11.4.2017

"SANE LIBERALISM" VS. "INSANE LIBERALISM"

Tuli loistava 20 minuuttinen Duginin intensiivihaastattelu nauhalle. Päivän tilaisuus oli erinomainen. Duginin kriittinen sanoma kävi selväksi niin kuin myös hänen oman poliittisen teoriansa heikkous. Duginia pidetään vaarallisena, koska hänen kritiikkinsä liberalismia kohtaan on täysin kiistämätön, mutta hänen oma teoriansa on ongelmallisen hatara. Siksi ajatellaan, että hän on ikään kuin kampi taantumuksen voimille, jotka ohittavat hänen oman teoriansa mutta yhtyvät täysin rinnoin liberalismikritiikkiin.

Duginia itseään maailma ei ole valmis kuulemaan tai ymmärtämään. Hän kutsuu itse teoriaansa neljänneksi poliittiseksi teoriaksi, kun ensimmäinen teoria on liberalismi, toinen teria on fasismi ja kolmas teoria on kommunismi. Hän sanoi joskus antaneensa teorialleen nimen Gurdjieff neljännen tien mukaan. Teoria on hatrara, koska hän ei ole halunnut täsmällistä määrittelyä tai onnistunut vielä siinä. Tämän hän myöntää itse. Ainoa täysin varma asia on se, että ihmiskunta tarvitsee tämän teorian. Mutta konkreettinen sisältö muodostuu myöhemmin.
   
Haastattelussa keskityin moninapaisen maailman ehtoihin, joita ovat kulttuurinen monimuotoisuus ja voima, samoin kuin teknologialuovuus ja innovatiivisuus, jotka pystyvät haastamaan aidosti uusilla avauksilla maailman toiset keskukset. Täytyy olla käytössä hillitön sähköistynyt libidovoima, taloudelliset ja ennen muuta inhimilliset resurssit pystyäkseen haastamaan yksinapaisesti kanavoituvan White Helmet - Hollywood -maailman.
   
Ensimmäinen kysymykseni koski "sane liberalism" vs. "insane liberalism": onko löydettävissä liberalismin järkevä muoto. Kuka hyötyy mielettömästä, maanisesta, tuhoavasta liberalismista? Dugin sanoi, että liberalismi on alusta asti perversio, mutta sen pahanlaatuisuus on tullut esiin vasta "historian lopun" jälkeen. Nyt kuitenkin historia liikahtaa uudelleen liikkeeseen jo kerran loputtuaan liberalismin voittoon. 
 
Duginin traditionalismissa on paljon toivomusluntoisuutta ja mystismi perustana. Hän kiisti tarkoittavansa vain vanhohin muotoihin palaamista. Tästä aiheesta pitäisi käydä paljon lisäkeskusteluja. Silti teknologiaa koskeva kommentti on tärkeä. Dugin kannattaa esim. Venäjän nerokkaiden voimien kokoamista jonkin teknologisen uuden avauksen ympärille. Esteenä on oligarkit ja maan ilmapiiri. Venäjä ei ole niin paljon ulkoa kuin sisältä saarrettu maa. Elinkeinorakenteeltaan taantuva kolkka, jossa väkikin vähenee. Jos systeemi kehittyisi, sotilaallisen uhon voisi jättää vähemmälle. Ja kun avausta ei synny, ei myöskään ole geopoliittista "napaa" moninapaiseen maailmaan lisättäväksi. Napa on suvereeni, se ei voi olla Applesta riippuvainen. Navan täytyy olla omavarainen kaikessa. Sanoin hyvin selvästi, melkein Duginin silminnähden inhoaman Pelevinin sanoin, että Venäjä ei nykyisessä muodossaan ole mikään moninapaisen maailman "napa". Ei aidosti. Siksi kukaan täysin tietoinen ihminen ei voi valita Venäjää, koska sen suvereniteetin puutteellisuus on käynyt liiankin ilmeiseksi.




Duginilla on mystinen käsitys, että sotatila jotenkin kanavoi teknologialuovuuden. Venäjällä nyt ei ole yhtään järkevää motiivia sotatilaan pyrkimiseen, kun vastustajat ovat lähinnä ylivoimaisia. Maailmassa on ihan muut voimat kuin Venäjä, jotka johonkin pyrkivät. Kysymys on siitä, miten nuo voimat pysäytetään, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä koskee kaikkia maailman ihmisiä, kahtia jakautunutta Amerikkaa yhtä lailla kuin kahtiajakautunutta Eurooppaa. Siksi Trumpin ainoa mahdollisuus on kommunikoida suoraan kadulla äänestäjiensä kanssa, niin että joukkovoima yhä uudelleen korvaa senaatin, jota Trump ei itselleen onnistu muodostamaan. Ihmisten pitäisi asua kaduilla kuin Wall Streetin mielenosoituksessa milloin mitäkin Trumpin asiaa painostamassa läpi. Muuten Trump ei mitenkään pärjää syvävaltiota, CFR:ä, neoconeja ja eliittejä vastaan. Asioita pitää edistää joukkopainostuksella jatkuvasti. Muuten yksi mies ei saa mitään aikaan. Tämä on Trumpin tragedia, jonka takia hänen presidenttikautensa uhkaa sortua heti.
  
