17.3.2017

PIENYHTEISÖN ETIIKKA

Eilen viittaamani Harhaman I osan kohtaus Riitoja, syksyisiä harpunsäveliä... (löytyy tästä verkkoversiosta, I osa, 2. nide, sivu 683) esittää tämän maan vallanpidollisen alkukuvan. Sata vuotta myöhemmin tässä kuvassa "tulonsiirrot kouralliselle miljoonakertaisesti on hajoittanut yhteiselon".

ME, eli suomalainen kansalaisyhteiskunta, tulee koko ajan, kaikesta lisääntyvästä operatiivisesti harhaanjohdetusta ja itsetiedottomasta tohinasta huolimatta, sisäisesti heikommaksi. Prosessista on välittömänä seurauksena se, että alunperin suomenruotsalaisen yhteisön jäsenet ja varsinkin sen eliitin jäsenet yhä paljon vähemmän voivat ottaa etäisyyttä noihin "arvokkaisiin kulttuuriarvoihin" jota aateliskunniaisin sadismi heidän "mafiperheeltään" edellyttää.
   
Pienyhteisöiksi pirstottu yhteiskunta on yhä helpompi edelleen hajoittaa ja hallita. Pienyhteisöjen epäsuvereeniset ameebamaiset monipäiset yksiköt ovat kokoajan palvelemassa ja tekemässä ilmaiseksi töitä niillä matalamielisimmille HERRAvoimille siinä "ainoassa oikeassa pienyhteisössä", jolla lopulta on kaikki raha, ja joka siksi koordinoi kaikkia muita pienyhteisöjä "suuresta Jumalaa korkeammasta armostaan". Varsinkin se koordinoi sitä voluumiltaan suurinta ongelmaryhmää: suomensuomalaisia alaviistoon (toisin sanoen herrojen asenteen imitoinneita) suomensuomalaisia narsisteja. Toki ongelman synnyttäjät ovat OIKEAT herrat (jotka eivät välttämättä ole haavoittuvuusprofiililtaan "narsisteja"), ja ongelman synnyttäminen jo Harhamassa täydellisesti kuvattu.
  
Mikä meteli ja koko kansakunnan liikekannallepano siitä syntyikään kun huomautin että HBL:n hullua Venäjäkiimaa käytetään meillä näiden ruotujen ojentamiseen. Tajusin tietysti tämän jo vuonna 1998, kun Venäjällä ensikertaa käydessäni, en löytänyt sieltä ihan sellaista mitä lehdet kirjoittivat, mutta jotakin aivan muuta. 
  
Edelläkuvaamani laaja yhteiskunnallinen prosessi on suoraa vallansiirtoa suomenruotsalaisilta kapinallisilta ja edistyksellisilta voimilta (joiden olemassaoloa ei sovi unohtaa) kaikista taantumuksellisimmille voimille. Substanssieliitti ja statuseliitti kamppailevat myös suomenruotsalaisuuden sisällä. Yhteiskunnan pirstoutuminen pienyhteisöihin lisää statuseliitin valtaa. Ankkalampeen ei voi ottaa etäisyyttä, koska ei ole enää mitään pakopaikkaa (yhteiskuntaa) jonka suuntaan etäisyyttä voisi ottaa. Mustia lampaita kivitetään yhä kovemmin.
 
Suomalaisille pienyhteisöille on indoktrinoitu suomenruotsalaisen statuseliitin etiikkaa ja moraali. Vallanpitäjän vaikeuksia niin hyvin ymmärtävien pennittömien pienyhteisöjen etiikassa "hajoita ja hallitse" -periaate on omatoimisesti ja usein vapaaehtoistyönä viety uusiin mimeettisiin mindcontrol-sfääreihin. Uudenlaista aiempaa oudompaa psykologiaa kristallisoituu pienyhteisöetiikoista ja tavoista hajoittaa ja hallita näitä feodaaliläänityksiä. Ihmisen evoluution kompastuskivi on "hajoita ja hallitse"-periaate, jota psyyken nykyinen kristallisoitunut muoto ei riitä ylittämään. Pienyhteisöjen etiikassa likainen työ, itse itsen näivettäminen, on jo kokonaan ulkoistettu suomalaisille itselleen, keskitysleirejä muistuttavaksi teolliseksi toiminnaksi. Varsinaisen pienyhteisön (joka kontrolloi kaikkea rahaa) ei tarvitse enää ollenkaan liata käsiään tai edes näkyä todellisuudesta hahmotetussa kuvassa, jossa sen kalpeat varjot häärivät vapaaehtoisesti.
 
Juuri tämä todellisen vallanpitäjän näkymättömyys todellisuudesta hahmotetussa kuvassa ja varsinkin historiassa on alamaisen historiankirjoitus. Siinä kirjoituksessa suuria rooleja näyttelevät henkilöt ja tilanteet, jotka tosiasiassa ovat ulkopuolelta käsikirjoitettuja. Todellinen kuva on erilainen kuin alamaisen itse itselleen järkeilemä historia. Mutta kirjoitus tyydyttää alamaista, koska sen valossa näyttää, että hänellä itsellään on ollut historian kulussa, jos kohta täysin tuhoisien kohtaloiden muodostumisessa, ainakin suuri jos ei ehkä sankarillinen rooli. Narsismi on siksi erittäin tervetullut haavoittuvuusmuoto mindcontroltekniikoita toteuttaville. Narsisti tekee kaikkea tällaista "hyödyllistä" ihan oma-aloitteisesti.
  
Valefeministit pakottavat meidät kokemaan syyllisyyttä aivan kaikesta siitä mitä tuo ainoa ja oikea, todellinen kaikki rahat kokoava pienyhteisö on maailmanhistoriassa saanut aikaan äärettömyyteen yltävän halpamaisuutensa keinovalikoimilla. Meidän ei kuitenkaan tarvitse kokea syyllisyyttä siitä. Me tungemme vahaa korviin siltä seireenien laululta. Me olemme taistelleet. Syyllisyyttä täytyy kokea siitä, että taistelun, eli sen ihan-oikean-sivistyksen tulos on näin käsittämättömän heikko, toisaalta juuri niin kuin Marx opettaa.
      
Niin, pakolaistilanteen kansainvälinen ja kansallinen junailu on hyvin pieni osa tätä isoa missiota. Mitään osa-ratkaisuja ei ole. Eikä keskustelukaan asiasta enää auta kun näin halpamaiset välineet on jo otettu käyttöön. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com