10.5.2017

Aikaisemmin luin Poeta kevyesti paikoin välinpitämättömästi ihaillen hänen tyyliään ja mielikuvitustaan. Enää tällainen lukutapa ei kävisi päinsä. Löydän vain roppakaupalla ällistyttävän henkilökohtaisella tasolla tungettelevia yksityiskohtia, joista voisin melkein vannoa, että niitä ei aikaisemmin edes ollut. Seitsemän vuotiaana lapsena en ollut sotaelokuvista niin järkyttynyt kuin olen nykyään näistä jutuista, joita sattumuksen enkeli pinoaa kirjakasoina eteeni. Että itse viitsisi julkaista jotakin näin kertakaikkiaan moraalisesti arvaamattomalla tasolla elämää muuttavaa ja järkyttävää, siitä pitäisi saada huikea taloudellinen korvaus. Tällainen materiaali on salaiseen päiväkirjan kansien väliin visusti lukittavaa.
  
Ei ole mitenkään kevyt juttu yhtäkkiä kuin salamaniskusta alkaa ymmärtää kirjallisuutta. Kun runoilijat tulevatkin elävinä luoksesi ja kuiskivat korviisi niin paljon hienoja säkeitä, että valitseminen on mahdotonta, etkä ikinä keksi mistä avaruuksien tietokannoista ne on plagioitu. Ei liene enää kauan siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran pyörryn kirjallisuuden äärelle.

Yritän nyt kauttarantain kuvailla mitä tällä hetkellä kirjoitan salaiseen päiväkirjaani. Ei onnistu, ei sitten millään onnistu -- ei missään säädyllisyyden nimissä tai rajoissa. Tällaistako se on, olla todella järjissään... kuin salamanlyömänä... kuin äärimmäisen loivasti ja pehmeästi orbitaaliltaan maan pinnalle vierähtäneen vuoren kokoisen asteroidin yli pomppaamana. Niihin vauhteihin minäkin tahtoisin päästä mukaan, jos olisin kokki enkä ahmimishäiriöinen.

Vain sen voin paljastaa, että eilen illalla kirjoitin ylös näyn lettupannusta, jossa oli muovinen välipohja lettujen ja munakkaiden helpommaksi kääntämiseksi. Tänä aamuna näin suomalaisesta spiritualismista väitöskirjan tehneen ystäväni FB feediinsä postaamansa videon samasta letunpaistamisen mullistavasta keksinnöstä.
  
Näyttää siltä, että olen saavuttamassa tason, jolla FB feediä ei tarvitse seurata enää näytön ääreltä. Ja mitä seuraavaksi? Ehkä vihin kaikessa rauhassa itseni 33 asteen vapaamuurariksi heidän salaisia opetusvideoitaan etäkatsomalla. Tämän tietävät vain salaisen päiväkirjani lukijat, siis ne joilla on sama taito seurata feediä feedittä. He ovat eräänlaisia tosiystävyyteen vihittyjä -- elleivät satu olemaan vihamiehiä tai poliiseja.
 
Onko hyvin nyt, kun on tämä eksoteerinen ja tuo esoteerinen blogi erikseen? Minusta se ei ole hyvä, ei yhtään avoimuuden ja läpinäkyvyyden ihanteen mukainen asia. Mutta näin makaa hunnutettu maailmamme. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com