14.3.2017

MANDALA OF MICE

Visiona on nyt luoda jonkinlaista elektroakustista proosaa niistä monista aineksista, joita kuluneen viiden vuoden aikana on syntynyt. Materiaali edellyttää herpaantumatonta keskittyneisyyttä kuulijalta. Se on abstraktia, akusmaattista, antiambientia, antimusiikkia, villiä kemiallista reaktiota. Ei haittaa vaikka laajempia rakenteita muodostuisi, mutta fokus on kuuluvassa hetkessä, siinä huomioenergian laadussa jota ääni-ilmiöt vapauttavat, sitovat, vapauttavat, hetkessä. Ja siten palkitevat mielihyvällä hetkessä.

Hetkessäolemisen mekaaninen toistelu tietysti ärsyttää ällistyttävällä näköalattomuudellaan. Mutta näin näköalatonta se joskus on. Riitelen Tarot-pakan kanssa, opetan sille musiikkia ja yritän itse kuunnella itsenäisesti Tarotin sarkastisista huomautuksista välittämättä mitä aineksilla on sanottavanaan, kuinka paljon kestoa tarvitaan, että asia käy selväksi, ja varsinkin mikä on äänenvoimakkuus dB-tasolla suhteessa muuhun materiaaliin. Pyrkimyksenä on löytää mahdolisimman kutsuva perusperiaate, jota voi pienissä määrin rikkoa epämiellyttävyydellä. Huomatkaa, etten viittaa tässä sanoilla miellyttävyys ja epämiellyttävyys, ihmisten yleisiin tottumuksiin, vaan energeettiseen palkitsevuuteen. Se mikä ei palkitse energeettisesti on minulle epämielyttävää vaikka se olisi koko ihmiskunnan yleinen tottumus.
   
Olen havainnut, että moni materiaaleistani toimii sellaisenaan, kunhan kestoa ei ole liikaa ja materiaalin suhde edeltävään/seuraavaan/samanaikaiseen on oikea. Pitää pikemmin tietää kuin päättää mikä on pihvi ja mikä maustepippuri.

Konseptit ei silti ole vielä tarkka tai valmis. Olen kartoittanut keinot, jotka tällä hetkellä ovat käytettävissä ilman välikäsiä. Välittömyys on ensisijainen arvo. Täsmentynyt jaollinen ilmaisu on toinen asia. Vision on oltava kirkas mielessä, mutta sen ei heti tarvitse olla jaollinen objektiivisessa maailmassa.

Olen lähiaikoina ostamassa (ehkä Olympus LS-P2, koska siinä taajuusalue alkaa 20Hz) stereoäänityslaitetta Verkkokaupasta. Alan täsmätäydentämään teoksia soitetulla, äännellyllä ja kentällä äänitetyllä aineistolla. En vielä tiedä millaisia noiden halpojen laitteiden mikrofonisysteemit ovat. Eihän ne kovin hifejä mikkejä voi olla, mutta ehkä mikkiteknologia on käytännössä kehittynyt. Itse tunnen mikrofoniteknologian kehitystä kuluneen 10 vuoden ajalta vain teoriassa, en käytännössä.

Tässä vaiheessa useimmat kappaleeni vain kysyvät: olisiko mahdollista, voisiko olla, että materiaali järjestyä näin? Ovatko nämä kemialliset sidokset kestäviä? Joidenkin materiaalien ongelma on tietty rajoittuneisuus ja yksitasoisuus ja se, etten helposti pysty tuottamaan sitä lisää kun parametrit ovat hukassa. Musiikillisesti analysoimalla voi jossain määrin palauttaa alkuperäiset parametriset asetukset, tai jotkut uudet kiinnostavammat.

Jotkut kappaleet syntyvät niin, että kuuntelen sopivassa tilassa vanhan paljon pidemmän luonnosaineiston, saan tietynlaisen vision, jonka rekisteröin tarkasti ja editoin sitten aineiston tuoreen kuuntelun tuottaman vision mukaiseksi.

Kun käytän heterogeenisiä keskenään alunperin yhteenkuulumattomia aineistoja, muokkaan ja soitinnan materiaaleja paremmin keskenään sopiviksi. Materiaalille on mahdollista tehdä periaatteessa mitä hyvänsä. Jokainen tuottamani atomi on jälkikäteen liikuteltavissa ja modifioitavissa vapaasti, jos vision tarkkuus sitä edellyttää. Heterogeenisyys voi silti olla suurta ja dialektista. Harmoniassa idea ei ole samuus vaan vastakohtaisuus. Saattaa kestää kauan, että pystyn selvästi näkemään mikä tällä linjalla on kehityskelpoista. Tähän tarvitaan aina transsendentoiva shokki, joka synnyttää näköalan kokemuksen.
 
Vaikutteeni ovat, paha kyllä, enimmäkseen tiedostamattomalla tasolla, mutta "musiikillinen visio" on sisäistynyt. Etsin referenssejä lähinnä omasta sieluntilasta. Mielihyväperiaate on tärkeä indikaattori: kun oikeaa energiaa vapautuu se puhkeaa tietoisuuteen ensin hahmottomana ja nimettömänä mielihyvänä. Joskus luulee tehneensä jotakin, mutta energia puuttuu. Pitää vain odotella että asia tulee tietoiselle tasolle.