Nykymuotoinen mieletön liberalismi on tuhoava sairaus. Se on aina uusia yhä mielettömämpiä sosiaalisten siteiden vapautuksia ja frakmentoitumisia itselleen tähyävä pysähtymätön liberalismi, ilman mitään kilpailevaa poliittista järjestelmää. Se on addiktoitunut "vastustajaan", viholliskuvaan. Lopulta jos viholliset loppuvat ulkoisesta todellisuudesta, maailmanvaltana se käyttäytyy kuin syöpäkasvain tai autoimmuunisairaus. Se on jo nyt totalitaarinen hegemoninen järjestelmä, jonka toiminta käyttää kaikki totalitaaristen järjestelmien keinot. Suurin osa näistä keinoista saa toistaiseksi pehmeän muodon. Yksinapaisuuden kristallisoituessa totalitaarisuuden muoto paljastuu kovaksi. Se paloittelee, aitaa, rajaa, kontrolloi ja kannibalisoi itse itsensä. Siinä ja sen mielisairaissa maanisissa sokeissa kannattajissa ei ole maailmalle toivoa. Se on yhtä kaikki seksuaalisuuden, ihmisyyden, biologisen elämän ja maailman loppu.
   
Kuitenkin "sane liberalism" on erittäin houkutteleva illuusio tai haavekuva, jos toisena vaihtoehtona on mikä hyvänsä totalitaarinen järjestelmä. Liberalismi, joka vapauttaa ihmisen älyttömästä, turhasta taakasta on hyvä. Mutta liberalismi, joka muuttuu hulludeksi ja alkaa vapauttaa ihmistä välttämättömästä ja arvokkaimmasta, omasta itsestään ja elämästä on mieletön. Minun täytyy itse alkaa pohtia tätä kysymystä liberalismista ja siitä olisiko terve hybridimuoto jotenkin mahdollinen.


Nykyisestä globaalista eliitistä, joka on libralismin sairastuneen muodon hyötyjä, Dugin käyttää nimitystä Swamp. Suo myötäilee uppoajaansa kaikessa. Suo on maagikkojen musta peili. Suon täydellinen reaktiivisuus ja käsikirjoituksen ilkeys saa uppoajansa kokemaan solipsistisen elämyksen. Solipsistisuus on käsitys omasta tietoisuudesta kaiken keskuksena. Se on suojautumiskeino joltakin, mitä ei voi tietoisesti käsittää. Dugin on muotoillut poeettisen kuvan solipsistisesta valtiosta, joka kamppailee jonkinlaista haamumaailmaa vastaan jatkuvassa ydinsodanpelossa.
  




Dugin antaa tuolle jollekin selkeän nimen: haamumaailma on Paholainen. Suon kanssa käyty outo vuoropuhelu on keskustelua Paholaisen kanssa. Toinen moskovalainen nykykirjailija Pelevin kuvaa tarkasti sen, miten Trumpin pää (romaanissa jumalatar Istar) vaihdetaan kiinnittämällä se Deep Staten selkäytimeen (Dugin ei myönnä tuntevansa tätä kuvaa). Mutta Pelevin ei kuvaa sitä miten Paholainen voitetaan. Paholaisen voittaminen taas on Duginin asialistan numero yksi. Mutta Dugin ehtii sanomaan siitä minulle vain hyvin vähän ennen kiirehtimistään lentokoneeseen: Paholaista kukaan ihminen ei voita yksin, koska Paholainen voittaa jokaisen kaksintaistelussa. Paholaisen voittaminen on kansallinen projekti, ja jokaiselle kansalle täysin omanlaisensa. Kaikki kansat eivät taistelussa pärjää tai tule pärjäämään. Näin, mitä ilmeisemmin, kaikki inhimilliset yhteisöllisyyden aidot energeettiset ulottuvuudet tuhoava liberalismi on Paholaisen työkalu numero yksi.
 


Dugin ei sano, että Paholaisen ehdollistamat asiat täytyy kiertää niiden ilmiöiden määrällisiin suhteisiin vaikuttamalla aisteinhavaitussa todellisuudessa. Tämä tie on materialistisen filosofian ytimessä. Meidän täytyy tunnustaa syvimmät halumme, ei vain tehdä niiden kieltämisellä rahaa.


Meidän tulee myöntää.


Mutta Pelevin ei sano sanaakaan siitä kuinka Paholainen voitetaan. Dugin toisaalta itse kuuluu siihen moskovalaiseliittiin, jonka Pelevin kuvaa vampyyriyhteisöksi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com