8.3.2017

PELEVININ KRISTUS

Oliver Stone varoitti taannoin planeetan nopeammasta tuhoutumisesta kuin tähän asti on ymmärretty. Olisiko niin, että "maailmanlopun" kaikki mahdolliset muodot eivät ole tiedossa. Ilmastomuutos ei välttämättä ole keskeisin tekijä.
  
Tehokkain ihmisen itsensä tuottama uhka on ydinsota. Sotahulluille vallan antaminen lähentää ydinsodan mahdollisuutta. Politiikassa ihmisoikeus- ja sananvapauspellenaamareiden takaa pitäisi aina diskurssianalyysillä paljastaa pohjimmainen passiivisaggressiivinen sotahullu.
    
Gurdjieff varoittaa käsitteellä "world-maintenance" ihmiskuntaa joutumisesta laajamittaiseen kollektiiviseen psykoosiin. Universumimme olemassaolo riippuu "reciprocal maintenance" käsitteen hengessä myös biologisen elämän tietoisuudesta. Universumi, jossa elämme, on osittain oman tietoisuutemme tuote. Kehkeytyvä biologinen tietoisuus tavallaan "on vastuussa" siitä mitä ainetodellisuudessa havaitsemme. Ainetodellisuus emergoituu lakkaamatta Etherokrilnossa, johon tietoisuus vaikuttaa suoraan, kuten Sheldrake pyrkii havainnollistamaan. Kaikki ei suinkaan jatka olemassaoloaan "meistä" riippumatta. 
  
Pelevinin pelastusopissa Jumala ei ole ihmisille olemassa, koska Jumala ei halua olla vulgaarihavaittavasti olemassa. Kiirastulessa ihmiset alistuvat vampyyreille (siis jumalille pienellä alkukirjaimella). Seuraa kollektiivisen psykoosin jatkuva vaara. Jos "world-maintenance" lakkaa, Jumala painaa reset-nappulaa. Luomisprojekti kyseissä sekundaariaurinkokunnassa lakkaa ja ulottuvuus muuttuu plasmaksi. Gurdjieff viittaa johonkin tämän tyyppiseen tapahtumaan käsitteellä "Transapalnian perturbation".
     
Mutta Pelevin ei kehota laskemaan glamouria hehkuvan Helevetin varaan. Sellaista ei välttämättä tule. Kiehtovaa synkkyys voi olla juuri se kollektiivinen psykoosi, jossa toiston määrä kasvaa lakkaamatta, ja aika lopulta pysähtyy. Tässä tautologian singulariteetissa ajan ulkopuolisuus eräänlainen elämän parhaiden palojen wavetable-synteesi. Pelevin kuvaa tämän tilan Empire V:n kappaleessa Syntiinlankeemus. Helvetin sirpaleet ovat monotonista toistoa, Helvetin ihmeet ovat tautologiasta taottu. Helvetin perusominaisuus on vaihtoehdottomuus, pinnan näennäisäärettömyys ja olemuksen energeettinen samuus ja yhdentekevyys. Helvetti on toistollakidutuksen ensyklopedia. 
  
Tolkien kirjoittaa Kullervon selityksessä: "Olemme saaneet lomaa viimeisen kolmen vuosituhannen edistyksestä ja aiomme olla hetken verran kesyttömän epähelleenisiä ja barbaarisia aivan kuin tarinan koulupoika, joka toivoi saavansa tulevassa elämässään viettää vapaailtansa Helvetissä, kaukana virsistä ja kovista valkoisista paidankauluksista." 
   
Helvetistä saa esimakua kuuntelemalla lakkaamatta radion ajankohtaishittien soittolistaa. Hitaasti muuntuva jatkuvasti itseään toistava soittolista on romahtavan universumin tautologian metafora. Sateenkaaren väreissä hohteleva Helvetti lähestyy oudosta suunnasta jatkuvasti lyhenevänä tekohelmien nauhana. Taukoamattomassa elämän parhaiden palojen toistossa lopulta heräät joka päivä uudestaan samaan elämäsi parhaaseen, täysin keinotekoiseksi muuttuneeseen päivään. Romaanin Generation P alussa Pelevin puhuu tästä ikuisuudelle tapahtuvasta muodonmuutoksesta.
    
Tuossa laadukkaan äärellisyyden mutta (hegelläisesti) huonon äärettömyyden tilassa Pelevinin päähenkilö muuttuu "onnekkaasti" suureksi lepakoksi, eli rumaksi lentäväksi jättiläisrotaksi, joka pystyy lentelemään pysähtyneen maailmankaikkeuden taivaankatolla. 
      
Empire V:n loppupuheenvuoron maailmanloppinäyssä tähtien neulanreijät repeytyvät ja rakas ulottuvuutemme muuttuu plasmaksi, kaikkine matkapuhelimineen ja pikkulapsineen.

Jos löytyisi yksikin ihminen, joka säilyttäisi inhimillisen tietoisuusspektrinsä kollektiivisen psykoosinkin lävitse, hän voi anoa Jumalalta armon maailman puolesta. Pelevin ei kehota jättämään peliä yhden kortin varaan. Tämä on nähtävästi Pelevinin lunastusoppi. Lepakko on kuolematon, mutta universumi ei välttämättä ole, jos Jumalan käsi klikkaa tyhjäksi kosmisen roskakorin datan. 
       
Empire V:n syntiinlankeemus-jaksossa vampyyrit ja kaldealaiset mittaavat keskinäisen voimansa vampyyrikokelaan initiaatiorituaalissa. Kenties on olemassa seremonia, jossa vampyyreitä korkeammat olennot mittaavat voimansa vampyyreiden kanssa. Tästä Pelevin ei puhu.

Aikakausi XX-korttia seuraa Maailmankaikkeus XXI. Rakkauden merkitys kirkastuu Helvetissä, loputtomassa tautologian pilvessä, huonoimmassa mahdollisessa äärettömyydessä ajan tuolla puolen, täydellisesti pysähtyneessä kummituslinnassa, jossa voit kyllä kulkea seinien läpi vapaana taiteilijana, mutta mitään ei tapahdu ohi liukuhihnana toistuvien elämän parhaiden palojen. Rakkaus voi olla yksinkertaista kuin ihmislapsen äänen kuuleminen hissillä ylös helvetistä kohoavalle.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com