Tavallaan sisäinen referenssini on Gurdjieffin "self-remembering". Auttaako jokin musiikillinen tapahtuma muistamaan itseä vai ei? Se on aika monimutkainen labyrintti, mutta tekemisen suunnan pitäisi olla koko ajan vastahankaan, kohti alkulähteitä. Jos alkaa tulla peukutuksia vääriltä tietoisuuksilta, voi olla varma, että kuljetaan myötävirtaan. Sellainen ei ole työtä ollenkaan.

Tietoisessa tekemisessä, joka on aina suurimmassa määrin kokeellista, ei ole suhdetta sellaiseen tekemiseen, joka etsii hyväksyntää sieltä missä ei ole tietoisuuden ydin. Sinne suuntaan ei pidä tuppautua, peilaamaan itseään monilla peileillä jotka kaikki interferoivat samaa vääristävää vaikutusta. Pikemmin asiat pitää salata. Onneksi maailman rakenne itsessään pitää huolen siitä, ettei asioista tule liian näkyviä. Musiikin elävä esittäminen voi olla vain suljetun yksityistilaisuuden seremoniallinen muodollisuus. Kysymyksessä ei ole mindcontroll tai suggestio -akti, vaan päinvastainen initiaatioakti. Siinä läsnäolijat tulevat referentiaalisella tasolla tietoiseksi todellisuuden luonteesta.
   
"Self-remembering" liittyy musiikkiin, suvereenisen tietoisuuden kokemuksiin, joissa oman olemuksen ottaa haltuun maussaan ja päätöksissään vakaampi voima, jota kutsumme todelliseksi Itseksi. Se on eri asia kuin ne "pienet minät" (small I's), joista ihmisen persoonallisen olemisen jatkuva tiedostamaton swapping koostuu. Pinetkin minät täytyy havaita ja muistaa. Jotkut niistä (poikkean tässä Gurdjieff opetuksesta) eivät ole niinkään pieniä tai helposti muistettavia. Ja sitten sellaisen lopulta muistaessaan, ei ole ollenkaan helppo päätyä näkemykseen, että kysymys on vain eräästä hyvin keskeisestä "pienestä minästä", joka tosin on "tämän maailman arkontti".

Itsemuistannassa ei ole kysymys pienten minuuksien muistamisesta, vaan pikemminkin ihminen pyrkii muistamaan itsensä alkulähteen fragmenttina ja täydellistämään itsensä tuona fragmenttina ilman rajoja ja epäpuhtauksia. Tällainen tila ei ole missään yhteydessä pienten minuuksien persoonillisiin harhoihin omissa psykedeliafragmentaatioissaan.
   
Sävellystapahtumaan liittyen ongelma on se, että metodin diskursiivista tietä kulkien tuohon "voimaan" ei ole yhteyttä jatkuvasti. Voiman ulkopuolella asiat voivat olla suurinpiirtein miten hyvänsä. Valintojen suvereeni varmuus on vain Minän aistissa ja tiedossa.

Olen analysoinut ongelman niin, että fyysisten ja materiaalisten keinojen puute on suurin este yhteyden saavuttamiseen. Aluksi ei ole olemassa tietoisia portaita ja mantroja sinne, missä yhteys tapahtuu luontevasti. Sillä kysymyksessä on hyvin pitkälle täysin henkilökohtainen labyrintti.

Elektronisen musiikin projektini on henkilökohtainen yritys luoda jonkinlaiset tikapuut alueelle, joka olisi objektiivinen. Minoksen labyrintiksi onkin muodostunut se, että tikapuita kyllä syntyy, mutta yleensä ihan vääriin paikkoihin. Siksi tärkeintä on väistää kuvitelma siitä, että yhteys olisi Gurdjieffin tarkoittamassa mielessä läsnä jotenkin "ammatin puolesta" niin kuin menestyvät popartistin ja muut "ammatin miehet" ajattelevat.
 

Ihmisiltä voi periä vain labyrintin, mutta yhteyden pöllöä ei voi periä keneltäkään ihmiseltä, joka kukin on vain epäselvä fraktio siitä mikä on tavoittelun kohteena. Tolstoilainen "ammattilaisuuden harha" on väistettävä. Näen sen lopullisen perillepääsyn kaikista pahimmaksi esteeksi melkein jokaisella todella lahjakkaalla ihmisellä. Ajatuksen "ammatin puolesta" säilyvästä valaistumisen tilasta voi korvata nopanheitolla. Tämä on ensimmäinen metodi.
  
Tätä ei pidä lukea niin älyttömästi, että tarkoittaisin: "ammattilaiset ja osaaminen paha", "diletantit ja haparointi hyvä". Tarkoitan ainoastaan sitä, että statuksesta ei voi suoraan päätellä sitä, millä tavalla se palvelee itse asiaa.



Tehtävä. Yritä selvittää itsellesi mitä tämä on:

 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com