21.9.2017

Minua ajetaan ulos maailmasta

johon uskoimme. Minua ajetaan ulos

maailmasta jossa olimme onnelliset.

Minua ei tappanut mistelipensaasta

veistetty nuoli vaan pieni töytäisy selkään

joka halkaisi kallon kuin maailman

väliltämme



Kaksintaistelussa kumpikin voittaa

Universumi halkeaa kahtia

puolikkaassa jossa voitat 

kuolee toisen kopio. Toisessa puolikkaassa 

toinen voittaa ja oma kopiosi kuihtuu pois

Niinpä jokainen sielunsa myynyt 

huomaa paskiaisten kansoittaneen 

jäännösuniversumin



Mielessäni pyörii kuolema,

merkkien kytkeytyminen

kuoleman tanssin kudelmaan

Taistelukentällä en edes kompastunut

Manala tarttui minuun, huomaamatta

se on minulle kuin hellyys



Kaikki ne jotka paneutuivat

siististi arkkuihin ja sanoivat: ihmisen

täytyy kuolla, se oli vain
 
työvelvollisuus pienessä näytelmässä



Että kaikki on tietoisuuden luomusta

näytelmää, jossa olen itselleni

näkymätön vedenalainen peili

virtauksien kimppu vaikea unohtaa

vaikea muistaa ja juuri siksi niin tärkeä



Aionien kumahdus, tietoiseksi väitetty ilme

näyttelijän kalpeaksi valahtaneilla kasvoilla

kun hän nousee arkusta ja pyyhkii pölyn

vaatteista, kumartaa juhlallisesti

Suoritus oli hieno, näytelmä hyvin kirjoitettu

Minulla oli pieni tiedostamaton rooli

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com