10.4.2017

Musiikkigenrejen ja -traditioiden fenomenologia on sinänsä mielenkiintoista. Jokainen elävän musiikin muoto on jossakin dialektisessa suhteessa kaikkiin muihin muotoihin sekä yhteiskuntarakenteisiin. Kaikki taistelee lakkaamatta omasta ekologisesta lokerostaan havaintojen ja huomion kentässä. Mikään esteettinen ei ole epäpoliittista tai merkityksetöntä. Kaikki merkitsee kokonaisuuden kosmisessa 11-ulotteisessa teatterissa jotakin. Mutta kuka on siellä perillä ja antaa kaikelle suhteellisen merkityksen? Yleisöthän ovat vain kiinni omissa sosiaalisissa,  yhteiskunnallisissa ja fenomenologisissa näkökulmissaan. Ne havaitsevat vain sen, mikä koskettaa niiden tietoisuutta.

Mitä voidaan nähdä, jos nykyisiä institutionalisoidun ja/tai elävän musiikin lajeja analysoidaan tällä kosmisen psykoanalyysin tasolla? Entä mitä edes voi tarkoittaa multigenremusiikki? Jotakin dialektiikan ylittävää? Jotakin täysin valaistunutta vai jotaki täysin sokeaa? Jotakin mikä koskettaa vain täysin valaistunutta ihmistä vai jotakin mikä määritelmällisen täsmällisesti ei kosketa ketään?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com