21.9.2017

Minua ei tappanut mistelipensaasta

veistetty nuoli vaan pieni töytäisy selkään

Se halkaisi maailman väliltämme



Kaksintaistelussa kumpikin voittaa

Universumi halkeaa kahtia

puolikkaassa jossa voitat 

kuolee toisen kopio. Toisessa puolikkaassa 

toinen voittaa ja sinun kopiosi kuihtuu pois

Niinpä jokainen sielunsa myynyt 

huomaa paskiaisten kansoittaneen 

jäännösuniversumin



Mielessäni pyörii kuolema

näen merkkien kytkeytyvän

kuoleman tanssin kudelmaan

Taistelukentällä en edes kompastunut

Manala tarttui minuun, huomaamatta

se on minulle tällaista

kuin hellyys




Kaikki ne jotka paneutuivat

siististi arkkuihin ja sanoivat: ihmisen

täytyy kuolla, se oli vain
 
työvelvollisuus pienessä näytelmässä




Että kaikki on tietoisuuden luomusta

kaikki on näytelmää, jossa olen itselleni

näkymätön vedenalainen peili

mitätön virtauksien kimppu

vaikea unohtaa, vaikea muistaa

juuri siksi niin tärkeä ja keskeinen



Aionien kumahdus, tietoiseksi väitetty ilme

näyttelijän kasvoilla, kun hän nousee arkusta

ja pyyhkii pölyn vaatteistaan, kumartaa juhlallisesti

Suoritus oli hieno, näytelmä hyvin kirjoitettu

Minulla oli siinä kuin pieni

tiedostamaton rooli

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com