23.5.2017

Kärjistetty asetelma.


Keksijä ei tiedä mitään, hän vain kanavoi. Hän kanavoi ihmiskunnalle uusia keksintöjä ja valmiita taidemuotoja miltei tyhjästä tai hyvin rajallisesta perusmateriaalista.


Alan ammattimies tietää kaiken, mutta ei kanavoi mitään. Hän yhdistelee ja kehittää jo aineellisesti olemassaolevia asioita loogisimmalla ja optimoiduimmalla tasolla.


Tässä on hyvä ja paha. Tai siis paha ja hyvä.


Maailma tai elämä ei tule toimeen yksin kummankaan varassa.


Viisauden perusta on siinä, että ei rakenneta poliittisluontoista vastakkainasettelua tällaisten, itsestäänselvästi yhteenkuuluvien vastakohtien välille. Ei kannata politisoida vettä tulta vastaan, maata ilmaa vastaan. Viisaus on pidättymistä poliittisesta impulssista erottamattomasti yhteenkuuluvan suhteen. Ei pidä tehdä tuhoisaa rajanvetoa.

Poliittisen impulssin perusta on toiseus. Toiseus näkyy toisenlaisen elämänvietin ilmentymien häiritsevyytenä. Toiseuteen suhtaudutaan (ja tämä tapahtuu täysin spontaanin alitajuisesti) thanatosvietin, kuolemanvietin, raivausvietin keinoin. Toiseus ilmiönä on hankalasti sulava. Me vaadimme, ettei se ole totta. Me vaadimme, että se on illuusio, keinotekoinen, olematon. Me vaadimme, että kaikki on yhtä, samaa, oman sielumme jatketta. Mutta kaikki on kuitenkin toista. Pahimmassa tapauksessa kaikki on yhtä, paitsi minä, joka olen yksin solipsistinen toiseus.
  
Toiseuden ällistyttävän ongelman hahmottamistapoja on monenmoisia. Yksi on astrologia, toinen on geopolitiikka, kolmas dialektinen filosofia, neljäs feminismi. Tähän ikuisuusongelmaan on historian saatossa keksitty myös lääke nimeltä sivistys. Sivistys tarkoittaa oman häiritsevyyden, äänen ja näkyvyyden pienentämistä sovittuihin, sivistyneisiin rajoihin. Sivistys ja sievistely ovat miltei synonyymit. Kummallakin on nykyään tylsä kaiku.


Sivistys tarkoittaa häpyä, häpeäntunteen voimistamista itsessä, sillä häpeä edustaa itseen kohdistuvaa thanatosviettiä. Häpeän perusta on sivistyksessä: häpeä on tietoinen toiseudesta ja piiloutuu sen thanatosvietiltä. Tätä varten häpeän kohde joutuu jäljittelemään itseensä toiseudessa spontaanisti vaikuttavan thanatosvietin. Hän joutuu tunnistamaan oman luonnollisen olemuksensa häiritsevyyden toisen näkökulmasta.

On itsestään selvää, että hiemankin liiallisena häpeän mekanismi johtaa vaikeisiin neurooseihin ja tyypillisiin psyykkisiin pakko-oireisiin. Yhtä laikka kuin on itsestään selvää, että täydellinen häpeäntunteen puuttuminen johtaa barbariaan ja sotaan.
 
Pohtikaamme tätä Rautatientorin kahviteltoilla.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com