5.3.2017

Kiinalaisten keksimässä pienennyskoneessa oli neljätoista linssiä tai kristalliprismaa. Pienennyksen jälkeen näkyi ensin paljon kirkkaita pisteitä, jotka muuttuivat auringoiksi. Kohdeplaneetta oli erään auringon kiertoradalla. Planeetta oli aivan samanlainen kuin tämä meidän. Koulussakin kaikki oli samanlaista, paitsi luokissa ei ollut ovia. Kouluun oli ilmestynyt muutamia uusia oppilaita. Ylemmälle luokalla oli tullut tyttö, joka olin minä itse. Vanhempana hän opetti kaikista tärkeimmät asiat. Minua harmitti se, että kissani Esmeralda oli kutistumisvaiheessa käpertynyt aivan surkean pieneksi. Isompi minä sanoi: "Älä välitä, päästät sen vain vapaaksi metsään ja se tulee kolmen sukupolven kuluttua takaisin taas isona tiikerinä." "No miksi sinä et päästä kiinanpalatsikoiraasi takaisin metsään että se tulisi takaisin sutena", minä kysyin harmistuneena. "Päästänhän minä", hän sanoi hymyillen ja antoi koiransa juosta vapaasti kohti metsää. Samalla hän otti fresbeen ja heitti sen kipittävän koiransa perään. Kun frisbee saavutti koiran ja lensi sen yläpuolella, nappasi näkymätön käsi fresbeen ilmasta ja heitti sen takaisin tytölle. Tyttö nappasi frisbeen ja tuijotti sitä samalla kun hänen koiransa katosi metsän uumeniin.     
  
Noin yleensä suurin ero tässä universumissa oli se, että kirkkaallakaan yötaivaalla ei näkynyt tähtiä. Toisten aurinkokuntien auringot olivat siinä universumissa paitsi suhteellisesti kauempana toisistaan myös heikompia valovoimaltaan. Taivas oli kuin kirkas muuri joka esti sieluja pakenemasta. Joskus harvoin tuli esiin yksi tähtikuvio, joka muistutti nyrkkiä, jossa peukalo oli painettu nimettömän ja keskisormen välistä esiin kuin lällättävä kieli. Galaktiset kaukaisuudet olivat niin tavattomat, että niiden välisiin lentoihin olisi tarvittu miljardeja vuosia. Pienennyskoneeseen käveltiin yöllä unissaan. Jos ei valvonut koko yötä, ei tiennyt matkasta mitään. Heräsi vain omasta sängystään siinä toisessa universumissa, johon äiti ja isä oli kopioitu ihan samanlaisiksi, mutta hieman riitaisemmiksi, ja ehkä vähän ikääntyneiksi. Kun minä olin valvonut koko yön ja nähnyt kaikki nämä muutokset, halusin sen jälkeen olla kiltti tyttö. Eräänä yönä minä sitten pääsin takaisin omaan maailmaan, jossa tähtitaivas näkyi kirkkaana ja tähtikuviot tuttuina. Onneksi olin opetellut tähtikuviot hyvin. Saatoin todeta tähtien suhteelliset asemat taivaankannessa geometrisesti samoiksi. Vain muutama nimeltään tuttu tähti näytti tähtikartoissa siirtyneen tavanomaisen tähtipoikkeaman rajoissa merkittävästi. Tietysti oli ollut niitä öitä, jolloin tähtipoikkeamat olivat selittämättömän suuria. Kitteys oli siihen vaivaan ainoa lääke. Maailma oli siis tullut jälleen yhtä hyväksi kuin ennenkin. Vain ja ainoastaan kiltteyteen tähtäävien ponnistelujeni kautta. Kohta olikin taas Joulu, vaikka edellisestä oli kulunut vain viisitoista minuuttia. Ennen joulua sain koulussakin pari uutta kaveria.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com