2.4.2017

SUORAPUHEISUUS

Suorapuheiset kriitikot ovat usein tyhmiä. Heidän lausunnoistaan ei voi oppia mitään muuta kuin sen, että he eivät tiedä mitä kuolema tarkoittaa. Ihmisen kuolevaisuus on tyhmyyden uusintamista. Ja se, että ihminen luulee olevansa kuolematon, tekee hänestä suorapuheisen. Siksi, kun me kritisoimme jotakin suorapuheisesti, tarkoittamme: onko meillä tällaiseen aikaa, kun kuolema voi koskettaa meitä minä hetkenä hyvänsä. Me käytämme sanoja, jotka tarkoittavat päinvastaista kuin havaintomme. Vain kuoleman teatterin näytös kokonaisuudessaan on suorapuheisuutta. Hiljaisuus, sumu ja katoaminen ovat suorapuheisuuden tarkimmat muodot. Me jätämme jälkeemme tyhjiä kuoria. Koko ajan ruumiimme kuin perhostoukan tyhjä kurtcobain-kotelo löydetään jostakin universumista, jonka hylkäsimme. Se kääntää kaksoipeilit kolmoispeileiksi, niin yksinkertaista kuin se onkin. Hissi ylös, hissi alas, CV:ni on tabula rasa. Älä tapa...... meditoimalla...... teatterikoneistoa...... väärään suuntaan. Meiluummin täysi hiljaisuus, zen-mestarin jääkylmä aaumusuihku. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com