5.4.2017

Platonin Valtiossa jossain kohdassa erotetaan ratkeavat ja käytännölliset kysymykset, hämäristä, ratkeamattomista, syvistä, ikuisuuskysymyksistä. Esimerkiksi tämä pakolaiskysymys kaikkine syineen ja seurauksineen on jotain siltä väliltä, tai sitten se on jo sitä kaikista syvintä laatua, samanlainen kuin esimerkiksi kysymys ilmastonmuutoksesta. Tällaisiin kysymyksiin, jos niiden luonnetta ei eroteta, liittyy minun mielestä äärimmäisen vaarallisia ja poetentiaalisesti arvaamattomia piirteitä. Ollaan ikään kuin osa jotain todella laajaa "hajoita ja hallitse" -kuviota, jota kukaan ei kokonaisuudessaan selvästi näe tai halua nähdä. Jyrkkä politisoituminen, jakautuminen ja puolen valinta on silloin huolestuttava ilmiö, koska näkökulmien fiksaaminen rajoittaa vaikeasti hahmottuvan asian lisähahmotusta. Tämä tilanne on todellisuutta silloin kun hyvin monet ihmiset tai lähes kaikki heräävät ongellman olemassaoloon ja alkavan kovalla tunteenpalolla puhua ohi toistensa käsittämättä lainkaan, että nyt ei ole tavanomaisesti sellaisesta ongelmasta kysymys, joka ratkeaa juonittelulla, politikoinnilla ja viisastelulla. Syntyy siis hillitön viisastelun tsunami. Tämä näkyy kaikenlaisessa mediaoperaatiossa ja informaatiosodassa, jonka osapuolista kukaan ei ole kiinnostunut siitä, mitä todella tapahtuu, vaan kaikki vain ovat valitsemassa ponnekkaasti puoltaan ja pitämässä sitä millaisilla hyvänsä viisasteluilla. Tämä on tietysti vaihe, jossa ollaan jo hyvin pitkällä ja viisaat ihmiset ovat tätä ennen puhuneet vähintään kymmeniä vuosia siitä, että unessaolevien päätökset tulevat johtamaan tällaiseen katastrofiin pitkän ajan kuluttua, silloin kun väärien päätösten ja tekojen väistämättömät seuraukset tulevat esille. Tietysti nuo viisaat ihmiset silloin valitsivat puolensa, joka oli totuus ja syvempi näkemys, pinnallista ja sokeaa ratkaisutapaa vastaan. Mutta heitä oli hyvin vähän, nukkujia paljon, ja nukkujia hyväksikäyttämällä viisaus ohitettiin. Tilanne on aivan toinen silloin kun yhteiskunnassa alkaa tietynlaisen erittäin myöhäisen heräämisen vaihe, jossa yhteiskunta alkaa syvästi jakautua väkävaltaiseen ohipuhumiseen, koska ison kuvan hahmottaminen jonka huutamiseen viisaiden sukupolvet ovat jo nääntyneet on juuri unestaan herätetyille miltei mahdotonta.
  
Edellä mainitussa vaiheessa tilanteen hahmottaminen ja parantaminen vaikeutuu entisestään ja ollaan vaaras suistua toimintatapoihin, jotka kiihdyttävät negatiivisen prosessin äärimmilleen.
  
Vastalauseeksi huomautukseeni sanotaan: "Kuitenkin ihmisyydestä käsin voi ja saa ja tulee toimia vaikka ei olisi tietoinen. Harvoinhan ihminen on tietoinen."
  
Puhuakseni konkreettisesti nyt viimepäivinä kuohuttaneesta asiasta: omasta mielestäni hulluudenvaltaisille sotatoimialueille ei pidä lähettää ketään. Mutta ongelma on kuitenkin pohjimmiltaan se hulluus ja ne rakenteet jotka sitä lisäävät. Laajoilla alueilla on valloillaan niin mielettömät voimat, että "ihmisyydestä käsin"-periaate ei millään riitä kuvion näkemiseen enempää historiallisesti kuin kulissientakaisesti. Siksi, pahimmassa tapauksessa, "ihmisyydestä käsin"-toiminta johtaa asioiden pahenemiseen. Hyvässä uskossa tehdään juuri sellaisia virheitä, kuin jotkut asioita manipuloivat tahot toivovatkin. Tässä hulluudessa on jo mukana mekanismi, joka käyttää hyväkseen "ihmisyydestä käsin"-toimintaperustaa aivan omiin ei-ihmisyydestä-käsin-päämääriinsä. Tämä toiminta tuottaa äärimmäistä ja nopeasti leviävää dehumanisaatiota, jota ei uskalleta edes nähdä, koska se on niin äärimmäinen epäinhimillisyyden muoto, ettei sitä ole mahdollista käsitellä "ihmisyydestä käsin". Vaatii vain hieman solipsistista filosofista analyysiä voidakseen käsittää, että "ihmisyydestä käsin"-toimintaperiaate on tyhjän päällä silloin kun me emme voi tarkistaa sitä, kuka itseasiassa on "ihminen", jossakin sisäisten inhimillisten tilojen analogisessa merkityksessä. Täysin ulkoaohjattu sotarobotti ei periaatteessa ole missään psykologisessa tai edes ontologisessa merkityksessä ihminen, vaikka jäljiottelisi erittäin täydellisesti ihmistä. Tämän solipsistisen analogia-argumentin havaitseminen tässä yhteydessä perustavaksi, ei rauhoita omaa mielialaani. Gurdjiefflaisesti "ihmisyydestä käsin"-toimintaperiaate tällaisissa tilanteissa on "viisastelua". Vakava filosofinen analyysi paljastaa muutakin kuin pelkkä "ihmisyydestä käsin"-ajattelu. Mikä hyvänsä tiedostamaton tai rakenteen kautta tapahtuva poliittinen toiminta tällaisessa tilanteessa, voi olla sekoittavaa. Toiminnan aika on ikään kuin sulkeunutun. Toimia olisi pitänyt silloin, kun nykyisten esiin tulevien seurausten syyt olivat vielä hallittavissa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com