. Ei ole ihan varmaa onko jättiläisiä itseasiassa olemassa. Jumalista vain yksi, Balder, on havainnut tämän solipsismin ongelman. Muut pitävät jättiläisiä todellisina. Ihmisten keskimaa näyttäisi olevan siinä välissä jonkinlainen näkymätön peili.
  
Eräs ihmismaailman kova psykedeelinen salaisuus on se, että julkkis joka vanhenee on huijari, pelkkä jättiläinen, ja juuri siksi hän on julkis, että tämä vanhenemisen prosessi, joka tietenkin kaiken halun vastakohtana on silkkaa kauhua, voidaan hänessä julksesti tuomita ja pilkata. Jumalat eivät koskaan näyttäydy ihmisten julkisuudessa. Julkkis on siellä vain esittelemässä lopulta omaa vanhenemistaan. Jotkut, kuten Cary Grant, ovat selkeästi havahtuneet tähän ansaan, jota harva käsittää. 
  
Kaiken maailman viihdepaskan seassa runoutta, jumalrunoutta, kannattaa ehkä hieman tarkemmin lukea. 

Sørensenin kosmogoniassa jumalat eivät ole mitenkään absoluuttisen kuolemattomia. Kuoleman koodi kytkeytyy heissä heti, jos eivät kaiken aikaa mutustele omenoitaan ja katsele rakkaudenjumalatar Freyaa tai nuoruuden jumalatar Idunia. Jumalattaren pienikin katoaminen näköalan ulkopuolelle kytkee kuoleman koodin. Jumalat voivat myös kuolla taistelussa, joka voi olla voittoisaa vain kotikentällä. Hyökkäyssodassa Jättien maille jumalat pääsääntöisesti häviävät, samoin kuin Jätin häviävät hyökkäyssodassa aina. Sørensenin kosmogonia on siis läpikotaisin geopoliittista: geopoliittisella kotikentällää suurvaltamahti on horjuttamaton ja tunkeutuja auttamattomasti heikoilla. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com